unelma79

Aktiivijäsen
  • Content count

    697
  • Joined

  • Last visited

About unelma79

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Kiitos vastauksista. Hyvin samoja olen miettinyt kuin tekin, ehkä sitä vain tarvitsi vahvistusta omille ajatuksille, kun live-elämässä kukaan ei varsinaisesti tunnista "ilmiötä" omilla lapsillaan. Ainakaan kovinkaan vahvana. Tuota oidipaalivaihdetta olen epäillytkin. Tosin pohdin että vieläkö on noihin Freudin juttuihin uskominen, mutta kaipa se nyt jotakin tiesi Toivon vaan ettei tämä kestä koko tuota aikaväliä 3-6 vuotta. Onko kokemuksia kestosta? Kuten tuossa linkissä oli niin asiaan ei saisi suhtautua liian ankarasti eikä liian hövelisti. Tämähän se on ikuisuus ongelma näissä lapsiasioissa...sitä kun ei voi oikein aina tietää onko liian höveli. Ankaria ei ainakaan olla.
  2. Meillä on heinäkuussa kolme täyttävä poikalapsi. On aina ollut äidin perään, koska minä olen enimmäkseen kotona. Kotihoidossa oli 1v6kk asti ja sitten hyvin pienillä prosenteilla päivähoidossa. Joskus on 2-3 kertaa viikossa, joskud taas ollaan jopa viikko kotona. Pojan isä tekee normaalin työviikon. On kaksivuorotyössä ja hänen iltaviikolla näkevät välillä pojan kanssa vain muutaman tunnin päivässä. Eroahdistusvaiheet olleet selkeät. Tämä eroaa niistä jollain tavalla. Kun ollaan kolmistaan isä ei saisi tulla huoneeseen, istua sohvalle, halata poikaa tai jos me aikuiset puhutaan niin heti kaivataan äidin huomio. Välillä pelkkä "moi" aiheuttaa pojassa reaktion. Isin kanssa ei haluta kauppaan, ulos tai mitään, mutta sitten kun lähtevät onkin kivaa. Tai kuten tänään kun minä lähdin kauppaan, minun perässä kulkemista, mukaan,mukaan ja itkua. Kun poistuin niin heillä meni hyvin. Onko muilla vastaavaa? Mikä auttaisi jaksamaan kun kolmistaan ei ole kohta enää ollenkaan kivaa ja rentoa olla. Kuuluu varmaan ikään?
  3. Ihan tässä viikko sitten, pojan ollessa 2v 8kk
  4. Meillä nyt 2v 5kk nukkuu noin 20-07. Vähän vaihtelee. Joskus käy nukkumaan vasta 20:30 ja poikkeustapauksissa 21. Heräily väli on 6:30-7:30. Joulun aikaan n parin viikon ajan nukkui jopa 8:30-9:30!!!! Päiväunia nukkuu vielä, mutta minun kanssani se on alkanut jäämään pois. Saattaa sitten nukahtaa rattaisiin kun lähdetään liikkeelle, joskus 15-16 aikaan. Yöt nukkuu pääsääntöisesti hyvin. Lohdutuksena muille ja edellä kirjoittaneelle RGB:le niin vauvavuonna meillä heräiltiin paljon. Joskus jopa tunnin välein, pahimmillaan 10minuutin. Siinä 1-2 vuotiaanakin herätyksiä oli keskimäärin kolme yössä ja tuo on mielestäni hankalaa unikoulu vaihetta. Kun yksi tulee mittariin on vähän väliä joku hammas tulossa, noin 1,4-1,5 iässä alkaa taas eroahdistuskausi mikä jatkui ainakin meillä aika kauan ja lapsi teki "tarkastuksia" onko muita paikalla. Kaksi vuotiaana jäi tutti pois ja se hankaloitti hetkellisesti öitä. Palattiin nukkumaan samaan huoneeseen kun lapsi oli 2v2kk, omassa huoneessa oli ehtinyt yöpyä vuoden ajan. Siitä ne yöt sitten taas hiljalleen alkoi rauhoittumaan.
