Elina75

Minkälainen ikäero? Meillä tokan ja kolmannen välillä on 8 1/2 kk ikäeroa Miten käytännön asiat hoituu?? Aika varmaankin kullannut muistot, mutta mun mielestä käytännön asiat hoituivat ihan maltillisesti. Miehestä kyllä oli kovasti apua Vähän kun kaksosia olisi hoidellut... Tekisitkö kaiken uudelleen? Heh, tällä hetkellä kahden n. lähes samanikäisen uhmaikäisen kanssa sanoisin, että en varmaankaan olisi kovin helposti taivuteltavissa. Vauva-aika oli paljon mukavempaa. Lähipiirin reagointi?? Alunperin ikäeroa piti tulla n. 11 kk, mutta keskosuuden vuoksi ikäero jäi tuohon 8 1/2 kk:teen.. lähipiiri ei pahemmin onnitellut ym., oli lähinnä kauhuissaan, vahinko-aatoksia oli varmasti monella, mutta kukaan ei sitä (onneksi) ääneen sanonnut.

Tästähän tuli pitkä lista Tämän tuoreimman tulokkaan kanssa oli sovittu sektio perjantaina ja kotiin tulimme maanantaina iltapäivällä eli 3 vrk:tta kului sairaalassa. Kolmosen kohdalla pötköttelin itse ennen synnytystä sairaalassa noin 3 vkoa, synnytyksen (hätäsektio) jälkeen pääsin itse kotiin 6 vrk:n kuluttua, vauva seurasi perässä kahden kuukauden kuluttua, kakkosen kohdalla kotiuduimme 4 vrk:n kuluttua synnytyksestä, esikoisen kohdalla jälleen noin 3 vkoa sairaalassa ennen kiireellistä sektiota, itse kotiuduin 6 vrk:n kuluttua, vauva pääsi kotiin 9 vrk:n kuluttua.

Kyllä on ollut, sen vuoksi mentiin kiireelliseen sektioon rv 36+3. Raskausmyrkytykseen liittyvä ylävatsakipu oli mielestäni niin erilaista kuin mikään muu kipu, että sen kyllä tunnistaa. Luulin ennen sektiopäätöstä, että kuolen, oli se kipu niin kamalaa. Ennen tuota pahaa kipua minulla alkoi vasen käsi oireilemaan, eli se kipeytyi ensin, sitten ylävatsakipu alkoi hiljalleen ja lopputulos oli vauva Olin osastolla n. 3 vkoa ennen tätä. Kuopuksen kohdalla myös r-myrkytys, paineet kohosi rv 27 130/220, proteiini 3 plussalla. Osastolla rv 30+3 asti, jolloin vauva sektioitiin kiireellisesti pois sydänäänten aleneman ja kasvun taittumisen vuoksi. Eli istukka ei ollut tehnyt enää 3-4 vkoon tehtäviään.. Näköhäiriöitä ei ole koskaan ollut, tässä kuopuksen tapauksessa pääkipuja oli useita (ja järkyttäviä). Esikoisen kohdalla ei ollut edes pääkipuja, ainoa mistä tiesi, että on r-myrkytys oli valkuainen ja paineet koholla, jotka eivät laskeneet rankasta lääkityksestään huolimatta (Albetolia ja adaltia 15 tablettia päivässä..). Pojan odotusaikana verenpaineet ja proteiinit kuin oppikirjasta eli nuo kaksi olleet tyttöjä...

Esikoisesta jäin sairauslomalle noin rv 31 ensin supistelujen vuoksi ja saikku jatkui rv 33 alkaneen r-myrkytyksen vuoksi (eli suoraan sairaalaan synnytykseen asti). Kuopuksesta "sairausloma" alkoi rv 27+5 -> sairaalaan vakavan toksemian vuoksi, synnytykseen asti siellä sitten oltiin taas.

Kaikkien kolmen (2 tyttöä, 1 poika) nimet löytyvät almanakasta. Nuorimman nimi oli viime vuonna 5. suosituimman nimen listalla

Ekalle otettiin pakkaus, toiselle rahana, kolmannelle pakkaus ja neljännelle tulee pakkaus myös. Se rahasumma oli niin hävyttömän pieni, että meni oikeasti yhden vakuutuslaskun maksamiseen, ja vaikka meillä olikin esikoiselta jäänyt vaikka mitä, niin harmitti hieman silti, kun olisi ollut kiva, että kakkosellakin olisi ollut samantyylinen makuupussi ym. kun ekalla (olen siis säästänyt vauva-ajan tarvikkeita lapsille muistoina..)

Kai se on jo uskottava, että joku siellä masussa taas asustelee Plussasin viikko sitten... Onnittelut kaikille muillekin plussanneille!!!

Ollaan kysytty kaikille kummit jo odotusaikana, noin puolivälin paikkeilla. Minä en pidä outona sitä, että puolisoista vain toista pyydetään kummiksi, minä esim. olen veljenpoikani kummi, mutta mieheni ei (häntä ei kysytty, eikä hän olisi halunnutkaan).

Meillä minun puolen isovanhemmat ovat mummi ja vaari, aikoinaan kutsuimme myös omia isovanhempiamme samoilla nimillä. Miehen puolella on vain isoisä, joka halusi itseään kutsuttavan ukiksi.

