Ninnuska

Aktiivijäsen
  • Content count

    95
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Ninnuska

  1. Meillä on lapset vuoden vanhasta lähtien syöneet ilta- ja aamupaloikseen (tattari)muroja, leipää, mysliä, riisipiirakkaa ja riisikeksiä (+ maitoa). Gluteenittomina kun on vilja-allergisista kyse. Mutta vastaavat tuotteet löytyy kyllä normipuoleltakin Ovat syöneet itse, sormiruokana. Tyttö kieltäytyi lusikkaruuasta piiiiiitkään (aloitti kunnon syömislakolla alle vuoden vanhana) ja poika on vain mennyt siskonsa vanavedessä jotenkin luonnollisesti. (Ja siis murot ja myslin syövät kuivina, sormiruokana. Hidasta, mutta me ollaan taisteltu syömisen kanssa niin paljon, että ollaan kiitollisia kun lapset syövät mielellään. Ja hyvin nuo ovat kasvaneet eli syövät tarpeeksi.) Jos voisin, mä kokeilisin antaa lapselleni spelttimuroja. Speltti kiehtoo ravintoarvoiltaan ja muuten.
  2. ^ kaneli, mä en käsitä, kenelle ne 8kk:n ällösoseet käyvät Hipp-soseissa palat ovat pehmeitä ja ne upposivat meidän lapsille, mutta joku Piltti... Eijeijei. (Ja ne kovat palat siellä haisevan mössön keskellä ovat kyllä aika ällöttäviä. Meillä siirryttiin puolivuotiaan sileistä soseista omiin sauvasekottimella mössättyihin ruokiin. Kun ei kaupantädin soseet enää kelvanneet.) Anteeksi OT. Meillä on nuoremman lapsen kanssa ollut yleistä juomisongelmaa. Meillä juomisongelma ratkesi lopulta astian vaihtamisella Heivasin tuttipullot ja aloitin Aventin nokkamukeilla (ilman sitä silikoniläpyskää kun lapsi ei tajunnut imeä sitä nokkaa), tavallisesta lasista juottamalla, vippakupista juottamalla... Jonkin aikaa homma toimi myös niin, että laitoin Aventin tuttipulloon isoreikäisen ns. vellipään, nokkiksen kahvat ja lapsi piti itse kiinni kahvoista ja muka ihan itse joi Ja mun ja miehen periaatteena oli yksi hörppy usein = tarpeellinen määrä vuorokaudessa. Ei niin, että ladataan pullo täyteen ja sitten kerralla yritetään taistella koko määrä alas. Kukaan ei hermostu kun lapsi juo suullisen tai kaksi kerrallaan, sovulla Pitää vain itse muistaa tarjota juotavaa usein. Yksi vaihtoehto on kokeilla pari viikkoa riisimaitoa tai kauramaitoa ja olla hetken aikaa muuten lehmänmaidottomalla ruokavaliolla - ja katsoa, tapahtuuko lapsen juomisessa mitään muutosta. Voihan siellä maidon hylkimisen taustalla olla maitoallergiakin Niitä saa antaa siitä lähtien kun riisiä ja kauraa ylipäätään antaa lapselle ja noista on saatavilla kalsium-pitoiset versiot. Siis kun oletetaan, että lapsi syö kiinteitä niin, että saa sieltä tarvitsemansa energian ja hivenaineet sun muut (eli ei ole paineita käyttää nimenomaan äidinmaidonkorviketta). Mutta sitten jos juomisessa tapahtuu iso muutos ja lapsi rupeaakin juomaan, asia pitää viedä neuvolaan ja maitoallergia-diagnoosit ja tutkimukset tehdään sitten oikeasti erikoissairaanhoidossa. Meillä kävi näin. Lapsella olikin maitoallergia... Kannatan sitä, että omissa ajatuksissaan irrottaa kalsiumin saannin ja nestemäisen maidon toisistaan. Suosittelen ajattelemaan, että lapsi saa nestettä tarpeeksi vuorokaudessa - sehän voi olla sitten vaikka vettä - ja myös kalsiumia. Meillä lapseen upposi riisipuuro (Muksu-vauvapuurojauhe) ja piilotettiin siihen Nan-jauhetta. Perunamuusiin laitettiin myös Nan-jauhetta. Siis ennen kuin maitoallergia todettiin. Tällä hetkellä lapsi on vajaa 2-vuotias ja juo hyvin, tavallisesta nokkamukista ja H&M:stä ostetusta lasten urheilujuomapullosta. Riisimaitoa (kun ei kaurakaan käy).