  5. Meillä ei ole temperamenttinen, mutta herkkis ja kovin äidin perään. Aloitti hoidon 1v6kk iässä (nyt 2v 5kk) ja juuri osa-aikaisena. Hoito ura on sisältänyt pitkiä taukoja, 4-14pv ja kesällä kuukausia, joten sopeutuminen on ottanut pidemmän ajan. Kyseessä vielä vuorohoito. Aina ei ole suostunut syömään, jos lounas ei ole maistunut niin välipala on. Eivät pakota. Päiväunet nukkuu hoitopäivinä, vaikka ei aina kotona. Joskus unen tulo on kestänyt, sanovat ainakin että silittelevät ja istuvat vieressä, eivätkä kai fyysisesti pakota. En usko että sellainen edes kannattaa, etenkään isompien lasten kanssa koska sitten ei nuku kukaan. Potalle ei nyt tällä hetkellä suostu kotonakaan, pk kyseli asiasta kun ei siellä suostu. Eivät kuulemma pakota. Muuhun yleiseen "rähinöintiin"....aika monet lapset ovat vieraskoreita. Pk:sa voi mennä aivan toisin kuin kotona. Pk ei ole välttämätön, vaikka jos lapsi seuraa löytyy kotoakin. Mutta voisiko se teidän tapauksessa olla hyväkin juttu jos tyttö turhautuu kotona äidin ja vauvan kanssa?
  6. Aika hyvä kysymys. Ensin vastaisin että roskiin vaan, mutta kun tarkemmin miettii niin säästäisimn vielä viiko-kaksi. Noin pienellä on muisti vielä aika lyhyt, ainakin sellainen "konkreettinen ymmärrys muisti"
  7. Kiitos selvennyksistä :-D en ollut ajatellutkaan, että poika kokisi tarvetta selvittää noinkin abstrakteja asioita, kuten mitä eilen tapahtui tai ketä on ikävä. Tai olen ajatellut, että sitten joskus tulevaisuudessa, mutta et siinä vaiheessa jo puhuisi. Nyt ikää 2v 4kk. Tuntuu kyllä aivan liian "vaikealta" alkaa omin päin opettamaan oikeita viittomia, kun se on perinteisesti ollut ihan ammattilaisten hommaa, ihmisten jotka on siihen koulutettu. Kuten joku kommentoi, niin niitä kuvia ja viittomia on niin paljon. Joitain tunne kuvia olinkin jo tulostanut papunetistä, mutta tuntui hölmöltä kesken tunnelatauksen niitä heilutella. Sitten ne kuvat ovat milloin minkäkin kokoisia. Joku kysyi, että osaako poika ilmaista kumpaa haluaa vettä tai maitoa, kyllä osaa. Muuta ei meillä kotona juokaan tai ole tarjottavana. Duudelin tarina oli sydäntä särkevä :'( toivottavasti pian oppii puhumaan ja pääsee paremmin mukaan leikkeihin. Meidän pk:sa ei varmasti oma ryhmäkään viittomia opi kun on vuorohoito ja vaihtuvat lapset.
  8. Duudelin kysymys oli toiselle tarkoitettu, mutta noista tukiviittomista ja kuvista. ... Auttaako ne puheenkehitystä vai onko se vain kommunikoinnin helpottamiseksi vieraiden kanssa? Meillä on joitakin omia viattomia ja ääniä joita ei tietty muut ymmärrä. Poika ymmärtää jokseenkin kaiken mitä puhun, siis konkreettiset hänen ikätasolleen sopivat asiat. Vaikka noita kuvia olen miettinyt, niin onko ne tarpeen jos poika ymmärtää "otatko maitoa" kysymyksen? Pitääkö vielä näyttää maitopurkin kuvaa?
