minnihiiri

Aktiivijäsen
  • Content count

    185
  • Joined

  • Last visited

About minnihiiri

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. ^ Hyvä kysymys, johon ei vielä ole vastausta Tuo ylläoleva avautuminen oli ensimmäinen askel, eli uskalsin ääneen tunnustaa että päin hel***iä menee. Mutta aivot prosessoi ihan jatkuvasti tätä tilannetta, mä olen sellainen luonne, että mietin asian suhteellisen valmiiksi ja sitten toimin. Ja sitten kun asia on päätetty, niin sitten tapahtuu ja pian. Tilanne olis vain sata kertaa helpompi, jos ei olisi tätä isoa taloa ja asuntolainaa. Jos talo ei mene kaupaksi (naapuri on myynyt omaansa jo melkein vuoden), niin sitten tilanne on ihan mahdoton. En pysty kuvittelemaan että asuttaisiin saman katon alla kun oltaisiin sovittu erosta ja näillä kuluilla ei ole varaa enää maksaa ylimääräisiä vuokrakuluja. Miten ihmeessä muut ovat näitä tilanteita ratkaisseet? Olen asettanut itselleni vuoden vaihteen tavoitteeksi. Siihen mennessä tulee tehdä jonkinlainen ratkaisu suuntaan tai toiseen. En vaan usko että tuo itsekäs k***pää pystyy koskaan muuttumaan
  2. Aihe on tosiaan todella kurja, mutta on lohduttavaa kuulla, että en ole yksin näiden ajatusten kanssa. Mulla pyörii joka päivä mielessä avioero, mutta lasten takia puren hammasta ja yritän jaksaa. Mä olen vaan niin onneton ja jatkuvasti pahalla tuulella, mutta en jaksa enää välittää niin paljon, että haluaisin edes hakea apua. Valitettavasti mä uskon, että edes ulkopuolinen ei pysty meitä auttamaan, koska mies on täysin sitä mieltä, että hänessä ei ole mitään vikaa. Joten mä olen päättänyt, että elän omaa elämääni ja hoidan lapset ja kodin. Mies tehköön mitä lystyää, minä en enää jaksa uskoa ihmeisiin Ehkä minä sitten olen marttyyri, mutta minä ajattelen aina ensin lasten parasta ja vasta sitten itseäni. Mies puolestaan ajattelee aina ja vain itseään. Minä hoidan lapset, ostan kaikki lasten vaatteet, tarvikkeet, lelut, teen kotityöt, ostan ruuat ja maksan kaikki asumiseen liittyvät laskut (asutaan omakotitalossa). Talous on joka kuukausi kovilla, tili huutaa tyhjyyttään joka kuukausi ennen palkkapäivää. Mies sensijaan ostelee itselleen helvetin kalliita maastopyöriä ym. Reilua eikö totta? Ja selvennyksenä sanottakoon, että meidän palkkataso on lähes samanlainen eli tienaa suhteellisesti enemmän kuin mieheni. Esikoisen syntymän jälkeen käytiin pari kertaa perheterapeutilla, mutta ainoa asia jonka siitä opin, on se että kannattaa pitää mölyt mahassaan. Mies on sitä mieltä, että hänessä ei ole mitään vikaa, minä yksin olen syyllinen. Jos minä yritän ottaa jonkin epäkohdan puheeksi, mun sanomisia vähätellään eikä niitä missään tapauksessa oteta tosiaaan. Me rakennettin talo, joka valmistui noin puolitoista vuotta sitten. Mies rakensi talon käytännössä omin voimin (sähköt, lvi-työt jne. teki tietysti ammattilaiset), joten minä olen joutunut hoitamaan lapset alusta lähtien yksin riippumatta siitä onko arki vai viikonloppu. Asia oli vielä suhteellisen ymmärrettävä siinä rakennusvaiheessa, mutta kun tilanne ei senkään jälkeen ole muuttunut miksikään. Mies ei yksinkertaiseti osallistu lasten hoitamiseen / kasvattamiseen millään tavalla. Eli olen siis käytännössä avioliitossa oleva yksinhuoltaja. Minä hoidan lapset, laitan ruuat, teen kaikki kotityöt, ostan vaatteet, varaan lapsille aamulla vaatteet (kun mies ei muka osaa) ja hoidan lasten nukuttamisen joka ilta. Viikonloppuisin se on aina minä, joka herää laittamaan lapsille aamupalaa, mies puolestaan voi lojua sängyssä vaikka puoleen päivään. Ja iltaisin mies