  3. Meillä ei käynyt Tutteli eikä Semper (kummastakin mahavaivoja). Nan kävi (tai Nan1 ja Nan2. Nan3:sesta tuli ihan järkyttävät vihreät kakat ja ihoreaktiot - ei uskallettu kokeilla sitä uudelleen, vaan jatkettiin Nan2:lla kunnes siirryttiin luomumaitoon). Ja Nan:ista on muuten olemassa se hypoallergenic-versiokin, kannattaa testata sekin. Hinta tosin on melkoinen ja maito on jauheena, mutta silti.
  4. Mä olen käyttänyt tuota tyyliä kuin tuossa vauva.fi:n ohjeessa, mutta teen käänteen/taitan reunaa yläreunaan sisäpuolelle päin. Sitten laitan vauvan toisen käden niin, että käsi menee taitteeseen + kankaan lieve tiukasti vauvan vastakkaiseen kainaloon ja mielellään vielä selän alle. Ja sitten vasta toinen käsi samalla tavalla pakettiin ja kankaan lieve vauvan selän alle, tiukasti kohti ristiselkää vedettynä. Tällä tavalla meidän pienet houdinit eivät saaneet käpäliään ulos kapalosta, kun siinä oli se taite pitämässä kädet paketissa. Ja kädet eri kerroksiin, kangasta väliin. Uniliina on ihana, mutta mua ärsyttää siinä se kun vauva pitää kääntää mahalleen että tarrat saa kiinni. Lisäksi meillä on se isompi versio, jota ei saa tarpeeksi tiukalle. Meillä on ollut suhteessa pituuteen hoikat lapset ja se on ollut vähän ongelma. Ruskovillan kapaloliina on ihana, se on jämäkkä ja mukava. Sitä tuli käytettyä toisella lapsella tosi paljon. Tytöllä, vanhemmalla lapsella siis, käytettiin SwaddleMe:n fleecekapaloa. (Se oli tosi hyvä myös turvakaukalossa.) Siitä tykkäsin tosi paljon ja käytettiinkin se ihan loppuun - ostin siis toki käytettynä. Parasta siinä oli se, että vaipan pystyi vaihtaa ilman, että purki koko kapaloa. Ah, kapalo ja kantoliina. Kaksi kovaa K:ta. Pelastivat minun järkeni vauva-aikoina. Kapalo teki vaikutuksen jo laitoksella - tyttö huusi kuin pieni hyeena eikä saatu miehen kanssa sitä millään hiljenemään. Soitettiin hoitajille ja sitten sieltä tuli sellainen lähellä eläkeikää oleva lastenhoitaja, joka arvioi tilanteen yhdellä silmäyksellä, kääräisi tytön napakkaan fleecekapaloon - ja kas, tuli hiljaisuus ja tyttö nukahti samalla sekunnilla
  5. Meidän lasten (kohta 3kpl) kummit ovat samat, yksi ja sama ystäväpariskunta. Kun kysyin pariskunnan naisosapuolelta, suostuvatko olemaan vielä kolmannenkin kummeja, sain vastauksen "ilman muuta, hassuahan se olisi jos oltaisiin vain kahden vanhimman - ja kun me nyt kuitenkin ollaan aina kaikissa teidän juhlissa"
  6. Mitä harkkahousuja olette käyttäneet? Meillä on hoikat lapset ja kaikki harkkahousut, joihin olen törmännyt, ovat olleet ihan hervottoman kokoisia Onko harkkahousuihin jollakin kaavaa? Tai siis mistä sellaisen löytäisi? Kestoihin mulla on hyväksi koetut kaavat (kokeilin ja muokkailin itse), mutta harkkahousuihin ei. Vai voiko sellaiset väsätä itse vaikka pikkuhousujen kaavoista? Sellaiset kyllä pitäisi löytyä. Mitä harkkahousuissa on sisällä? Vetävät yhden pissan, mutta mutta... ? Niissä kai ei ole kuivaliinaa tms. vaan ovat ihoa vasten märän tuntuiset kastuessaan?
