Coordinator

Lainaus syöttötuoliketjusta: Eli siinä uuden mallisessa tuolissa ei ole niitä lovia, joihin se puinen etukaari tulee. Siksi vanha baby set ei käy uuteen tuoliin. Tai kertokaa ihmeessä, jos joku on saanut onnistumaan, mutta meidän kokemuksen perusteella vaikuttaa mahdottomalta.

Tripp trappista: Ostettiin tänään kuopukselle uusi Tripp Trapp. Esikoisen käytössä ollut vanhemman mallinen vauvasetti (puinen kaari, muovinen selkätuki) ei sopinut siihen! Yllätys se oli siksi, että myyjä väitti Vepsäläisellä muuta. Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen, koska laitettiin vauvakamat esikoisen tuoliin ja esikoinen sai sitten uuden käyttöönsä. Mutta "ristiin" siis nuo eivät sovi, ajattelin kirjoittaa tämän tiedoksi käytettyjen ostajille.

Kertakäyttöisistä ihan ykkösiä olivat Lansinohin suojat (niitä saa vain apteekista). Ohut suoja mutta loistava imukyky. Aika arvokkaita ovat tosin.

Olen samaa mieltä teidän kanssa Hasarin Sirpasta Olen niin onnellinen, että viimeisen lapsemme auttoi maailmaan juuri hän. Esikoisen kätilöinyt Outi Jusikin oli ihan hyvä, mutta vasta Sirpan kansa tajusin minkälainen on huippukätilö. Sirpalle (ja yhdelle os. 1:n hoitajista) lähetinkin vauvan kuvalla varustetun kiitoskortin. Onnekkaita olemme me "Sirpalla synnyttäneet", on käynyt tosi hyvä tuuri. Synnytyskätilöitä kun tuolla taitaa yhteensä olla useampi kymmenen.

http://www.facebook.com/soramonttuprinsessat Tuossa ohjelmassa oli tyttöjen pikkusisko, (ehkä vuoden ikäinen) jonka nimi oli Miliah. Olin kyllä aika WTF, tuohan on niin epäsopiva suomalaiseen suuhun kuin vain voi olla. Ja lapsen vanhemmat vaikuttivat supisuomalaisilta. Isän sukunimi on Grönroos, mutta erittäin suomalaisesti puhui ja perkeleitä päästeli

Minä synnytin heinäkuussa 2011 toistamiseen K-HKS:ssa. Tällä kertaa vauva oli täysiaikainen ja pääsimme kotiin kolmen sairaalavuorokauden jälkeen (aiemminkin olisimme varmaan päässeet, mutta itselleni tuli pahoja vatsavaivoja ja halusin olla varmasti kunnossa ennen kuin lähdemme). Tämä kokemus oli sellainen normaali synnytys- ja synnytysvuodeosastokokemus Kun itsellä se järkikulta säilyi suhtkoht mukana matkassa (toisin kuin ekalla kertaa, kun olin hormoneista ja uudesta tilanteesta ihan sekopäänä) ja lisäksi uudelleensynnyttäjänä osasi suhtautua henkilökunnan sanomisiin iisimmin, niin kaikki meni ihan kivasti.

Lyhyesti ja suoraan: Onneksi ei ole "pakko" pärjätä omien lastensa kanssa kotona. Meillä 3,5-vuotias esikoinen on ollut vanhassa tutussa päiväkodissa ensin 2, sitten 3 pv viikossa vauvan synnyttyä. Vauva vaati kolme ja puolen kuukauden ikään mun kaiken huomion sekä päivisin että iltaisin ja olihan sitä saatava ruokaa tehtyä ja pyykit pestyä. Kotipäivinä surin esikoisen puolesta, kun jouduin koko ajan sanomaan hänelle, että en ehdi leikkiä, ei päästä ulos jne. Vielä nyt vauvan ollessa viisikuinenkaan meillä ei esimerkiksi ulkoilut onnistu. Jos lähdemme ulos, niin lähtisimme kun vauvalla on uniaika. Mun täytyy ulkona koko ajan työntää rattaita (vauva ei nuku paikallaan olevissa) tai ainakin vähintään vahtia niitä, kun meidän kaksi hullua kissaa tykkäävät pomppia rattaiden päällä... Kantorepussa vauva ei myöskään ole tyytyväinen, ellen koko ajan kävele eestaas, joten esikoisen touhujen seuraaminen ja hänen pyytämänsä leikit eivät onnistu. No, arvaahan sen, että kolmevuotias kyllästyy tällaiseen ulkoiluun ja juuri kun ollaan kamppeet päällä koko porukka päästy ulos, haluaa hän sisälle. Tuo ulkoilujuttu oli vain yksi esimerkki... Onneksi on päiväkoti, sillä mä en vain halua, että esikoisen päivät menevät niin pitkälti telkkaria tuijottaessa tai muuten yksinäisenä. Oma aikani menee niin paljolti vauvan nukutteluun (nukahtaa huonosti ja nukkuu AINA vain 45 minuuttia per kerta, joten kohta on sama nukutus uudelleen edessä) ja kotitöihin. Ehkä kyse onkin siitä, että vaadin omalta vanhemmuudeltani liikaa. Mutta kun poika on 3 päivää päiväkodissa (6,5 h kerrallaan) niin säästyn suremasta sitä, että olen huono ja epäonnistunut, kun minulla ei riitä esikoiselle aikaa enkä pysty tarjoamaan hänelle leikkiseuraa itsestäni tai ikätovereista. Koen kyllä syyllisyyttä tästä päivähoitoresurssien käyttämisestäkin, koska emme käytä päivähoitoa pakolliseen hoidon tarpeeseen vaan siksi, että meidän perheen koko tilanne huomioon ottaen voisimme kaikki mahdollisimman hyvin. Juuri siihen tuo päiväkoti on tosi paikallaan. Kolmevuotias menee sinne aina mielellään ja uskon, että viihtyy siellä hyvin. Kolmatta lasta ei meille tule enää juuri näistä syistä. Olisin harkinnut huomattavasti enemmän haluanko toistakaan lasta, jos subjektiivista päivähoito-oikeutta esikoiselle ei olisi ollut olemassa mahdollisuutena. Ajattelin jo etukäteen, että tarvittaessa siihen turvaudutaan ja niin olemme onneksi voineet tehdä.

