thulin

Aktiivijäsen
  • Content count

    591
  • Joined

  • Last visited

About thulin

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • Website URL
    http://
  • ICQ
    0
  1. Meillä esikoinen 2v10kk ja kuopus 1v2kk ja kummankaan kanssa ei olla koettu mm. - nukuttamista - lyhyitä päiväunia - tutitonta vauvaa - nirsoilua ruuan suhteen - vauvakinoa - koliikkia - hammasitkuja - allergioita - mahatautia - kiukuttelemattomuutta (kaikkea pitää periaatteesta vastustaa, AINA, ja tietysti molempien ) - terveydenhoitajan tyytyväistä kommenttia painon suhteen, kitukasvuisia kun ovat niin minkäs teet Pääpiirteittäin meillä on kyllä neidit olleet monessa asiassa helpoimmasta päästä, kiitos siitä ja teini-ikää odotellessa.
  2. Täällähän on paljon meitä helmimammoja. Meidän reissu meni hyvin ja neitikin sopeutui tilanteeseen mainiosti. Reissun jälkeen kelpasi tissi samalla innolla, kuin se ei olisi koskaan poissa ollutkaan. Aamuin-illoin tisutellaan nyt sitten niin pitkään kun siltä tuntuu. Ehkä kesän jälkeen voisi yrittää vähentää, kun tyty siirtyy paiväkotiin. Tuo 2xvrk on ihan hyvä määrä pitämään maidontuotannon yllä ja Pikkusiskokin saa siinä läheisyydentarpeensa tyydytettyä. Öisin ei enää kuin inahdeta satunnaisesti, harvemmin edes tarvitsee mennä kurkkaamaan, onko tutut kateissa. Viime viikolla tosin sairastettiin flunssa ja neiti oli todella huonolla ravinnolla ja juomalla. Oli hyvä, että edes rinta kelpasi niin ei täysin kuivunut. On siis hyvä, että on tuo vararavinto toiminnassa vielä. Muutenhan se on lähinnä vaan fiilistelyä nuo imetyshetket, touhutaaperin rauhoittumituokioita.
  3. Penni, kiitos ihanasta tsempistä! Sen kauhuyön jälkeen otin tiukan linjan: ennen aamukuutta ei heru, päivä ollaan ilman ja illalla aikaisintaan klo 19 on baari auki. Yöllä nukutaan. Homma toimii, äiti ja lapsi on tyytyväisiä. Nyt on jopa käynyt niin, että homma itsestään hiipuu ja joinain iltoina ei malteta ottaa hörppyjä ennen nukkumaanmenoa. Aamulla on kuitenkin heti herättyä (7-7.30) päästävä maidolle. Reissuunlähtö on torstaina mutta näillä mennään. Anoppi on varautunut aamupullotteluun ja minä siihen, että reissun jälkeen ei enää tissiä kaivatakaan. Niin tai näin niin ehkä tää "hidas" lopetus oli sittenkin se parempi vaihtoehto. Molemmille.
  4. Hienoa Xanor! Toi on niin luksusta ja sitä kokee olevansa ihan kuin uusi ihminen, kun on levännyt kerrankin kunnolla. Täällä on vähän toisenlaiset tunnelmat. Jostain syystä tyty ei 3 jälkeen olisi asettunut millään nukkumaan ilman rintaa. Voi sitä raivon ja pettymyksen määrää! Neiti heittää tuttiaan pois suusta, minkä ehtii, seisoo sängyssä kädet ojossa ja roikkuu paidankauluksessani. Tätä hulabaloota jatkui 5 saakka, jolloin neiti "alistui", kääntyi selin muhun päin ja nyyhkytti hy-vin suureen ääneen ja korostetusti. Voi mikä julma äiti! Aamulla oli molemmilla vähän parempi mieli, väsyä lukuunottamatta. Pikku aamu-unet oli paikallaan mutta kyllä siinäkin sai taistella itsensä kanss, ettei heltyisi, kun toinen yritti kiemurrella sylissä semmoiseen asentoon, että jos vähän pääsisi tisuun käsiksi. Jos ensi yö on yhtään samanlainen, en kyllä tiedä, onko musta tähän vielä. Täytyy varmaan jo henkisesti varautua neuvottelemaan anopin kanssa, onko hän halukas pulloralliin meidän loman ajaksi.