  7. Jos tilaa Sampsukasta, Ikasyriltä, Lasten Metsolasta tms. paikasta, josta saa trendikuoseja, ei voi haaveillakaan pääsevänsä halvemmalla kuin hakemalla vaikka H&M:ltä paidan Kankaat ovat kyllä laadukkaita, mutta hinnat tosiaan ovat mitä ovat. Tosin eihän mistään noista tarvitse tilata metriä. 92/98-senttistä paitaa varten olen tilannut 50-60 cm kangasta. Kyllä se laskee hintaa jonkin verran kun ei tilaa täyttä metriä. Ja vaikka esim. Ikasyrillä on metrihinnat ilmoitettu, sieltä saa kyllä tilattua vajaitakin mittoja. Kestovaippakaupasta (www.kestovaippakauppa.com) olen tilannut aika paljon kankaita. Mä tosin tykkään käyttää lasten vaatteissa enemmän yksivärisiä kankaita kuin näitä nyt muodissa olevia uusretroja - tuolla on hyvä valikoima ja edulliset hinnatkin. Tosin postikulut sitten nostavat kiitettävästi hintaa...
  8. cerazetet 2vko sitten...mikä oli kyl suuri virhe, sillä vuotoa on runsaahkosti, tai ainakin niin että ph-suojaa tarvii, sillä vaikka siihen ei aina tulis niin viimeistään pyyhkiessä. onkohan normaalia? koska pitäis hakeutua lääkäriin... en ees tiiä mihin mun pitäis lääkäriin mennä. tuskin ainakaan omalääkäri (mies) tekis tutkimusta enkä antaiskaan. ehkäisyneuvolaa ei oo, mut perhesuunnitteluneuvola vissiin ajaa saman asian? pääseekö siellä tutkittavaks, pitäis papakin käydä otattamassa joskus... cerazetet kyl jää pian pois kuvioista Hemmetti tätä pohjaa, mä en osaa käyttää tätä. Noh, kirjoitanpa uusiksi... Minipillerit aiheuttaa joillekin tuota jatkuvaa tuhruvuotoa (tai voivat ilmeisesti aiheuttaa ihan ylipitkät kuukautisetkin) - joillakin taas pysyy kaikki vuoto täysin pois. Itse en aikanaan aloittanut niitä just tuon vuoksi, kun ei tiedä, kumpaanko sakkiin kuuluu eikä huvittanut kokeilla. Eli siis tuo vuoto on ihan normaalia minipillereille. Mä soittaisin sille lääkärille, joka sulle sen reseptin kirjoitti. Mulla se oli jälkitarkastuksen tehnyt neuvolalääkäri. (Ja ainakin meidän kylällä perhesuunnitteluneuvola on vain hieno nimi äitiysneuvolalle mä soittaisin itse sinne vastaavassa tilanteessa, koska mun hoito on tapahtunut sen kautta.) Kohdunsuun tilanne on tuossa vaiheessa vähän sitä sun tätä, sitä ei kannata kauheasti miettiä. Laskeumat sun muut näkyy - siis se, mihin kroppa asettuu lopullisesti - n. vuoden päästä synnytyksestä. Jos se sitten vaivaa vielä, käy gynekologilla ja se katsoo, pitääkö asialle tehdä jotain - ja mitä. Treenaa lantionpohjanlihaksia, se vaikuttaa tuohon.
  9. Emättimen seinämä peräsuolta vasten voi löystyä - ja se voi tapahtua ilman alatiesynnytystäkin, ihan vain raskauden aikana. Sen vuoksi uloste voi pakkaantua. Jos seinämä on löystynyt tarpeeksi, voi joutua kädellä painamaan ulkopuolelta, että uloste tulee ulos. (Ja seinämä voi löystyä virtsaputkea vasten, jolloin on sitten virtsanpidätysongelmia.) Jonkin verran voi vaikuttaa lantionpohjanlihasten treenillä, mutta ko. lihakset ovat eri asia kuin löystynyt seinämä. Ja asia korjataan leikkauksella (joka ei ole iso juttu vaan pieni operaatio). Tämä on kuulemma erittäin yleistä synnyttäneillä naisilla, tästä ei vaan puhuta. Jos asia on ongelma, tilanteelle aletaan tehdä jotain n. vuosi synnytyksestä - kun paikat ovat palautuneet siihen, mihin ne palautuvat luonnollisesti. Sitten mietitään, tarvitaanko järeämpiä keinoja. Mä käyn pelkopolilla tässä kolmannessa raskaudessa ja nämä mahdolliset toipumisen eri ongelmat ovat tulleet siellä esiin ja niistä on keskusteltu puoleen sun toiseen.
