MaiLou

Mä lisään tähän vielä että on. Täällä meidän kunnassa aikaisemmin kaikki vuorohoitoa tarvitsevat lapset hoidettiin perhepäivähoitajilla. Vuoropäiväkoti on rakennettu vasta 2008, sen jälkeen kaikki vuorohoitoa tarvitsevat lapset siirtyivät sinne. Riippuu siis myös kunnasta kuinka vuorohoidon järjestää; tuottaako omana toimintana, ostaa naapuri kunnasta jne.... Mutta luulen että vuorohoito perhepäivähoitajilla alkaa olla katoavaa toimintaa, koska vuoropäiväkoteja alkaa olla kaikissa pikkukunnissakin.

Esikoinen (noin 3 vuotiaana) kertoi haluavansa ruoaksi "kinkkuanteeks". Mä olin vähän että WHAT, kunnes mulla sytytti. Hän halusi siis kinkkukiusausta, ja käänsi sanan kiusaus -> kiusata -> anteeksi. Ja tämä kinkkuanteeks oli meillä ruokalistalla pitkään, nyt 5-vuotiaana osaa jo sanoa ruoan nimen oikein.

Esikoinen sai alkunsa ensimmäisestä yrityskierrosta. Tosikko sai alkunsa kolmannesta kierrosta, ja kolmonen toisesta kierrosta.

Meillä on kaksi poikaa ja kolmas lapsi syntyy elo-syyskuussa. Masukin sukupuolta ei tiedetä. Olen kovasti toivonut tyttöä sekä ensimmäisellä että toisella kerralla ja tämä toive on minulla edelleen kolmannen lapsen kohdalla. Mutta luulen kyllä että tämä kolmaskin on poika... Rakastettuja lapsi on kumpaisetkin pojat ja kolmannestakin tulee ihan yhtä rakastettu sukupuolesta riippumatta. Koen vaan jotenkin vahvana sen että haluaisin olla tytölle äiti.

Mä kävin 4d ultrassa yksityisellä Lahdessa Gynexillä, kun raskausviikkoja oli 23+3. Olin käynyt muutamaa viikkoa aikaisemmin rakenneultrassa julkisella puolella, mutta en vakuuttunut tämän ultraajan tekemisistä niin oman mielenrauhan vuoksi menin yksityiselle 4d ultraan. Kysyin aikaa varatessani 4d ultraan, että korvaako kela osan käynnistä. Puhelimen toisesta päästä minulle sanottiin, että luultavasti ei korvaa. No menin silti ja ultra maksoi 140e. Hain kelasta korvauksia ja kela maksoi mitään mukisematta muutamaa euroa vaille 50egeä mulle takaisin. Eli ultran kokonaishinnaksi tuli noin 90e.

Rivari 5h+k, 115 neliöö, isolla velalla ostettu. Omakotitalo haaveissa, kun alkaa tämä kommuunielämä (=naapureiden kanssa taistelu) kyllästyttämään....

Meillä molemmat on aina tehty vuorotöitä, en pysty edes kuvittelemaan itseäni säännölliseen päivätyöhön. Jatkoin opiskeluja töiden ohella ja työharjoittelut oli ma-pe 8-16, ja silloin tuntui todellakin etten koskaan lapsia nähnyt. Me tehdään isännän kanssa molemmat 24h työvuoroja joka neljäs vuorokausi (1 töitä, 3 vapaata rytmityksellä siis). Ollaan peräkkäisissä työvuoroissa, joten hoidon tarve on vaan joka neljäs päivä kun työvuorot vaihtuu. Meidän lapset on hoidossa kunnallisessa vuoropäiväkodissa. Ovat pk:ssa 40 prosenttisella paikalla, tarkoittaa että hoitoaika kuukaudessa on alle 60 tuntia. Vuoropäiväkotiin paikka tarvitaan, koska meillä on tarve viikonloppu hoidolle, ilta- tai yöhoitoa ei ole koskaan tarvittu. Meillä tulee laskennallisesti kahdeksan hoitopäivää/kuukausi, ja hoitoaika on aina 7.30-14.30. Usein kuulen ihmisten kauhistelevan vuoropäiväkoteja, tässä kauhistelussa kyse on usein vaan olettamuksista, ei tiedosta. Täällä pikkukunnassa homma toimii minusta hienosti. Etenkin viikonloppuisin ja muina pyhinä lapsia saattaa olla hoidossa yhteensä vain kolme, ja tekevät silloin aina jotani spesiaalia. Myös ryhmäkoot on kohtuullisia, koska hoidossa ei koskaan ole kaikki ryhmän lapset saman aikaisesti. Osa tulee iltahoitoon, osa on arkena vapaalla jne.

Molemmat lapset olen ponnistanut puoli-istuvassa asennossa ulos. Ekassa kokeilin kyljelläni ponnistamista, mutta musta tuntui että lonkka räjähtää joten käännyin selälleni.

Molemmista tenavista noin vuorokautta ennen ensimmäistäkään supistusta alkoi ripuli. Ja siellä vessassa sai sitten ravatakin melko tiheästi.

Mä lauleskelin pitkää aaaaaaaaa:ta avautumisvaiheessa, ponnistaessa karjuin ku leijona. Sattui niin pirusti....