Nkk

Vinkkejä kaivataan! Vauvapuolen unikouluohjeet on selkeästi vauvoille, joten haluaisin vinkkejä vähän isomman lapsukaisen unikouluttamiseen ja öiden rauhoittamiseen. (En ainakaan tälläistä ketjua vielä ole huomannut..) Meillä tyttö 1,5v. nukkuu alkuyön tai vaihtelevasti muutaman tunnin omassa huoneessa ja omassa pinnasängyssä. Tytön uni menee melko tarkasti tunnin pätkissä, eli jonkinasteinen havahtuminen tapahtuu tunnin välein (varsinkin alkuyön ensimmäisinä tunteita, pintaunen aikaan). Joskus tyttö nukahtaa itsestään, mutta usein kimpoaa ylös istumaan tai seisomaan ja on hetkessä täysin hereillä. Sitten olenkin ottanut viereen jatkamaan unia loppuyöksi. Kun typy nukkuu vieressä havahtuessaan silittää äidin tai isin hiuksia ja nukahtaa siihen. Aluksi hiuksien harominen ja silittely oli hellyyttävää, mutta nyt siitä on tullut omia unia pahasti haittaava tekijä, varsinkin kun taapero nukkuu sen verran levottomasti, että kääntyilee ja huiskii käsillä ja potkii jaloilla paljon yöllä. Nyt otin pinnasängystä kaksi pinnaa pois jalkopäästä, jotta tyttö pääsisi itse tulemaan sängystä pois ja viereen, sitten kun haluaa, eikä pinnasänky ahdistaisi niin paljon.. Ei ainakaan vielä ole tuottanut haluttua tulosta.. Isoon ja laidattomaan säänkyyn en uskaltaisi oikein siirtää, kun typy hyörii ja pyörii varmasti itsensä sieltä alas yöllä. Yöllä olen jonkun verran yrittänyt mennä tassuttelemaan, mutta usein, kun yritän laittaa makuulleen taas sänkyyn alkaakin huuto ja pitää vaan päästä syliin (ei suostu menemään pitkälleen..) ja kaikkein unet menee.. Pitäisikö vaan yrittää tassuttelulla rauhottaa omaan sänkyyn ja huudattaakin tarvittaessa? Miten saisin "vieroitettua" hiusten haromisesta toiseen unileluun (toistaiseksi mitkään pehmolelut ja rätit eivät ole kelvanneet)? Olin jotenkin aina ajatellut, että yöt olisi jo tässä vaiheessa rauhallisia, mutta taitaapi olla ihan harhakuvitelma..blääh..

Otsikko kertookin paljon eli - oletko etsimässä työtä tai vaihtamassa työpaikkaa raskaana ollessasi? - Mitkä ovat lain mukaan raskaana olevan oikeukset? - Millaista kohtelua olet saanut raskauden tullessa ilmi tai onko esimerkiksi työhaastattelussa kysytty asiasta? Itseä tämä kiinnostaa tällä hetkellä paljon. En viihdy nykyisessä työssäni ja haluaisin työpaikan, johon olisi mukava palata sitten äitiysloman ja mahdollisen hoitovapaan jälkeen. Tällä hetkellä on menossa rv 17 ja muutamia hakemuksia lähtenyt ja muutamat työhaastettelut jo käytykin. Työhaastiksissa ei ole mitään kyselty enkä ole raskautta julkaissut. Mielestäni tämä takaa tasa-arvoisen kohtelun verrattuna muihin hakijoihin paremmin. Maha ei onneksi vielä ole niin selvä ja vaikka näkyykin.. Hame tai tunika peittää aika hyvin massun. Paljon pohdituttaa myös se, että jos uuden työpaikan onnistunkin saamaan.. Missä vaiheessa uskallan tilanteen paljastaa? Kaksi kuukautta ennen äitiyslomaa ilmeisesti laki vaatii asiasta kertomaan? Ja millainen on vastaanotto sen jälkeen? Koeaika pohdituttaa myös, silloinhan ei tarvitse sanoa syytä, jos työsoppari ei jatkukkaan.. Myös syyllisyydentunteet ja tietynlainen pettäjän leiman saaminen pelottaa.. Rehellisyys on niin iso osa persoonaani, että ihanhan tässä valehtelijaksi itsensä tuntee, kun ei kerro, että by the way jään muuten kohta äippälomalle.. Vaikka toisaalta tiedän, ettei asia todellakaan näin ole.. Toivottavasti en ole yksin näiden ajatusten kanssa ja toivottavasti en ole ainut hurja työnhakija, joka edes harkitsee työpaikan hakua raskaana.. (En muuten löytänyt vanhaa aihetta tälle aihealueelle, jos joku tietää sellainen olemassaolevan niin linkkiä, kiitos )

