Minette

Onnea kaksosraskaudesta. Jos kummallakin on oma istukka ja ovat omissa raskauspusseissaan, niin silloin ylimääräistä seurantaa ei ole niin paljon kuin silloin, jos kaksoset jakavat pussin tai jopa istukankin. Se että heillä on omat pussit ja istukat ei vielä takaa sitä, etteikö kyseessä voisi olla identtiset kaksoset. Riippuu siitä, missä vaiheessa munasolu/tsygootti on jakatunut kahdeksi, miten paljon heillä on yhteistä kohdussa. Identtisilläkin voi siis olla omat istukat ym. Esimerkiksi Suomen monikkoperheiden sivuilta voi lukea tarkemmin. Vitamiineja söin kaksosia odottaessa sen normaaliannostuksen verran. Muutoin söin monipuolisesti, joten ravintolisä oli vain tukemassa ravinnosta saatujen vitamiinien ja hivenaineiden saantia. Tuplaamaan en lähtisi ainakaan itse ominpäin mitään annostuksia. Kyllä se monipuolinen ruoka on kaiken tärkeintä mielestäni. Sikiöt saavat varmasti kaiken tarvitsemansa. Yleensähän se on sitten äiti, joka jää ilman. Siksi esim. kalsiumin saannista kannattaa huolehtia. En ehdi nyt enempiä kirjoitella. Ehkä joku muu jatkaa ja voi kertoa tarkemminkin.

Meidän kuopus syntyi noin 2.5 viikkoa sitten. Eilisestä alkaen olen ollut yksin lasten kanssa kotona ja ainakin nämä pari päivää ovat menneet ihan kivasti. Kaksoset (1v9kk) ovat ottaneet pikkuveljen hienosti vastaan. Noin muuten heillä kyllä on selvää uhmaa ja vauhtia piisaa muutenkin. Vauva nukkuu toistaiseksi aika paljon, joten sen puolesta jää aikaa touhuta isompien kanssa. Kaikkea haluamaansa ei todellakaan ehdi tehdä ja vielä haluaisin vain lekotella sängyllä vauva kainalossa. Hän jää näillä näkyminen meidän viimeiseksi, joten aikamoista tunnemylläkkää on ollut tämä vauva-arjen alku. Kamalan ihanaa ja haikeaa yhtä aikaa, jos varmasti työlästäkin. Yöt onneksi sujuvat aika kivasti. Vauva herää pariin otteeseen, eikä hänellä ainakaan tällä hetkellä ole vatsavaivojakaan.

^ Oma kokemukseni noista 10-herkistä on se, että niillä on tosi hankala saada kunnon plussaa näkyviin. Enempi vähempi haaleampia kuin kontrolliviivat olen saanut niillä testatessa. Siitä on siis ihan mahdotonta mielestäni vetää mitään johtopäätöstä. Valitettavasti totuutta ei kerro kuin ultra. Kaksoset tai ei, niin onnittelut plussasta.

Myös mulla kipeytyi ranteet kaksosten synnyttyä. Kaveri silloin sanoi jostain lukeneensa, että omeaga3:ia kuluu paljon raskauden ja imetyksen aikana, joten aloin ottaa niitä kapseleista päivittäin ja rannekipu katosi. Tiedä sitten oliko vain sattumaan, mutta voi niitä ainakin kokeilla. natille onnea odotukseen. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin. Kaksoset ovat tänään päivälleen 1v8kk ikäisiä. Puhetta ei vielä erityisen paljon tule, mutta makustelevat paljon sanoja. Tytöllä on tällä hetkellä sanoja enemmän käytössä kuin pojalla. Höpöttävät kyllä paljon, mutta aika iso osa tulee ulos vielä sen verran siansaksana, etten edes minä saa siitä selvää, vaikka päivät heidän kanssaan vietän. Potalla istumista treenaataan rennosti. Välillä on päiviä, joilloin onnistuvat tekemään pottaan hyvinkin asiansa, mutta ei mitenkään säännönmukaisesti vielä. Pääasia, että hoksaavat, että muuallekin voi pissiä ja kakkata kuin vaippaan. Yöt sujuvat nykyisin todella hyvin. Nukkumaanmenoaika on noin klo 20 ja pääsääntöisesti heräävät aamulla noin klo 7. Suunnilleen 11 tuntia siis nukkuvat öisin ja päivisin nukkuvat vielä päiväunet 1-1.5h. Rauhoittuminen päiväunille on tosin välillä hirmu vaikeaa. Huomenna on mulla kasassa rv35 ja jännätään, ymmärtääkö tämä kolmas tapaus kääntyä ollenkaan raivotarjontaan. Kun kaksoset syntyivät suorinta tietä sektiolla ilman, että alatiesynnytystä sain edes kokeilla, niin nyt mulla on ollut suuret toiveet sen suhteen, että tällä kertaa se onnistuisi. Heikolta tosin vielä näyttää, kun tämä kaveri on majaillut varmaan viimeisen kuukauden eräänlaisessa poikkitilassa. Täytyy toivoa, että kääntyisi vielä. Ainakin th:n mukaan pitäisi tilaa vielä olla. Pääsen myös synnytystapa-arvioon ensi viikolla, jossa tilanne tarkistetaan kaiketi myös ultralla. Muilta osin raskaus on sujunut todella hyvin ja olen voinut hyvin, lukuunottamatta pienimuotoista jokapäiväistä väsymystä.

