Silkkis

Ensimäisen kohdalla supistuksia vasta kun synnytys käynnistettiin. Tosien kohdalla supistuksia rv 17 asti mutta ne oikeat "jotakin merkkaavat" alkoi kun synnytys käynnistui heti 5 min välein. kolmannen kohdalla muutamana iltana (noin viikon ajan) ennen kun synnytys sitten käynnistyi vesiien menolla

Meillä mies ei ole juhlinut varpajaisia yhdenkään lapsen kohdalla. Tuskin tämänkään. Esikoisen kohdalla juhlat jäi väliin sen takia, että asuttiin uudella paikkakunnalla, kaukana miehen ystävistä, joten eipä hällä ollut ketään kenen kanssa juhlia, kun nuo äidin sairaalapäivätkin ovat nykyään niin minimaaliset ettei siinä kovin reissuun ennättänyt. Lisäksi mies varmasti halusi olla uuden tulokkaan kanssa enemmän kuin tuhlata vauvan sairaalassa olopäiviä omiin reissuihinsa Toisen kohdalla kuten myös tämän kolmannekin kohdalla varpajaiset jää pitämättä ihan vain lastenhoidollisista syistä. Isän täytyy olla isompien lasten kanssa kotona kun minä olen sairaalassa vauvan kanssa. Ja kun tulen sairaalasta kotiin niin ihan turha edes kuvitella että pääsisi heti johonkin iltarientoihinsa. Minusta mikään ei ole niin hirveän kuuloista kun se että äiti jätetään vauvan ensimmäisinä kotiöinä vauvan (tai jo useammankin lapsen) kanssa keskenään kotiin. Niitä "varpajaisia" kun ennättää juhlia myöhemminkin. Tosin itse vain mietin poikkeaako nämä mitenkään niistä yleisistä miestenilloista Ja hyvä vain näin koska itse en tykkää tästä uudesta varpajaiskäsityksestä yhtään!

Meillä käytetty lasten ollessa ihan vauvoja pääsääntöisesti pampersia. Liberoista niskakakat varsinkin pojan kohdalla tuli useampaan kertaan pestyä ja molemmat saivat ensimmäiset vaippaihottumansa liberoista, sama myös myöhemmässä vaiheessa kun kokeiltu liberon housuvaippoja. Tällä hetkellä käytössä vaihtelevasti pampersit ja lindlin vaipat, jotka olen todennut hinta-laatusuhteeltaan kaikkein parhaimmiksi. Lidlin vaipat pitäneet meillä yöpissit parhaiten sisällään...

Ensimmäinen synnytys käynnistettiin cytotecilla - ensin meni lapsivedet sitten alkoi supistukset, synnytys lasketaan lapsivesien menosta - synnytyksen kesto 9h 45 min - ponnistus jakkaralla 20min Toinen alkoi säännöllisillä supistuksilla - Sännölliset supistukset tulivat suoraan 5 min välein - synnytyksen kesto 5h40 min - ponnistus puolimakuultaan 40min (olisin halunut sen jakkaran) Lapsilla ikäeroa 4v 4kk

Periaatteesa jos yksikin arvo on yli sallitun Radi-diagnosia tulisi antaa. Itse sain tuon radi-diagnoosin juurikin tuon saman paasto-arvon vuoksi vaikka muut arvot oli erittäin hyvät (paasto 5,44/1h 6,49 2h 5,82) Oletko saanut sokerimittarin kotiin? Jos olet kannattaa sokeriarvoja seurata ja sen mukaan noudattaa myös tuota Radi-ruokavaliota. Itselläni kotiarvot pysyneet hyvinä, myös tuo paasto <5,0 joten en nyt ihan hirveän tarkasti ole tuota ruokavaliota noudattanut. Mutta tietenkin heti jos arvot nousee, alan taas tarkemmin noudattamaan tuota radi-ruokavaliota... Niin ja se piti vielä lisätä, että tosiaan raskauden aikana nuo rajat ovat matalammat. Multa otettiin muutama kuukausi ennen raskautumistani tuo paastoarvo ja kun se oli tuon saman 5,4 oli se vielä hyvä mutta sitten raskaana ollessa se olikin jo liian suuri...

