unelma79

Voisiko olla jo yliväsynyt kun laitatte nukkumaan? Tai sitten liian virkeä? Oliko vauva n 6kk? Eroahdistuskin voi vaivata tuon ikäisiä ja siksi unille meno hankalaa. Mikä teillä toimii parhaiten?

↑ ei välttämättä mitenkään. Unisykli taitaa tuossa iässä olla vielä 30 min paikkeilla. Oletko kokeillut nukuttaa esim parvekevaunuihin? Meillä se oli ainoa keino tuossa vaiheessa pidentää unia. Olin tikkana heijaamassa vaunuja kun eka liikahdus tuli. Sillä sai 30-40min jatkettua. Hiljalleen unet piteni itsestään. Monet päiväunet teillä nukutaan?

Onko täällä sellaisia perheitä, joissa molemmat vanhemmat ovat vuorotyössä? Miten pk on sujunut? Miten arki on saatu pyörimään?

Hei, Riikkajohanna :-) sattuneesta syystä uniasiat kiinnostaa, siksi nyt lueskelemassa tälläkin puolella. Luin kerran jostain (unihiekkaa etsimässä -kirja kenties), että kannattaa aluksi viedä lapsi unille vasta kun on kunnolla väsynyt, jotta nukahtaisi pian. Sitten kun ja jos nukahtaminen alkaa sujumaan niin aikaistaa unille menoa vartilla, taas jossain vaiheessa vartilla jne. Pieni muutos kerrallaan niin lapsi ei ehkä sitä huomaa. Tämä siis teoriassa, käytännön kokemusta ei ole.

Minulle oma aika on riittänyt sinällään hyvin. Sitä ei kauheasti ole, mutta nyt on joku jakso menneillään että kaipaisin sitä enemmän. Lapsi on nyt 1v4kk vanha ja olen hyvin uppoutunut tähän lapsiarkeen ja elämään. Nyt on viime päivinä ollut tunne, että mitä muuta minä olen? Mitä muuta minulle kuuluu? Mistä tykkäisin, mitä haluaisin tehdä? Mistä nautin ennen lapsen syntymää? Ihmettelen myös sitä, että miksi en saa nautintoa samoista asioista kuin ennen. Esim joskus minusta tälläinen marraskuun harmaa rauha oli ihanaa ja rauhoittavaa. Nyt en sitä edes huomaa tai se ei tunnu missään?! Miten saisi itsensä innostumaan taas asioita? Muuten olen tyytyväinen ja tykkään kotona olosta.

Onnea uuteen odotukseen ja toivotaan helpompaa vauvavuotta.

Halaus sinulle. Käänny/kääntykää neuvolan puoleen.

^ anteeksi, mutta en voi muuta sanoa kuin että on teillä ollut kauheat yöt vauvavuonna! Kaikki sympatiat sinulle. Paljon olet jaksanut. Miten sinä selvisit päivät? Muistatko yhtään mitä teitte? Ja oliko vauva virkeä päivisin? Tuo vuorovaikutus suhde on mielenkiintoinen, haluatko kertoa mikä siinä todettiin olevan pielessä? Oliko ne teidän ensimmäiset 3kk hyvää ja helppoa aikaa, jos sieltä olisi sinulle jäänyt hyviä muistoja vauva-ajasta.

Meillä tuo lapsi alkoi eilen jo vähän syömään, sormin naposteli banaania ja pinaattilettuja. Tänä aamuna ei taas mitään. Eli tässä voi mennä vielä ensi viikkokin huonolla syönnillä?!? Eipä siinä muuten mtn, on vaan vähän rasittavan kiukkuinen :-( Hämäävää myös se, että ei ole rakkuloita eikä näytä kipeältä. Eli enterorokko ei ole 100% varma, ne punaiset läiskät kitalaessa vaan herätti epäilyn.