Onko kellään käyttökokemuksia softshell- vaatteista taaperoilla? Onko tarkoitus siis korvata välikausipuku? Vai olla vaan vaunuasuna? Miten olette siis käyttäneet soft shell- pukua ja oletteko olleet tyytyväisiä?

Ei sytytä yhtään. Jotain ihme kaunarit viboja varmaan U know Eric Forrester Veikka?

Meillä on mun molemmilla siskoilla todettu hajataitto + karsastus + huono näkö jo kaksivuotiaina. Minulla tai miehelläni ei ole koskaan ollut silmälaseja. Niinpä vain sai meidän esikoinen lasit myös kaksivuotiaana. Plussaa molemmissa silmissä paljon (4-5) ja hajataittoa. Nyt viisivuotiaana todettiin myös karsastus. Onneksi silmälasit ei kauheasti menoa haittaa ja meillä tyttö tykkää niitä kovasti pitääkin, koska ei oikeasti näe kunnolla muuten. Hieman järjestelyjä vaatii silmäpolikäynnit ja silmälasien korjausoperaatiot, kun lasit sattuvat jäämään esim. trampoliinille tai pikkusiskon käsittelyyn..

Me tehtiin myös reissu Turkuun ja Naantaliin heinäkuussa. Yövyttiin kaksi yötä Caribiassa ja tykästyttiin kylpylään tosi paljon. Kolmen sateisen päivän aikana se olikin ihan ehdoton paikka viettää aikaa ja rentoutua Muumimaailman käynnin ohessa! Alaravintolassa oli hieman töykeä palvelu ja hidas, mutta johtui varmaan ruuhkasta.. Muumimaailma oli ihana paikka, mutta tosiaan rannekkeet kannattaa ostaa jo etukäteen. Mekin ostettiin Caribiasta ja siihen olisi kuulunut samaan hintaan kaksipäiväinen lippu, mutta oltiin vain yksi päivä Muumimaailmassa ja se riitti kyllä meille hyvin. Oltiin ihan ensimmäinä aamulla paikalla ja rannekeportilla, joten tytöt pääsivät kaikkein ensimmäisinä halaamaan ja moikkaamaan Pikku Myytä ja Muumipeikkoa! Voi onnea ja iloa kun lapset hihkuivat nähdessään lempihahmonsa! Myös satupolut olivat tosi kivoja!

Vanamo tuli mulle mieleen ja Kielo.

Meilläkin suuntana heinäkuussa muumimaailma ja tätä matkaratas vai mancuda- pohdintaa meilläkin.. Viisivuotias nyt menee omilla jaloilla, mutta olisiko kaksivuotiaalle paras ottaa matkarattaat vai joku kantoväline? Meillä on ihan perusrinkka tai sit harkinnassa ostaa Ergo tai Manduca (meneeks muuten pienikokoinen kaksvee vielä hyvin noissa?). Kantorepun plussat ja miinukset + Pääsee joka paikkaa + Väentungos ei haittaa + Sopii bussiin paremmin (mennään hotellilta muumibussilla Naantaliin) - Kuuma hellepäivänä - Miten päiväunet onnistuu - Minne kaikki kamat sopii? Pitäis ottaa reppu toisen selkään Matkarattaiden plussat ja miinukset + Päiväunet onnistuu + Varavaatetta, sadevaatetta sopii mukaan + Hätätilassa myös viisveen levähdyspaikka - ei pääse joka paikkaan - sopiiko liikumaan hyvin? - säilytys polkujen, näytöksen, ruokailun ajan

