Coordinator

Aktiivijäsen
  • Content count

    416
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Coordinator

  1. Jipii - - olen saanut ensimmäiset ulkoiset peräpukamat raskausviikolla 30. Kipeät ovat kuin mitkä, ja näyttävät hirveiltä (onneksi niitä ei tarvitse katsella!). Kohtalotovereita? Selviytymistarinoita? Kannattaako tässä nyt heti ottaa laksatiivit ja muut selviytymiskeinot käyttöön? Suoli mulla toimii kuten ennenkin, eli laiskanlaisesti. Pukamia vaan ei ole koskaan ei-raskaana tullut. Voiko nämä todella vaan parantua synnytyksen jälkeen, niin kuin nyt olen netistä lukenut?
  2. Kerätäänpä tänne kokemuksia Kanta-Hämeen Keskussairaalasta niin synnytystä edeltävältä ajalta kuin synnytyksistäkin Itsellä takana vasta ultria ja kontrollikäyntejä, tositoimiin mennään (toivottavasti...) heinäkuussa.
  3. Mietityttää nämä ruokailuhetkien ajoittamiset. Kun pitäisi koko perheen syödä yhtä aikaa ja samaa ruokaa. Itse kuitenkaan en halua syödä niin usein enkä aina samaa ruokaakaan kuin poika. Lounas ei maistu mulle niin aikaisin enkä kaipaa kahta lämmintä ruokaa. Mieluusti korvaan myös päivällisen salaatilla, myslillä tms. (eli mulla on osittain vähän kehnot ruokailutottumukset). Kasvaako tuo lapsi aivan tärviölle, jos hän syö omassa rytmissään ja samaan aikaan muun perheen kanssa osuu lähinnä aamupala? Toki istumme (minä tai mies tai molemmat) samassa pöydässä, kun poika syö, mutta emme syö useinkaan samaan aikaan. Arkisin poika on päiväkodissa. Minkälaisia kokemuksia/käytäntöjä teillä muilla on? Onkohan odotettavissa, että meillä tulee myöhemmin tästä ongelmia, vaikka nyt poikaa ei tunnu mitenkään haittaavan se, että meillä syö vähän kuka mitäkin milloinkin?
  4. Kaipaan suosituksia ksylitolpastillista, joka maistuu pienessä suussa. Sekä tietoa, mistä niitä saa ostaa.
  5. Meillä on ilmennyt viime aikoina omituinen ongelma. Eli yöksi laitettu vaippa on usein aamulla falskannut niin, että yöpukukin on kostea. Vähän aikaa sitten tällaista ei ollut, vaan vaipan sai vaihtaa vaikka vasta aamumaidon jälken, ja silti vaatteet olivat kuivat. Siirryimme isompaan vaippakokoonkin (Libero 10-16 kg, poika alle 11 kg). Muutenkin tuntuu, että vaipat ovat nyt järjestään märempiä kuin aikaisemmin. Onkohan tämä joku diabetes vai ihan normaalia kehon toiminnan vaihtelua? Poika ei kyllä juo enempää kuin ennenkään, vesikin menee alas melkoisen nihkeästi. Ja käytännön kannalta, minkä vaipan oikein laittaisin, että imukyky riittäisi läpi yön?
  6. Taustatarinaa: tällä hetkellä minulla on kauheasti puuhaa (kotiuduimme eilen pojan kanssa, ja koska hän syntyi 4 vk ennen LA:aa, meillä ei ole ihan kaikki kotona valmista ja järjestyksessä siten, että vauvanhoito sujuisi kuin itsestään). Ensimmäiset kotiin tulevat vieraat varmaan haluavat tulla meille jo heti tänään tai viimeistään huomenna (innokkuus on sitä luokkaa, että juksasimme, että pääsemme kotiin vasta tänään... ). Kaipaisin kovasti vinkkejä/kokemuksia/tietoa siitä, miten vieraiden kanssa noudatetaan riittävää hygieniaa. Tietysti, koska vauvamme on ennenaikainen ja painaa vasta 2,5 kg, meillä on tavallista tarkempaa. Ruokinnat ja muut perusasiat sujuvat paremmin kuin hyvin, mutta lapsen mahdollisimman hyvä suojaaminen tuntuu tärkeältä ja koen, ettei meillä annettu synnärillä siihen oikein kunnon opastusta. Esimerkiksi miten uskallamme päästää tänne ylipäätään ketään, kun kenellä tahansa voi olla alkava flunssa jota ei vielä voi huomata? Tai mitä jos jompikumpi vanhemmista saa flunssan/mahataudin? Mihin karanteeniin silloin pitää mennä? Lastahan ei voi umpiossa kasvattaa, mutta ekat pari viikkoa ovat noin pikkuisella vielä kriittistä aikaa. Kiitos, jos jollakin on valmiina esim. nettilähteitä tai neuvoja, joita kotiin lähtiessä on annettu.
