Viljatuuli

Suurin osa tutuista on syntynyt öiseen aikaan. Onko myös supistusten alkamisessa tai lapsivesien menossa jotakin yleistä linjaa, mihin aikaan päivästä alkaa yleensä tapahtua?

Millainen verenpaineesi on ollut raskauden aikana? Jos se on ollut korkea tai matala, onko se oireillut jotenkin muuten vai ainoastaan näkynyt lukuina mittarissa? Miten poikkevaan verenpaineeseen on reagoitu? Itselläni on normaali ollut paineet 110/60-70, ja huimannut välillä vähän. Tänään kuitenkin mitattiin lukemat 146/69, joista jäin miettimään, että joko mennään huolestuttavissa yläpaineen lukemissa ja jos mennään, mitä sitten tapahtuu.

Onko joku jättänyt nimiäiset ja ristiäiset vallan pitämättä? Miten päädyitte ratkaisuunne? Miten lähipiiri reagoi? Mä olen tätä miettinyt, vaikkei asia ihan vielä ole ajankohtainen. Ristiäisiä meillä ei missään nimessä pidetä, mutta nyt olen alkanut miettiä, haluanko juhlia ollenkaan.

Paljonko niitä on? Paljonko on liikaa? Koska on syytä mennä lääkäriin? Koska on syytä mennä nopeasti lääkäriin?

Mitkä äitiysvaatteesi ovat osoittautuneet parhaimmiksi? Ovatko ne olleet ihan äitiysvaatemallistoa vai "tavallisia" vaatteita? Mä riemuitsin monta kuukautta Benettonin suorista housuista, jotka olivat töissä asialliset ja päällä mukavat. Nyt kun kotioloa on enemmän, korvaamattomiksi ovat osoittautuneet Mamaliciouksen collegehousut, jotka ostin alunperin kuntosalia varten. Kotona en muuta nyt pidäkään. Pyykkipäivinä harmittaa, kun muut kotihousut ovat kauheita roikkuvia rönttänöitä, noissa harmaissa collegeissa sen sijaan on ihan siisti olo.

Miten ihmiset, joille olette kertoneet raskaudestanne, ovat reagoineet? Appiukko: "No mä katoinkin, että joko sä olet lihonut tai sitten sä olet raskaana." Anoppi: "Onnea!" (Ja perään lässytystä) Miehen täti: "Ihanaa! Kelle mä saan kertoa? Kelle mä saan kertoa? Saanko mä kertoa jollekin?" Miehen eno: alkoi itkeä Oma täti: "eeeeiiiII ei voi olla totta! Ihanaa! Ja sä mulle kerrot tämän! Saanko mä kertoa miehelleni?"

Synnytykseen pitäisi mukamas valmentautua ja ottaa selvää esim. kivunlievitysvaihtoehdoista. Mä en suoranaisesti pelkää synnytystä, mutta kun kammoan kaikenlaista lääketieteellisiin toimenpiteisiin liittyvää, mä en ole kertaakaan päässyt kovin pitkälle perehtymisessä. Kun alan lukea esim. epiduraalipuudutuksesta, kylmä hiki alkaa nousta neulasta puhuttaessa otsasta, ja siinä vaiheessa kun toimenpiteen selostaminen etenee, mun on pakko lopettaa kuvottavan pyörryttävän olon takia. Sama käy kaiken muunkin sellaisen kanssa, mihin liittyy neuloja, verta, leikkaamista tms. Onko meitä muitakin? Miten te muut olette selvinneet?

Raskauden alkuvaiheessa mieli vähän heitteli ja oli kaikenlaisia kummia pelkoja. Nyt taas alkaa tuntua siltä, että mieli on ihan omilla teillään: unohtelen koko ajan kaikenlaista, teen asiat ihan oudosti, ja töissä alkaa jo vähän pelottaa, miten pahasti pystyn vielä kämmäilemään, kun ei kerta kaikkiaan meinaa keskittyminen toimia ollenkaan. Miten muilla, onko pää vielä harteilla vai onko syökö muillakin vauva äidin aivosoluja? (Yksi miespuolinen kaveri totesi pokerinaamalla valitukseeni, että eihän vauva voi vielä osata niin vaikeaa hommaa kuin aivosolujen kasvattaminen, joten sen pitää sitten ottaa niitä äidiltä...)