Minustakin tuntuu tuo Ranskan pesukonetapaus ihan, ihan hirveältä. Varmastikin ainakin siksi, kun itselläkin on juuri kolmevuotias. ÄLKÄÄ HERKÄT IHMISET KÄYKÖ LUKEMASSA NIITÄ ILTAPÄIVÄLEHTIEN JUTTUJA TÄSTÄ! Itse toivon, että en olisi lukenut ja minä sentään suhtaudun lapsiakin koskeviin kamaliin uutisiin yleensä suht rauhallisesti ja ohitan ne joku suojamekanismi päällä niin, etteivät ne kovasti järkytä mua henkilökohtaisesti. Tällä kohtaa mun suojamekanismit petti ja kuten Bohemianista, niin mustakin tuntui etten saa edes henkeä.

Ootte siis käyttäneet jo vauvalla sitä istuinosaa? Me on käytetty Zapp Xtroja vasta vain kaukalon kanssa. Toimiiko se ihan hyvin näin pienelläkin?

^ja ^^ Mäkin maksoin käytetystä Manducasta postareineen 87,20. Mutta tuossa tuli mukana samanvärinen säilytys/kantopussukka Manducalle, jollaista ei enää uusiin Manducoihin saa. Joku random-värinen pussukka maksaa nyt nettikaupassa lisätarvikkeena kuusi euroa. Kovat siis on hinnat noilla juu, mutta jos mukana saa sen pussukan, niin sellainen huuto on "parempi" kuin jos pussukkaa ei saa. Manduca on ilman säilytyspussia vähän semmoinen "rotjake" mutta sopivan kokoisessa pussissa on siisti säilyttää/kuljettaa.

Meillä on Gulliver ja kyllä se on ollut ihan tarpeeksi tukeva. Brion ja Ikean sänkyjen välillä vertailua tehneet (en muista missä, ehkä täällä vaukkareissa) ovat sanoneet, ettei Brion sänky mitenkään huomattavan paljon tukevammalta/paremmalta vaikuta. Meidän Gulliveria käyttää nyt kuopus esikoisen käytettyä sitä ensin hieman yli kolmevuotiaaksi asti. Vajaa kaksivuotiaaksi molempien laitojen kera ja sen jälkeen ilman toista laitaa, ja hyvin meni.

Mulla oli yöpöydän virkaa tekemässäpinniksen takana tämmöinen korivaunu. Eihän se mikään esteettinen ole, mutta aika kätevä. Ylemmässä korissa oli kelloradio ja kännykkä, joskus alakoreissakin jotain tavaraa tarpeen mukaan. Mahtui juuri sopivasti siihen rakoon, joka jäi seinän ja pinniksen väliin kun pinnis oli sopivalla kohdalla. Muihin kohtiin en osaa kommentoida... Me ei esikoisella kiilattu pinnistä muistaakseni millään. Rakoa ei sänkyjen väliin jäänyt. Ison vauvan nostelu edestakaisin oli juu hankalaa. Putoamisvaaraa vauvan liikkuessa ei ollut, koska vauva ei ryöminyt niin pehmeällä alustalla ja konttaamaan oppi vasta meidän jo luovuttua sivuvaunusta.

Tää on muuten yllättävän vaikeaa vastasyntyneen äidille. Mun ainakin tekisi mieli sylitellä ja katsella silmiin pienokaista, mutta kun täytyy myös syödä itse ja tehdä kotihommia (ja myös huomioida esikoista yms.). Ihan sydäntä särkee kun ihana pieni katselee ympärilleen sitterissä. No, tää menee kai ohi kun totutaan.

Ei haise napa pahalle. Naikkarien puolella sainkin jo kivasti apuja, että kuulemma ihan normaalilta näyttää. Niin helposti tuosta pienestä maailman rakkaimmasta nyytistä vaan huolestuu...

Onkohan linkin kuvassa oleva napatynkä (kuuluu tyttärelleni, ikä 4 vrk) ihan normaali? Siihen oli ilmestynyt tänään tuo iso, kuivunut veripaakku, oli siis siistimmän näköinen aiemmin. Onko tämä ihan normaalia irtoamisprosessia vai pitäisikö huolestua? Krhm, meillä on esikoispoikakin ja silti mä en muista/tiedä minkälainen tuo tynkä "saa" olla... http://aijaa.com/v.php?i=001568326744.jpg