  7. Olen miettinyt monta päivää, että pitäisi kysyä tätä oikein omassa ketjussaan, ja nyt sitten rohkaistuin. Meidän pitäisi hankkia tarhaan sisätossut 1-vuotiaalle, joka ei ihan vielä kävele. Suosittelivat PK:lla ensiaskelkenkiä, mutta minusta tuntuisi hölmöltä laittaa pienelle lapselle kengät jalkaan koko päiväksi. En haluaisi itsekään olla kengissä, ellei se olisi sosiaalisen koodin mukaan melko suotavaa aikuisten töissä Olen nyt harkinnut joko Feelmaxeja tai Tohvelisankarin tossuja. En oikein ymmärrä, miksi PK suosittelee pienille nimenomaan kenkiä, koska ainakin Feelmaxin sivuilla kerrotaan näin: Asiantuntijoiden mukaan lasten jalat kehittyvät luonnollisimmin mitä kauemmin lapsilla on mahdollisuus liikkua ilman jalkineita. Lapset eivät tarvitse jalkoihin lisätukea, sillä jalkaterät ja nilkat ovat riittävän vakaita ja vahvoja jo alusta lähtien. Vanhempien on tärkeä tietää, että lapsilla jalkineiden ensisijainen tehtävä on suojata jalkoja kylmältä ja vaurioilta. Luontainen liikkuminen ilman jalkineita kehittää ja vahvistaa jalkaterän toimintaa. Ja Vauva-lehden sivuilla jalkaterapian lehtori THM Riitta Saarikoski Metropolia Ammattikorkeakoulusta kertoo näin: Jalan kannalta olisi paras, että lapsi kävelisi mahdollisimman paljon paljain jaloin. Ilman jalkineita jalkaterän lihakset vahvistuvat parhaiten. Minkälaisia kenkiä/tossuja teidän muiden lapset käyttävät hoidossa? Mitkä on hyväksi todettu (pysyy jalassa, ei luista, ei hoista yms.)?
  8. Täytyi perustaa hölmöltä kuulostava topikki, kun tunnen synnyttäneeni varsinaisen suursyömärin. Meillä seisenkuinen aterioi tällä tapaa: Aamulla: ÄM Aamupäivällä: kaurapuuroa (hiutaleita 0,5 dl, korviketta puuron lisäksi) Lounaaksi: kasvis-lihasosetta (kasvista vähintään kukkurallisen muffinssivuoallisen ja lihaa 1,5 rkl), siihen päälle purkillisen hedelmäsosetta. Usein lisäksi ÄM. Vaikuttaa, että kasvis-lihasosetta menisi enemmänkin. (tässä välissä usein ÄM) Päivälliseksi: kasvissosetta, taas se kukkurallinen muffinsivuoallinen. Jos nälkä jää, täydennetään hedelmällä tai kaupan valmisruoalla... Iltapalaksi: riisipuuroa + kokonainen banaani soseutettuna puuron joukossa (puurohiutaleita 0,5 dl). Lisäksi yleensä ÄM. Yöllä: ÄM (2-3 imetystä) **** Jotenkin nuo ruokamäärät vaikuttavat suurilta, ainakin tuon puuron suhteen. Aikuinenkin pärjäisi sillä määrällä puuro-banaani-sekoitusta, jonka tuo natiainen syö suurella halulla iltaisin. Ja erityisen hämmentävää tämä on, koska a) luulin, että kiinteitä syödään aluksi tyyliin teelusikallinen, sen jälkeen jääpalan kokoinen köntti ja siitä sitten vähitellen enemmän - meillä hypättiin suoraan muffinsivuoallisiin ja tästä syömisestä huolimatta sälli käy öisinkin 2-3, joskus neljäkin kertaa rinnalla. Poika on normaalikokoinen ja hoikanpuoleinen. Minkäslaisia syömäreitä muiden vauvat ovat?