Kun on alkanut kovasti hengästyttää, kävin varmuudeksi ostamassa rautatabletteja, jos ongelma johtuisi hemoglobiinin laskemisesta. Ei arvot vielä kovin huonoja ole, mutta kun normaalioloissa hemoglobiini on 150-160, taitaa lasku olla itselle liian kova. Rautatableteissa oli kamalasti rajoituksia, minkä kanssa niitä saa syödä ja miten pitkä väli pitäisi olla mihinkin + mahdolliset vatsaoireet päälle. Kräuterblutsaft, jonka netistä bongasin, alkoi kiinnostaa vaihtoehtona. Onko täällä kokemuksia? Tai millä muulla arvoja saisi nopeasti ja helposti nousemaan?

7-viikkoinen vauva putosi tänä aamuna hoitopöydältä lattialle. Mä olin ihan vieressä, pyyhin pissoja alustalta, mutta en silti ehtinyt tehdä mitään, kun pää jo kopsahti kaakelilattiaan. Puhelinneuvonta käski tarkkailla: jos itkee, kohdistaa katseen, raajat toimivat eikä oksentele, pitäisi kaikki olla kunnossa. Soitettiin vielä neuvolaan, jossa olikin lääkäri paikalla ja käytiin näyttämässä vauvaa sille. Kaikki vaikuttaisi olevan kunnossa. - Mutta milläs sen uskoisi, kun päässä jyskyttää kamala syyllisyys siitä, että on antanut lapselleen tapahtua jotakin kamalaa. Miten teillä muilla on käynyt putoamisten kanssa ja miten niistä on toivuttu?

Miten tästä oikein selviää hengissä? Vesipiippu on jo käytössä, pitäis vissiin ottaa sarvikuonokannukin käyttöön. Suolaliosta menee nenäsuihkeena, mutta ei siitä ole juuri mitään apua. Öisin pitää napsia yskänpastilleja, jotta yskä pysyisi aisoissa ja nenä aukeaisi edes vähän. Olisiko lisää poppaskonsteja avuksi?

Useimmilla synnäreillä lienee aika rajattu vierailuaika ja vieraiden määrääkin pyydetään rajoittamaan. Miten käytännössä? Keitä teillä kävi, pitivätkö sairaalassa vierasmäärärajoitukset ja vierailuajat? Mä en haluaisi ketään sairaalaan. Mua ei yhtään huvita ajatus, että puolikuntoisena ja väsyneenä pitäisi keskittyä mihinkään muuhun kuin vauvaan, enkä itse tykkäisi ei-yksityishuoneissa muutenkaan siitä, että omat vieraat häiritsevät huonekavereita tai huonekavereiden vieraat itseä. Mutta kun ihmiset kyselevät vierailuajoista, tuntuu tosi vaikealta sanoa, että ei sinne saisi tulla. Onko joku onnistunut kieltämään vierailun? Ymmärtäväkö ihmiset yskän, vai onko sairaalaan tunkeminen must-juttu?

Mä kuvittelin, että tämä ketju on vertaistukiketju moniallergisten lasten vanhemmille. Mitä allergioita Angervo sinun lapsellasi on?

Meille julkisella väitettiin myös tota, että äidinmaidon kautta ei muka altistu juuri millekään, mutta allergialääkäri oli asiasta eri mieltä. Hoitsut ovat hokeneet niille opetettavaa oppia, mutta mä luotan kyllä enemmän lääkäreihin.

Veritaksen ja Aktian yritysfuusiolla on varmaan tekemistä tuon kanssa... Veritas sulautettiin siinä Aktian osaksi ja Veritaksen nimi hävisi.