  10. Mulla laitettiin toisessa synnytyksessä spinaali (ekassa epiduraali). Kätilö perusteli suosituksensa sillä, että koska olen toista kertaa matkassa, synnytys yleensä edistyy sen verran nopeasti, että spinaali riittää (tässä vaiheessa olin just tullut laitokselle ja olin 3cm auki ja keskusteltiin alkuhöpinöitä kätilön kanssa). Kun synnytyssaliin sitten aikanaan mentiin, 5cm:n kohdalla tuli jo se järjetön ponnistamisentarve. Kätilö ehdotti spinaalia, koska se vie ponnistamisentarvetta pois (mitä epiduraali ei tee jos se toimii oikein). Kävin myöhemmin pelkopolilla puimassa synnytyksiäni ja varsinkin tässä toisessa spinaalisynnytyksessä näkyi selvästi, että kohdunsuu oli auennut tulotilanteen 3cm:stä 5cm:iin ja sen jälkeen pysyi paikoillaan muistaakseni 1,5 tuntia. Muistan olleeni ihan järjettömän kipeä. Kun lääkäri pääsi paikalle ja spinaali laitettiin, vauvan syke putosi ja olin hetken aikaa hanuri pystyssä kontillani sängyllä - ja syke palasi (sykkeessä ei ollut ennen sitä eikä sen jälkeen mitään ongelmaa). Spinaali toimi kuin taivas ja me miehen kanssa kuorsattiin salissa kumpikin Mulle on kummassakin synnytyksessä tullut jälkikäteen tosi kova päänsärky, johon ei parasetamol 500mg riittänyt vaan pyysin ja sain Panacodia. Sillä se kuitenkin meni parissa päivässä ohi. En tiedä, mistä päänsärky johtui, mutta ainakaan muuta (kutinaa tms.) mulle ei ole puudutuksista tullut. Jos on liian kipeä, kohdunsuu lakkaa avautumasta ja synnytys pysähtyy. Sen vuoksi ei kannata luomuversiota yrittää jos on oikeasti tosi kipeä. Ai niin. Mulle laitettiin kummassakin synnytyksessä tippa. Ekassa kätilö sanoi, että meidän sairaalassa on vakiona se, että kun laitetaan epiduraalipuudutus, laitetaan tippumaan myös supistuksia ylläpitämään ja synnytyksen edistymistä turvaamaan oksitosiinitippa. Mulla määrät olivat aika pienet, vaikka määrää sitten ponnistusvaiheessa lisättiin (nämä asiat selvisi mulle siis jälkikäteen pelkopolikäynnillä). Mulla ei ole huono kokemus tipan laittamisesta eikä oksitosiinitipasta, tippa tosiaan vain tuki mun omaa synnytystä enkä huomannut mitään eroa luomusupistuksiin. Toinen synnytys meni mun omilla supistuksilla kokonaan, silloin ei tippaan pantu synnytyksen aikana mitään muistaakseni. Mulla on hämärä muistikuva, että istukan syntymiseen liittyen mulle olisi tippaan pantu jotain tippumaanmutta varma en ole. Istukka kyllä syntyi ilman ongelmia, mutta jos muistan oikein, sitä autetaan syntymään jollakin lääkkeellä. Ei voi muistaa kaikkea. Mun neuvoni on, että synnytykseen kannattaa mennä avoimin mielin ja kuunnella kätilönkin mielipidettä Ja sanoa jos haluaa jotain - kysyä, onko mitään kivunlievitystä olemassa tähän tilanteeseen. Mä jankutin toisessa synnytyksessä epiduraalista, mutta kätilö osasi perustella mulle spinaalin - ja olin sitten tosi tyytyväinen kätilön kuuntelemiseen.
