Cath83

Tuoreena kokemuksena voin sanoa että olen todella tyytyväinen. Kokemusta on sekä 2301 että 2302 synnytysosastoista ja tietenkin synnytyssalin puolelta. Henkilökunta (pääosin) todella mukavaa ja ammattitaitoista. Varsinkin salin puolella henkilökunta ollut todella mukavaa ja ystävällistä, jo ennen varsinaista synnytystä kun kävin muutaman kerran tarkistuksissa. Itse olin osastolla kahden hengen huoneessa mutta mukavaa sielläkin oli. Mielestäni tosi hyvä juttu että isä saa olla vapaasti mukana vauvan hoidossa (näin ei kuulemma kaikkialla ole).

Tässäpä synnytyskertomukseni. Perjantaina 25.4. (rv 41+3) lähdin aamulla sairaalaan. Käynnistystä oli tarkoitus yrittää jo toisen kerran. Aamulla kävin lääkärillä, joka päätti aloittaa käynnistystä samalla tavalla kuin edellisellä käynnistyskerralla eli Cytotec kapselilla. Vasta iltapäivällä klo 13 jälkeen pääsin sydänkäyrälle, jossa tarkistettiin vauvan vointi ja sen jälkeen sain ensimmäisen annoksen käynnistyslääkettä. Lääkkeen laittamisen jälkeen oli pysyttävä levossa kaksi tuntia. Sydänkäyrä otettiin taas tunnin päästä ja sitten vielä toinen tunti lepoa. Mieheni tuli sairaalaan iltapäivällä suoraan töistä. Päivä oli ollut niin tylsä että päätimme karata sairaalasta kun ei supistuksiakaan tuntunut ja kävimme nopeasti ostoksilla. Toisen käynnistyslääkkeen sain klo 19.30 kun oltiin taas otettu sydänkäyrää. Klo 22 jälkeen illalla mieheni lähti kotiin pitkän päivän jälkeen. Itse jäin vielä valvomaan, en saanut jostain syystä unta. Supistuksia ei tuntunut, ehkä jotain pientä jomotusta saattoi olla. Nukahdin luultavasti joskus klo 0.30 jälkeen ja heti klo 1.15 heräsin outoon tunteeseen, lieviä supistuksia tuntui alavatsalla ja yhtäkkiä kuului pieni napsahdus. Nousin ylös kun supistukset tuntuivat voimistuvan, samalla menikin sitten osa lapsivedestä ja päätin lähteä ilmoittamaan asiasta kätilölle. Tämän jälkeen ei mennytkään kauan kun supistukset voimistuivat niin koviksi että päätin soittaa miehelleni, joka lähti tulemaan sairaalalle. Klo 1.45 mieheni saapui, minulla olo oli todella tuskainen ja pääsimmekin pian synnytyssalin puolelle osastolta. Olo oli vieläkin tuskaisempi, supistukset tulivat voimakkaina ja tuntui, että en kestäisi hetkeäkään paikallani. Klo 2.20 kohdunsuu oli auki 4cm. Jouduin synnytyspöydälle lepäämään kun vauvasta alettiin ottaa sydänkäyrää. Puristin mieheni kättä supistusten tullessa niin kovaa, että hän pyysi monesti käden vaihtoa toiseen. Pyysin puudutusta tai muuta kipulääkettä, kätilö ehdotti epiduraalia tai ilokaasua. Halusin epiduraalipuudutuksen. En kuitenkaan saanut sitä heti koska vauvan sydänkäyrässä oli jotain häiriöitä. Epiduraalia odotellessa otin ilokaasua. Ensin se nauratti ja toi ihan hyvän olon, sitten tuli sellainen olo, ettei enää jaksanut välittää "pienistä supisteluista" mutta lopulta supistukset voimistuivat niin että ilokaasukaan ei enää auttanut. Minuutit tuntuivat tunneilta kun vauvan sydänkäyrää seurattiin klo 3.00-3.35 ja viimeinkin klo 3.40 sain päätöksen epiduraalista ja anestesialääkäri laittoi sen saman tien. Puudutus tuntui vaikuttavan heti ja kivut hävisivät. Tässä vaiheessa kätilö käski minut ja mieheni nukkumaan. Nukuimmekin reilun tunnin ajan aika sikeästi. Klo 5.40 aloitettiin oksitosiinitippa, jotta supistukset pysyisivät tasaisina. Klo 6.45 lääkäri tuli tarkastamaan kohdunsuun tilanteen ja samalla puhkaistiin kalvot. Lapsivesi oli hieman vihreää. Kohdunsuu oli 5cm auki. Klo 7 lääkäri päätti ottaa lapsen päästä sektioverinäytteen koska sydänäänet ovat hidastuneet. Minulle kerrottiin, että saatan joutua leikkaukseen. Onneksi verinäytteen tulos (vauvan hapetusarvot) oli hyvä ja leikkausta ei tarvittu. Klo 8 supistuskipu alkoi uudelleen ja samalla epiduraalin annostusta nostettiin. Mielestäni puudutus ei enää auttanut samalla tavalla kuin aikaisemmin, jokainen supistus tuntui suhteellisen voimakkaana. Jouduin keskittämään ajatukseni kivun sietämiseen. Kohdunsuu oli 6cm auki. Klo 9.40 kohdunsuu oli 9.5cm auki ja klo 10.40 alkoi tuntua ponnistamisen tarvetta. Kätilö ehdotti minulle ”pönttöä” (muistutti vähän maitotonkkaa), jossa voisin ponnistella omaan tahtiini. Se helpotti oloani aika paljon. Klo 11 piti nousta takaisin synnytyspöydälle, jotta kätilö voisi tarkastaa kohdunsuun tilanteen. Se oli auki täydet 10cm. Aloitettiin koeponnistukset ja otin taas ilokaasun käyttööni. Klo 11.10 lääkäri tuli katsomaan sydänkäyrää, otettiin taas verinäytteet ja tulokset olivat täysin samat kuin aikaisemmin eli hyvät hapetusarvot vauvalla. Ponnistuksen tarve oli erittäin suuri ja jouduinkin työntämään jatkuvasti. Klo 11.30 aloitettiin aktiivinen ponnistaminen kyljellään, aikaa tuntuu kuluvan kauan, ajattelin jo että missä se vauva viipyy. Ponnistin muutamia kertoja ja klo 11.43 syntyi ihana pieni tyttönen. Tyttö sai 9/9 pistettä. Sain tytön heti rinnalleni ja jonkin ajan kuluttua siirryimme salissa olevaan parisänkyyn imetystä kokeilemaan. Osastolle siirryimme muistaakseni noin klo 15 aikoihin käytyäni suihkussa ja syötyämme mieheni kanssa sairaalan tarjoaman aamiaisen. rv 41+4 26.4. klo 1.15-11.43 tyttö, 4020g ja 51cm sekä päänympärys 37cm Synnytyksen kesto: I vaihe: 10h 15min II vaihe: 13min III vaihe: 12min (Sama teksti löytyy myös Vauvaklubien Huhtivauvat 2008:sta.)

