Ajattelin liittyä viimein johonkin keskustelupalstalle... Olen täällä näillä eri sivustoilla surffaillut ja lueskellut tekstejä mutta nyt on aika sanoa jotain.
Takana siis kolme äitienpäivää ilman lasta, tutkimukset tehty viime kesänä. Minulla toinen munasarja pois pelistä ja miehenkään sperma ei ihan priimaa. Päädyttiin koittamaan luomuna, kun kaikki kerran on mahdollista.
Nyt olemme kuitenkin pitkän keskustelun jälkeen päätyneet hoitoihin, jotka tarkoitus aloittaa elokuussa. Me niin kovasti olisi toivottu, että luonnollisesti vauva saataisiin mutta kun ei tule niin ei tule. Tässä vaan vanhennutaan ja tuntuu ettei olisi aikaa "odotella odottamista". Mutta onko se oikein jne. en tiedä. Ei elämässä pitäisikään tietenkään saada kaikkea helpolla. Mutta koska tämä "lapsenteko" ei niin kovin luonnollista ole ilman hoitojakaan, ollaan nyt viimein myöntymässä ja ottamassa apua vastaan. Kova kynnys on myös myöntää itselle että lapsettomuus on totta.