Kiitos kun olette näinkin pian käyneet vastailemassa. Runoiltiin mun th:n kanssa jo TYKS:n esitietolomakkeeseen noita mun toiveita synnytyksen suhteen, mutta varmasti niistä on hyvä vielä mainita synnyttämään mennessä. Se on mukava kuulla, ettei kivunlievitystä ainakaan väkisin ole tuputettu. Jos nyt synnyttämään pääsen, niin aion kyllä pitää kaikki vaihtoehdot mahdollisina, mutta henkisesti pyrin ainakin etukäteen siihen, että käyttäisin mahdollisimman vähän lääkkeellisiä keinoja. Vaikeatahan se on etukäteen tietää, miltä sitten sillä hetkellä tuntuu, joten yritän kuitenkin suunnitella mahdollisimman vähän.

^^ Mulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta kaveri oli syksyllä kaksi vuorokautta TYKS:ssä. Olisi periaatteessa voinut kai päästä jo edellisenä kotiin, mutta sitten olisi pitänyt käydä uudelleen TYKS:ssä näytillä vauvan kanssa kuitenkin seuraavana päivänä ja täältä meiltä päin on noin tunnin ajomatka. He olivat sitten suosiolla siihen asti sairaalassa, että kaikki siellä tarvittavat tutkimukset ja seurannat oli suoritettu. 311 on ilmeisesti ollut evakossa siellä infektio-osaston tiloissa. Onko 310 pysynyt omalla paikallaan? Kuinka monen hengen huoneita näillä osastoilla on? En ole päässyt tutustumaan kumpaankaan edellisellä kerralla, kun kaksoset olivat keskolassa ja minä osastolla 312. Jos tässä nyt käy niin nätisti, että vauva vielä kääntyy raivotarjontaan, niin kiinnostaisi tietää, onko moni kokeillut ammetta synnytysosastolla? Onko se ollut vapaana, jos olet sitä halunnut kokeilla? Itseä kiehtoo ajatus sen käytöstä, jos se vain mahdollista on. Mietin lähinnä, kuinka tuuripeliä mahtaa olla sen vapaana olo. Entä onko joku toivonut mahdollisimman luonnollista synnytystä ja miten kätilö on siihen suhtautunut? Lähinnä ajan takaa sitä, oletko saanut kätilöltä hyvin tukea, jotta lääkkeellistä kivunlievitystä voisi käyttää mahdollisimman vähän. En ole siis väkisin lähtemässä hakemaan lääkkeetöntä synnytystä, mutta haluaisin ensisijaisesti pyrkiä siihen kuitenkin. TYKS:n sivuilla mainitaan kivunlievityksenä myös akupunktio. Osaavatko kaikki kätilöt sitä antaa vai onkohan kyseessä joku/jotkut tietyt kätilöt, jotka sitä antavat kivunlievityksenä? Lisäkysymyksenä vielä, onko sinulle annettu synnytyksessä akupunktiota ja onko siitä ollut mielestäsi hyötyä?

Ei tahdottu tietää. Näin päätettiin jo heti, kun tämä raskaus selvisi. Jostain syystä mulla on tosi vahva tyttöolo ja varmaan järkytyn, jos meille poika syntyy. Iloisesti kuitenkin. On vain jotenkin aivan mahdotonta saada itseäni uskomaan siihen, että poikakin olisi mahdollinen. Kaksosia odottaessa mietittiin pitkään, kysytäänkö ja silloin päädyttiin kysymään. Silloin se tuntui jotenkin tarpeellisemmalta hankitojen suhteen. Tosin näin jälkikäteen ajatellen se ei ehkä kuitenkaan kovin paljon hankintoihin vaikuttanut, eikä kovin varmaa vastausta silloin edes saatu.