Ennen synnytystä ajattelin että en halua epiduraalia. Synnytyksen alkaessa ja kipujen voimistuessa halusin ehdottomasti epiduraalin ja sain sen, onneksi! Auttoi heti, vei kaikki kivut pois ja vaikutti suhteellisen pitkään. Vaikutus tuntui mielestäni jonkinlaisena puutumisena rinnoista alaspäin, kokonaan tunnoton en tosin ollut. Ponnistusvaiheen lähestyessä ja supistusten vielä ollessa todella voimakkaita vaikutus väheni. Silti ihanaa ainetta.

Meillä on suunnitelmissa että vauva nukkuu alusta asti omassa huoneessaan. Saa nähdä miten toteutuu.

Mulla tänä vuonna eka äitienpäivä edessä (noin pariviikkoisen pienokaisen kanssa). Toiveissa on rauhallinen päivä, ei mitään hössötystä, mennään luultavasti vierailulle oman äitini (ja isäni) luokse. Ei ole edes mitään lahjatoiveita.

Enää ei ärsytä edes unettomuus, jalkakivut eikä oikein mikään muukaan pikkuasia, josta olen tänne aikaisemmin kirjoittanut. Ne on todellakin pientä tämän ärsytyksen rinnalla... Nyt ärsyttää se että nyt ollaan jo puolitoista viikkoa yli lasketun ajan ja vauvaa ei edelleenkään kuulu eikä näy. Kävin jo käynnistysyrityksessäkin mutta yritykseksi se tosiaan jäi. Huomenna aloitetaan se oikea käynnistys, mutta siihen en haluaisi vaan olisin halunnut luonnollisen käynnistymisen... Tiedän että joskus vaan käy niin ettei synnytys jostain syystä käynnisty ilman apua. Mutta miksi mun raskauteni on juuri sellainen. Ärsytys on niin suurta että millään muulla ei kohta ole mitään väliä. Otan tämän ehkä vähän liiankin vakavasti mutta mulle se on suuri asia.

