Kaak@o

Voin vastata tuohon turvakaukalo asiaan, että suosittelen oman kaukalon mukana roudaamista, koska takseihin sellaisen saaminen voi olla hankalaa.

Mulla on takana kolme sektiota (ja neljäs edessä). Aina olen heti kysynyt leikkaavalta lääkäriltä, että miltä näytti ja aina vastaus on ollut, että hyvältä näyttää, yllättävän vähän arpikudosta ja ei estettä uudelle raskaudelle. Tässä neljännessä raskaudessa ei ole mitään erikoisseurantaa. Viimeisimmästä sektiosta kyllä jäi sinänsä huono maku suuhun, että tunsin tosi paljon kipua leikkauksen aikana. Mulle on jotenkin aina ollut hankalaa laittaa epiduraalia tai spinaalia, eli todennäköisesti johtui siitä, sekä hermovauriosta, joka on tullut leikkausten myötä, kun siitä samasta kohdasta leikataan. Nyt neljännellä kertaa siis tähän ollaan varustautumassa paremmin ja laatimassa suunnitelmaa. Toipuminen oli ensimmäisellä kerralla hankalinta ja hitainta, mutta siihen varmaan vaikutti se, että takana oli ensin yli vuorokauden alatiesynnytysyritys.

Mulla on takana yksi käynnistetty alatiesynnytysyritys, joka päätyi sektioon ponnistusvaiheesta ja sen jälkeen kaksi sektiota lisää. Alatiesynnytyksestä jäi tosi positiivinen kuva. Kaikki oli rauhallista, kipu oli hyvin siedettävää ja aluksi pitkään jopa ihan tosi mietoakin. Olin varautunut paljon pahempaan kipuun, mutta sellaista ei ikinä tullut. Tuon kokemuksen perusteella synnyttäisin todella mieluusti alakautta, jos vain saisin.

Jaan kuvia aika surutta. Facebookissa ne näkyy kavereille ja tännekin olen päiväkirjaan laittanut kuvia. Facebookkiin laitan kuvia aika paljonkin, koska asutaan ulkomailla ja sitä kautta sukulaiset näkee kuvia lapsista.

Meillä nyt ei juuri tällä hetkellä kuumeilla, kun siirryin juuri jokunen viikko sitten jälleen odottajaksi, mutta tuosta kuumeilusta ja ulkomailla lapsen saamisesta on kuitenkin kokemusta kolmen lapsen verran ja nyt tosiaan neljäs olisi tulossa. Asutaan USA:ssa ja tarkemmin Kaliforniassa. Missä päin sinä, Ailiina kuumeilet?

Joo, ei nyt ainakaan sen enempää availla purkkeja täällä kuin muuallakaan. Sisäisillä lennoilla kannattaa varautua siihen, että jos jenkkiyhtiöllä lentää ja matka on pitkä, niin ruokaa ei välttämättä paljoakaan saa, eli jos luulet tulevasi nälkäiseksi, niin kannattaa varata omia eväitä. Tämä koskee muutenkin jenkkiyhtiöillä lentämistä, esim. mies lensi tässä kuussa Pariisiin ja takaisin (reilut 11h suuntaansa), niin alkumatkasta sai jotain ruokaa ja sen jälkeen ei mitään. Sisäisillä lennoilla ei yleensä ole ollenkaan ruokaa, ainoastaan jotain snackia ja juotavaa. Aika iso ero esim. verrattuna Air Franceen, jota me aina suositaan jos mahdollista, koska niillä on aika hyvät ruoat (ollakseen lentokoneruokaa).

Eikai purkkien aukaiseminen mikään uusi juttu ole, meillä ainakin on 1-2 reissulla avattu (ei välttämättä kyllä just täällä jenkeissä, en muista), mutta yleensä ei avata. Useilla lentokentillä ne vaan tsekkaa ne siinä läpivalaisussa ja sen jälkeen tutkailevat ehkä korkeintaan silmämääräisesti tai laittavat siihen koneeseen, joka määrittelee tuollaisen aineiden sisällön. Ei tarvitse mennä erikseen mihinkään tullattavaa-jonoon, mutta siihen paperiin, mikä lentokoneessa täytetään, tulee merkata myös vauvanruoka.