Kiitos paljon vastauksesta. Hyvä kuulla, että muillakin tuota syömättömyyttä pidempään. Sinällään en ole huolissani, tuli vaan mieleen että jos onkin korvat ja kärsii kipua turhaan

Nostan ketjua. Onko kellään nyt enterorokkoa? Ja jos vauva/lapsi on sen sairastanut niin kauanko syömättömyys kesti? Meidän lapsella nousi kuume viime lauantaina. Siitä ruokahalu hiljalleen katosi ja on nyt ti-ke ollut vain maito ja velli linjalla. Buranakaan ei edistä ruokailua, kieltäytyy kun lusikan näkee. Tänään tosin söi vähän sämpylää mutta myöhemmin kun yritti niin heti kun suuhun saa niin sylkee pois. Vellin juonnissa ei ongelmaa ja on ihan virkeä, mitä nyt vähän normaalia herkempi. Yöt on levottomia ja herää yöllä itkien, samoin päiväunilta. Kokemuksia?

^ miten teillä Duudeli on mennyt tuon 2v nukahtamisen kanssa? Minä niin kanssa toivon, että tämä meidän +1v alkaisi nukkumaan kokonaisia öitä :-( Viikko sitten meni jo hyvin. Hammas olu puhjennut ja nukkui ihan hyvin. Ajattelin jo että muutos olisi pysyvä, mutta ei. Menee nukkumaan klo 20-20.30 ja nukahtaa hyvin. Eka itku tulee aika usein jo ennen klo 24. Niin oli viime yönäkin. Nyt tais olla jo kaksi. Ja taas klo 2 aikoihin, seuraava tais olla ennen neljää. Sitten heräsin kun miehen klo soi 4.30 ja kun hän lähti töihin klo 5 jälkeen. Poika itki taas vähän ennen kuutta ja jäin valvomaan. Ylös noustiin poikkeuksellisesti jo 6.20. Huoh, mitä olette taaperoilla kokeilleet? Nukutaan samassa huoneessa, mutta ajoittain ollaan kokeiltu toista huonetta, kuten viime yönä. Voi nukkua hyvin tai sitten ei

..

Peukkuja teidän öille! Itsekin joskus "skitsoilin" iltapuuron kanssa, että pakko syödä hyvin sitä ettei vaaaaaan yöllä ainakaan nälän takia herää. Mutta joskus kävikin niin, että yö meni pikkasen paremmin kun ei ahdettu pojan masua täyteen :-)

Vastaan vielä. Tuo sylissä pitäminen auttoi siis yllättävän hyvin ja itkut oli vähäisiä. MUTTA meillä se ei tuonut pysyvää muutosta ja heräilylle löytyi muukin syy kuin ns "paha tapa". Silloin kun varsinaiset yösyötöt jätettiin niin siirryttiin tissistä pulloon ja päätettiin, että ei ennen klo yhtä eikä oliko nyt neljän jälkeen. Ja vain kaksi syöttöä per yö, muuten tuttia ja tassuttelu. Sitten yksi syöttö per yö ja tässä vähentelin hiljalleen maidon määrää, lopussa sai tuskin mitään. Syötin aina meidän sängyssä sylissä, joten myös se yöllinen läheisyys väheni hiljalleen. Nämä jutut tapahtui siis 7-8kk ja päivisin söi jo hyvin.