Nyt vasta tiedän että odottavan aika on oikeasti todellakin ihan sairaan pitkä! Mulla on mennyt hermot jo monesti, tuntuu että mua vaan huijataan enkä ole oikeasti edes koskaan saamassa lasta ulos masusta, se pysyy siellä ikuisesti... niin monta kertaa on ollut lähellä ja silti ei onnistu. Käynnistys huomenna, loppuviikko (epäilen että käynnistyksessä menee koko viikonloppu...) tuntuu niiiiin pitkältä ajalta.

Minä ajattelin että meillä pidetään pienet ristiäiset tulevalle lapsellemme (kutsutaan vain "kummit ja mummit"). Tarjottaviksi on suunniteltu yksinkertaisesti vain: - täytekakku - hyytelökakku - keksejä - voileipäkakku - cocktailpiirakat ja munavoi - pasteijoita + juomat Pitäisi olla riittävästi syötävää noin kymmenelle hengelle.

Olen sitä mieltä että vauvaperhe asuu hyvin siellä missä vanhemmat viihtyy, vauva kyllä viihtyy varmasti vanhempien seurassa. Me asutaan kaupungissa, ei keskustassa vaan "kaupungin reunalla" rivitalokolmiossa. Täällä on palveluita ihan riittävästi: kauppoja, neuvola, terveyskeskus, kahviloita ja erikoisliikkeitäkin sekä keskustaan on lyhyt matka vaikka bussilla. Ajateltiin raskauden puolivälissä että muutettaisiin maalle omakotitaloon mutta sitten aloin miettiä että vauvaiässä sellainen asuinpaikka ei meille ainakaan sopisi koska kuitenkin tykkään liikkua paljon (luultavasti myös vauvan kanssa, kokemusta ei vielä ole... ) ja kaupungille olisi aina pitkä matka sekä bussiyhteydet aika huonot. Rivitaloasuminen on meidän juttu siis tässä vaiheessa, ehkä kolmio käy pieneksi jossain vaiheessa (vaikka olisikin vain yksi lapsi) joten suunnitelmissa on nyt etsiä neliötä jostain lähistöltä. Omakotitalokin toki käy, jos se löytyy kohtuullisella hinnalla ja kohtuullisen läheltä keskustaa.

Meillä on suunniteltu sekä tytölle että pojalle kaksi etunimeä. Itselläni on kolme, miehelläni kaksi, mielestäni kaksi riittää ja kuulostaa paremmalle.

Tällä hetkellä eniten pelottaa synnytyksen käynnistys ja sen tuomat mahdolliset vaikeudet. Edelleenkin pelkään sektioon joutumista ja sitä että vauvalle tai minulle tapahtuu jotain ikävää. Myös kipu pelottaa. Mutta muuten alan kyllä olla erittäin valmis synnyttämään.

Jokainen päivä tuntuu viikolta... Ei jaksa enää odottaa. Miksi meidän vauva ei halua ulos masusta?

Olen ottanut kaksi tablettia päivässä mutta kukaan ei ole suositellut, ihan omasta aloitteesta siis. Neuvolassa suositeltiin d-vitamiinilisää talvikuukausille, mutta sen saan tuosta monivitamiinista. En ole itse huomannut onko hyötyä vai ei. Luulisin kuitenkin että en ihan turhaan niitä syö. Mä ainakin tykkään ottaa noita kyseisiä monivitamiinitabletteja kun saa sitten samalla kaikki vitamiinit ja hivenaineet. Tosin välillä olen ottanut lisänä kalkkia ja magnesiumia, tarpeen mukaan jos ei tule syötyä maitovalmisteita tai jos on jaloissa kipuja. Kalliitahan nuo monivitamiinit tuntuu olevan, mutta kyllä ne on monet muutkin vastaavat valmisteet. Aion jatkaa vauvan syntymän jälkeenkin noiden Raskaus monivitamiinien ottamista, tosin yhdellä tabletilla. En syö, koska ne ohentaa verta ja mulla on lääkärit kieltäneet ne. Harmittaa kun ei sitä kalaa tule syötyä tarpeeksi usein niin olisivat aika käteviä ottaa.