Jospa teille Nerppa myönnettäisiin tarvittavat tukitoimet! Meillä tämä viisivuotiaalle diagnoosin saaminen osottautui aika hankalaksi.. kaikkialle on jonoa ja se yksi joka tekee päätökset niin on AINA lomalla.. Joka tapauksessa puheterapiajonossa ollaan, kun esimmäinen puheterapiajakso (20krt) loppui ja luultavasti päästään puheterapiaan vasta syksyllä Olemme myös toimintaterapiajonossa (tätä en ihan ymmärrä, että miksi? Ilmeisesti kunnan tapa?) ja itseasiassa juuri kuultiin, että 4 kpl arviointikäyntejä tulee tämän kuun lopussa! Ja olemme myös jonossa foniatrisen osaston tutkimusjaksolle (tämä on se jonne alunperin haluaisin tytön, että saadaan joku selkeä diagoosi eikä pomputtelua terapeutilta toiselle!). Foniatriselle jonoon pääsy on monen puhelun ja muutaman pitkän sähköpostin takana. Onneksi sitten puheterapeutti (joka ei kylläkään ole nähnyt edes koko tyttöä) puolsi tyttöä terapoineen puheterapeutin lausunnon pohjalta lähetettä foniatriselle. Miten olette toimineet, pitääkö näiden lähetteiden perään vielä kysellä? Että onko varmasti mennyt ja milloin tulee kutsu? Aika byrokraattiselta toiminnalta tuntuu kyllä ainakin täällä koko touhu ja en ihmettelisi vaikka lähetteitä "hukkuisi" jonnekin päätöksiä tai valtuutuksia odotellessa..? Mielelläni lukisin myös kokemuksia foniatrisen osaston jaksosta? Mitä siellä tehdään ja miten? Onko lapsi yksin vai vanhemman kanssa jne.?

Hih, meillä raskautta oltiin toivottu puolisen vuotta ja ne viivat tikussa oli jotain ihmeellisintä ikinä (sen kierron alussa olin päättänyt, että lähden Kreikkaan 4kk työharjoitteluun ja oltiin "vältelty" tärppipäiviä.). Sitten soitin itkun sekaisen puhelun (ehkä tunti tikkuun pissimisestä), että "Tässä tikussa on kaksi viivaa ja mä olen lähdössä Kreikkaan, mitä minä teen?" Täti sitten laskeskeli, että kävisin alkuraskauden ultran ennen lähtöä ja rakenneuä:n sitten kun tuun Suomeen. Loppujen lopuksi sain peruttua vielä lähdön, kun pelotti niin kovasti masun kanssa lähtee, enkä halunnut että mies jäisi paitsi niin isosta osasta raskautta. Työharkkapaikka järjestyi onneksi Suomesta. Hyvä niin, oksensin kolme kuukautta putkeen ja vielä rakas mummoni menehtyi, joten kovilla olisin yksin vieraassa maassa ollut!

- Meillä ei olla koettu täysin kiukutonta tai itkutonta päivää (siitä asti kun esikoinen syntyi tai en ainakaan muista että olisi yksikään päivä mennyt lasten kanssa ilman pienintäkään itkua tai kitisyä.) - Meillä ei ole koettu koliikkia. - Meillä ei ole koettu kuin muutama kokonainen yö kuopuksen syntymän jälkeen (kaksi vuotta sitten)

^ Tuohon minäkin kaipaisin vastausts vielä! Kiitos jo kommentteja antaneille. Meillä ainakin päiväkodissa lapsilla on vähänkin kosteilla keleillä aina puvun päällä kurahousut. Eli siltä kantilta ajateltuna tuo 5000 vedenpitävyys voisikin toimia päiväkodissa. Mutta kotona meillä kyllä käytetään harvoin kurahousuja, joten ehkä kotioloissa kaipaisin kuitenkin ihan kunnon vk -pukua..