  11. ^ ei sun kannata siitä kylpyammeesta kovin katkera olla Mä olin siinä toisessa synnytyksessä ja täytyy sanoa, että hetken aikaa se oli ihan jees (oli jotain "tekemistä"), mutta suihkussa oli paljon parempi olla. Se vesi ei pysynyt kovin lämpimänä ja viileä vesi siinä kohtaa tuntui aika pahalta. Mä olen kaksi kertaa synnyttänyt Seinäjoella ja enpä ole kummallakaan kerralla huomannut, että joku noudattaisi tuota vierailusääntöä. Tai sitten olen vain sattunut sellaisten ihmisten lähelle, joiden luona on niitä vieraita ravannut. Mua se ei kauheasti haitannut - paitsi naapurihuoneen humalainen tuore isä, joka eksyi pari kertaa sitten meidänkin huoneeseen... Mutta hoitajat häätivät kyseisen isän kyllä hyvin napakasti pois (ja sama toistui seuraavanakin päivänä). Onko teillä kenelläkään kokemusta Seinäjoen pelkopolista?
  12. No ei kai se ihan niin tarkkaa ole, keittääkö kuorineen tai ilman En keksi yhtäkään syytä, miksi vauvan perunat pitäisi nimenomaan keittää kuorineen. Ei siitä perunasta niin paljon tärkeitä hivenaineiat keitinveteen kuorittuna irtoa, että se olisi olennaisesti huonompaa kuin kuorineen keitetty Esmeralda, riippuu varmaan siitä, mitä sosetta annat kaupungilla ja montako tuntia purkki on auki (ja onko viileässä vai lämpimässä). Maitopohjaista ns. vauvajogurttia en kantaisi kotiin asti, mutta hedelmäsoseen olen kantanut ja antanut sen kotona sitten jossain vaiheessa. Purkki on ollut siis ehkä pari tuntia hoitolaukussa avattuna. Eipä meillä ole ruokamyrkytyksiä ollut Ei ne pöpöt kuitenkaan ihan parissa tunnissa kasva. Hedelmäsosepurkiin varmaan pitäisi seistä avattuna huoneenlämmössä pari-kolme päivää ennen kuin siitä saisi jotain mahavaivaa.
  13. Mulla oli ekassa synnytyksessä mukana opiskelija suurimman osan avautumisvaihetta. Tosi asiansa osaava ja vaikka sisätutkimukset tehtiin kahteen kertaan ja opiskelija harjoitteli mulla mm. aquarakkuloiden ja tipan laittoa, ei ole mitään pahaa sanottavaa. Itseäni jopa vähän harmitti se, että opiskelija oli koko sen pitkän avautumisvaiheen mukana ja kun vihdoin pääsi saliin (ja siitä n. 3 tuntia vauva syntyi), opiskelijan työvuoro loppui. Olisin mielelläni antanut hänelle sen kokemuksen, että saa hoitaa synnytyksen loppuun asti eikä vain sen avautumisvaiheen kärvistelyn (joka mulla kesti vuorokauden). Ainut, mitä olisin toivonut, oli se että multa olisi kysytty opiskelijan mukanaoloon lupa. Olisin luvan antanut, mutta sitä pitää kysyä. Nyt opiskelija tuli kätilön kanssa huoneeseen, esitteli itsensä ja sillä selvä. No, ehkä siinä olisi voinut sanoa ei ja käännyttää opiskelijan pois jos olisi ollut vastaan.
  14. ^ Mulle kävi samat ajatukset mielessä, varsinkin kun näin kierroksella sen synnytyssalin. Ajattelin, että ikinä en tänne halua tulla Mutta sitten kun olin synnyttämässä, saliin pääsy tuntui taivaaseen pääsyltä (ja suurimmaksi osaksi sen vuoksi, että vihdoinkin oli tapahtunut jotain niin, että synnytys oikeasti eteni + pääsi kunnon kivunlievitysten ääreen). Niin, tuo voi kyllä olla totta, että tutustumiskierroksella pääsi toisaalta varmasti ja rauhassa katsomaan paikat (mikäli ei ole paljoa synnytyksiä menossa - siitähän se tutustumiskierroksenkin aikana riippuu, pääseekö siellä näkemään salin ja allas- & saunahuoneen sun muut). Meillä sattui tuuria kun oltiin suurimman osan aikaa ainoat asiakkaat miehen kanssa kun oltiin synnyttämässä. Vierihoito-osastolla tosiaan sai välillä odottaa julmetun kauan hoitajaa. Ja joskus hoitaja ei sitten ikinä tullut (tai sitten se tuli 4 tunnin päästä kun tilanne oli jo ohi). Mutta meillä kyllä imetystä katsottiin useammankin kerran (vaikkei mulla ollut tarvetta kun homma lähti sujumaan ekan vuorokauden jälkeen hyvin), opetettiin kylvettämään kädestä pitäen sun muuta. Meidän aikana vierihoito-osasto oli ihan täynnä, mutta silti musta tuntuu että kaikesta huolimatta saatiin hyvää palvelua ja hoitoa ja me oltiin perhehuoneessa eli toisaalta mulla oli mies siinä apuna ja yhdessä pärjättiin oikein hyvin. Nyt vaan odotellaan, josko päästäisiin kohta uudestaan...