Luin tuon oman tekstin ja kuulosti tosiaan, että yöheräilyt olisi jääneet siihen. .. Poika oli tuolloin vähän vajaa 4kk eikä unikouluja suositella noin pienille ja mielestäni tuo ei varsinainen unikoulu ollutkaan. Tuohon aikaan yöt vaan oli niin katkonaisia ,että ihan hirvitti se et poika alkoi syömään jo ennen klo 24, vaikka nukkumaan oli käynyt 21-22. Tissittelyn ja korvikkeen jälkeen. Joskus olin syöttämässä jo kolmatta kertaa klo 24! Outoa minusta oli myös se, että herääminen tapahtui aina lähes tasan tunnin päästä nukahtamisesta ja taas tasan tunnin päästä. Ei kai nälkä nyt niin tasaisesti tule? Erotin myös milloin itku oli nälkää ja milloin ei. Nälkä alkoi hitaammalla ähinällä , nämä muut taas reilulla itkulla. Tuo sylissä pito auttoi noihin alkuyön heräilyihin, imetin myöhemmin yöllä useammin. Luin päiväkirjaa ja olikin kokeiltu (toisin kuin aik kirjoitin) tuota tekniikkaa aamuyön tunteina tapahtuviin heräilyihin. Heräys oli mennyt ohi ilman tissiä , tullakseen 1/2 tunnin päästä takas. Lopulta kävi niin että kaikkiin klo 24 jälkeisiin heräämisiin annoin tissiä ja olin tosi väsynyt. Neljän kk iästä alkaen meillä poika alkoi saamaan soseita joka aterialla, lääkärin määräys. Pitäisi helpottaa refluksi oireita kun alkaa kiinteät. Kaikesta yöllisestä syömisestä (ja päivän tiheästä rinnalla olosta) huolimatta pojan paino oli laskenut, joten myös siksi aloitettiin soseet. Yötissistä vieroitin pullon avulla 7kk ja olisiko ollut 8kk kun yösyötöt kokonaan loppui. Eli kiinteiden aloitus ei meillä vähentynyt radikaalisti yöheräilyjä. Meillä ehkä osasyy refluksissa ja osa vaan siinä että tämä poika vaan ei ole sellainen joka nukkuu täysiä öitä. Äidin harmiksi. Mutta yösyöttöjen lopetus hieman vähensi niitä ja tuntui, että se "joko nyt sais" heräily jäi. Poika nyt 1v 1kk ja viime yönä itki jotain nyt hivenen enemmän puolen yön aikoihin ja uniöninää klo 5.30 johon on parempi antaa tuttia, jotta unet vielä jatkuu. Ja onhan oikeasti lapsia jotka tarvitsevat yhden yösyötön vielä vuoden iässä.

Toivottavasti puuro auttaa. Noissa unikouluissa yms hieno säädöissä on se ongelma, että kun niihin "joutuu" niin on valmiiksi niin väsynyt, että ei millään jaksaisi aloittaa ja viedä niitä läpi. Tuskin Pamina mitään väärin teet. Jotkut vauvat vaan vaativat enemmän nukahtaakseen. Toisaalta voit kokeilla vähentää noita kikkoja esim vain sylittely ja unikaveri. Meillä poika siis heräili tiuhaan ja sitten kun alkoi heräilemään myös alkuyöstä (1h nukahtamisesta ja sama taas tunnin päästä) niin olin jo vähän epätoivon partaalla. Nälkä hänellä ei voinut olla, koska juuri oli tankkaillut illan. Tehtiin sitten niin, että ensin rauhoitus tutilla ja tassulla. Sitten kun itkuun tuli sellainen "nyt on hätä" sävy otettiin syliin. Ei kävelyä,hytkytystä vain syli. Heti kun alkoi rauhoittumaan niin takas sänkyyn. Tutti, tassu ja tarvittaessa syli. Oli sovittu, että 10min max itkua ja sitten tissi. Meni 5min. Toisella heräämisellä 3min ja kolmatta ennen klo 24 heräämistä ei tullut. Kauhealta se itku kuulosti ja mielessä risteili monet ajatukset, mutta 5min itkua sylissä ei ole mitään. Me ei sitten muihin yöitkuihin tuota sovellettu ja onneksi, koska ihan vähän myöhemmin sai refluksi lääkityksen. Ja nuo 1h-1h heräilyt kyllä uusiutu myöhemmin, mutta riitti sitten tutti.