Onnittelut Trinitylle ja sojalle. Hienonkokoisia lapsia on syntynyt. Myös Trinitylle viikkoihin nähden. Onnea ja iloa uudenlaiseen arkeen. Oma odotus etenee tasapaksusti eteenpäin. Tänään rv22+4. Vaivoja ei juuri ole. Lantionseutu jumittaa välillä ja hiukan särkee, jos esim. makaan pitkään. Varsinkin jos makaan liian kovalla alustalla. Se on ehkä ainut ongelma tällä hetkellä. Vatsa kasvaa tasan keskikäyrää ensimmäisen sf-mitan mukaan. Verenpainekin on pysynyt tosi hyvänä koko ajan. Ihan toista kuin kaksosia odottaessa. Hb:kin on pysynyt ihan ruokavalion avulla suht hyvänä. Ei ole tarvinnut rautalisää syödä. Ainut mikä itseäni häiritsee on tämä hillitön makean himo. Tekeekö sen sitten raskaus vai yleinen väsymys, siitä on hankalampi ottaa selkoa. Tämä on mulle vain tosi vierasta, kun normaalisti en makeasta erityisesti välitä. Kaksoset voivat hyvin. Nyt ovat 1v5kk. Kumpikin kävelee ja harjoittelee syömistä itse. Mukista juominen sujuu jo hyvin. Keskittymiskyky lusikkaruokailuun vaihtelee jatkuvasti. Välillä menee melkein koko ruoka itse syöden ja välillä taas ei juuri yhtään. Hampaita on viime aikoina tullut myös paljon. Pojalla on nyt 8 etuhammasta + 4 poskihammasta. Tytöllä edellisten lisäksi vielä yläkulmahampaat ja alas tulossa kulmurit myös ihan pian. Sanoja tulee myös jonkin verran.

^ Me heräteltiin alkuun keskolan aikataulun ja neuvojen mukaan, mutta aika pian (alle viikko kotiutumisesta) siirryttiin ns. lapsentahtiseen syöttämiseen yöaikaan. Päivisin pidettiin vielä yllä tuttuja rutiineja. Meillä varsinkin tyttö halusi nukkua yöt alkuaikoina aika pitkinä (esim. 23-5) ja hänet olikin tosi hankala herättää syömään ja saada pysymään hereillä. Mieluummin annoin hänen kerätä voimia nukkumalla ja hän söi mielestäni hyvin sitten herättyään. Poika taas heräili sen ehkä kolmen tunnin välein öisin. Heräilivät todella usein vuoden ikään asti. Vasta nyt viime aikoina olen ihan oikeasti saanut nukkua koko yön. Jotkut tykkää pitää lapset samassa rytmissä myös öisin ja sulla on se erilaista, että sulla on siellä kotona myös esikoinen. Mun on ollut helppo nukkua itse päiväunia lasten kanssa yhtä aikaa, mikä on auttanut jaksamaan tuon ensimmäisen vuoden. Tytön unipätkät olivat suunnilleen puolen vuoden ikään asti lähes koko yön mittaisia. Sen jälkeen alkoikin sitten sellainen mylläyskausi, että äiti heräili pahimmillaan tunnin välein yön, kun lapset heräilivät eri aikoihin. Vasta imetyksen lopettaminen rauhoitti meillä yöt. Imetin kaksosia 1v2kk ikään asti. Silloin lopettamiseen vaikutti osittain juuri se, että minäkin saisin ehkä yöni nukuttua paremmin.

Tasaisen paksusti etenee. Ei mitään erityisen häiritseviä vaivoja ole ollut. Voin itse asiassa varsin hyvin tällä hetkellä, kun alun huonovointisuus on loppunut. En edes tahdo aina muistaa olevani raskaana. Satunnaisesti vihloo lantion seutua, jos olen pitkään makoillut (esim. nukkunut yöllä), mutta kai se johtuu paikkojen periksi antamisesta. Nt-ultran ja neuvolassa sykkeen kuuntelemisten perusteella on vilkas kaveri vatsassa. Liikkeitä tunnen jonkun verran, mutta aika hentoisia ovat vielä. Täytyy oikein tunnustella, jos niitä tahtoo tuntea. Ensi viikolla on rakenneultra. Tsemppiä, soja, sulle loppuraskauteen. Tosi hieosti sulla onkin jo viikkoja kasassa. Pian ne kaksosetkin sieltä itsekseen kävelevät, jos noin hyvin jo menee tuettuna yhdellä kädellä. Meilläkin mennään välillä lujaa eri suuntiin ja lisäksi meidän tapaukset kiipeilevät pelottomasti joka paikkaan. Esimerkiksi seisomaan korkealle keittiöjakkaralle. Lusikalla syömistä harjoitellaan aina välillä. Joskus riittää keskittyminen toisinaan ei. Lapsukaiset nyt 1v4kk. Ensi viikolla lähdemme viikoksi reissuun Tunisiaan. Ystävä viettää siellä häitään ja olemme sitten muuten viikon lomalla. Mukaan lähtee Suomesta muutama kaveri ja lisäksi tuo ystäväpari, joka menee naimisiin tulevan meidän kanssa samaan hotelliin. Tämä on meille ensimmäinen loma, kun vietetään muutoin, kun oman perheen voimin. Lähinnä ollaan oltu aiemmin kahdestaan reissussa miehen kanssa.