Löysinpä vielä tällaisen: "Isäkuukausi siirrettävissä tietyin ehdoin Isyysvapaasta voi käyttää osan aiempaa joustavammin, sillä isäkuukautta voi halutessaan siirtää. Se on mahdollista kuitenkin vain niille perheille, joissa ensimmäinen vanhempainpäiväraha on maksettu 1.1.2007 tai sen jälkeen. Ehtona on, että isä tai äiti on hoitanut lasta siinä välissä kotona kotihoidon tuella. Siis äitiysrahakauden jälkeen vanhempainrahakausi, sitten kotihoidon tuki ja sen jälkeen siirretty isäkuukausi." http://www.tasa-arvoklinikka.fi/index.php?...&Itemid=167

Siis eihän äidin tarvitse isäkuukauden aikana olla kotona ollenkaan, voi olla vaikka töissä. Mutta sitä isäkuukautta edeltävä aika (jos se on siirretty) pitää äidin olla lapsen kanssa kotona. Jos isäkuukautta ei siirrä, äitihän on normaalisti juuri lopettanut vanhempainvapaansa ja on siis kotona. www.isyys.net "Jos isä käyttää äidin vanhempainvapaasta kaksi viimeistä viikkoa, niin onko äidin palattava töihin silloin, eli tarkoittaako tämä, että äiti aikaistaa töihin menoa, vai sitä että äiti käy töissä lyhyen ajanjakson ja sitten jää kotiin lasta hoitamaan? Ovatko vanhemmat yleensä isäkuukauden ajan yhdessä kotona? Äidin ei tarvitse mennä töihin isäkuukauden aikana, vaan asia on perheiden omassa harkinnassa. Joissakin perheissä äiti on esimerkiksi pitänyt kertyneitä vuosilomapäiviä isäkuukauden aikana, mikäli tarkoituksena on, että äiti jää vielä isäkuukauden jälkeen kotiin lasta hoitamaan." www.isyys.net "Voiko isä pitää isäkuukauden jos äiti on työttömänä? Saako äiti kyseiseltä ajalta työttömyystukea? Isäkuukauden pitämistä ei estä se, että äiti on työttömänä, jos isäkuukauden edellytykset muutoin täyttyvät. Äiti voi saada työttömyysetuutta, mikäli työttömyysturvan edellytykset täyttyvät." Korjatkaa, jos olen mielestänne väärässä.

Minäkin taidan liittyä tähän porukkaan... alan olla vähitellen aika kypsä tähän raskauteen... toisaalta ei ole kiirettä kun ei ole LA vielä mennyt mutta onhan tässä jo kauan odotettu vauvaa. Yöt menee valvoessa ja miettiessä, samoin päivätkin... että milloin se masuasukki suvaitsee saapua keskuuteemme tänne kohdun ulkopuoliseen maailmaan... Jokaisesta pienestäkin kivusta ajattelen jo, että nyt se alkaa... mutta ei. Odottavan aika on todellakin pitkä!

Mua ärsyttää tällä hetkellä se, että vauva ei suostu tulemaan ulos masusta vaikka yrittäisi mitä "temppuja". Laskettuun aikaan on pari päivää, ymmärrän kyllä, että vielä ei välttämättä ole aikakaan synnyttää mutta kun sitä niin kovasti haluaisin... Mä haluan vauvan ulos masusta nyt, enkä parin viikon päästä! En jaksa enää odottaa.

Kelan sivuilla on laskuri, jolla voi laskea mm. vanhempainrahakauden. http://asiakas.kela.fi/vrlaskenta_app/VRLaskentaApplication (Toivottavasti linkki toimii.) Tuon laskurin mukaan sinun tilanteessasi: Lasketun ajan mukainen kausi Äitiysrahakausi 13.08.2007 - 14.12.2007 105 arkipäivää Vanhempainrahakausi 15.12.2007 - 24.06.2008 158 arkipäivää Vanhempainrahakauden 12 viimeistä arkipäivää 10.06.2008 - 24.06.2008 12 arkipäivää Isäkuukausi vanhempainrahakauden lopussa 10.06.2008 - 08.07.2008 24 arkipäivää Siirretty isäkuukausi on pidettävä 06.12.2008 mennessä Kelan sivuilta vapaasti lyhennetty seuraavat tiedot isäkuukaudesta: Isäkuukauden pitämisestä on ilmoitettava KELA:lle vähintään 2 kuukautta ennen äidin vanhempainrahakauden päättymistä. Isäkuukauden voi siirtää haluttuun ajankohtaan, mutta sen tulee käyttää ennen kuin on kulunut 180 päivää (7 kk) äitiysrahaa välittömästi seuranneen vanhempainrahajakson viimeisestä maksupäivästä. Jos isäkuukautta siirretään, on äidin oltava hoitovapaalla isäkuukauden aloittamiseen asti. Isyysvapaata on haettava 2 kuukautta ennen etuuden alkamispäivää.