  9. Mielessäni on monta kysymystä siitä, miten kouluikäiset lapset tulevat yleensä toimeen vanhempien ollessa töissä. Kuinka teidän koululaisenne iltapäivät sujuvat? Käykö lapsi koulupäivän jälkeen kerhossa tai muussa ohjatussa iltapäivätoiminnassa, vai viettääkö aikaa yksin ja kavereiden kanssa omatoimisesti? Herääkö lapsi kouluun itse, jos menee vaikkapa kymmeneen, vai soitatko esim. töistä herätyspuhelun? Entä kotona ollessaan, tuleeko lapsi "toimeen omillaan" vai onko puhelinyhteys vanhempaan päällä mahdollisesti useaankin kertaan iltapäivän aikana?
  10. Lainaus syöttötuoliketjusta: Eli siinä uuden mallisessa tuolissa ei ole niitä lovia, joihin se puinen etukaari tulee. Siksi vanha baby set ei käy uuteen tuoliin. Tai kertokaa ihmeessä, jos joku on saanut onnistumaan, mutta meidän kokemuksen perusteella vaikuttaa mahdottomalta.
  11. Tripp trappista: Ostettiin tänään kuopukselle uusi Tripp Trapp. Esikoisen käytössä ollut vanhemman mallinen vauvasetti (puinen kaari, muovinen selkätuki) ei sopinut siihen! Yllätys se oli siksi, että myyjä väitti Vepsäläisellä muuta. Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen, koska laitettiin vauvakamat esikoisen tuoliin ja esikoinen sai sitten uuden käyttöönsä. Mutta "ristiin" siis nuo eivät sovi, ajattelin kirjoittaa tämän tiedoksi käytettyjen ostajille.
  12. Kertakäyttöisistä ihan ykkösiä olivat Lansinohin suojat (niitä saa vain apteekista). Ohut suoja mutta loistava imukyky. Aika arvokkaita ovat tosin.
  13. Olen samaa mieltä teidän kanssa Hasarin Sirpasta Olen niin onnellinen, että viimeisen lapsemme auttoi maailmaan juuri hän. Esikoisen kätilöinyt Outi Jusikin oli ihan hyvä, mutta vasta Sirpan kansa tajusin minkälainen on huippukätilö. Sirpalle (ja yhdelle os. 1:n hoitajista) lähetinkin vauvan kuvalla varustetun kiitoskortin. Onnekkaita olemme me "Sirpalla synnyttäneet", on käynyt tosi hyvä tuuri. Synnytyskätilöitä kun tuolla taitaa yhteensä olla useampi kymmenen.
  14. Kaipaisin suositusta hyvästä amme + jalat -yhdistelmästä. Pitäisi tietenkin olla tukeva eikä hutera, ja olisi kiva, jos muutenkin käteväksi olisi osoittautunut. Itse olemme miehen kanssa melko pitkiä (176 ja 184 cm), joten jalkaosan pitäisi ihan oikeasti tuoda amme "asialliselle kylvetyskorkeudelle". Jalat, joissa amme jää kuitenkin liian matalalle, lienevät meille ihan turhat.
  15. http://www.facebook.com/soramonttuprinsessat Tuossa ohjelmassa oli tyttöjen pikkusisko, (ehkä vuoden ikäinen) jonka nimi oli Miliah. Olin kyllä aika WTF, tuohan on niin epäsopiva suomalaiseen suuhun kuin vain voi olla. Ja lapsen vanhemmat vaikuttivat supisuomalaisilta. Isän sukunimi on Grönroos, mutta erittäin suomalaisesti puhui ja perkeleitä päästeli
  16. Jotkin meistä ovat varmaan tehneet sellaisenkin ratkaisun, että äiti menee töihin ja isä jää kotiin hoitamaan lasta. Kuulisin mielelläni, miltä tällainen järjestely on tuntunut vanhempien ja lapsen kannalta. Entä jos äiti lähtee töihin jo vanhempainvapaan aikana ja isä tulee "tilalle"? Onko teidän äitien ollut vaikea luovuttaa isälle paikkaa lapsen arjen keskipisteenä? Miten lapsi on suhtautunut muutokseen? Onko esimerkiksi äidistä tullutkin se suosikkivanhempi, kun on vähemmän kotona, ja isästä "tylsä"? Muuta, mitä?
