Ninnuska

Miehen mukanaolo oli meille itsestäänselvyys ja miehen läsnäolo olikin mulle tosi tärkeä, vaikkei se käytännössä paljoa voinut konkreettisesti tehdä. Henkinen tuki ja jo pelkkä läsnäolo oli mulle tärkeää. Ponnistusvaiheessa kätilö ohjasi miehen tukemaan mun päätä pystympään asentoon (ponnistin siinä tavallisessa puoli-istuvassa asennossa). Vettä se antoi mulle myös kun kurkku meinasi jostain syystä kuivaa koko ajan. Miehen läsnäolo oli tosi tarpeellinen ja kiva myös vierihoito-osastolla (oltiin perhehuoneessa, mikäli oli aivan luksusta ihan täysinäisellä osastolla). Mun takapuoli oli kaksi ekaa päivää niin kipeä, että sängystä nouseminen ja vauvan hoitaminen ja takaisiin sänkyyn meneminen olivat toooosi työläitä. Mies oli ihan konkreettinen apu siinä vaiheessa. Ja olihan se ihanaa kun saatiin heti molemmat hoitaa vauvaa ja "päästä vauva-arkeen kiinni". Meiltä kotoa on jonkin verran matkaa synnytyssairaalaan ja siksikin oli kiva kun miehen ei tarvinnut ajella pitkää matkaa edestakaisin.

40+2 Tosin sairaalaan lähdettiin sunnuntai-maanantain välisenä yönä kun sunnuntai oli laskettu aika. Aika täsmällinen vauva

Halusin, sain ja tehosi. Ja taisin saada sen just oikeaan aikaan, koska ei vienyt ponnistamisentarvetta eikä sillä ollut muutakaan negatiivista vaikutusta.

Mulla meni lapsivesi kotona ja kun olin ensisynnyttäjä, kätilö sanoi sairaalasta sinne soitettaessa, että pitää mennä sinne. Eli odoteltiin se loppuyö ja seuraava päivä kunnon supistuksia. Seuraavan päivän iltapäivällä sain Tramal-piikin joka auttoi sen verran, että sain torkuttua supistusten välit. Se kuitenkin teki musta aika uneliaan muutenkin senkin jälkeen kun kivunlievitys-teho oli jo lähtenyt. Sen jälkeen sain jossain vaiheessa myöhemmin iltapäivästä aqua-rakkulat. Ne auttoivat vähän, muttei niin paljon että olisin halunnut uudestaan. Kuuden aikaan illalla seisoin melkein kaksi tuntia kuumassa suihkussa. Se auttoi tosi hyvin. Puoli yhdeksältä kätilö totesi, että voidaan siirtyä synnytyssaliin ja siellä hengittelin ilokaasua. Siitä ei ollut kipuun mielestäni oikein mitään apua - ainut pointti siinä oli, että supistuksen tullessa oli jotain järkevää tekemistä (ja hengitin oikein ja syvään). Supistusten välit olin pöhnässä ja silmät harittaen puhuin aika sekavia Muistaakseni kymmenen jälkeen sain epiduraalin, joka oli taivas. Kun sen vaikutus alkoi lieventyä, supistukset muuttuivatkin ponnistamisen tarpeeksi ja vauva syntyi 9 minuutin ponnistusvaiheen tuloksena. Mulle tehtiin eppari, jonka tekemistä en edes huomannut. Kätilö myöskin ompeli sen kunnon puudutteiden kanssa ja se parantui nopeasti. * Ainoat asiat, jotka olisin halunnut muuttaa, olivat ne, että olisin halunnut kärvistellä lapsiveden menon jälkeen kauemmin kotona. Lisäksi olisin halunnut kuuman suihkun sijasta kuumaan ammeeseen, mutta lääkäri kielsi sen (koska lapsivesi oli vihreää). Muuten olen erittäin tyytyväinen saamaani kivunlievitykseen.

^ Tuossa jo tulikin olennaiset (Ja siinä synnytyssalin soittimessa tosiaan on paikka muistitikulle.) Kätilö sanoi, että uusissa saleissa ilokaasun poistoilmasysteemi on uusi verrattuna vanhaan - uudella systeemillä ei tule ilokaasusta pahoinvointia. Mulla ei ole vanhaan vertailukohtaa, mutta ei ainakaan tullut huono olo (se kai on yksilöllistäkin...?). Perhehuoneita on useampi. Yksi ainakin on keskolan lähellä (keskola on siis uusissa tiloissa myöskin, sinne mennään samasta ulko-ovesta kuin mistä tullaan synnyttämään), me oltiin siinä kun odoteltiin synnytyksen käynnistymistä kunnolla. Allas on kiva. Siellä on pieni kopin kokoinen saunakin. Allashuoneeseen saa haluamansa musiikin soimaan. Mä en päässyt kokeilemaan kun lapsivesi oli vihreää, mutta tutustumiskäynnillä pyörähdettiin siinäkin huoneessa. Ja vauva tosiaan punnitaan ja pestään siinä samassa synnytyssalissa. Se oli tosi kiva juttu, ettei mies lähtenyt vauvan kanssa toiseen huoneeseen vaan mäkin sain seurata sitä touhua. Oli hienot tilat ja tosi mahtava henkilökunta Ei mitään pahaa sanottavaa.

Mulla ei mitään vauvakuumetta ikinä ole ollutkaan. Halusin yksinkertaisesti vain (lapsi)perheen ja oman lapsen/lapsia. Vauvat ovat herättäneet mussa söpöjä fiiliksiä vasta oman lapsen myötä. Nykyään muidenkin vauvat ovat suloisia nyyttejä. Ja nyt kun oma lapsi on kohta 4kk, ne ihan vastasyntyneestä otetut nyyttikuvat herättävät mussa sellaisen tunteen, jota voisin ehkä nimittää vauvakuumeeksi. Sellaista, että voi kun olisi vielä tuollainen paketti sylissä.

MAALISKUU 2008 2.3. Citronella poika 3510g / 51cm 11.3.08 Ninnuska tyttö 3310g/50cm 27.3. Alluska tyttö 3540g/49cm 28.3. Dominicana poika 3490 g / 50 cm HUHTIKUU 2008 4.4. Lilia, tyttö 3690g / 52cm 10.4. Isabelleza tyttö 2615 g / 49 cm ja poika 2800 g / 46 cm 20.4. Eppa, poika 3015 g / 49 cm 29.4. Pipa, poika TOUKOKUU 2008 1.5. Rouva Vee, tyttö 3550 g / 49 cm 8.5 Lumikko, poika 3785 g/ 53 cm 14.5. Mamalicious, poika 3920 g / 53 cm 24.5. Noose, poika 3705 g / 51 cm KESÄKUU 2008 16.6. Coordinator, poika 2665 g / 48 cm 17.6 marde, poika 4275g 54 cm 22.6. NallePuh, poika 4150g / 50cm Sain vihdoin tehtyä tunnukset tänne...