vain lojuu sohvalla läppäri sylissään, lapset huomioidaan silloin kun he ovat telkkarin edessä. Mun mies hoitaa sentään lasten päiväkotiin viennit ja haut niinä päivänä kun ei ole töissä. Silloinkin lapset raahataan hoitoon klo 7 aamulla ja haetaan pois vasta klo 16, vaikka mies on kotona koko päivän. Jos mulla on etäpäivä, niin vien lapset myöhemmin päiväkotiin ja haen aikaisemmin, jotta hoitopäivä edes joskus olis lyhyempi, mutta miehelle tärkeintä on saada lapset pois jaloista. Mä yritän opettaa lapsiani korjaamaan omat jälkensä, mutta vähän vaikeaa on opettaa esimerkin voimalla, kun mies jättää vaatteitaan lojumaan pitkin lattioita ympäri taloa. Omia jälkiä on ihan mahdoton siivota keittiöstä, keittiön työtasot on aina täynnä leivänmuruja, kahvitahroja pitkin pöytiä jne. Jos tiskikoneessa on puhtaat asiat, sitä ei vahingossakaan voi tyhjentää, eikä likaisia astioita viitsi suinkaan laittaa koneeseen, vaan ne jätetään tiskialtaaseen. Roskiksen vieminen vaatisi jo varmasti supervoimia tai vastaavaa... Eikä mitkään puheet auta, tästäkin olen maininnut ehkä noin tuhat kertaa herralle. Ja mikä parasta, meillä ei ole minkäänlaista turvaverkkoa lähellä, joten ihan turha edes kuvitella, että saisin lapset joskus hoitoon ja voisin pitää itse vapaata. Huh, tekipä hyvää purkaa kaikki se paha olo pois mielestä Vaikka tästä tulikin melkoinen vuodatus, olen kuitenkin onnellinen kahdesta maailman ihanimmasta lapsesta, eikä mun elämä nyt niin kamalaa ole, vaikka se ton tekstin perusteella saattaa siltä kuulostaakin, välillä vaan helvetin rankkaa
  3. Mulle tehtiin ensimmäisessä synnytyksessä istukan käsinirrotus leikkurissa, verta menetin melkein 2 litraa, lisäksi sain kohtutulehduksen johon sain sitten antibioottia suoneen usean päivän ajan. Hemppa oli synnytyksen jälkeen 78, joten sain 2 pussia verta, sairaalasta lähtiessa hemppa 88 Toisessa synnytyksessä istukka irtosi, ei tosin ihan helposti, aika pitkään ja lujasti sai kätilö tehdä töitä että se tuli ulos. Mutta viime viikolla jälkitarkastuksessa selvisi, että kohtuun on jäänyt istukan palanen eli edessä on tutkimusaika polille, jossa päätetään miten se otetaan sieltä pois. Onneksi lääkäri ultrasi kohdun jälkitarkastuksessa, muuten en tiedä koska se palanen olisi huomattu, koska mitään oireita ei ole ollut Minä pääsin äitiyspolille synnytystapa-arvioon tuon istukan käsinirrotuksen takia, muuten en olisi sinne päässyt kun raskaus oli edennyt ihan normaalisti.
  4. Mulla ongelmana on se, että poika ei viitsisi nähdä vaivaa imemisen suhteen. Vauva kyllä imee ensin pahimpaan nälkäänsä rintaa, mutta sen jälkeen alkaa mahdoton kiemurtelu ja kitinä eikä rinta enää oikein kelpaa, pullosta kyllä juo sitten kyllä (käytössä Aventin nro 1 tuttiosa eli ei siitäkään pitäisi mitenkään vuotamalla maitoa tulla). Kaikkea mahdolista on kokeiltu, vaihdan rintaa ihan jatkuvasti, huijaan tutilla tai tuttipullolla, vaihtelen imetysasentoja jne. mutta mikään ei tunnu auttavan Ongelma on pahin varsinkin iltaisin, vauva on nälkäinen mutta tissi ei kelpaa. Annankin pojulle vastiketta noin 200 ml päivässä, mutta olisi kiva jos poju suostuisi imemään kaiken ravinnon rinnoista pullon sijaan. Ensin luulin, että ongelmana on maidon riittämättömyys, mutta kyse ei olekaan siitä, vaan yksinkertaisesti poikaa ei huvita nähdä vaivaa maitonsa eteen. 1 kk neuvolassa pojn paino oli noussut vain 10 gramaan parin viikon aikana, nyt sitten joudutaan kiinnittämään entistä enemmän huomiota siihen, että vauva syö itsensä kylläiseksi. Valitettavasti en saa pumpulla herumaan mitään rinnoista, joten pumppaaminen ei tule kysymykseen (mulla on kaksi erilaista pumppua, vika ei siis ole pumpussa). Millähän siis saisin pojan totutettua imemään rintaa tehokkaammin vai täytyykö vain sopeutua siihen, että osa maidosta täytyy antaa pullosta tai tekeekö aika tehtävänsä ja poju alkaa imemään kun kasvaa ja vahvistuu?