  17. Minä synnytin heinäkuussa 2011 toistamiseen K-HKS:ssa. Tällä kertaa vauva oli täysiaikainen ja pääsimme kotiin kolmen sairaalavuorokauden jälkeen (aiemminkin olisimme varmaan päässeet, mutta itselleni tuli pahoja vatsavaivoja ja halusin olla varmasti kunnossa ennen kuin lähdemme). Tämä kokemus oli sellainen normaali synnytys- ja synnytysvuodeosastokokemus Kun itsellä se järkikulta säilyi suhtkoht mukana matkassa (toisin kuin ekalla kertaa, kun olin hormoneista ja uudesta tilanteesta ihan sekopäänä) ja lisäksi uudelleensynnyttäjänä osasi suhtautua henkilökunnan sanomisiin iisimmin, niin kaikki meni ihan kivasti.
  18. Lyhyesti ja suoraan: Onneksi ei ole "pakko" pärjätä omien lastensa kanssa kotona. Meillä 3,5-vuotias esikoinen on ollut vanhassa tutussa päiväkodissa ensin 2, sitten 3 pv viikossa vauvan synnyttyä. Vauva vaati kolme ja puolen kuukauden ikään mun kaiken huomion sekä päivisin että iltaisin ja olihan sitä saatava ruokaa tehtyä ja pyykit pestyä. Kotipäivinä surin esikoisen puolesta, kun jouduin koko ajan sanomaan hänelle, että en ehdi leikkiä, ei päästä ulos jne. Vielä nyt vauvan ollessa viisikuinenkaan meillä ei esimerkiksi ulkoilut onnistu. Jos lähdemme ulos, niin lähtisimme kun vauvalla on uniaika. Mun täytyy ulkona koko ajan työntää rattaita (vauva ei nuku paikallaan olevissa) tai ainakin vähintään vahtia niitä, kun meidän kaksi hullua kissaa tykkäävät pomppia rattaiden päällä... Kantorepussa vauva ei myöskään ole tyytyväinen, ellen koko ajan kävele eestaas, joten esikoisen touhujen seuraaminen ja hänen pyytämänsä leikit eivät onnistu. No, arvaahan sen, että kolmevuotias kyllästyy tällaiseen ulkoiluun ja juuri kun ollaan kamppeet päällä koko porukka päästy ulos, haluaa hän sisälle. Tuo ulkoilujuttu oli vain yksi esimerkki... Onneksi on päiväkoti, sillä mä en vain halua, että esikoisen päivät menevät niin pitkälti telkkaria tuijottaessa tai muuten yksinäisenä. Oma aikani menee niin paljolti vauvan nukutteluun (nukahtaa huonosti ja nukkuu AINA vain 45 minuuttia per kerta, joten kohta on sama nukutus uudelleen edessä) ja kotitöihin. Ehkä kyse onkin siitä, että vaadin omalta vanhemmuudeltani liikaa. Mutta kun poika on 3 päivää päiväkodissa (6,5 h kerrallaan) niin säästyn suremasta sitä, että olen huono ja epäonnistunut, kun minulla ei riitä esikoiselle aikaa enkä pysty tarjoamaan hänelle leikkiseuraa itsestäni tai ikätovereista. Koen kyllä syyllisyyttä tästä päivähoitoresurssien käyttämisestäkin, koska emme käytä päivähoitoa pakolliseen hoidon tarpeeseen vaan siksi, että meidän perheen koko tilanne huomioon ottaen voisimme kaikki mahdollisimman hyvin. Juuri siihen tuo päiväkoti on tosi paikallaan. Kolmevuotias menee sinne aina mielellään ja uskon, että viihtyy siellä hyvin. Kolmatta lasta ei meille tule enää juuri näistä syistä. Olisin harkinnut huomattavasti enemmän haluanko toistakaan lasta, jos subjektiivista päivähoito-oikeutta esikoiselle ei olisi ollut olemassa mahdollisuutena. Ajattelin jo etukäteen, että tarvittaessa siihen turvaudutaan ja niin olemme onneksi voineet tehdä.
