Paperina

Meillä sattu sillon raskauden alkuvaiheeseen vaikka kuinka paljon kavereiden kissanristiäisiä.... Otinkin varmaan enemmän stressiä alkoholittomuudestani kuin mistään muusta. Minä kun olen kaveripiirissä tunnettu rakkaudestani hyvään viiniin enkä koskaan ole sylkenyt kuppiin. Esim espanjalainen pariskuntatuttavamme tietää, etten koskaan sano "ei" Cuba Librelle, jota he tarjoavat. Siksipä munkin eka selitys ekassa juhlassa oli antibioottikuuri (en edes uskaltanut kokeilla näitä "ei tee nyt mieli" tai "on huono olo".... oisin jotenkin kärähtänyt kuitenkin hih!). Tokassa bileissä kerroin sit olevani autolla, koska meidän isäntä otti reippaammin ja mä olin se ihana vaimo,joka uhrautuu siis antamaan kivan illan miehelleen ja lupautumaan kuskiksi Kolmansissa juhlissa mietin jo, että mitä piru vie mä nyt sanon..... No ei kun limpparia lasiin, lemonin pala killumaan ja näyttää siltä, että mullekin maistuu

Mulla univaikeudet liittyi aika suoranaisesti huonoon hemoglobiiniin. Rauta-arvoni romahtelivat kolisemalla anemian puolelle ja samoihin aikoihin huomasin kyllä nukkuvanikin todella levottomasti. Vaikka voisi kuvitella,että anemian partaalla on väsynyt.... ehei... Nukuin semmoisia tunnin parin pätkiä(näin jopa unia) ja sitten heräsin taas......... kävin vessassa, kokeilin lukemista.... mutta oikein mikään ei auttanut. Paitsi sitten rautakuurin tehotessa huomasin, että unikin maistuu paremmin En ole vielä keksinyt mitään niin ärsyttävää asiaa, kun pimeässä valvominen silmät lautasen kokoisena ammollaan miehen tuhistessa vieressä syvässä unessa....

No jopas meni kimurantiksi.... Jos lasketaan laskettuaika viimeisten kuukautisten mukaan, silloin hedelmöittymiskuukausi on heinäkuun alussa, kun taas ultran mukaan vauveli olisikin ilmoittanut olotilastaan jo viikkoa aiemmin eli siinä tapauksessa hedelmöittyminen olisi tapahtunut kesäkuun lopussa.... Eli tyttö tai poika Miten musta tuntuu, että olisin voinut veikata tän ilman taulukkoakin!! Mut mun sisäinen tunne sanoo poika.... joten mennään sen mukaan loppuun saakka!

Mä tein testin miehen odottaessa keittiössä kahvia muka rennosti valmistellen... lue: tuskanhikeä pyyhkien... Menkat oli 5 pv myöhässä, mutta itse vitsailin, että kyllä ne sieltä tulee, ainahan ne heittelee, että tehdääns nyt vaan tämä testi ja saadaan rauhoituttua! Toisin kävi Purskahdin nauruun ja huusin mieheni paikalle. Sanoin, että nyt on kyllä niin, että meille on tulossa vauva. Ensishokin jälkeen miehenkin naama levisi hymyyn Molempien perheille kerrottiin rv 13.

Mun omat housut ovat alkaneet vähän kiristellä vasta nyt viikolla 20. Silti vielä pidän useimmiten omia vanhoja housujani, mutta ostin täältä paikallisesta liikkeestä kivat mustat suorat mammahousut. Ne tuntui niin mukavilta, että uhkasin pitää niitä lopun elämääni

Tällä hetkellä, rv20 menossa, emme itse ole ostaneet kuin pari bodya ja potkuhousua. Tosin anopit ovat sitten hillinneet itsensä niinkin hyvin, että ovat ostaneet vain muutamia paitoja, bodyjä, potkuhousuja sekä sukkia

Tämä on ensimmäinen raskauteni,joten voihan olla, että olen missannut liikkeitä jo aiemmin... Mutta selvästi tunnistin ekat liikkeet viikolla 19

Syke kuului ultrassa viikolla 12, neuvolassa Dopplerilla viikolla 17

Mä olin rv 8 päivän pois kamalan väsymyksen ja huonon olon vuoksi.... taisikin olla ainoa päivä, että olin etovan olon takia poissa. Samoin sitten rv 16 olin kovassa flunssassa ja halusin ottaa varman päälle ja levätä 2-3 päivää. Jos en olisi ollut raskaana olisin varmaan kammennut duuniin, mutta nyt sitä jotenkin ei halunnut turhaan ottaa riskejä, että sitten makaa 40 asteen kuumeessa suotta.

