Teikku

Meillä on 8-vuotias yökastelija. Tällä hetkellä ollaan Minirinillä ja 2 tablettia ja sillä pysyy täysin kuivana (ja harvoin edes tarvitsee käydä yöllä pissalla). Meillä oli ehkä 6-vuotiaana tuo kasteluhälytin (se housuihin laitettava). Sitä käytettiin 3 kk (mikä on max suositus) jonka jälkeen kastelut loppuivat ja Minirinit jätettiin pois. Sitä iloa kesti muutaman kuukauden jolloin kastelu alkoi uudelleen. Uudestaan neiti ei suostu hälytintä ottamaan koska pelkää sen ääntä, joten lääkityksellä mennään. Pitäisi vaan taas jaksaa kokeilla että pärjäisikö jo yhdellä tabletilla. Lääkkeet on ihan helppo ratkaisu meille tässä vaiheessa mutta hankalia ne on välillä nesterajoituksensa takia.

Mulla on kaksi luomusynnytystä takana ja kumpikin lapsi on ollut tosi huono nukkuja

Muakin kiinnostaisi kokemukset yökastelusta. Meillä melkein 6-vuotias tyttö joka edelleen kastelee öisin ja pääosin käyttää vaippaa mutta nyt haluaa välillä olla ilman vaippaa. Minirin on ollut käytössä 11/2011 lähtien ja siitä on hieman apua mutta tyttö ei todellakaan ole täysin yökuiva lääkkeenkään kanssa. Hälytinlaitetta ei ole vielä kokeiltu koska ei haluttu sitä ottaa nuoremman lapsen herkkäunisuuden takia (siihen kun usein herää kaikki muut paitsi kasteleva lapsi itse). Ehkä jossain vaiheessa kokeillaan yhdessä Minirinin kanssa. Joinain öinä tyttö herää pissalle, ja joinakin öinä saattaa olla kuiva vaikkei kävisikään pissalla koko yönä. Ja välillä sitten taas pissa tulee vaippaan/sänkyyn. En oikein ymmärrä että miksi näin paljon vaihtelua mutta olen päätellyt että tytön oma hormonitaso on varmaan vielä tosi pieni eli ilman lääkettä tuskin kuivia öitä olisi ollenkaan. Jos tabletti jää välillä ottamatta (siihenhän liittyy nesterajoituksia) niin heti tilanne menee huonommaksi.

Meillä esikoinen on ollut hautajaisissa 3 kk, 3 v 11 kk ja 4 v 9 kk iässä. Nuorimmainen on ollut viimeisimmissä mukana ja oli silloin 7 kk. Aina on otettu mukaan siitä syystä että ei ole ollut mahdollisuutta jättää mihinkään hoitoon joten mukaan ottaminen on ollut itsestään selvää. Kahdet jälkimmäiset ovat olleet lähisukulaisia mutta niin kaukana asuvia ettei esikoinen ollut heitä juurikaan tavannut. Siksi ei tarvinnyt kauheasti asiaa selitellä mutta kyllä kysymyksiä on tullut kuolemasta yleensä sen jälkeen paljonkin. Tyttö on puhunut välillä kuolemasta pelokkaasti eli selvästi miettii asiaa ja sanoo ettei halua kuolla ikinä. Ja on pohtinut sitä arkkuun ja maan alle laittamista. Mun enon hautajaisten jälkeen (oli silloin tuon vajaa 4) huolehti musta kovasti ja kyseli että olenko mä vielä surullinen ym. Mä olen myös sitä mieltä että hautajaiset kuuluu elämään mutta meillä tyttö suhtautuu näistä hautajaisista johtuen nyt kirkkoon siten että siellä on tosi surullista ja ikävää. Ei ole ollut häitä meidän suvussa Mutta suhtautumiseen osasyy on se että kaikki virret on vähän surumielisiä ja tyttö ei kestä kuunnella "surullista musiikkia" eli mollivoittoista musiikkia vaan alkaa aina itkeä (itki pikkuveljen ristiäisissäkin).

Muakin kiinnostaa tämä aihe - esikoisen synnytys kesti 4,5 tuntia ja olin täysin auki siinä vaiheessa kun saavuttiin sairaalaan. Nyt toisen odotuksessa rv 38+3 joten kohta on kokemusta että kuinka nopeasti kaikki tapahtuu tällä kertaa. Mua lähinnä jännittää se että tajutaanko lähteä ajoissa sairaalaan koska en myöskään viimeksi kokenut itseäni kovin kipeäksi ja kunnolla kipeitä suppareita tuli vain viimeisen tunnin ajan (synnytys alkoi vesien menolla joten oltiin sen vuoksi lähdössä sairaalaan joka tapauksessa näytille), eli alkoi siinä vaiheessa kun oltiin lähdössä kotoa.