^ Oijoi. Todella raskas tilanne. Kuten itsekin totesit ettei varmaan nälkä ole, koska kyllähän sen huomaa milloin imee nälkäänsä ja milloin ei. Tutista voisi olla iso apu, mutta minkäs teet jos ei suostu syömään. Ja jossain vaiheessa ne sitten vaatii yöllä sitä tuttia kun se tippuu, mutta vähemmällä siitä selviää. Nukahtaako tissi suussa Päikkäreille/yöunille? Jos näin tekee niin miten käy jos juuri kun laskee sänkyyn/vaunuun ihan pikkasen herättäisi? Tai antaa viimeiset maidot pullosta. Itse imetin/syötin yleensä sohvalla, en makkarissa. Paitsi kuin heräämisen jälkeiset ruokailut (ja ihan alussa tietysti) tai saisiko keinutassuilla heijattua takaisin uneen?. Kyllähän tuo ajallaan helpottaa, mutta uskon että ei varmasti lohduta ajatus siitä että "joskus" saa sitten nukkua.

Tiedän tuon viiltävän tunteen, kun itse on vähän tööt ja kuulee kun toisen vauva on nukkunut täydet yöt parin kk iästä alkaen. Ei auta, että tietää ettei toisen hyvät yöt ole minulta pois. Se vaan ottaa päähän. Haluaisi olla virkeä ja jaksava äiti. Eipä näissä asioissa osaa oikeita neuvoja antaa, eikä sellaisia olekaan. Meillä taisi mennä jotenkin näin; Alkuun poika heräili kuten muutkin. Söi 2-3 kertaa yössä. Aamuyöt oli hankalia minulle, koska poika ähisi, narisi ja nukkui tosi levottomasti. Itse heräilin näihin ääniin koko ajan. Valvoskelin muutenkin. Kolmen-neljän kk välissä (kai) alkoi yöllä syömään parin tunnin välein. Äidille se tarkoittaa heräilyä n 1 1/2 tunnin välein, aamuyöstä useamminkin. Söi tuttia, mutta tissi oli se mikä takasi edes parin tunnin unet. Erotin itkuista ja ähellyksistä mikä oli nälkää ja mikä ei. Yritin antaa niiden mennä ohi eli noudattaa ohjetta "kun ei joka änähdykseen reagoi", nukkuu paremmin. Eipä auttanut. Lopulta imetin aina, päivisinkin poika söi tiheästi. Rytmit oli hyvät, rutiinit kohdallaan. Joka ilta sama kaava. Nukahti kylläkin hyvin, mutta alkoi heräilee jo tunnin päästä nukahtamisesta. Hetken helpotus tuli kun 4kk neuvolassa sai refluksi lääkityksen. Heti seuraavana yönä söi vain kahdesti! Meillä oli myös muita oireita kuin tiheä syöminen ja levoton yö. Ehkä lääkitystä olisi pitänyt tarkistaa, koska yöheräilyt jatkuivat myöhemmin taas tiheämmin. Noin 7kk iässä kyllästyin yösyöttöihin ja vieroitettiin yötissistä. Annettiin pullosta x2 yö. Muihin ölinöihin tuttia. Sitten pullo x1 yö ja siitä viikkojen kuluessa vähensin maitoa. Syötin aina sylissä, en sängyssä. Kerran poika nukkui onnensa ohitse ja oli sen verran aamu, että ei saanut maitoa ja yösyötöt jäi siihen. Taisi olla tuossa yötissin jätön kohdalla kun tuli joksikin aikaa klo 5 herätykset. Kaameita. Pieni parannus tuli kun oppi ryömimään ja hiljalleen yöt on menneet parempaan suuntaan. Nyt 1v 1kk ja heräilee edelleen. Tai parahtelee unissaan. Tuntuu nukkuvan paremmin toisessa huoneessa, ja siirto omaan huoneeseen tapahtuu lähiaikoina. Ajoittain olin tosi väsynyt, kun kärsin vielä kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja arvot oli aivan pielessä. Joten jumissa olin senkin takia.

Ei ole vuorta. Ehkäpä joku välivaate alle. Tai sitten etsin jonkun vuorellisen vk haalarin.