  15. Mikä siinä livekäynnissä tuntuu niin tärkeältä? Meillä kätilö ainakin esitteli paikat siinä avautumisvaiheessa ja siinä olisi muutenkin ollut aikaa kysellä itse. Ainut, minkä muistan Seinäjoelta vähän pahana ja ärsyttävänä, oli se kun multa ei kysytty kertaakaan, saako opiskelija olla mukana. Olisin antanut luvan, mutta multa olisi pitänyt kysyä. Mun kohdalle sattunut opiskelija oli tosi asiansa osaava, vaikka taisin ollakin esim. tipan ja aquarakkuloiden kohdalla varmaan eka asiakas. Se hoitaja katsoi siinä vieressä ja ohjasi koko ajan niin, ettei tullut yhtään "koekaniini"-olo. Opiskelijan mukana olo tuntui myös aiheuttavan sen, että mulle tarjottiin milloin mitäkin kivunlievityskeinoa Muita synnyttäjiä ei tainnut olla ja opiskelija sai rauhassa harjoitella mulla Olisin mielelläni suonut em. kätilöopiskelijalle myös sen, että olisi saanut olla loppuun asti mukana - nyt se näki vain sen piiiitkän avautumisvaiheen kun vuoro sitten loppui just kun pääsin saliin. Vierihoito-osastolla opiskelijat olivat kuin oikeita hoitajia eli tulivat katsomaan ja tekivät työt ihan niin kuin oikeat hoitajat. Kaikilla ei ollut siis sitä ohjaavaa hoitajaa mukanaan, joillakin kyllä. Yhdelle jouduin itse sanomaan (kun tunnistin lääkkeet lääkepurkissa), etten voi Buranaa syödä lääkeallergian vuoksi, mutta muuten ei ole mitään pahaa sanottavaa. Eikä tuokaan nyt ollut mikään iso juttu, mun lääkeallergia tuotti hoitajille ennen ja jälkeen synnytyksen päänvaivaa ihan kiitettävästi muutenkin.
  16. Mä olen saanut Seinäjoelle sekä Sisin että maija maitoparran ohjeet Joku on sanonut, että kannattaa soittaa niin saavat paperit valmiiksi ja tietävät odottaa - joku toinen taas (se kätilö, joka kierrätti meitä synnytysvalmennuksen tutustumiskierroksella) sanoi, etteivät he tarvitse sellaista "hei me ollaan tulossa" -puhelua. Mä soitin yöllä synnärille kun lapsivesi alkoi lurahdella ja Seinäjoen sairaalassa on ohje, että ekakertalaisen pitää mennä silloin näytille. Mä soitin siis sen vuoksi, että olisin saanut olla vielä kotona kun ei ollut mitään supistuksia eikä muutakaan hätää. Piti mennä, mutta kiirettä ei ollut. Lapsivesi alkoi mennä puoliltaöin ja kolmen aikaan oltiin muistaakseni sairaalassa käyrällä. Toisaalta näin jälkikäteen oli hyvä, että mentiin, koska aamulla aikaisin lapsivesi olikin muuttunut vihreäksi ja pääsin samantien "hoitoon" sen vuoksi.
  17. ^ Vauva ottaa omansa. Se, joka kärsii, on äiti. Luonto on hoitanut tämän asian - saahan naiset sotien ja nälänhädänkin keskellä lapsia.