Me asutaan USA:ssa joten matkustus on tuttua, vaikka nyt ei ollakaan hetkeen Suomessa käyty. Yleensä ruokapurkkeja ei ole tarvinnut avata. Muistakaa merkata myös vauvanruoka tullilomakkeeseen! Jos jää kiinni, että on yhtään mitään suuhun menevää ruokatuotetta mukana, eikä sitä ole merkannut, voi saada aika mojovat sakot ja muita ongelmia.

No pitäiskö meidän herätellä tätä ryhmää Me asutaan nykyisin Pohjois-Kalifoniassa, San Franciscon kupeessa. Ketäs muita jenkkimammoja täällä vielä onkaan? Meinaatteko tehdä suomalaisia jouluruokia tai herkkuja tänä vuonna?

Sukulaisperheeni asuu siellä, mutta heidän lapsensa ovat jo hiukan vanhempia teini-ikäisiä. Kiinnostaako silti?

Mulla on takana kolme sektiota ja lääkärin mukaan estettä neljännelle raskaudelle ei ole. Ekasta toivuin hitaimmin, mutta silloin takana olikin pitkä alatiesynnytysyritys. Kaksi viimeisintä on olleet toipumisen kannalta aika samanlaisia.

Kiitos kaikista noista a-loppuisista nimiehdotuksista Jotenkin mikään noista ei vaan omasta mielestäni sovi meidän nimisarjaan. Taitaa olla mahdoton yhtälö.. Mutta ei varsinaisesti ole paniikin paikka näissä olosuhteissa.

Me asutaan Kaliforniassa ja aikaero on Suomeen 10h. Yksi suomireissujen rankimmista jutuista on just tuo aikaero.. Viitisen päivää on mennyt ehkä keskimäärin rytmin kääntymiseen lapsilla. Näin pienten kun on pakko antaa nukkua silloin kun väsyttää, eikä rytmiä voi kääntämällä kääntää montaa tuntia kerrallaan. Antaisin lapsen nukkua lennolla jos vain nukkuu, koska silloin lentäminen on niin paljon helpompaa..

Joo, ehkä L-kirjaimella alkava nimi voisi sinällään olla ratkaisu, jos a:han loppuvaa nimeä ei löydy. Olis sitten vähän niinkun nimiparit kahden vanhimman ja kahden nuorimman kesken. Jotenkin silti tuntuisi hassulta, että kolmen nimi loppuu samaan kirjaimeen, mutta neljännen ei.. Elia on aika hauska nimi englanniksi, mutta suomeksi se ei kuullostaa jotenkin yhtään niin kauniilta äännettynä. Ja tuo alkaa olla siinä rajoilla, että onko nimi liian tekemällä tehty sopimaan sisarussarjaan, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Nuo muut nimet ei oikein iskeneet. Jooa (tai Joa) olisi aika kiva a:han loppuva nimi, mutta ei se taida olla englanniksi kovin tunnistettavissa ja ehkä se on muutenkin liian samanlainen Noan kanssa. Mut jos sais kaksosspojat, niin Simba ja Pumba vois toimia! Ja Yodalla vois saada kieltämättä uskottavuuspisteitä etenkin miehen nörttipiireissä

Tajusin todella ajankohtaisen ongelman (not): jos meille tulisi vielä neljäs lapsi ja se olisi poika, oltaisiin pulassa nimen kanssa. Meidän kolmen lapsen nimet päättyy a-kirjaimeen, joten samaa teemaa olisi kai sitten jatkettava neljännenkin kohdalla. Kivoja, kansainvälisiä a-loppuisia poikien nimiä ei taida olla (enempää kuin nämä kaksi jotka me ollaan jo käyttöön otettu )?!!