Hankala arvioida tuota vk haalarin kokoa, allekin kun pitäisi vähän vaatetta mahtua. Pärjääkö vk haalarilla esim marras-joulukuulle jos ei tule lunta eikä kovempia pakkasia? Ostin kesäkuussa (kun oli sateista) alesta Ciraf merkkisen haalarin ja mietin, että jos ei nyt sen kummempaa vk haalaria ostaisi kun poika konttaa. Ei millään raaskisi ostaa ylu 50e haalareita siihen tarkoitukseen. Jos sit märemmällä kelillä päälle kurahousut.

Hyvä, että asiat ovat menneet parempaan päin ja jos satunnaisia tskapskkeja tulee niin älkää lannistuko.

Vaikka hampaiden puhkeaminen ei tekisi niin kamalan kipeää niin uskon että ne voivat silti vaivata ja häiritä unta. Ainakin meill oli ihan selkeästi erilaiset yöt kun yläetuhampaat ja kulmahampaat tulivat. Mutta kuten tuossa aik. Tekstissä oli niin puoli vuotiaalla tapahtuu kehityksessä niin paljon, että yöt voi olla levottomampia. Tiettävästi noissa unikouluissa, olipa ne nyt millaisia tahansa tahtoo ongelmana olla takapakit. Ja toisaalta pienillä vauvoilla voi varmaan vaihdella yöt muutenkin, joskus on parempia aikoja ja sitten taas huonompia. Meillä poika nyt 1v 1kk. Ollut ns huono nukkuja, myös refluksi vaivasi pienempänä. Edelleen herää 2-4 kertaa yössä ja vaatii tutin, tai sitten ei. Osa heräilyistä on varmaan sitä että minä herään pojan unen aikaisiin itkuparahduksiin ei itse poika. Kaikenlaista kokeiltu aikanaan, mutta mikään ei ole tuonut vielä kokonaisia öitä ja uskon että tähän auttaa parhaiten aika. Koko ajan on menty parempaan päin. Tuossa puolen vuoden iässä olin minäkin aika väsynyt. Ehkä yksi asia mikä vei vähän eteenpäin oli kun yösyötöt loppui. Aivan kuin poika olisi aina herännyt vain ajatukseen "saanko"? Samoin ryömimään oppiminen paransi taas pikkasen, ehkä energiaa kului päivällä enemmän.

Tätähän on tehty kautta aikojen, mikään ei ole muuttunut. Ennen vain valitettiin naapurin rouvalle, kun ei lapset anna rauhassa juoda edes kahvia ja sen lisäksi huudettiin lapsille. Mutta tuskin naapurin rouva ajatteli, että eikö tuolla ole ollut realistisia ajatuksia arjesta, ajattelisipa tuo vähän positiivisemmin jne. Valitusta ei otettu niin vakavasti kuin nykyään, kunhan valitettiin ja purettiin sydäntä. Nyt pitäisi kaikki arkinen turhautuminen niellä.

Vuvantahtisuudesta olen kuullut puhuttavan enemmän, kuin lapsentahtisuudesta. Mutta yleensä tuolla -tahtisuudella miellän rytmien noudattamista, en lapsen tahdon noudattamista. Itselläni pitkä hoitotausta. En koe, että se olisi tuonut hattarahaaveita arjesta. Mutta se tuo kyllä sellainen pärjäämisen pakon, tätä me vuosikaudet haluttiin ja itse on tästä selviydyttävä. Jos valittaa niin kokee huonoa omaatuntoa, haluaa olla hirveän hyvä ja läsnäoleva äiti (kuten varmaan kaikki äidit). Tahtoo nauttia joka hetkestä ja tulee huono omatunto jos nyt ei jaksakaan nauttia, koska tämän saa kokea todennäköisesti ekan ja viimeisen kerran. No joo, tuo siis jo off topic, mutta halusin sanoa ettei se varmaan siitä ole kiinni miten lapsi on alkunsa saanut.