  18. Ei kannata tuijottaa niitä käyriä. Ne on tehty jonkinlaisen keskipituuden mukaan ja lähinnä olennaista on, että se oma käyrä piirtyy sinne suht tasaisena. Eli se on vain apuväline, millä seurataan vauvan kasvua. Mä olen 160cm pitkä ja mun mahani meni ekassa raskaudessa käyrien yläpuolella - paitsi ihan lopussa tasaantui yläkäyrälle. Maha työntyi ulospäin kun ei ole sisällä niin paljon tilaa kuin vaikka 175cm pitkällä naisella. Tässä toisessa raskaudessa mun maha oli iso jonneksin 25-viikolle asti, sen jälkeen tasaantui yläkäyrälle ja siitä keskikäyrälle. Nyt on 38+jotain (tickeri on siis väärässä) ja maha on keskikäyrällä. Mahalla on siis ollut ihan oma elämänsä. Mulle neuvolassa on molemmilla kerroilla huokailtu ennen mahan kasvun tasaantumista, miten tulee iso vauva - mutta sitten ultrassa onkin paljastunut, että ihan normaalikokoinen sieltä on tulossa. Esikoinen painoi syntyessään 3310g ja tästä toisesta povataan aavistuksen isompaa, muttei mitään nelikiloista kuitenkaan (eikä nelikiloinenkaan mikään mahdottoman iso vielä olisi).
  19. ^ Seinäjoella siirrytään kohti poliklinikkasynnytystä. Eli ei välttämättä enää pidetä äitiä ja lasta osastolla sitä pakollista kolmea vuorokautta. Tietysti, jos tarvitaan se aika (tai pidempikin), niin sitten - mutta ei niin kuin nyt, että kaikki ovat sen 3 vrk siellä ja piste. Se on jopa niin tarkkaa, että kun meidän vauva syntyi klo 0:54 yöllä eli just puolenyön jälkeen, se 3vrk:n ikä katsottiin sen uuden alkaneen päivän mukaan. Me oltiin osastolla siis käytännössä 4 päivää. Oltaisiin oikein hyvin ja mielellämme lähdetty jo edellisenä päivänä ja kysyttiinkin asiaa, mutta ei sopinut. Ja just tänään tuli uutisissa, että ovat puuhaamassa synnärille sitä sellaista virtuaalista esittelyä, joka tulee korvaamaan live-käynnit. Mun mielipide on, että vaikka live-käynti olikin ihan hyvä, niin siinä synnyttämään mennessä ja supistuksia odotellessa me ainakin ehdittiin oikein hyvin koluta koko osasto läpi...
  20. Meillä oli ekalla kerralla (ja tällä toisellakin) paljon lähipiirin ihmisiä, jotka vain ilmoittavat, että "me tullaan sitten katsomaan vauvaa heti sairaalaan" tai "IHANAA, me tullaan sitten sairaalaan heti katsomaan uutta vauvaa!" - mutta käytännössä ainakin viimeksi homma meni niin, että yksikään ei tullut ohi mun miehen Eli soittivat tai laittoivat viestiä ja kysyivät, voiko tulla ja jos voi, milloin. Mä yllätyin ihmisten fiksuudesta Tällä kertaa olen harkinnut vielä tiukempaa vierailijoiden rajaamista. On se vauva tuore tulokas vielä kotonakin... Pitää katsoa, missä kunnossa olen. Viimeksi vierailijoita oli sopivasti ja olisin jaksanut enemmänkin, mutta eihän sitä tiedä, miten tällä kertaa Ja aion sanoa ihan suoraan, että tulkaa mieluummin sitten kotiin. Ei ole edes kovin kaukaa haettu syy sekään, että kotona on kivempi kestitä vieraita kuin sairaalassa.
  21. Jos vauva liikkuu normaalisti ja sydänäänet on ok (eli reagoi nopeutuen kun vauva vaihtaa asentoa = napanuora ja istukka toimivat = vauva saa tarpeeksi happea), mä en huolestuisi. Mulla maha kasvoi isosti alussa - niin kuin ekassakin raskaudessa - ja jossain vaiheessa "lopetti" kasvunsa ja sen jälkeen on tullut hiljalleen senttejä. Iso muutos käyrässä näkyy siinä kohtaa, kun edellisellä kerralla vauva majaili pää alaspäin, seuraavalla kerralla istui perätilassa ja siitä seuraavalla kerralla oli kääntynyt takaisin raivotarjontaan. Ja kyllä sekin ilmeisesti vaikuttaa, miten päin vauva tuolla on - siis akselinsa ympäri. Onko selkä äidin mahaa, kylkeä vai selkää vasten jne.