Olisi kiva kuulla, miten kävi kontrolliultrassa. Jännittävä ja ihmeellinen tilanne teillä on ollut, joka toivon mukaan on saanut iloista jatkoa.

Kiitos, Tellervo, vinkistä. Kuvien perusteella kivoja iltapukuja. Taidan itsekin päätyä tilaamaan sieltä.

ohdis, sulla on komea pallo jo vatsan paikalla. Pitäisi ottaa itsekin jo kuva, että näkisi, miten "pahalta" tämä maha jo näyttää.

soja, hyvä että lepäily on auttanut. Toivottavasti tulokas saa vielä kasvaa aikansa, ennen maailmaan tuloa. Aika suurella mielenkiinnolla seuraan teidän taivalta. Meille nimittäin on ilmeisesti tulossa kolmas tammikuussa. Vielä ei kyllä ole käyty ultrassa tarkistamassa, löytyykö kohdusta elämää. Hieman hämmentävä tämä raskaus kyllä on, kun sitä ei ole yritetty. nati, jos ei haittaa niin mäkin kirjoitan omia ajatuksiani kolmosen suhteen. Meillä on pyörinyt samoja ajatuksia tämän yllätysraskauden ilmenemisen jälkeen. Mutta saavat sitten muut sopeutua tilanteeseen, jos ja kun mekin sen teemme, jos tämä raskaus vain jatkuu. Varmaan monenlaisia ajatuksia ihmiset ajattelevat ja jotkut varmasti sanovatkin, mutta täytyy pitää oma pää kylmänä niissä tilanteissa. Mulle ei ainakaan ole tässä vaiheessa vielä kukaan sanonut mitään ikävää. Lastenneuvolassa taisi th onnitella ja pohti hyviä puolia tässä asiassa. Äitiysneuvolaan olen vasta soittanut, mutta iloiselta sielläkin th kuulosti. Tosin mulla on mielestäni tosi ihana th äitiysneuvolassa. Eikä neuvolahenkilökunnan asia mielestäni edes olisi arvostella, vaan tukea vanhempia. Kaksosten kanssa käytiin painokontrollissa 1v2kk iässä. Poika 77.2cm, 8540g ja tyttö 74.5cm, 7870g. Kirppuilua jatkavat, mutta paino nousee tasaisesti ja ruoka maistuu nykyään varsin hyvin. Seuraavan kerran sitten 18kk neuvolaan, ellei tule itselle sellaista oloa, että pitäisi päästä puntarille. Poika meillä kävelee pieniä matkoja. On tällä viikolla lisännyt kävelyä paikasta toiseen konttaamisen sijaan. Tyttö ottaa ehkä kahta, kolmea askelta tuetta. Jos pitää samaa tahtia kuin poika, niin heinäkuun lopulla hänkin jo varmaan kävelee pieniä matkoja.

Vastasin suunnitellun sektion, vaikkei se ehkä ihan pidä paikkaansa, mutta ei sovi varsinaisesti kiireellisenkään piiriin. Sektio oli ainut vaihtoehto A-vauvan ollessa perätilassa ja B-vauva raivotarjonnassa. Mulla oli ollut toksemiaoireita suunnilleen kuukauden verran ja aina välillä olin osastolla lepäilemässä. Viimesimmän kerran mut otettiin osastolle rv35+0 torstaina aamupäivällä. Tunnin, parin jälkeen mut siirrettiin synnytysosastolle jatkuvaan sydänkäyrien seurantaan, kun B-vauvan sydänkäyrässä havaittiin hetkellinen sykkeen laskeuma. Myös toksemiaoireet olivat jonkin verran pahentuneet, mm. proteiinit nousseet kahdelle plussalle. Sektiota väläyteltiin jo samalle illalle, mutta koska lisää sykkeen laskeumia ei tullut, niin vietin vain yöni synnytysosastolla seurannassa. Seuraavana päivänä puolilta päivin tehtiin kuitenkin sektio, koska lääkärit eivät uskaltaneet ottaa riskiä, että alkavan viikonlopun aikana jonkun meidän kolmen tilassa olisi tapahtunut jokin muutos huonompaan. Sektio tehtiin siis suunnilleen vuorokauden varoajalla rv35+1. Raskausmyrkytys todettiin lopulta keskivaikeaksi.