Meillä Tapani varmaan olisi ollut pojan toinen/kolmas nimi suvun perinteen mukaan. Ei herätä kylläkään mitään mahtavia tunteita, enkä laittaisi kutsumanimeksi. Joten 5. Doora?

^ Hih, aika hauskoja Meillä neiti 2v. : Anteeksi= Kankee Kuuma= Puuma Tissit= tissiliivit sekä itse tissit "Isi, isi äitin tissit on lattialla!" (Liivit oli siis lattialla, ei muut )

Minymon haalareita muutaman käytössä ja ollaan tykätty!

Eemeli ja Lukas pojista. Tytöillä on vähemmän samoja nimiä, Olivia- nimisiä muutama, samoin Emilia- nimisiä sekä Kerttuja myös muutamia.

Linnea on tosi ihana 9½ Entäs Eliina?

Asutaan okt:ssa ja esikoinen oli mun pukemisen ajan 2 veenä takapihalla ulkona yksin (iso takapiha, johon suora näkyvyys). 3-vuotiaana ei viihtynyt oikein pihalla yksin, vaikka olisi voinut ollakin. 4- vuotiaana alkoi viihtyä ja oli pieniä aikoja leikkimässä yksin (suora näkyvyys, korkeintaan minuutin oli ihan täydellistä valvontaa). Viime kesänä 4,5v. tuli pihalle mukaan pikkusiskokin (1,5v.) ja hienosti onnistui hiekka-alueella leikit jonkun aikaa. Saatoin pukea itselleni päälle tai jopa kuoria perunat kattilaan ikkunan edessä, niin että koko ajan näin lapset. Nyt 5v. leikkii naapurin lasten kanssa sekä omassa pihassa ja naapurin pihassa (huutoetäisyydellä) tosi pitkiä aikoja. Naapurin lapsista toinen on 5v ja toinen 7v., joten pystyy jo luottamaan, ettei tarvitse koko aikaa olla näköetäisyydellä, vaikka tarkistellaankin ahkerasti kolmikon tekemisiä naapureiden kanssa. Meillä tämä nuorempi on kyllä sen verran huimempi tapaus, ettei vois kuvitellakaan ilman isosiskon valvovaa silmää päästävänsä yksin ulos. Isosisko onneksi on tosi huolehtivainen ja pitää siskoa vanhempien kanssa silmällä.

Meidän juuri 5-vee tytöllä on dyspraksia epäily eli neuvolassa huomattiin karkea motoriikassa hieman viivettä sekä puheongelmat ovat olleet kuviossa pitkään. Mielestäni oireet on kuitenkin lieviä, nimeämisongelmaa ja kirjaimia puuttuu sekä hieman hahmoitusongelmaa. Tyttö kuitenkin puhuu paljon ja tulee pääosin ymmärretyksi. Liikkuminenkaan ei tuota suuria ongelmia, mutta 5v. nlassa vaadittu kymmenen hyppyä yhdellä jalalla ei onnistunut. Ruokailu ja erilaiset ruokalajit on olleet hirvittävö ongelma heti 1 vuotiaasta asti. Olisinkin halunnut kysellä tutkimuksista miten teillä on päästy diagnoosiin? Vaikka jotain tälläistä olikin epäillyt niin tuntuu jotenkin tosi epäuskoiselta ja voimattomalta.. miten meidän lapsesta tuli yhtä-äkkiä erityislapsi?