Jätin ehkäsyrenkaan pois kesken kierron ja seuraavia kuukautisia ei sitten tullutkaan, joten vähän liiankin helposti tapahtui. Tosin tämä ensimmäinen raskaus päättyi sitten keskenmenoon rv 8+ Kaksi seuraavaa sitten lähtivät mukaan ensimmäisestä yrityskierrosta, kuten myös tämä kolmaskin, jota odotetaan syntyväksi nyt joulukuussa. Raskautuminen ollut yllättävänkin helppoa kun ottaa huomioon että minulla on ollut aina rusaasti ylipainoa BMI >35

Tämä painon vaikuttaminen raskautumiseen on varmastikin hyvinkin yksilöllistä. Itse aikoinani toista haaveillessani, asetin ensimmäiseksi tavoitteeksi painon pudottamisen. Terveydenhoitaja ystäväni sano jo silloin, että älä suotta murehdi, jos oikeen kovasti sitä vauvaa haluat niin ei kun vaan yrittämään. Laihutat siinä yrityksen lomassa ja jos tuut raskaaksi niin ainahan sitä ennättää sitten raskauden jälkeenkin laihduttaa.. Niin ja minulla sitä ylipainoa on ihan runsaasti 162cm/ 104kg. Mutta liikun kuitenkin aika paljon sekä syön melko terveellisesti. Luulenkin, että näillä elämäntavoilla on enemmän merkitystä raskauden aikaisessa hyvinvoinnissa kuin itse kiloilla. Kiloista huolimatta olen tullut raskaaksi kaikki sen 4 kertaa ensimmäisestä kierrosta. Ensimmäinen raskaus päättyi varhaiseen keskenmenoon, toisesta raskaudesta syntyi tyttö ja kolmannesta poika. Tyttären odotusaika oli tosi helppo, ainoastaan verenpaine alkoi loppuraskaudessa kohoamaan ja synnytys käynnistettiin rv. 39+3. Pojan odotus oli hankalampi varhaisten supistusten takia, mutta tuohonkaan ei ollut syynä ylipaino vaan minulla todettu streptokokki-B Nyt mielenkiinnolla odotankin, että mitä tämä raskaus tuo tullessaan..

Kaikki neljä ensimmäisestä kierrosta: Mies jo sanoikin, että turha ajatella, että tulee jos on tullakseen. Meillä plussataan varmasti:

Tyttärellä 10 kg on tullut täyteen vasta 1v 8kk iässä. Syntymämitat hänellä on ollut 3300g/ 51cm. On nyt 4v7kk ja painoa tällä hetkellä noin 15kg. Siro on ollut aina, jo vauvana huomasin tämän hänen ruumiinrakenteestaan. Pojalla ikää nyt hieman yli kolmisen kuukautta ja 3kk neuvolassa paino 6550g, joten kovasti näyttäis siltä että saavuttaa tuon 10kg aikaisemmin kuin isosiskonsa. Toisin pikkuherralla on pituuttakin jo 64 cm, joten ei vaikuta minusta ollenkaan pullealta vaan isolta. Poika ollut syntyessään 3610g/ 52cm

Mulla on taas Cerazeteistä vain hyviä kokemuksia. Ei mitään välivuotoja vaan päinvastoin. Jättivät kuukautiset kokonaan pois. Joka sopi oikein hyvin. Mielialavaihtelut kuten kaikki muutkin sivuoireet oli pienempiä kuin norm. pillereillä, joten erittäin tyytyväinen olin. Ainut ongelma olikin sitten se kun jatkoin näitä pillereitä imetyksen loputtua kun piti testailla kerran kuukaudessa ettei vaan ole raskaana kun muuten ei asiasta ei sannut varmuutta. Nyt aion myös jatkaa näillä mutta saapi sitten nähdä miten nyt toimivat..

Soitin synnytyssairaalaan ihan vain siitä syystä, että tietävät tulostani ja osaavat etsiä paperit jo valmiiksi. Oli mukava mennä synnyttämään kun tiesivät tulostani ja osasivat heti näyttää mihin piti mennä. Päästiin myös heti tosi toimiin kun kaikki esitiedot yms. oli kyselty jo puhelimessa.

Huomasin vessareissulla veren-ja liman sekaista vuotoa. Tuosta 10 min päästä alkoi säännölliset supistukset 5min välein. Poika oli maailmassa 5h40min päästä.