Viikoilla 6-10 kun podin 24/7 krapulan tunnetta viinirypäleet, luumut ja nektariinit menivät alas sellaista tahtia, että miestäkin hirvitti.... Kaikenlaiset hedelmät ovat edelleenkin, rv20, top 1 mun ruokavaliossa. Ehkä se on se raikkaus, neste ja makeus, mikä niissä vetää. Sen sijaan esim ennen niin rakastamani pasta on jotenkin jäänyt taka-alalle. Sen sijaan perunamuusi, jota en täällä ulkomailla kovin usein edes ole valmistanut, tuntuu olevan taas kovassa huudossa. Back to the childhood, tai jotain

Ulkosuomalainsena matkustin eka kerran rv7 Suomeen tekemään ekan ultran, silloin ei kyllä ollut mitään ongemia, mitä nyt öklötti lentokoneessa kaikki ruokahajut Viikolla 11 olin työmatkalla ja lensin Skandinaviassa kolmeen eri kaupunkiin, ei mitään ongelmia tälläkään kertaa. Rv 16 menimme Pariisiin viikonlopuksi, ei edelleenkään mitään tuntemuksia. Käväisin Suomessa nyt rv 19, eikä koneessa istuminen ollut muuten ongelmaista, muuta kuin, että kärsin lievästä noidannuolesta selässä..... mutta asentoa muuttamalla tasaiseen tahtiin, kolmisen tuntia sujui ihan ok tunnelmissa.

Itse kävin myös Tampereella Terveystalolla ekassa ultrassa. Asun pysyvästi ulkomailla, eikä täällä ollut mahdollista käydä ennen rv 12, joten halusin oman mielenrauhan vuoksi lentää koti-Suomeen tarkistamaan, että kaikki on ok. Kävin raskausviikolla 8 ultrassa, se maksoi minulle 150euroa (ultra 80eur ja lääkärinpalkkio 70eur), koska lääkäri tarkisti myös kohdunsuun tilanteen sekä teki normaalin sisätutkimuksen. Minä en saa edes Kelan korvausta, mapissa Ö kun asustan ulkosuomalaisena mutta ei se nyt kamalan suuri rahamäärä ole sille, että sain mielenrauhan että maha-asukki on oikeassa paikassa, syke lyö ja muutenkin näyttää olevan ihan ok omassa yksiössään. Palvelu oli asiantuntevaa ja ystävällostä. Tosin mieslääkärin kanssa oli mielestäni jotenkin huvittavaa jutustella omia pahoinvointi-kokemuksiani tai väsymystäni, koska hänhän ei sellaista voi koskaan kokea... Mutta joka tapauksessa oikein kiva lääkäri muuten Suosittelen siis.

Uutukaisena forumin jäsenenä voisin kommentoida tännekin... Itsellä menossa 9rv ja ekoja oireita alkoi ilmaantua jo muutama viikko sitten... Ensin tuli kamala väsymys, se oikeastaan iski jo ennenkuin tiesin olevani raskaana. Ihmettelin vain,että jopas se nukuttaa, koska en ole koskaan aiemmin itse ollut mikään sängyssäloikoilija. Mietin, että varmaan työstressiä tai jotain..... Väsymys on vaihdellut paljon viikoista riippuen, välillä se on vain tunne, että tekisi mieli kaivautua peiton alle. Välillä sille ei voi edes sanoa "ei", se kaataa sänkyyn ja koomaan silmänräpäyksessä. Mulla se tulee yleensä aamupalan jälkeen: Ensin herään virkeänä lauantai-aamuun, käyn syömässä aamupalaa, ja bum, väsymys iskee ja kaataa mut pariksi kolmeksi tunniksi takaisin Tirslandiaan. Sittenpä alkoi muutama viiikko tämä "24/7 krapula"- tunne. Etova olo, mille en keksinyt mitään helpotusta. Ainoa,mitä pystyin tietyillä hetkillä syömään olivat/ovat edelleen viinirypäleet, luumut, nektariinit sekä suolakurkut. Esim ennen niin rakastamani pasta ja kanaruuat eivät tule nyt kuuloonkaan.... Mutta esim perunamuusi, jota todellakin harvemmin söin, maistuu nyt, tosin pienissä erissä, mutta menee sentääs alas.