Emelinda

Synnyttämään mennessäni en ollenkaan tiennyt haluaisinko epiduraalia vai en. Missään vaiheessa en sitä pyytänyt, mutta kätilöt tekivät omat päätelmänsä minun valvottuani 4 vuorokautta supistuksissa. Lopulta oksitosiinilla vauhditetut supistukset olivat aika mojovia, en edes olisi pystynyt pyytämään mitään, mutta kätilö vain tuli paikalle ja totesi, että nyt taitaisi olla epiduraalin paikka. Se auttoi hienosti, vei kivut kokonaan pois. Minä rentouduin sen jälkeen täysin,luulin, että tässä sitä torkutaan ponnistukseen asti, mutta eipä niin käynyt - vauvan vointi huononi, sydänäänet laski ja mentiin kiirelliseen sektioon.

Muistaakseni sellaisissa joustavissa äitiyshousuissa ja äitiysneulepaidassa. Sektiohaavan kanssa ei olisi kyllä voinutkaan mitään farkkuja tai tiukkoja housuja pitää, eivätkä ne olisi sen puoleen mahtuneetkaan.

Taisi olla tasan puoli vuotta eli silloin kun esikoinen alkoi maistella kiinteitä. Tosin kuukautiset olivat epäsäännölliset siihen asti kunnes lopetin yöimetyksen.

Esikoiselle ehdottomasti pakkaus. Sen laatikon penkominen oli niin ihanaa ja konkretisoi vauvan tuloa. Toisesta en osaa sanoa vielä. Jos sinne asti päästää, että pääsen valitsemaan, niin kutkuttaisi kyllä ottaa se pakkaus. Mutta järkevämpää olisi kuitenkin ottaa raha, koska tarvitsemme uudet vaunut ja turvakaukalon. Vaatteita ja muuta mitä pakkauksessa on löytyy esikoisen jäljiltä runsaasti.

Esikoinen tärppäsi ensimmäisestä kierrosta, jossa minulla ei edes ollut tietoa mistään oviksista tms. Mieskin oli vielä vähän miettiläällä kannalla yrittääkö vai ei... Toista aloimme toivoa kun esikoinen oli reilun vuoden ja tärppiä ei kuulunut. Vuoden jälkeen menimme tutkimuksiin, mitään suurta vikaa ei löytynyt, mutta siittiöiden liikkuvuudessa oli pientä ongelmaa, lääkärin mukaan voisi onnistua kuitenkin myös luomumenetelmin. Tutkimusten jälkeen yritimme luomusti vielä puoli vuotta, sitten menimme inseminaatiohoitohin. Toisesta inssistä testasin muutama päivä sitten plussan!

Esikoisesta: rv 7 : Alkuraskauden ultra yksityisellä rv 11: np-ultra neuvolassa rv 16: neuvolassa sydänäänet hukassa (huono laite), pääsin saman tien tarkistusultraan rv 20 (?): rakenneultra neuvolassa rv 30+ jotain: sf-mitta kasvanut niukasti, istukan toiminta tutkittiin ylimääräisessä ultrassa --> kaikki ok. Nyt jos tämä alkanut raskaus on kestävää laatua, niin aion mennä alkuraskauden ultraan rv 7+ ja neuvolan tarjoamiin kahteen ultraan. Ja tietysti jos jotain ongelmaa ilmenee niin tarpeen mukaan, kuten ensimmäisessäkin.

Esikoisesta plussasin kp 31/28-31, sitä ennen yksi nega kp 28. Silloin ei mitään tietoa oviksen ajankohdasta. Tästä toisesta raskaudesta plussa tuli kp 28/26-27, jonka myös tiesin olevan 14 dpo (ovistestillä ja ultralla varmistettu). Esikoisen aikaan mulla oli pidempiä kiertoja, nyt ovat jo pitkään olleet noin 26 päiväisiä.

Meillä esikoisen kohdalla mies halusi tietää sukupuolen etukäteen, minulla ei ollut väliä. Nyt mahdollisen kakkosen kohdalla en välttämättä tahtoisi tietää, mutta ei sillä niin väliä, jos mies taas haluaa sitä ultrassa kysyä. Jos se on hänelle tärkeää, niin suotakoon se hänelle.

Vuoden ja 11 kuukauden odotuksen jälkeen pikkukakkonen ilmoittelee tulostaan! Testi oli siis plussaa ja olo on onnellinen mutta huolestunut. Toivottavasti kaikki menee hyvin...

Esikoista odottaessa olin pahoinvoinnin takia muistaakseni 2-3 päivää poissa. Muuten voin mainiosti koko ajan.