Mä oon 24v ja mies on 28v vauvan syntyessä (joka tapahtuu ihan pian...). Mulla opinnot puolivälissä/aika lopussa ja mies on vakitöissä. Häiden jälkeen (heinäkuussa ´07) päätimme, että vauva on tervetullut (vaikka oltiinkin jo kauan siitä haaveiltu) ja heti tärppäsi.

Haluaisin antaa suvussa kulkevan nimen lapselleni, mutta mikään pakko se ei ole. Annetaan, jos sopii muihin lapselle suunniteltuihin nimiin. Mun toinen ja kolmas nimeni ovat periytyneet mummoiltani. Itse haluaisin periyttää joko isäni tai äitini toisen nimen lapselleni.

Tein muutaman testin mieheni kanssa yhdessä ja aina tuli nega... Tultiin jo siihen tulokseen että en ole raskaana. Käytiin kuitenkin ostamassa apteekista vielä yksi erilainen testi mutta ei tehty sitä yhdessä. Kun sitten tein sen yksin kotona miehen työpäivän aikana, oikein säikähdin kun tulikin plussa. Ajattelin pitää sen salaisuutena siihen asti kun mies tulee töistä mutta en malttanut vaan piti soittaa että "arvaa mitä, plussa tuli...". Mies ei oikein osannut sanoa mitään vaan vasta kotiin tullessa ajomatkalla oli tajunnut mitä mä soitin. Mun vanhemmille kerrottiin joskus viikolla 10, miehen vanhemmille vasta jouluna kun oli jo viikko 24 ja samaan aikaan jouluna sai miehen muukin suku tietää. Mun suvulle tiedottamisen on hoitanut pääosin onnellinen tuleva mummi eli mun äitini. Alussa kyllä olikin aika paljon epävarmuutta ja tuskailua siitä kestääkö vauva masussa vai ei, joten ihan hyvä oli kertoa myöhemmin. Itse asiassa... vieläkään ei kaikki mun sukulaiset tiedä koko raskaudesta. Tuleepahan sitten heille yllätyksenä, tuossa parin viikon päästä, se vauvan syntymä.

Mä yritin kovasti miettiä että mitä mielitekoja mulla olis ollut... ei varmaan mitään varsinaisia mielitekoja. Välillä teki alkuraskaudessa mieli suolaista, sitten keskiraskaudessa makeaa ja nyt lopussa on mennyt molemmat. Maksaruokia tekee kyllä mieli kovastikin, mutta vielä on jaksettava odottaa vähän aikaa että pääsee niiden kimppuun. Mieskin jo totesi että meillä varmaan syödään maksakastiketta, maksapihvejä ja maksalaatikkoa kuukausi putkeen kun vauva syntyy. Ainakin sen olen huomannut että koko raskauden aikana ei ole tehnyt yhtään mieli grilliruokia ja varsinkin se rasvan haju yököttää. Nykyään ei kyllä oikein tee mieli enää mitään syömistä, voisin varmaan olla syömättä nämä viimeiset viikot... Viime aikoina ainoat mitkä tuntuu menevän alas on mehujäät ja kaakao.

Meille ostettiin (Akta) Graco Logico S -turvakaukalo vauvalle. Vielä ei olla testattu, mutta hyvää on kuultu kavereilta ja tietenkin myös lastentarvikeliikkeistä. Muilla kokemuksia tuosta kaukalosta?

Mun mies on erittäin laiska hieromaan (väittää ettei osaa) mutta lopulta viitsii hieroa ehkä viisi minuuttia kun oikein kovasti sitä toivon... Muuten mies on kyllä aika innokas siivoamaan ja laittaa jopa ruokaakin, näin oli siis ennen raskauttakin. Mutta ei aina tahdo muistaa että en saa enää (rv 37) nostella raskaita tavaroita (mm. kauppakasseja tai ompelukonetta) tai en pysty kyykistelemään mahani kanssa kovin paljon... siitä tulee aina vähän valitusta kun pyydän esim. pyyhkimään vesilammikon tai nostamaan vaikka nuppineulan lattialta. Täytyy sitten muistuttaa että neuvolassa on kielletty tällaisten asioiden tekeminen. Hyvä mies hän muuten on.

Meille lääkäri kertoi oman veikkauksensa rakenneultrassa mutta vielä odotellaan lopullista tulosta. Itselläni on sellainen olo että on poika tulossa mutta ultra/lääkäri veikkasi tyttöä. Saa nähdä.