Pohjantähti oli aikoinaan ainoa, joka myönsi meille vauvavakuutuksen tuijottamatta paino-indeksiini

Meidän neidit syntyivät: esikoinen rv 36+3 (2600 g) ja kuopus syntyi rv 30+3 (1200g). Vanhempaa neitiä en osaa edes ajatella keskosena, ja pienempikin on hienosti ottanut kiinni kaiken maailman käyrät ja käppyrät (vaikken niitä itse olekkaan seuraillut, tärkeintä on ollut, että ollaan oltu terveinä). Mitä syitä teillä on ollut keskosuudessa vai onko selvinnyt? Meillä molempien kohdalla oli syynä vaikea raskausmyrkytys.

Olipas tosi mielenkiintoista luettavaa tuo Jonskin laittama tilasto.. onkohan muillakin synnytyssairaaloilla tuollaista... Tuon mukaan ainakin tammikuussa on ollut eniten vauvoja, ja yhdet kolmosetkin vuosittain syntyy

Juu se on totta, että aika täyttä Päksissä tuppaa usein olemaan.. ystävällänikin piti olla viime viikolla käynnistys, mutta oli niin ruuhkaisaa, että päätettiin odotella tälle viikolla. Esikoista odottaessa olin osastolla n. 3 viikkoa ennen sektiota, joka meni ihan ok. Synnyttäneiden osastolla koin jääväni vähän ulkopuoliseksi synnytyksen jälkeen, kun vauva joutui keskolaan, tuntui, että minut ihan kuin unohdettiin, kun vauva oli eri osastolla. Kakkosen kohdalla synnytys käynnistettiin lääkkeillä ja synnytys kesti yhteensä 6 tuntia, ponnistusvaihe 10 min.. kaksi kätilöä, joista ekan kanssa kemiat eivät kohdanneet ollenkaan, onneksi vuoro vaihtui ja synnytyksessä auttanut kätilö oli todella topakka, nuorehko ja tsemppasi mua tosi hienosti. Neuvoi koko ajan mitä tehdä ym.ym. Ilokaasulla aloiteltiin, aqua-rakkuloita tarjottiin, mutta olin kuullut, että niiden laittaminen tekisi enemmän kipeää, kuin supistukset, niin jätin väliin. Särkylääkettä sain ja lopulta epiduraalin, joka oli taivas ! Vauva syntyi yöllä, joten jätin hänet yöksi "vauvalaan" (vai mikä se paikka nyt onkaan..) ja aamulla hain hänet heti viereen, jossa nukkui kaikki yöt. Elokuussa 06 ei ollut kamala ruuhka, joten pääsin kahden hengen huoneeseen yksin. Imetykseen en saanut mitään apuja, vaikka pyysin monta kertaa, siinäkin mut unohdettiin täysin, sanottiin, että "tulen kohta näyttämään" ja vieläkin odottelen... Kotiin lähdin kahden yön jälkeen, kun vauva oli kunnossa ja itsekin halusin jo pois. Kolmas syntyi sektiolla 04/07, Lahdessa en ehtinyt osastolla olemaan ennen synnytystä kun muutaman päivän (Vietin 2 vkoa Taysissa). Synnytyksen jälkeen vauva taas keskolassa, ylhäällä oli mielestäni vain noin kaksi sellaista hoitajaa, jotka todella huomioivat minutkin (Outi Kallinen oli heistä toinen). Imetyksestä hössättiin ihan liikaa, ja se ahdisti minua, koska en pystynyt imettämään keskosena syntynyttä vauvaamme kuukausiin. Keskolan lääkäri oli kuulemma käynyt puhumassa osastolle liiasta imetyshysteriasta (mutta tämä onkin jo toinen tarina). Se, että itse sai hakea ruuat, vaatteet, liinavaatteet ym. oli kiva juttu, ei tarvinnut olla toisten passattavina. Sängyn radion kautta tuli kuulutus ruuille. Eniten minua ehkä harmitti se, että Lahdessa äidit todella pikaisesti häipyivät huoneisiinsa, eikä minkäänlaista keskustelua saanut aikaiseksi "käytävillä", kun taas Treella oli ihan erilainen tunnelma äitien kesken, vaikka Treella ruoka tuotiin huoneisiin ja Lahdessa käydään syömässä päiväsalissa tai viedään tarjotin itse.. Tarinaa näköjään riittäisi, en tiedä onko tästä kellekkään teistä edes mitään apua, kun mun synnytykset on olleet hieman poikkeavia "valtavirrasta", ja noiden molempien sektioidenkin jälkeen olen saanut olla yksin huoneessa. Esikoisen syntymän jälkeen otimme perhehuone-mahdollisuuden, mikä oli tosi hieno juttu. Mies ehti auttamaan minua suihkussa (sektion jälkeen), haki ruuat ja kärrräsi vauvaa katsomaan. Toka sektion jälkeen kukaan ei esim. ehtinyt viemään minua alakertaan vauvaa katsomaan köpöttelin sitten itse alakertaan, onneksi en pyörtynyt, vaikka edellispäivän sektio vähän heikotti vielä.

Isän sukunimi annettiin esikoiselle, minä sain saman nimen sitten vähän myöhemmin

täällä yksi, jolla kokemusta kolmen lapsen verran (2 x sektio, 1 x alatiesynnytys) PHKS:sta. Onko jotain erikoista mitä haluaisit tietää? On tullut "makoiltua" ko. sairaalaan synnyttävien osastolla useampi viikko eli aika tuttu paikka (v. 2004, 2006 ja 2007)