  5. No niin, päätös lopetuksesta oli tehtävä ja ajattelin viikon vaihtumisen olevan hyvä käännekohta noin muutenkin. Päivä meni ilman imetyksiä ihan ongelmitta ja illalla sitten, hyvin haikein mielin nautin siitä viimeisestä kerrasta. Voi sitä toisen riemua, kun otin syliin ja hän tajusi, mitä olen paitaa avatessani tekemässä. Se yltiörakastunut katse, hento rinnan hyväily ja satunnainen minulta karanneen hiussuortuvan räplääminen. Mä olen onnistunut tässä enemmän kuin hyvin, joten tyytyväinenhän mä olen, että sitä jatkui näinkin pitkään. Mutta kyllä mä tulen kaipaamaankin sitä, paljon.
  6. Kiitos xanor ja Chimelli! Meillä syöntitahti on ollut n. 3 x vuorokaudessa, vähän riippuen päivästä. Viime yö meni taas ilman tissiä ja helposti rauhoittui kerrasta, kun mies kävi tassuttelemassa. Kuluneella viikolla aloitin työt (väliaikaisesti) ja päivisin ei ole maidon perään haikaillut, vaikka ennen päikkäreille menoa ollaan tissitelty. Kotiin tultuani ei silloinkaan ole ruinattu rinnan perään vaan kun olem päivällisen perään kysynyt neidiltä, maistuukä "jälkkäri", juoksee toinen innosta hihkuen syliin suuta maiskutellen. Luulen siis olevani melko vahvoilla tämän "säätelyvallan" suhteen mutta silti jännittää, mikä se reaktio tulee olemaan, jos toinen joku kerta tuleekin torjutuksi. No, kokeilemallahan se selviää, joten ensi viikolla täytyy vaan tsempata itsensä siihen. Taival on kuitenkin ollut jo näinkin pitkä, joten jokainen päivä lisää on vain ja ainoastaan isoa plussaa.
  7. Juuri näin! Meidän pienimmäinen ei pahemmin nameja ole vielä saanut, koska purukalustoa löytyy tasan 4 kpl vasta mutta kaikkea muuta kyllä. Kun herkut ei ole mikään tabu, menee paljon paremmin jakeluun sekin, kun sanotaan, että yksi karkki/keksi/naksu riittää, koska tytöt tietää, ettei se ollut mikään once in a lifetime erikoisuus. Xylitolipastilleja kuluu paaaaljon ja joskus hampaatkin halutaan pestä joka ruuan jälkeen.
  8. Meillä juhlittiin 2. päivä 1-vuotisia ja niinpä ollaan täälläkin siirrytty taaperoimettäjäksi. Ihan huisia! Esikoinen lopetti imetyksen ihan omatoimisesti 6,5kk iässä, joten tää on ollu ihanan ja raivostuttavankin uutta ja ihmeellistä. Ennen kaikkea kuitenkin palkitsevaa, puolin ja toisin. Yötarjoilun lopetin vuodenvaihteessa mutta viikko sitten sairastettu vauvarokko sai mut retkahtamaan... Nyt olis kuitenkin taas tarkotus ryhdistäytyä ja panna stoppi koko imetykselle. Muuten ei olisi tarvetta mutta ollaan lähdössä 3 yön reissuun miehen kanssa kahdestaan maaliskuun alussa ja en haluais mummon kontolle kestettäväksi sitten niitä vierotusoireitkuja. Kysymys kuuluukin, että minkälainen sopeutumisaika teillä, jotka ootte lopettaneet imetyksen, on ollut? Onko se unohtunut päivissä vai vaatinut viikkoja, jopa kuukausia?
  9. En muista, olenko esikoisen synnytyskertomusta edes tänne kirjoittanut mutta jos nyt ryhdistäytyis pikkukakkosen kohdalla, kun kohta sitä ikääkin on jo 8kk... MA 31.1.2011 rv 39+2 Kello 16 alkaen olin huomannut, että supistelee kohtuullisen säännöllisesti mutta ei varsinaisesti vielä tunnu missään. Tarkkaillaan siis tilannetta. Alkuillasta alkoi ihan kauheati tehdä mieli omenan makuisia Fanipaloja ja niitähän oli sitten saatava. Esikoinen vaunuihin ja lähdettiin lumisateesta huolimatta tarpomaan lähikauppaan 1km pääähän. Takaisintulomatkalla alkoi juilia siihen malliin, että päätin pirauttaa yötöissä olevalle miehelle ja kertoa, mikä on meininki. 