  5. Mulla on Anitan tukivyö S-kokoisena, normaalisti käytän 38-40 kokoisia vaatteita. Nyt alkaa tuntumaan että on varmaan pakko käydä ostamassa myös se koko M, koska tämä vyö alkaa ahdistamaan... Minä käytän tukivyötä aina töissä, teen toimistotyötä ja selkä kipeytyy tosi pahasti ilman vyötä, koska mulla on aina ollut ryhtiongelmia, pahoina päivinä tulee vieläkin selkä kipeäksi tukivyöstä huolimatta, joten kuinkahan kipeä tuo selkä olisi ilman tuota tukivyötä
  6. Jossain lehdessä (Kaksplus tai Vauva) oli testissä nuo raskausarpiin tarkoitetut rasvat ja apteekin Ceridal Lipolotion oli ihan kärkipäässä. Kävin itsekin eilen sitä apteekista hankkimassa, 100 ml suihkepullo maksoi about 8 euroa eli ihan kohtuuhintainen (on kuulemma hyvin riittoisa). Aika sitten näyttää onko siitä mitään apua, vielä olen pärjännyt ihan normirasvoilla, kun masu ei ole juurikaan kasvanut.
  7. Mulla on viime aikoina tullut himo Light Pommacciin Alkuraskauden aikana pelkkä ajatus oluesta tai viinistä sai yökkimään, mutta viime aikoina alkoholiton olut saunan jälkeen on maistunut oikein hyvältä. Tuota Amsterdam-merkkiä minäkin olen juonut, on paljon parempi kuin Nikolai tai Holsten. Yhdessä iltatilaisuudessa maistelin lasillisen alkoholitonta punaviiniä ja valkoviiniä. Merkkiä en tiedä, mutta harvinaisen paljon muistuttivat viiniä, hyvältä maistui ruuan kanssa.
  8. Nyt on menossa raskausviikko 20 ja edelleen käytän normaalivaatteita. Yhdet farkut jouduin laittamaan telakalle, kun niissä oli sen verran ahdas vyötärö jo ennen raskautta ja kaikki rintsikat olen joutunut uusimaan, kun tuo etuvarustus on kasvanut jo yhden kuppikoon verran (mulla siis normaalisti ihan A-kuppi)... Olen kyllä jo ostanut muutaman mammavaatteen (housut, farkkuhameen ja muutaman paidan), mutta eipä niille vielä ole ollut käyttöä. Housuissa ja hameessa on se korkea joustoresori, joka on vielä liian iso ja paidan etuosan rypytys jää rumasti näkyviin, kun ei ole vatsan kohdalla täytettä...
  9. Meille on ensimmäinen vasta tulossa, mutta ajatuksena on, että vauva nukkuu alusta lähtien omassa huoneessa. Saattaahan se olla optimistinen kuvitelma, mutta siitä lähdetään Onneksi on keksitty itkuhälyttimet ym. apuvempeleet.
  10. Ikää mulla on 39 vuotta ja miehellä 43 vuotta, molemmat ollaan vakitöissä. Minulle esikoinen tulossa, miehelle 3. lapsi. Näin myöhään meni perheen perustaminen, kun se elämän rakkaus löytyi vasta viitisen vuotta sitten
  11. Voi kun omakin vauva olis sitten yhtä iloinen ja nauravainen...
  12. Olen menossa Femedaan tämän kuun lopulla 4D-ultraan. En muistanut kysyä aikaa varatessa, että täytyykö itse tuoda tyhjä DVD-levy mukaan ultraan. Voisiko joku Femedassa käynyt kertoa, saako sen DVD:n sieltä vai täytyykö olla oma?
  13. Otettiin vakuutus Pohjantähdestä, koska oli vertailujen perusteella kaikkien kattavin (siis meidän mielestä). Ja koska olen lapsen syntyessä karvan verran yli 40 vuotias, niin kaikista vakuutusyhtiöistä en edes saisi syntymättömän lapsen vakuutusta.
  14. Otan ehdottomasti pakkauksen, koska kyseessä on esikoinen eikä siitä yhtään vaatetta tai muuta tavaraa löydy valmiina omasta takaa Ja onhan se pakkaus paljon arvokkaampi kuin se sitä vastaava rahasumma 140 euroa, jolla ei nykypäivänä saa juuri mitään.