Margot

Tunnen ihan valtavasti enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti lapsettomia, joten en osaa ajatella sitä hirveän outona valintana, vaikka tietysti tiedostan, että vähemmistöä he ovat. Itse olen ajatellut noin seitsemän vuotta, että tuskin hankin lapsia. Sitä ennen mielipiteeni vaihteli kovasti. Täytän kohta 30. En ajattele itseäni "velana", vaan ihan vaan ihmisenä, joka ei ole hankkinut lapsia eikä suunnittele niiden hankkimista.

Olin junan leikkivaunussa. Kun kuulutettiin "nästa Böle", yksi pieni poika sekosi ihan täysin, nauraa hekotti ja toisti tuon suunnilleen "neppa Pööle".

Mä mietin varmaan siksi heti tapakristittyä, että olen ollut suhteessa vain sellaisten kanssa. Noissa teidän tapauksissa tosiaan molemmat vaihtoehdot olisi aika huonoja, mutta "oikea" uskovainen ja ateisti kai aika harvoin pariutuvatkaan (toki niitäkin on).

Shackle: Tuokin on kyllä ihan totta, ymmärrän pointin. Koivupuu: Kiitos vastauksesta!

Mulla ei kyllä näy päiväkirjat, vaikka 100 viestiä on kasassa. Johtuukohan se siitä, että tässä näkyvät viestit ei näköjään ole ihan tasalla? Jos menee mun profiiliin, niin viestejä on kyllä 100, mutta tässä näyttää pienempää lukua. Edit: Selvisi jo. Johtui juurikin tuosta, mitä epäilin.

^ Saako udella, miten miehesi suhtautuu asiaan, onko hänelle ihan ok? Tai siis varmaankin on, kun ristiäiset kerran on tulossa.

^ Tosi kiva, annan 9. Tykkään noista S-loppuisista poikien nimistä, vaikka ovatkin aika pitkiä. Mistä tulikin mieleeni vähän erikoisempi Nikodemus.

Oikea voittaja, tuossa on ideaa. On myös nätin ja tarpeeksi "levollisen" näköinen. Hauska idea, että laatikkoon voi kirjoittaa vauvan sukupuun. Toiseksi tullut "Jonossa mars" on myös kiva. Samoin tuo pärekopan näköinen. Mutta mun mielestä äitiyspakkaus on kyllä jo sinänsä tosi kiehtova, pelkästään sen takia voisi tehdä lapsen. (Ei nyt oikeesti, älkää järkyttykö.)

Lisään vielä omaan viestiini, että toisaalta siinä just näkyy se syy, miksi ihmisillä on niin paljon kaikkia sairauksia. Jos ajattelee, että "kaikillahan nyt jotain on", niin sitten kaikilla tosiaan on, kun kaikki lisääntyy sairauksista huolimatta... Kamalan vaikeita asioita nämä. Ainakin tällaiselle ihmiselle, joka järkeilee ja analysoi kaiken.

^ Oho, aika matala tuo raja. Itselläkin on luultavasti BMI vähän tuon rajan yli, vaikken koe olevani erityisen iso ihminen. Noinhan se tietysti on, että paino on vain osa kokonaisuutta näissä(kin) asioissa.

Kyllä mäkin olen näitä juttuja joskus miettinyt. Mulla ei ole mitään vakavaa tai tappavaa (tietääkseni), mutta jotain pientä "kivaa" voisin hyvinkin lapsilleni periyttää. Myös nykyisellä miehellä on jotain juttuja, tosin niin kai kaikilla on jotain? En tykkää ajatuksesta, että lapsi perisi jotain elämää hankaloittavaa, mutta toisaalta ihan ilman ikävää perimääkin voi saada vaikka millaiset kortit. Kenellekään ei voi taata tervettä ja mutkatonta elämää. Kyllä joku raja silti mun mielestä on. Hankala sanoa, missä se oma raja menee, mutta en ihan minkä tahansa sairauden tai todennäköisyyden uhalla hankkisi lasta.

Mä söin neljä vuotta pillereitä, mutta lopetin ne jo kuusi vuotta sitten. Hienosti olen pärjännyt kondomeilla niin sinkkuna kuin kahdessa parisuhteessakin. En ole edes harkinnut enää hormoniehkäisyä, koska se aiheutti mulle haluttomuutta ja kuivuutta. Eikä mitään pientä haluttomuutta, vaan sellaista, että uskoin pitkään, etten vaan ole kovin seksuaalinen ihminen. Hah. Vauva ei ole nyt toiveissa eikä ehkäisy ole pettänyt. Tiedän, että jotkut lääkärit pitävät pelkkää kondomia ihan kauheana ratkaisuna, jos ei halua tulla raskaaksi, mutta joko mä olen hedelmätön tai sitten se toimii oikein käytettynä. Mulla ei ole mitään intressiä lähteä kokeilemaan eri pillereitä tms., koska en vaan usko, että halut voisi pysyä luonnollisella tasolla, kun kroppaa mennään sorkkimaan. En muutenkaan syö lääkkeitä muuten kuin pakon edessä.

Kiitos tosi paljon teille rohkeille, jotka avauduitte omasta jaksamisesta. Juuri tuon jaksamisen takia en tiedä, tuleeko musta koskaan äitiä. Olen aika tosikko ja suhtaudun hyvin vakavasti vanhemman velvollisuuksiin. Jos joskus päätän yrittää lasta, eiköhän se jää siihen yhteen, jos sellaisen saan. Olen aika vähäenerginen persoona. Myös muutamien kaverien kokemukset ovat antaneet kuvan, että yksilapsinen perhe voi olla oikein sopiva ja mukava ratkaisu. Kuten täälläkin on sanottu, jo kaksilapsinen perhe on paljon enemmän lapsiperhe. Sitten taas toisaalta äitini on sanonut, että kaksi lasta menee samassa kuin yksikin, mutta kolmas ei enää. En tiedä sitten.

Orlando Bloom ja Flynn

Tällaiset asiat on tietysti jokaisen parin oma asia. En tykkää mistään sukupuolittuneista perinteistä muutenkaan, joten tässäkin tapauksessa voisi molempien osalta keskustella, milloin ja miten haluaa vauvaa juhlia omien kavereidensa kanssa. Perinteisistä ryyppäjäisvarpajaisista en tykkää yhtään. Muistan, kun yksi sukulaispari sai lapsen ja mies lähti örveltämään kavereidensa kanssa. Se porukka on muutenkin sellaisia borderline alkoholisteja. Mulle tuli silloin tosi paha mieli, vaikken ees tunne sitä naista oikeastaan ollenkaan. Tuntui vaan inhottavalta miettiä, että toinen on mahdollisesti kipeänä sairaalassa / juuri kotiutuneena ja varmasti ainakin hämmentynyt elämänmuutoksesta, kun taas toinen lähtee örveltämään ja aiheuttaa mahdollisesti huolta.