riikkamari

Oliskos kellää tuorempaa kuulumista. Miten remontti vaikuttaa vai vaikuttaako millään tavoin?

mulla on edelleen käytössä deprakine koska muut ei sovi minulle. ja toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin.

Millä nettikaupalla on myynnissä trikoopaitoja joissa on masun kohdalla hauska teksti/kuva?

Maanantai aamuna rohkaistuin viimein ja tein raskaustestin yllätykseksi tuli PLUSSA Mä yritän vaan olla realisti etten osaa edes kunnolla iloita tästä tilanteesta koska pelkään kokoajan..Mutta anoppi sanoi joka näki minusta heti että hyvin kaikki menee...En voi raskausaikana pahoin laisinkaan. Joten ei osaa sitenkään kuvitella olevansa raskaana.

annu: älä jännitä liikoja. (helpommin sanottu) Mä oon itse sairastanut noin 21vuotta epilepsiaa ja pelkäsin raskautta silloin hirveesti. (kun oli yksi keskenmeno takana) miksi pelkäsin en löytänyt järjellistä syytä, pelkäsin että lapsi olis vammainen, tai kuolisi synnytykseen tai saisin taas keskenmenon. Pelko ja jännitys tuntui raskauden loppumetreille saakka, koska napavaltimovirtaus ei ollut tarpeeksi hyvä. (viimeisen raskauskuukauden aikana kävin joka viikko ultrassa tarkistuttamassa että kaikki on vauvalla hyvin, jouduin tarkkailemaan vauvan liikkumista kohdussa jopa öisin.) Nyt pelkään sitä etten raskaudu enää. (yk 8 menossa) Haluan että 3vuotias tyttömme ei jäisi ainokaiseksi... Niu: Onnnea!!!

Niu: miten np-ultra meni? Toivottavasti näitte ihanuuden Mä niin odotan että meillä plussa tulis pian, yk on kahdeksas menossa niin alkaa hieman olemaan keinot vähissä, mutta on tämä tietenkin tiedossa että ku ikää on se 30v niin ei se raskautuminen mikään läpihuuto juttu enää ole. Tälläviikolla on ovisviikko joten koko viikko hyödynnetään..

Esikoinen on tyttö, niin luonnollisesti toivoisin että seuraavakin lapsi olis tyttö (kunhan vaan ensin raskautuisin)...Kun kaikki vauvatavarat on niin tyttömäisiä... Mutta jos lapsi olis poika niin en mä kai syrjisi..Minusta vaan tytöt on helpompia hoitaa ja tyttölasten kanssa pystyy tekemään tyttöjenjuttuja jo pienestä pitäen. Minä nuoresta lähtien oon sanonut että minusta tulee tyttölasten äiti ja ainakin on totetunut esikoisen osalta...Esikoisesta halusin heti tietää kumpaa sukupuolta meidän lapsi on ja haluun kyllä sitten seuraavankin kohdalla tietää kumpi tulee...

Mä en jaksa olla katkera ei se minulta oo pois. Se on vaan toisen onni ja sen haluaa toiset jakaa. Mun ystävä on raskaana ja kuulin että hekin olivat yrittäneet lasta jo pitkään. Miks pitää katkeroitua toisen onnesta. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.

ONNEA Niulle plussasta. täälläkin odotellaan plussaa mutta näyttäs sille ettei pikkukakkonen ole niin helppo kun esikoinen

enpä minäkään oo kuullut aikaisemmin tästä... minulle neurologi sanoi sillo esikoisen aikaan mitä pidempään jaksat imettää sen parempi ja samaa mieltä oltiin lastenneuvolassa neuvolaterkkatädit tietää mistä puhuuvat ainakin meillä, siis minulle suositeltiin täysimetystä jopa 6kk:tta ja imetystä 12kk asti, mutta en sitten jaksanut täysimettää vaikkakin olin niin suunnitellut, pitänee kysyä KYS:n neurologian polilita tätä minkä ohjeen he antaavat tähän imetysasiaan, tuskin meistä kukaan sen huonompi äiti on vaikkei imettäisikään, mutta jos voin kerta imettää ja kaikki muut puoltaa tätä niin en todellakaan aio olla imettämättä seuraavata lasta. Jos tästä nyt joku vetää hernaria nenäänsä niin ihan vapaasti vaan. En ole huomannut 3-vuotiaassa tytössämme mitään poikkeavaa, kielellisesti lahjakas tyttö sanovat neuvolassa osaa jo osan aakkosista ja laskee sujuvasti 15 asti, eikä ole mitään keskittymisvaikeuksia eikä oppimisvaikeuksia on oppinut tähän mennessä kaikki asiat pikemminkin etuajassa kuin myöhään. Niin neurologeilla voi olla omat mielipiteet asiaan ja neuvolassakin sanottiin että saan normaalisti imettää lasta. Ja sukulainen joka on neurologinen sairaanhoitaja ei ollut myöskään kuullut tästä aiemmin , pikemminkin ihmetteli kun kerroin ja samoin kysyin entisiltä myös muutamalta kaveriltani jotka ovat terveydenhuoltoalan opiskelijoita niin eivät hekään olleet kuulleet koko asiasta (osa kavereistani on opiskelemassa kätilöksi, osa terveydenhoitajiksi, osa sairaanhoitoa...)