^Joo, kannattaa ottaa rauhassa ja kannattaa ajatella itseään jättämällä kokeilut siihen pisteeseen, kun alkaa pinna kiristyä. Allergioiden aiheuttama psyykkinen rasitus perheelle on hirvittävän iso, ja vaatii aikamoista sopeutumista. Kun lapset huutavat joka tapauksessa, on parempi minimoida kaikki sellainen itku, jonka pystyy. On paljon tärkeämpää, että lapsen vanhemmat jaksavat lapsen kanssa, kuin että joku yksittäinen ruoka saadaan sopimaan. Kun teillä jo on Neocate, mikä käy, ei ruokien kanssa ole mitään pakottavaa kiirettä - lapsi saa NC:stä tarvitsemansa ravinnon, ja nyt vaan pitää totutella lasta syömään (teknisenä suorituksena), totutella sitä uusiin makuihin ja totutella suolta uudenlaiseen ruokamassaan. Ruoan ravintoarvo ekoina syömiskuukausina ei ole kokonaisravitsemuksessa kummoinen, joten ei kannata vielä stressata. Oolannin peruna on tosi kätevä, kannattaa kyllä kokeilla. Omiin tuntemuksiin kannattaa luottaa, mutta ehkä kuitenkin vasta kokeilun jälkeen . Meillä bataatti ei käynyt mutta Oolannin pottu onneksi kävi. Sitä saa melkein joka kaupasta ja se on nopeaa valmistaa. Ai niin, ja noi valmissoseet unohtaisin heti kättelyssä, kun kerran näyttää, että allergioita/intoleransseja on useampia. Kun kokeilee vain yhtä ainesosaa sisältävää ruokaa, tietää ainakin, onko ongelma siinä eikä tarvitse miettiä lisä- ja apuaineita. Marjat ja hedelmät kannattaa keittää, ne sopivat keitettynä usein paremmin kuin raakoina.

Mä kokeilin alkuun pidempiä jaksoja oireista huolimatta, noin 4 päivää, mutta sittemmin olen huomannut, että jos ruoka ei sovi ekalla kerralla, se ei meidän pojalla sovi, vaikka altistusta jatkettaisiin. Koska oireiden sietäminen voi olla vanhemmille aika raskasta ja ruokia on tuon ikäiselle vielä paljon kokeilematta, jättäisin aika herkästi kokeilun kesken ja kokeilisin joskus myöhemmin uudestaan. Banaanissa on aika hyvät ravintoarvot, sitä musta kannattaa kokeilla, kun se vielä on aika helppo ja lisäaineeton ruoka. Oolannin perunamuusi käy "suolaisesta" ruoasta, ja jos se käy, se helpottaa jatkoa todella paljon, kun siihen voi sotkea kaikenlaista kasvista, lihaa ja öljyjä joukkoon. Vadelma on aika hyvin siedetty. Perunajauho kiisselien teossa kannattaa kokeilla. Parsakaali ja kukkakaali eivät ole meillä aiheuttaneet mitään ilmavaivoja ja niitä lasten allergioihin erikoistunut lääkäri käski kokeilla ensimmäisten joukossa. Mustajuuri on työläs valmistettava, mutta aika hyvin siedetty sekin. Viljoista ensimmäisenä meille oli suositeltavana kaura, ja nimenomaan puhdas kaura (kaupoissa esim. tuotemerkki "Provena"). Näin jälkikäteen ajateltuna, jos olisin tiennyt, kuinka allerginen poika oikein onkaan, olisin aloittanut ekana "eksoottisista" viljoista, quinoasta ja amarantista. Quinoasta saa vadelman ja banaanin kanssa kivaa mössösosetta, joka on ihan oikeasti hyvänmakuista ja quinoan ravintoarvo on todella hyvä.

