Loviisa

Esikoisen syntymän jälkeisestä ajasta muistan sen, että vauvasta oli kauhea huoli ja vastuu äitinä ja vanhempana tuntui todella suurelta ja raskaalta. Toki vauva oli ihana ja rakas mutta enemmänkin tunsin jotain eläimellistä suojeluvaistoa kuin ruusunpunaista äidinrakkautta. Varsinaisesti suuret hellyyden ja ilon tunteet heräsivät sitten pikku hiljaa vauvan kasvaessa.

Vauvakuume on kyllä kumma juttu. Mulla alkoi pikkukakkosen toivominen nyt kun esikko on 1v 2kk. Esikoisen kanssa repaleiset unet ja ainainen väsymys on ollut todella raskasta ja ajatus toisesta yökitisijästä on sinällään ihan kammottava, mutta silti toivon toista lasta jo todella hartaasti. Mies kaipaa kuitenkin vielä miettimisaikaa joten yritys ei ole meillä vielä alkanut.

Vastasin perhepäivähoito. Olen tosin vielä pojan kanssa kotona, mutta syksyllä alkaa päivähoito ja hoitomuotona on perhepäivähoito. Haluttiin ehdottomasti näin, poika on silloin 1v 5kk ja mielestäni perhepäivähoito on sen ikäiselle ihanteellisin vaihtoehto oman kodin jälkeen.

Voiko janssoninkiusausta antaa 1-vuotiaalle vai onko ihan liikaa suolaa?

Kerronpa välillä meidän unikuulumiset kun tässä ketjussa on tullut vierailtua aikaisemminkin. Eli lyhykäisesti meidän unikouluhistoria: Eka unikoulu oli pojan ollessa 6kk ja silloin siirrettiin pinnis meidän sängystä erilleen ja yritettiin jättää yötissi pois. Tissiä oli kuitenkin pakko antaa vielä 4-5 aikaan koska ei jaksettu aloittaa päivää niin aikaisin. Pikkuhiljaa yösyöttöjä alkoi sitten taas olla enemmän. Toinen unikoulu ja yösyötön lopetusyritys oli 8kk iässä ja tulos oli ihan sama kuin aikaisemmin. Kun poika oli 9kk niin hän pääsi takaisin sivuvaunuun ja luovutin kaikenlaisissa unikouluyrityksissä (ja kärsin kauheista tunnontuskista sen takia että yövierotusta oli edes yritetty niin aikaisin...). 10 kk iässä aloin pikkuhiljaa vierottaa päivätissistä, yösyöttöjä oli 1-3. Nyt viikko sitten eli pojan ollessa 11kk vieroitin sitten tissistä kokonaan. Yhtenä yönä poika itki vähän aikaa vaativampaan sävyyn mutta muuten yöt on parantuneet hurjasti jo näin lyhyessä ajassa. Edelleen poika herää useita kertoja yössä, mutta nyt kun ei enää vaadi maitoa niin nukahtaa nopsasti tutilla tai sillä että otan hänet kainaloon. Yhtenä yönä annoin vettä kun poika oli levoton ja otti pitkät kulaukset sitä ja nukahti sitten eli taisi olla jano. En tosiaankaan halua kannustaa tällä ketään siihen, että lopettaisi imetyksen parempien yöunien toivossa, mutta haluan vaan luoda vähän toivoa niille, joiden vauvat on öisin tissitakiaisia. Että sitten joskus kun lopetatte imetyksen, niin se saattaa auttaa yöuniin. Mutta ei tietenkään kaikilla. Mutta meillä auttoi

Ihania vinkkejä, harmi kun tuon meidän pikku-ukon kanssa ei monikaan vielä onnistu. No eilen tehtiin maja ja siitä riitti riemua joksikin aikaa. Minä myös otan pojan pyykkihommiin ym mukaan vaikka hänestä ei kyllä ole vielä vähäisintäkään apua OIKEASTI. Mutta pojasta on hauskaa levitellä vaatteita pyykkikorista ympäriinsä...

Juuh meilläkin on kaupoilla kiertely ollut kova juttu... Tänään tajusin että täällä olis ollut MLL:n avoin kerho mutta muistin sen vasta 15 min alkamisen jälkeen joten ei oltais enää ehditty, kyllä otti päähän! Kyllä nämä päivät tahtoo olla pitkiä, tänäänkin poika nukkui vaan tunnin unet että kyllä on saanut sitten yrittää viihdytystä keksiä...