  22. Mä kävin ennen synnytystä värjäyttämässä ripset ja kulmakarvat. Synnyttämään mentäessä en muista, meikkasinko vai en - muistaakseni en kun lähdettiin keskellä yötä sinne. Ja vaikka olisinkin meikannut, se olisi peseentynyt pois kun lutrasin sairaalassa kivunulievityksenä ennen saliin pääsyä pari tuntia kuumassa suihkussa Synnytyksen jälkeen en meikannut ennen kuin vasta lähtöpäivänä ja kyllä teki hyvää. Tuli oikein ihmismäinen olo. Muuten en kyllä meikannut, en vaan viitsinyt.
  23. Neuvolalääkärillä. Raskauden lääkärintarkastuksen kävin yksityisellä, koska en halunnut silloiselle neuvolalääkärille, mutta lääkäri vaihtui ja uudelle menin mielelläni. Tässä toisessa raskaudessa olen käynyt jälleen raskauden lääkärintarkastukset samalla yksityisellä, mutta jälkitarkastuksen hoidan taas varmaan neuvolassa mikäli siellä on nykyinen lääkäri vielä silloin töissä.
  24. Tutulta kuulostaa. Mulla on selässä myös vanhaa vikaa. Nyt tosin tämä toinen raskaus on mennyt helpommin, mutta ekassa raskaudessa löystymisestä johtuvat kivut ja säryt olivat seurana toisen kolmanneksen alusta ja välillä iskias ja toinen lonkka oli niin paha, että kuljin kyynärsauvan kanssa. Mun muistaakseni niiden kanssa jotenkin oppi elämään ja jopa ehkä helpottuivat loppuraskautta kohti mentäessä. Liikunnan kyllä ehkäisi todella tehokkaasti, kun kipujen lisäksi supistelut alkoivat jo ennen puoltaväliä. Mulla liitoskipuihin auttoi ja auttaa edelleen tukivyö. Jos on helpompaa, käytän Anita-tukivyötä - jos on vaikeampaa, mulla on oikea fysioterapeutilta lainaan saatu tukivyö (menee ainakin meidän sairaalassa apuvälinekeskuksen kautta apuvälinelainana, mutta mun tietääkseni tukivyö on mahdollista saada lainaan ihan tk:nkin ja neuvolan kautta). Fyssarin kanssa sovitetttiin useampaa vyömallia ja päädyttiin ihan hervottoman rumaan, mutta älyttömän tukevaan ja hyvään tukivyöhön. Sen kanssa ei pahemmin istuskella, mutta jos joutuu olla paljon jalkojen päällä, se on ehdoton. Jos sulla on imetystyyny hankittuna tai meinaat sellaisen hankkia, kokeile nukkua sen kanssa niin, että laitat sen jalkojen väliin. Lonkat ja alaselkä on paremmassa asennossa kun jalkojen välissä on jotain. Tai voihan se olla vaikka peitto tai tavallinen tyynykin. Mä olen nukkunut joitakin öitä olohuoneen sohvallakin kun jotenkin siinä saa paremman asennon selälle ja lonkille kuin sängyssä. Tämä ongelma on hormoniperäinen ja paranee oikeastaan vain synnyttämällä... Jaksamista!
  25. Meidän vauva kapaloitiin jo synnytyssalissa ja kapalo oli laitoksellakin se juttu rinnalla olemisen lisäksi, joka rauhoitti pienen. Kotona meillä oli aluksi Ruskovillan kapaloliina, mutta löysin sitten kirpparilta Swaddle-me -kapalon. Se oli tosi kätevä ja nyt Kakkoselle hommattiin se ihan pienin kapalo jo valmiiksi. Ostin viime kesänä Uniliinan kapaloliinan, mutta meidän tytölle siitä ei saanut tarpeeksi tiukkaa, vaikka muuten materiaalina ja mallina oli tosi hyvän oloinen. Vähän harmitti, mutta kokeillaan josko se sitten toisella lapsella toimisi... Swaddle-me:n molemmat kapalot ovat fleeceä (niitä on kyllä mun tietääkseni esim. flanellisiakin) ja kesähelteillä ihan liian kuumat. Meillä kapalo jäi pois kun tyttö alkoi nukkua mahallaan eli ehkä joskus viiden kuukauden ikäisenä. Siinä vaiheessa sitten pienet sormet ropelsivat tuttia ja naamaa häiritsevästi vielä sen verran paljon, että käytettiin sitten sukkia hanskoina öisin. Puolen vuoden jälkeen joskus sitten hanskatkin jäi pois, en muista enää ihan tarkasti.