Meillä on tosi laaja ystäväpiiri ja ollaan saatu kunnia alkaa kummeiksi monelle pienelle. Miehellä on omia kummilapsia kolme, joista tosin jo yksi rippikoulun käynyt (ollaan tehty periaatepäätös, että erityiset lahjomiset jouluna ja synttäreinä loppuu rippikouluun. Vaikka tottakai kuulumisia kysellään ja nähdään ihan niin kuin ennenkin!). Minulla on omia kummilapsia 2. Yhteisiä kummilapsia meille on kertynyt 4 eli yhteensä 9 kummilasta. Varsinkin yhteisiä kummilapsia nähdään usein, toisia päivittäin (yksi on samassa päiväkodissa omien kanssa), toisia 1-2 krt parissa kuussa. Noita melkein teinejä (3 tyttöä) tulee nähtyä harvemmin, mut yritetään laitella viestiä tai kysellä kuulumisia facebookissa. Vaikka lahjojen osto ei olekaan se tärkein juttu, harmittaa, kun varsinkin jouluna pitää miettiä.miten paljon voi laittaa rahaa lahjaan. Nyrkkisääntönä on ollut 20e per lapsi, mut sekin kerrottuna kahdeksalla on meille iso raha. Joten ehkä jos kummilapsia olisi vain muutama tulisi rahaakin laitettua lahjoihin enemmän. Tältä kantilta 2-3 kummilasta olisi sopiva, mutta koen, että aika riittää kuitenkin melko hyvin (aina voisi enemmänkin) näkemään ja pitämään yhteyttä myös 9 kummilapseen. Kaikista kummilapsistamme välitetään kovasti ja kaikilla on erityinen paikka maailmassamme. Mikäli nyt vielä joku kysyisi meitä kummeiksi, niin tottakai mietittäisi sitä tapauskohtaisesti, mutta voi olla ettei meille enää kummilapsia tule.. toisaalta minun kaikki kolme sisarusta ovat vielä lapsettomia (niin nuoria), että never say never..

Kuopusta odottaessa about 17-18viikoilla, kun tunsin ekat muksaukset massussa: "Pienen pienet potkut massussa <3 Meitä on maaliskuussa neljä <3 " Välittömästi päivityksen jälkeen tuli KOLMELTA kaverilta viestiä chattiin, et niin meillekin! Ja en siis aiemmin ollut tiennyt heidän odotuksistaan

^ Minä ainakin omien kokemusten perusteella siirtäisin kierukan laittoa.. olin tosi kipee kaks päivää laiton jälkeen ja mun mielestä aina tulee vähintään tiputtelua. Mulla vuoti ihan kunnolla silloin(kin).. ja kannattaa ottaa särkylääkettä jo ennen sinne menoa! Sori pelottelut, mulla teki tosi kipeetä, mut ilmeisesti useimmiten on kuitenkin ihan helppo juttu! Ja mun mielestä tuo mirena oli reippaasti yli 200e, kun viime vuonna ostin.. en nyt ole ihan varma, mut mun milestä oli ihan tosi kallis! Vaikka tietty viis vuottahan se kestää, mutta kertaostona iso summa!

Kyllä kuulostaa tutulle! Eka puoli vuotta ihan helvettiä, runsaat menkat plus tiputtelua, sit vähän helpotti kunnes taas alkoi ihanat 3 viikon menkat! Extrana hiivat, joita tulee pitkien vuotojen päätteeks.. Ja nyt sit laiton vuosipäivän kunniaksi alkanut tulemaan aknemaista näppyä leukaan, poskin ja bonuksena KAULAAN!!! AAAARGH!!!! Haluihin vaikuttaa joo ja paljon, varsinkin kun vuodotonta aikaa on ehkä se viikko tai hyvällä tuurilla kaks! Ehkäisynlassa käyty kaikki papat ja ultrat tekemässä mut mitään erikoiata joka tän selittäis niin ei löytynyt.. Olen tässä 10 kk laihtunut 15 kiloa, joten nlatäti arveli hormonimuutoksen voivan johtuvan siitäkin..kroppa totuttautuu uuteen koostumukseen? Onko muilla laihduttaneilla samoja kokemuksia?

Halusin nyt aloittaa oman keskustelun tälle juoksuratasaiheelle, jos se poikisi enemmän kommentointia mitä tuolla kuomurattaat- otsikon alla.

^ onko siis selkeesti ihottumaa? Vai voiko olla hyttysten, mäkäröitten tms. puremia? Meillä nimittäin Niiskun niska ensin alkoi punottaa ja sit vasta tuli pistoskohdat ja paukamat.. hydrokortisonilla vähän rauhoittui..et pystyykö teillä olemaan joku allerginen reaktio johonkin puremaan? Eikös atooppinen iho ole viel herkempi kaikille pistoille? Onko nyt iho rauhoittunu yhtään?