Meidän neiti oli masussa tosi vilkas ja vastasyntyneenä kova sätkimään kyllä mutta muuten hyvin rauhallinen tapaus. Kaikki liikkumaan lähtemiset tapahtui hyvin rauhallisesti ja harkiten ja nyt 3,5-vuotiaana on edelleen kiltti ja rauhallinen.

Mannaryyni: Me siirryttiin Tampereen väestöliitosta Avalle ja tähän mennessä kokemukset Avasta paljon paremmat kuin Väestöliitosta. Mä en vaan oikein koskaan tykännyt siitä paikasta... Nyt ollaan juuri aloittamassa ekaa hoitoa Avalla.

Mäkin olen nyt päässyt siihen vaiheeseen että toisten raskaudet ja kasvavat mahat aiheuttaa ahdistusta. Tuttujen osalta olen vielä osannut kyllä onnitella ja iloitakin mutta puolituttujen kanssa on vaikeampaa. Neidin muskarissa on nyt kaksi raskaana olevaa enkä mä pysty enää puhumaan niiden kanssa yhtään kun ottaa niin päähän se maha ja puheet tulevasta vauvasta.

Esikoisen tärppäsi reilun vuoden yrityksen ja toisen keskenmenon jälkeisestä kierrosta (tai siis oli yksi "huilikierto" välissä) kun olin ihan kypsä koko yrittämiseen ja ajattelin että nyt en kyllä jaksa nähdä vaivaa sen eteen yhtään (en siis ollut tietoinen ovulaation ajankohdasta ym.)

Mäkin tilasin Euroteamilta niitä nimilappuja ja lisäksi myös tekstiilikynän ja täytyy myöntää että kynä on osoittautunut kätevämmäksi. Nimilappuja olen laittanut vissiin vain muutaman, en vaan jaksa ja jotenkin en osannut niitä nastoja käyttää (siis en saanut helposti sitä ylimääräistä piikkiä pois). Villasukat nimesin lapuilla mutta tavallisiin sukkiin olen kirjoittanut sillä tekstiilikynällä, se on kyllä loistava!

Mulle sanottiin synnytysvastaanotossa että noin 3800 g on painoa mutta oikeasti oli 3160 g. Ja meinasin kyllä itsekin sanoa siihen arvioon että ei varmasti ole mutta ei mulla sitten ollut pokkaa väittää vastaan

Tyttö syntyi viikolla 39+6, käynnistyi vesien menolla kotona aamuyöllä (ja edellisenä iltana olin juuri kaverille valittanut ettei se koskaan synny kun ei ollut mitään viitteitä siihen suuntaan)

Mä olen mielestäni synnyttänyt luomuna - menin sairaalaan 40 min ennen tytön syntymää, mua ei tutkittu heti vaan laitettiin käyrille jossa makasin tuskissani ehkä vartin (olin kyllä pyytänyt kivunlievitystä) ja lopulta kun tuskat oli niin kovat etten kestänyt enää, huusin apua jolloin kätilö tuli ja samalla hetkellä mua alkoi ponnistuttaa. Siinä vaiheessa kätilö tutki ja totesi että olen täysin auki - sitten vaan suoraan saliin ja 8 minuutin ponnistamisen jälkeen oli vauva ulkona. Eli en saanut mitään kivunlievityksiä - paitsi välilihaan puudutuksen leikkaamista varten Etukäteen olin toivonut epiduraalia koska kammosin ajatusta kaikista kivuista enkä olisi ikimaailmassa voinut kuvitella synnyttäväni luomusti. Mutta pääsin helpolla, synnytyksen kokonaiskesto oli 3,5 tuntia josta viimeisen tunnin ajan mua sattui lujaa. Sen takiahan me sairaalaankin mentiin niin myöhään kun en tajunnut että olisi tosi kysessä kun ei mua sattunu vaikka supistuksia tulikin ihan tiheesti. Vedet meni siis kotona ja sen jälkeen heti alkoi supparit.

Mulla on ollut 3 keskenmenoa: eka 01/2005 jonka jälkeen seuraava raskaus 09/2005 joka myöskin meni kesken ja kolmas raskaus 11/2005 joka sujui ongelmitta loppuun saakka. Nyt yritetään toista ja 12/2007 oli keskenmeno mutta uutta raskautta ei ole sen jälkeen kuulunut.

Mulla tehtiin viime viikolla eikä se tosiaan tuntunut kuin menkkakivuilta. Mulla vielä laitettiin sitä nestettä monta ruiskullista kun oikeaa puolta ei meinattu saada näkyviin millään, eikä sitten kyllä saatukaan eli sen aukiolo jäi epäselväksi. Ja olin etukäteen ottanut Burana 600:sen.