Anima

Pikkuvauvaa voi hyvin viedä liinassa, ja se toimiikin hyvin johonkin puolen vuoden ikään pidemmilläkin kävelymatkoilla kun ei tule liikaa painoa. Myöhemminkin toki se on kätevä, saa itsekin hikoilla kunnolla Ja silloin isompi sisarus voi olla rattaissa, sateella sitten on molemmat ainakin suojassa jos itse on sateenvarjon alla ja rattaissa on sadesuoja. Liina on myös siinä hyvä, ettei vauvaa tarvi pukea ihan niin paljoa. Seisomalauta on munkin mielestä oikein hyvä, meillä käytettiin sitä jo ennen vauvan syntymää kauppareissuilla; ostokset rattaisiin ja tyttö seisomaan. Mulla ei ole erilaisista malleista/merkeistä kokemusta, mutta meillä oleva on kyllä kulkenut hyvin ihan hiekkatielläkin. En nyt vaan tähän hätään muista sen merkkiä. Toki se tärisee ja pomppii epätasaisella pinnalla, että ei siihen kannata hiljattain seisomaan oppinutta laittaa. Kunhan lapsella on hieman tasapaino kehittynyt ja jaksaa seistä, on se oikein hyvä ostos! Meillä tyttö pysyy hyvin kyydissä, vaikka on menty ties millaisia reittejä. Lumella kulkemisesta mulla ei ole vielä kokemusta. Kyllä sillä varmasti pääsee, mutta voi olla vaan paljon raskaampaa työntää.

Esikoisesta sairaalassa kun puhkaistiin kalvot, toisesta suoraan sängylle aamuyöllä kotona.

Paha enää sanoa paljonko sattui, kun ei oikeasti muista. Voin sanoa, että en olis niitä kipuja paljoa kauempaa kestänyt, mutta en kyllä osaisi verrata mihinkään. Ekassa synnytyksessä luulin kipujen olevan pahat, mutta kyllä tää toinen vei voiton, sen verran kuitenkin voin sanoa. Eka synnytys kesti 10,5h, yhtään kipeää supistusta en ollut tuntenut sitä ennen. Tämä toinen kuitenkin meinasi syntyä jo viikolla 34, ja viikolta 36 eteenpäin oli melkein pelkkää supistelua päivästä toiseen. Sitten menikin vedet ja kaikki loppui kuin seinään, siitä seuraavana päivänä ehdin saada käynnistyslääkkeen kun synnytys käynnistyi ihan itsestään. Tuo lääke kuitenkin vauhditti hommaa aika paljonkin, supistukset oli aivan suoraan s**tanallisia. Mä oon kiroillut hyvinkin estottomasti viimeiset kymmenen minuuttia aina supistuksen tullessa, ollut aivan suoraan shokissa siitä kivusta. Tippa ehdittiin onneksi laittaa ennen tuota, koska mun kädetkin tärisi niin pahasti ettei olisi kyllä muuten tullut mitään. Ponnistusvaihe oli varmaan kauheinta mitä tuun koskaan kokemaan, ekassa synnytyksessä ponnistustarvetta ei koskaan tullut, syynä epiduraali. Tämä toinen meni siis ihan kokonaan luomuna, kesto 1h39min, ponnistusvaihe 1min. Ja mun kipukynnys on sentään aika korkea. Ja se on kyllä paskapuhetta, että kivut unohtaa heti kun vauva on sylissä. Mä aloin unohtamaan vasta kun pahimmat jälkisupistukset loppuivat.

Whoa! Olen jopa ensimmäinen alle 18-vuotias täällä, joka saanut lapsen. Olin tosiaan 17 kun esikoinen syntyi, 19 kun toinen. Itsellä oli opinnot puolessa välissä, jätin koulun kokonaan kesken äitiyslomalle jäädessä kun ei ala tuntunut ollenkaan omalle. Esikoisella on eri isä kuin tällä toisella, esikon isä oli 20 tytön syntyessä. Tämän toisen isä on 23, vakituinen työpaikka josta tosin haaveilee pääsevänsä pois.

Minja, melkein 2v.

Esikoisen synnytin vanhalla osastolla, toinen syntyi sitten uudella. Vanhasta en edes oikein nähnyt muuta kuin itse synnytyssalin ja tutkimushuoneen tms., uusi esiteltiin ihan kätilön toimesta kokonaan Jo siellä sisääntuloaulassa/odotustilassa oli maalattuna seinälle joku kuva, maisemaa ja ihmisiä. Samoin itse synnytyssaleissa oli maalattuna jotain maisemakuvaa, poikkeuksena tutkimushuoneet ja ammehuone (muistaakseni). Jokaisessa huoneessa myös autoradio tungettuna seinään, josta sai itse valita mitä halusi kuunnella, joko levy tai radio (en itse katsonut, saattoi olla paikka USB-tikullekin). Mä myös kovasti tykkäsin perhehuoneesta, jossa ehdittiin parikin kertaa olla, ja sen käytöstä ei edes tarvinut maksaa miehen osaa. Vieriosasto ja prena on tosiaan tutussa paikassa vielä, yksi lääkäri tosin käveli käytävällä opiskelijoiden kanssa ja selosti jotain, mistä olis voinut saada sellaisen kuvan että aikovat laajentaa ja uusia sitäkin.