Tirppu

Jäsen
  • Content count

    9
  • Joined

  • Last visited

About Tirppu

  • Rank
    Aloittelija

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Paras kommentti jonka olen kuullut oli vanhemmalta naisihmiseltä joka oli sitä mieltä, että raskauspahoinvointi on korvien välissä. Tuon kuulin ennen kuin raskauduin, jos olisin kuullut pahimpana oksukautena oisin varmaan huitassu jollain. Ei tainnut täti tietää mistä puhui...
  2. Ensimmäistä odottaessa oksensin muutaman viikon ajan alkuaikoina. Toisen aikana oksentaminen alkoi jotain viikolla 6 ja olo oli tosi kauhea. Oksensin aamusta iltaan, mikään ei pysynyt kunnolla sisällä. Sinnikkäästi heti oksentamisen jälkeen join jotain, mehua, vettä, mitä pystyin ja ajattelin, että kyllä jotain kerkeää imeytyä ennen kuin tulee ylös. Olin siis päättänyt että tiputukseen en halua. Sen verran nestettä imeytyi, etten kuivunut. Kävin neuvolassa antamassa pissanäytteitä monesti etten kuivuisi. Mitään ei voinut tehdä muuta kuin nukkua. Se oli ainut aika kun ei oksettanut. Lisäksi oli tosi huono olo ja närästi. Pahimpina iltoina itkin ja oksensin, kun niin "korvensi" kurkkua närästyksestä johtuen. Onneksi se loppui... Nyt on sit 3 viikon ikäinen tyttö tuloksena. Vitsailinkin ihmisille, että kyllä pani tyttö äitinsä koville jo heti aluksi. Minua rupesi jo ärsyttämään ihmisten tavallisimmat neuvot, kuten syö jotain ennen ylösnousemista, juo kylmiä juomia, syö jääpaloja/mehujäitä. Kaikkea olin kokeillut eikä auttanut. Kun samat neuvot kuuli "kymmenettä kertaa", rupes jo hiukan kiukuttamaan.
  3. Ensin pitää käydä "pelkopolilla" keskustelemassa, sitten "saa" leikkausajankohdan. Mulle annettiin sektioaika noin viikolla 33. Just sen takia, ettei käynnistyisi sektio tehdään ennen laskettua-aikaa, minulle tehtiin 38+6 viikolla toinen sektioni. Ensimmäinen synnytykseni käynnistyi lapsivesien menolla, silloin leikkaus tehtiin päivystyksenä, joten silloinkaan ei ollut alatiesynnytys edessä.
  4. Mulle on tehty kaksi sektiota, viimeisin 3 viikkoa sitten. Molemmat suunniteltuja, koska kyseessä perätila. Se on kyllä minulle parempi ratkaisu ja olen onnellinen, että sektiot tehtiin. Myönnän, että pelollakin oli osansa, mutta perätila vauvan synnytyksessä enemmän riskejä, enkä halunnut, että kumpikaan vauva vahingoittuu. En olisi halunnut punkeemaan vauvaa maailmaan monia tunteja kipeänä. Ensimmäisellä kerralla minua yritettiin "käännyttää" ,mutta nyt toisella kerralla kätilö sanoi mielestäni tosi hyvin, että "äiti on se joka viime kädessä päättää kuinka synnyttää, eikä lääkäri "voi mitään". Ketään ei voi pakottaa synnyttämään alateitse eikä ketään voi pakottaa sektioon". Se rauhoitti ainakin minun mieleni. Sektiosta paraneminen on niin yksilöllistä. Minä olen toipunut tosi nopeasti ja hyvin.
  5. Meillä esikoisella on kolme nimeä ja niin myös toiselle annetaan kolme. Molemmilla vanhemmilla "vain" kaksi.