Kaksi läheisintä ystävääni tietää.. Mutta ei kaikkea. Esim sitä että yritys on jo alkanut vaan sen että vauvakuumeillaan parasta aikaa.

Esikoista kuumeillessa tuli hankittua kaikennäköistä, mutta nyt ajatuskin vaaleanpunaisista tai vaaleansinistä vauvatavaroista saa minut pahoinvoimaan...(kunnon inho reaktioita) Esikoiselta jäi niin hirveästi vaatteita ja muuta vauvatarviketta...Turvakaukaloita oon kuumeiluaikaan katsellut, mutten innokkaasti...Jotenkin ei vaan sytytä.

Meillä on varmaan pisin lista näistä huonoimmista joululahjoista Typy 2v9kk sai kummiltaan cars2-sarjan palapelin 48 palaa...(lapsi parka sanoi sillon aattona äiti eihän pukki suutu kun en osaa leikkiä tällä)...Typy sai valehtematta 5 palapeliä jotka olivat tyyliin 4vuotiaille tarkoitettu...Kaikki ne tuli typyn kummeilta. Olin kummeille ilmaissut mitä typyllä oli toiveissa. Ja mitä tuli palapelejä joista typy ei tykkää..thanx vaan...Ja mitäs me vanhemmat saatiinkaan taas jamie oliver:n yrittigiljotiini...voi ei mistä ne sukulaiset saa päähänsä että mä oon intohimoinen kokki...tai saatikka että mies olis... Joo minä oon hankkinut kyllä joululahjoja ihan silleen että oon kysynyt mitä tartteevat ja oon pyrkinyt hankkimaan mitä ovat sanoneet ja mistä lapsi tykkää, ettei kenenkää hirveesti tartte pettyä. (samoin ihan synttärilahjoissakin oon menetellyt) No mä varmaan oon vissiin jotenkin ronkeliäiti...

Ja taas lisää epileetikkokuumeilija. Deprakine (300mg x2/aamulla ja illalla sama määrä) lääkitys käytössä, eka raskaus meni hyvin ja esikoistyttö syntyi rv:lla 42+1 vuonna 2009 maaliskuussa. Nyt kuumeilemme toisesta. Foolihapot haettu apteekista valmiiksi, nyt vaan se plussa tarvitaan. Toivottavasti pian tärppää...

Minä huomasin viime viikonloppuna ajattelin ettei meillä ole enää mitään yhteistä muuta kuin yhteinen lapsi. Minulla ei ole täällä sukulaisia eikä liioin ystäviä joiden kanssa voisin puhua. Miehen kanssa riidellään vaan toisen tekemisistä, sanomisista tai siitä mitä toinen on jättänyt tekemättä. (ja se ns. syypää oon yleensä minä joka yritän huolehtia tytöstä ja omasta opiskelusta) Puhuin tänään parhaan ystäväni kanssa aiheesta ja olen viimeisten viikkojen aikana saanut vahvistusta omalta puoleltani että mitään muuta ratkaisua ei ole, kuin se että yhteiestä taloudesta tulee kaksi erillistaloutta. No pääsen ainakin tyttäreni kanssa pois täältä, en halua olla onneton ja kärsiä siitä ettei omat ja miehen ajatusmaailma kohtaa enää tuntuu julmalle huomata että ollaan ajauduttu erilleen toisistamme . No minulle itselle varmaa erosta ajattelu on helppoa kun olen itse nähnyt miten helppoa vanhemmilla on sen jälkeen kun eivät ole enää yhteistalous. Olisin eilen halunnut jutella asioista oman äidin kanssa mutta anoppi oli paikalla niin aiheesta ei voitu puhua. Äidille voin omasta mielestäni puhua avoimesti siitä että enää se onnellinen perhe ei ole sellainen kuin valokuvassa. Äitini on kokenut monta eroa ja varmasti pystyy olemaan tukenani jos sille tuntuu. Joka kerta kun lähdemme käymään minun sukulaisten luona mies on stressaantunut ja mököttää meno-ja paluumatkan ajan. Minä sentään yritän että olisin joka kerta jaksaa hymyillä vaikka sisimpääni sattuisi (jos olemme käymässä miehen sukulaisten luona). Haluaisin että kesä toisi minulle ja tyttärelleni hyviä uutisia ja pääsisimme miehen kanssa sopuun tai saisimme tyttären kanssa oman paikan asua.