Täällä on yhdellä äidillä ja taaperolla pinna vähän kireällä. Poika on nyt 10,5kk ja on ruvennut kovasti kaipaamaan seuraa ja nauttimaan puistoelämästä. Näin 20 asteen pakkasilla ei kuitenkaan puistoilut oikein suju ja kotona meinaa seinät kaatua päälle. Miten te muut saatte nämä pakkaspäivät kulumaan?

^ Suurkiitokset nopeasta vastauksesta, täytyypä kokeilla!!!!

Miten ruskovillan villapökät saa pitämään? Meillä oli aikaisemmin yhdet disanan villahousut jotka oli todella pomminvarmat ja alkoivat toimia heti ekan lanoliinituksen jälkeen hyvin. Ne jäivät pieneksi ja ostin ruskovillan pöksyt mutta olen nyt lanoliinittanut ne kolmesti ja pissit lirahtaa hetkessä läpi. Mikä avuksi?

^ Minäkään en osaa olla lapsesta erossa, mutta en usko sen johtuvan yöhulinoista. Muuten vaan sitä on niin kiinni vauvassansa... Joululomalla repäsin ja kävin yksinäni elokuvissa kun mies oli pari päivää jankuttanut että kävisit jossain. Toisaalta kaipaa hirveästi omaa aikaa mutta ei vaan pysty jättämään vauvaa. Miljoonannen kerran tänä aamuna mietin, että näitä öitä jaksaisi kyllä hyvinkin jos vaan tietäisi että monenko kuukauden tai vuoden päästä se lapsi alkaa nukkua kunnolla. Nyt tuntuu että tulevaisuus näyttää hyvin synkältä. Nukkumisen osalta.

^ Meillä kävi juuri noin. Unikoulun jälkeen yöt alkoivat sujua suht hyvin, pinnis oli siirretty sivuvaunusta omaan rauhaan ja kaikilla oli nukkuessa oma rauhansa. Sitten tuli pojalle kauhea taitopyrähdys n. 9kk iässä ja siihen päälle kova eroahdistus. Yöheräilyjä alkoi olla taas tiuhaan ja pinniksen vierellä piti istuskella pitkin öitä poikaa rauhoittelemassa. Ei enää jaksettu sitä yörumbaa vaan otettiin pinnis taas sivuvaunuksi. Nyt poika nukkuu hieman levollisemmin, vaikka heräilee kyllä monta kertaa yössä. Mulle se vaan on helpompaa kun voin melkein silmiä avaamatta rauhoitella poikaa. Monesti riittää kun antaa toiselle käden käteen. Ja poika pääsee myös itse ryömimään sivuvaunustansa äitin viereen, jossa uni jatkuu monesti rauhallisempana. Mulla vaan loppui meidän kohdalla usko siitä, että katkeamattomat yöunet olisi meillä mahdollisia, päätettiin siis tehdä yöheräilyistä mahdollisimman helppoja.

Onko mitään neuvoa siihen, kun imetys alkaa hampaiden tulon myötä sattua? Alahampaista ei ole haittaa mutta ylhäällä sojottaa yksi hammas joka on alkanut tehdä välillä tosi kipeää. Vielä ei ole mennyt iho rikki tai muuta mutta pelkään että pian menee koska tuo kipu pahenee koko ajan.

^ meillä menee aina max viikko hyvin kun tulee uusi taito, uusi hammas, eroahdistus tai muu härdelli joka sotkee kaiken. Viime yönä kävin pojan sängyn luona taas sen seitsemän kertaa. Tulee väkisin sellainen olo, että me vaan tehdään jotain todella pieleen. Silloin kun neuvolassa meille unikoulua suositeltiin pojan ollessa 6kk terkka sanoi, että se on pari yötä itkua ja sen jälkeen nukutte hyvin koko perhe. No ei se kyllä ihan noin mennyt!

Meillä poika on taas ruvennut nukkumaan pitempiä päikkäreitä myös sisällä. Pojalla on nyt kova eroahdistus ja on tiukasti minussa kiinni. Siksi nukutin pojan yksi päivä meidän sänkyyn ja jäin itse viereen nukkumaan. Ja hups, poika nukkui 1,5 tuntia! Sen jälkeen olen nukkunut tai lueskellut sängyssä pojan vieressä ja unta riittää vähintään tunniksi mutta jopa kahdeksi. Ja nyt olen ruvennut myös hipsimään vierestä muihin puuhiin eikä poika herää siihen. Täytyy vaan olla lähellä tarkkailemassa että koska poika herää ettei pääse tippumaan sängystä. Mutta aivan ihanaa!