  9. Osa-aika työ on minullekin ehdottomasti hyvä kun lapsi on vasta 2v 4kk ja vaatii vielä paljon perushoivaakin. Lisäksi kun molemmat teemme vuorotyötä; mies 2 vuoro ja vkl vapaat, minä epäsäännöllistä kolmivuorotyötä olisi arki kyllä turhan raskasta kaikille. Menin siis töihin lapsen ollessa 1v 6kk. Nyt ajateltuna olisi pitänyt olla kotona vielä tähän syksyyn.
  10. Päivitys. Nyt poika 2v 3kk nukahtanut jo pitkään hyvin. Tosin viereen nukutan, ennen tutin jättämistä nukahti omaan sänkyyn. Mutta kiva kyllä nukuttaa ja pötkötellä hetki vierekkäin.
  11. Noin 2v 2kk/2v 3kk kun jätti päiväunet MINUN kanssani, isänsä kanssa vetäsee vajaat pari tuntia. Silloin kun minä olen töissä.
  12. Samoja aatoksia, kiitos kun jaotte. Itsekin koen tuota turhautumista, en aina, en joka päivä. Joskus kun tullaan vaikka hoidosta tai mistä nyt vaan ja lapsi koko ajan osoittelee sinne tänne ja välillä itseensä ja önisee tai hokee yhtä-kahta sanaa niin sitä on et voi luoja kun ei jaksais tätä tyhjää höpötystä. EsIm osoittaa pyörätien varsiryteikköä...hmm..mitähän tällä haetaan. ..sitten vaan keksit jonkun vastauksen. Parin kilometrin matka on tätä ihan koko ajan. Viime viikolla kokeilin et en vastaa/mukamas huomaa että olen kahden valopylvään välin hiljaa. Ei onnistunut. Mutta sitten on ihanaa kun ymmärtää ja puhun ääneen esim kylässä hänen juttuja, olen kuin viittomakielen tulkki. Ja kun tajuaa hyvin vähäisistä vinkeistä, pienen muetinnän jälkeen ja se ilo pojan kasvoilla kun äiti ymmärsi!!! Se on ♥
  13. Onko teistä joskus väsyttävää, rasittavaa tms kun lapsi ei puhu? Siis sen ikäinen jonka oletetaan jo puhuvan. Kun se kommunikointi on yhtä yninää tai kahden kolmen sanan hokemista.
  14. Meillä varmaan tuon kaksi ja puoli vuotis tarkastuksen jälkeen harkitaan. Terkkakaan ei ollut huolissaan, vaan ehdotti tota kontrollia jossa katsotaan edistyminen. Pillillä osaa imeä ja nuollakin. Puhaltaa osaa pipiä mutta pitää testata toi pilliin puhallus. Kiitos vinkeistä.
  15. Meillä poika 2v 3kk ja muutamia sanoja käytössä. Tiedän, että puhe on viivästynyttä mutta en ole ajatellut, että se olisi niin "paha" asia että pitäisi mennä puheterapiaan! Täällä päin on ilmeisesti yleistä, että tulee kaksi ja puoli vuotiaana seuranta käynti neuvolaan. Meillä sanoja; hauva, vauva, mummo, tyttö ja anna. Noita sitten hokee. Joskus vahingossa vilahtaa joku muu sana. Nyt teidän juttuja luettuani "huolestuin" kun meilläkin matkitaan aitoja eläinten ääniä, ei tyyliin hau hau. Osaatteko sanoa mitä mieltä terapeutit on kun yleisesti poika on kova kommunikoimaan. Osoittelee ja ynisee. Jos puhuisi niin varmaan kysyisi että mikä mikä.Ulkona kun mennään rattailla niin saisi olla kokoajan selittämässä. Hän myös viittoo paljon, osin keksinyt itse, osan minä. Esim eilen oli isänsä kanssa kaupungilla ja siellä oli benji hyppyauto. Ensin näytti minulle että kaivuri (käsiliike), sitten haki oman samanlaisen lelun ja näytti sitä.