^Muistelisin, että vaikka kauramaito muuten on yli yksivuotiaalle ok, sen lisäksi pitäisi antaa lisäkalkkia, jota ei kauramaidossa muuten ole tarpeeksi. Meillä tuli lisäkalkkimääräys, vaikka apteekin korviketta, jossa sitä ja kaikenmaailmanvitamiineja on lisätty, niin että 250 mg kalkkia pitää antaa päivässä.

Meille tuli korvaus 2-vuotiaaksi asti, ja noi kahden lääkärin välttämiskehotukset johtuvat varmaan siitä, että pojalla on myös sata ja yksi muuta ruoka-aineallergiaa. Koska nyt on joku maitokorvike, hapanmaitojen kokeileminen on vain turha riski ja yritetään sitten saada muita ruoka-aineita, jotka nyt ovat maitoa tarpeellisempia. Saatiinkin taas tosi tarpeellinen ruoka mukaan, rusinat :-)

Meillä ainakin kehotettiin unohtamaan allergioiden takia kaikki "normaalit" ruokien kokeiluajat. Maitoa kokeillaan vasta joskus lähempänä kahta vuotta, siihen asti mennään Profylacilla.

Pienemmillä paikkakunnilla ne on varmaan julkisella keskitetty sairaalaan, mutta meillä julkinen puoli tekee keskusneuvolassa ja yksityisillä lääkäriasemilla niitä tehdään varmaan joka puolella, missä isompia lääkäriasemia on (Mehiläinen, Terveystalo yms.).

Kyllä niitä valitettavasti pääsee, kun oireilutapoja on muitakin kuin välittömästi tuleva anafylaksia (pahimpana esimerkkinä). Meillä esim viljat oireilevat hyvin pahasti 6 tuntia syömisen jälkeen. Kun altistuksen valvottu kesto on usein noin 4 tuntia ja annosta kasvatetaan sen aikana hurjasti, pahoja oireita pääsee syntymään.

Meillä ei kyllä ole altistuksin ohjattu kuin maito- ja vilja-altistuksiin. Vilja-altistuksesta kieltäydyin, koska tulos kotialtistuksessa oli niin hirvittävä, että pahempikin idiootti näkisi, että vilja on syynä eikä kuun asento. Kelan vammaistukea ei saada, kun altistusta ei tehdä, mutta mä en ala rahan takia lasta satuttaa. Sama tilanne oli valitettavasti myös maidon kanssa, mutta korvikemaitojen hurjan hinnan takia altistukseen oli pakko ryhtyä Kelan korvaavuuden saamiseksi. Kotidiagnostiikka on mun mielestä aika helppoa, silloin kun on selvät oireet. Ei meidän allergialääkärikään ihmeempiä kysele, vaan sillä on lastenlääkärien oppi mennyt perille: 24 tuntia vuorokaudessa lapsen lähellä äiti tuntee yleensä lapsen parhaiten. Yhden hoitosuunnan mukaan kortisonia pitäisi välttää viimeiseen asti, vaikka "tavallisin" koululääketiede sitä suositteleekin. Vauvan elimistölle kortisoni ei ole hyvästä, ja oireiden hoitaminen syyn hoitamisen sijasta ei ainakaan mun korvaan kuulosta järkevältä. Jos oireita ei saada pois, silloin tietysti pitää vauvan oloa pyrkiä helpottamaan kaikin keinoin.

Tyhmät kommentit ovat allergikkoperheiden arkipäivää, valitettavasti. Jopa hyvää tarkoittavat kommentit alkavat risoa, kuten "eikös noi mene parissa vuodessa ohi". Joo menee varmaan, mutta ei se tässä tilanteessa paljon lohduta. Meidän pojalla taitaa olla ruoka-allergioiden lisäksi siitepölyallergia. Jee. En jaksaisi nyt varata lääkärille aikaa, kokeillaan ensin ruoka-allergioita varten annettua Aeriusta, jos se helpottaisi oireita. Plääh!

Me tehdään hedelmä-vesipuuroa quinoasta. Profylac on niin järkyttävän pahaa, ettei sitä voi puuroihin laittaa.