  19. Meillä on vielä pinnasängyn osto edessä, mutta siihen liittyen mielessä on taaperovaiheen nukkuminen. Ikean pinnikset, joista yhden laidan saa pois, houkuttelisivat sillä perusteella, että lapsi voisi nukkua siinä pitkään - sellaisesta sängystähän pääsee itse kipuamaan helposti pois, kun toisella sivulla ei ole laitaa. Mutta pääseeköhän siitä pois liiankin helposti, eli siis unissaan kierähtää lattialle? Entä mahtaako lapsi toisaalta päästä kiipeämään pois sellaisesta sängystä, jossa sängyn pohja on matalalla ja laita matalimmassa asennossa? Kokemuksia kaipaisin - kuinka kauan pinnasänky on käyttökelpoinen nukkumapaikka ja millaisella laitaratkaisulla se kannattaa ottaa?
  20. Minustakin tuntuu tuo Ranskan pesukonetapaus ihan, ihan hirveältä. Varmastikin ainakin siksi, kun itselläkin on juuri kolmevuotias. ÄLKÄÄ HERKÄT IHMISET KÄYKÖ LUKEMASSA NIITÄ ILTAPÄIVÄLEHTIEN JUTTUJA TÄSTÄ! Itse toivon, että en olisi lukenut ja minä sentään suhtaudun lapsiakin koskeviin kamaliin uutisiin yleensä suht rauhallisesti ja ohitan ne joku suojamekanismi päällä niin, etteivät ne kovasti järkytä mua henkilökohtaisesti. Tällä kohtaa mun suojamekanismit petti ja kuten Bohemianista, niin mustakin tuntui etten saa edes henkeä.
  21. Ootte siis käyttäneet jo vauvalla sitä istuinosaa? Me on käytetty Zapp Xtroja vasta vain kaukalon kanssa. Toimiiko se ihan hyvin näin pienelläkin?
  22. Meillä on ajatuksena käyttää äitiyspakkauksen laatikkoa vauvan sänkynä. Toisena sänkynä on heti alkuun pinnasänky (nämä ovat siis eri puolilla taloa). Mutta miten tuon ÄP:n laatikon sisustaisi/pehmustaisi? Lähinnä mietityttää se, että onko jokin pehmustusratkaisu oikeasti tarpeen laidoille. Se ei minua haittaa, että ilman rimpsuviritelmiä laatikko näyttää pahvilaatikolta. Lähinnä haluan vain että vauvan on siellä hyvä olla. Minkälaisia ratkaisuja/ajatuksia teillä muilla on?
  23. ^ja ^^ Mäkin maksoin käytetystä Manducasta postareineen 87,20. Mutta tuossa tuli mukana samanvärinen säilytys/kantopussukka Manducalle, jollaista ei enää uusiin Manducoihin saa. Joku random-värinen pussukka maksaa nyt nettikaupassa lisätarvikkeena kuusi euroa. Kovat siis on hinnat noilla juu, mutta jos mukana saa sen pussukan, niin sellainen huuto on "parempi" kuin jos pussukkaa ei saa. Manduca on ilman säilytyspussia vähän semmoinen "rotjake" mutta sopivan kokoisessa pussissa on siisti säilyttää/kuljettaa.
  24. Meillä on Gulliver ja kyllä se on ollut ihan tarpeeksi tukeva. Brion ja Ikean sänkyjen välillä vertailua tehneet (en muista missä, ehkä täällä vaukkareissa) ovat sanoneet, ettei Brion sänky mitenkään huomattavan paljon tukevammalta/paremmalta vaikuta. Meidän Gulliveria käyttää nyt kuopus esikoisen käytettyä sitä ensin hieman yli kolmevuotiaaksi asti. Vajaa kaksivuotiaaksi molempien laitojen kera ja sen jälkeen ilman toista laitaa, ja hyvin meni.
  25. Mulla oli yöpöydän virkaa tekemässäpinniksen takana tämmöinen korivaunu. Eihän se mikään esteettinen ole, mutta aika kätevä. Ylemmässä korissa oli kelloradio ja kännykkä, joskus alakoreissakin jotain tavaraa tarpeen mukaan. Mahtui juuri sopivasti siihen rakoon, joka jäi seinän ja pinniksen väliin kun pinnis oli sopivalla kohdalla. Muihin kohtiin en osaa kommentoida... Me ei esikoisella kiilattu pinnistä muistaakseni millään. Rakoa ei sänkyjen väliin jäänyt. Ison vauvan nostelu edestakaisin oli juu hankalaa. Putoamisvaaraa vauvan liikkuessa ei ollut, koska vauva ei ryöminyt niin pehmeällä alustalla ja konttaamaan oppi vasta meidän jo luovuttua sivuvaunusta.