milzi

Me oltiin Bulgariassa viime kesänä, lapset 5v, 3v ja 3kk. Isovanhemmat oli kyllä mukana, mutta hyvin oltaisiin pärjätty ilmankin. Tavaraa kyllä oli; kaksi isoa matkalaukka, käsimatkatavarat, yhdistelmävaunut pienin oli Manducassa lentokentällä ja jotenkin saatiin kaikki sujumaan. Takaisinpäin kun tultiin niin virkailija otti meidät jonon ohi turvatarkastukseen. Uimassa käytiin aina vuorotellen. Vauva nukkui rannalla varjon alla tai vaunuissa. Taksillakin matkustettiin koko porukka. Tämä kyllä hirvitti sillä vauva oli vaan mun sylissä Ihan varmasti matkanne sujuu hyvin. Haastavinta mielestäni oli lentokentällä ennen kuin tavarat sai pois käsistä. Niin ja syöminen koneessa

Onko kokemuksia Aurinkomatkoista ja Krabin hotellista Peace Laguna Resort & Spa?

Varattiin maaliskuulle kahden viikon matka Krabille. Poika on silloin reilu 9kk ikäinen. Hyviä vinkkejä ollut ketjussa ja ostoslistaa jo tehty Kesä vaatteita pojalle hankin myös jo nyt, toivotaan että osuu koko kohdilleen. Ei vaan millään jaksaisi odottaa.

Esikoinen 39+6 ja toinen 40+0, supistuksilla lähti molemmat käyntiin.

Mulla kotimittauksissa muutama paastoarvo koholla. Rv 34 painoarvio 3900g. Poika syntyi rv.40 ja 3660g 53cm.

Kiitos vaunuvastauksista. En siis lähde ostamaan matkiksia, yhdistelmillä lähdetään reissuun.

Suunnitellaan reissua Bulgariaan tai Turkkiin pojan ollessa n.3kk. Meillä ei ole matkarattaita ja mietin mahtaako Emmaljungan yhdistelmät olla liian isot mukaan? Onko kaikilla ollut aina matkarattaat vai löytyykö joku joka raahannut yhdistelmät mukaan?

Hermot on menneet! Olin niin tyhmä ja kuvittelin jo raskauden alusta asti tämän syntyvän viim. viikolla 38. Nyt olen jo luovuttanut täysin vaikkei LA ole edes täyttynyt. Ja kun on vielä oireitakin mutta ei vaan lähde käyntiin.

Kiitos infosta Teaz. Kuulostaa hyvältä ja täytyykin sitten heti toivoa, että pääsisi 311 Viime kerralla toive ainakin toteutettiin.

Tietääkö joku minkälaisissa tiloissa os.311 nyt toimii? Minkäkokoiset huoneet mahtaa olla? Esikoisesta olin os.311 ja sinne haluaisin nytkin mennä. Mieteityttää vaan miten tämä remonttihomma vaikuttaa kaikkeen.

Tämä(kään) ei nyt ihan vastaa ongelmaasi, mutta kerron kuitenkin miten meillä 2,5-vuotiaan tytön kanssa on. Näkee isäänsä viikottain ja usein on ikävä isää ja sitten isällä ollessaan on ikävä minua. Hän haluaa ja usein soittaakin sitten toiselle vanhemmista kun ikävä iskee. Puhumisesta ei niinkään ehkä voi vielä puhua, lyhyesti aina vastailee ja nopeasti huutaa heipat, mutta tämä on auttanut. Itse olen kyllä huomannut myös, että ihan lähiaoikoina tätä ikävää on esiintynyt enemmän. Voisiko siis liittyä uhmaankin jotenkin, niinkuin epäilitkin. Varmasti ikävä vaivaakin, mutta itse olen usein miettinyt kuinka tosissaan kaipaa niin kovin kuin sanoo. Meillä tyttö tykkää leikkiä puhelimella ja kun ikävä iskee niin saa aina soittaa. En tiedä, vaikeita asioita nämä kyllä ovat.

Täällä myös yksi uusperheellinen. Mulla 2½v tyttö, joka isällään 2-3yötä viikossa. Mitään tiukkoja sopimuksia ei ole ja menemiset katsotaan aina molempien mukaan. Mun nykyisellä miehellä 5v. tyttö, joka meillä joka toinen viikko. Näin ovat menneet erostaan lähtien. Tulen hyvin toimeen miehen exän kanssa ja usein me naiset sovitaan asioista. Hyvä näin. Ja nyt sitten meille on tulossa yhteinen kesän alussa. Hyvin on tähän asti mennyt ja uskon että tulevaisuudessakin. Mun exällä myös uusi ja heillekin tulossa tänä vuonna yhteinen. Vähän jännittää muuttuuko tyttöni menemiset jotenkin, mutta en usko. Niin paljon on isällään. Me puhutaan kanssa lapsille nimillä, mutta ollaan myös kerrottu, että ollaan varaäiti ja varaisä. Ja välillä lapset puhuvatkin äiti ja isä, eikä se meitä haittaa.

Tykkäsin taas niin monista Pakko pitää kutsut, jotta saa hypistellä ja sovitella. Toivottavasti vielä helmikuulle saa.

^Sinne heti

Nyt kaikki vinkit ja neuvot on tervetulleita. Kuukauden verran on meidän tyttö (8½kk) on nukkunut niiiin huonosti. Ensin tuli hampaita ja ne valvottivat, sitten oppi ryömimään ja nousemaan ylös. Ja siihen ne hyvät unet sitten jäivät. Lopetin yösyötöt eikä tyttö niitä näytä kaipaavan. Siirrettiin omaan huoneeseen nukkumaan, mutta siitä ei ollut mitään apua. Joka yö ravaan ainakin 5-7kertaa sängyn vierellä ja sitten luovutan ja otan tytön viereen nukkumaan. Niin ja joka yö herää ainakin kerran kunnolla, eikä suostu takaisin sänkyyn. Täytyy nukuttaa syliin. Ja nukuttamisessa kestää ainakin tunnin. Nukkumaan menee klo 20 ja herää n. klo 7.30. Menen ensi viikolla töihin mutta isä jää kotiin. Kesäkuusta olemme molemmat töissä samaan aikaan. Tällaisten öiden jälkeen en tiedä miten jaksan töihin lähteä. Neuvoja?