Toisen lapsukaisen synnytin sitten siinä kuuluisassa "sukka-asennossa" (vaikka jakkaran olisin halunut) ja voi sanoa, että ponnistusvaihe oli tosi paljon rankempi kuin jakkarassa synnyttäessä. Ponnistusvaihe kesti esikoisella jakkaralla n. 20 min ja tässä toisen kohdalla n. 40min. Joten jo ponnistusvaiheen kestokin kertoneen kumpi oli mulle luonnollisempi ja täten myös helpompi asento. Jakkaraa siis suosittelen edelleenkin kaikille

Limatulppa irtosi hiljattain perjantain - sunnuntain aikana. Ei voinut kyllä erehtyä, oli sellaista tavaraa. Tästä viikon päästä perjantaina alkoi lievä verinen vuoto, jonka perään heti alkoi säännölliset supistukset 5 min välein.

Synnytys nyt sitten takana päin. Synnytys oli rankka ja melko nopea (5h 45 min) mutta kaikki meni loppujen lopuksi todella hienosti. Oma kokemukseni sairaalassa oloajasta on vain positiivinen ja olen erittäin tyytyväinen saamaani kohteluun synnytyssalissa ja synnytysosastolla. Synnytys eteni nopeaa vauhtia, supistukset tuli tiheään ja olivat kovia. Kätilön työskentelystä synnytyssalissa tuli sellainen olo, että hän tosiaan tietää mitä tekee. Jo heti kun menin synnytysvastaanottoon ja pääsin käyrille, minulta kysyttiin edellisestä synnytyksestä ja tämän hetkisistä kivunlievitystoiveista. Synnytyssalissa kätilö osasi tosi hienosta tulkita kipuani ja tarpeen mukaan ehdotteli erilaisia kivun lievityskeinoja. Kätilö osasis kertoa tarkkaan kivunlievityksestä sekä perustella miksi juuri se hänen ehdottama kivinlievitys olisi parempi Ponnistusvaihe oli rankka. Aloin ponnistamaan tässä edellä mainitussa sukka-asennossa mutta ponnistaminen ei vaan onnistunut. Pyysin tässä vaiheessa sitä jakkaraa mutta kätilö ei sen käyttöä enää suositellut. Ponnistaminen tuntui todella hankalalta mutta kätilö oli koko ajan minun tukena ja tavallaan ohjasi ponnistusta oikeaan suuntaan. Välillä jo alkoi tuntumaan etten ikinä saisi lasta ponnistettu ulos mutta kätilö kannusti koko ajan, että kyllä tämä onnistuu. Synnytyksen jälkeen kätilö vielä kysyi mitä mieltä itse olin synnytyksen kulusta ja oliko jotain josta haluaisin puhua. Ei ollut. Olin jo siinä synnytyksen kulun yhteydessä saanut hyvät perustelut sille miksi ei voitu tehdä niin kuin olisin halunut esim. tuo jakkaran käyttö. Synnytyksen jälkeen lapsen vointi heikkeni ja hänet vietiin synnytysosaston tarkkailuhuoneeseen tarkailtavaksi. Kätilöt pitivät minut hyvin ajantasalla siitä mitä lapsukaiselle kuuluu enkä huolestunut pojan tilasta ollenkaan. En edes siinä vaiheessa kun hänet siirrettiin lasten teholle. Tässä huomaa sen kuinka tärkeää on pitää vanhemmat tietoisina lapsen tilasta jo pelkästään turhan huolestumisenkin takia. Synnytysosatolla olin sitten yksin, ilman vauvaa, joten vauvan hoidon ohjauksesta en voi sanoa yhtään mitään. Minusta kyllä pidettiin hyvää huolta. Sain lääkettä jälkisupistuksiin aina tarvittaessa, ohjattiin rintapumpun käytöstä sekä tuettiin kovasti imetyksen onnistumisessa. Luotiin tunne että voin onnistua imetyksessä ihan yhtä hyvin kuin kuka tahansa vaikka en päässyt ottamaan poikaa rinnalle koko sairaalassa olon aikana. Vointiani kyseltiin aina hoitotoimenpiteiden (kohdun painaminen) aikana sekä oltiin kiinnostuneita myös siitä mitä vauvalle kuuluu. Myös lasten tehon henkilökunta oli aivan ihanaa. Saatiin vanhempana osallistua ja vaikuttaa lapsen hoitoon. Saatiin sieltä hyvää ohjausta vauvan käsittelyyn vaikka alussa lapsen hoito kaikkien niiden piuhojen ja letkujen kanssa tuntui vaikealta.