20 min päästä puhelusta, oltiin juuri päästy kotiin ja sitten tuli pari sellaista tajun pimentävää supistusta. Soitto miehelle, että kotiin. Vaikka kyseessä ei vielä olisi synnytys, en pystyisi olemaan kahdestaan esikoisen kanssa. Arvottiin sitten, mitä tehdään ja sanoin, että lähdetään, koska jos olen yhtään kipeämpi, en istu sekuntiakaan autossa! Meiltä sairaalalle matkaa 60km, joten mieluummin lähden hyvissä ajoin. Esikoinen vietiin hoitoon ja sairaalaan tultiin vähän ennen klo 21. Kätilö otti tarkastukseen ja olin vajaa kahdelle sormelle auki, synnytyksen katsottiin olevan käynnissä ja koska tilaa oli, pääsin saliin. Kipulääkettä sain suun kautta ja ilokaasunkin otin käyttöön. Yötä vasten ei alettu vauhdittamaan tilannetta tipalla tms. vaan annettiin homman edetä ihan omaan tahtiin. Yö meni salissa kävellen edestakaisin, ilokaasua hengitellessä ja jumppapallolla istuskellessa. Klo 4 sain torkuttua n. 45min mutta muuten meni koko yö valvoessa. Mies veteli sikeitä sängyllä sen aikaa kun minä kulutin salin lattiaa. TI 1.2.2011 rv 39+3 Lääkäri tuli aamukierrolla tarkistamaan tilanteen ja kätilökin vaihtui. Nyt olin kolmelle sormelle auki, eli tilanne eteni mutta hitaanlaisesti. Lääkäri ei kuitenkaan vielä ollut vamis puhkaisemaan pullottavia kalvoja, vaikka pääkin tuntui, koska kohdunkaulaa oli sen verran jäljellä, että sanoi sen tekevän enemmän haittaa kuin hyötyä. Kehoitus oli lähteä kaupungille kävelemään, jos vaikka saataisiin rasituksen avulla lapsivedet menemään spontaanisti. Ei muuta kun vaatteet niskaan, iso vaippa pöksyihin ja kaupungille mars. Kävely ei ollut herkkua ja supistuksia tuli melkoisen säännöllisesti. Kivuliaita ei niinkään mutta epämukavia ja paine alapäässä oli aikamoinen lääkärin käsittelyn jälkeen. Palattiin sovittuun aikaan takaisin äitipolille uusintatarkastukseen. Tilanne oli kätilön (sama, joka tutki aamulla) mukaan edennyt "himpun verran" mutta kalvoja ei oltu saatu puhki eli lapsivettä ei tihkunut. Komento lääkärille, jos saataisiin tippaa vauhdittamaan tilannetta. Lääkäri oli kaikkea muuta kuin helläkätinen, taju meinasi lähteä, kun hän pyöritteli vauvan päätä ja ronkki oikein urakalla, jos vaikka kalvot puhkeaisivat. Oksitosiinitippa kehiin ja saliin, eiköhän me vauva saataisi iltaan mennessä pihalle, jos vähän annetaan vauhtia. Kätilö oli mitä mahtavin, yli 30 vuotta tehnyt hommaa ja oli hyvin optimistinen tilanteen suhteen. Itse alkoin olla jo melko väsynyt, unet viimeisen kahden vuorokauden aikana oli aika minimissä ja jatkuvat supistelutkin veivät voimia. Tippaa vauhditettiin melko nopealla tahdilla, jotta saataisiin aikaan säännöllisiä ja mahdollisimman voimakkaita supistuksia. Tavoite oli saada paikat niin kypsiksi, että kohdunkaulaa ei oli jäljellä, sitten voitaisiin kalvot puhkaista. Kello lähenteli 18 ja nyt alkoi tuntua siltä, että ilokaasu ei enää auta. Kätilö kävi tarkistamassa tilanteen ja oli sitä mieltä, että pyytää anestesialääkärin laittamaan epiduraalin ja sitten lääkärin paikalle puhkaisemaan kalvot. Jipii! Johan tätät oli valmisteltu yli 24h, että saataisiin tulokas maailmaan. ♥ Sain epiduraalin ja supistukset tulivat nyt n. 4-6min välein. Kivut kuitenkin helpottivat. Kätilön mukaan säännöllisyys vaikutti lupaavalta ja toivoi, että saataisiin vauva synnytettyä hänen vuoronsa aikana, joka päättyisi klo 20. Itse olin hyvin valmis. Esikoistakin alkoi olla ikävä, ei oltu koskaan oltu näin kauaa erossa... Päivystävä lääkäri tuli 19.30 ja ei sitten ollutkaan niin optimistinen, kun olin luullut. Kohdunkaulaa oli vielä sen verran jäljellä, että hän oli aamuisen lääkärin kanssa samoilla linjoilla eikä suositellut kalvojen puhkaisua. Siinä oli mulle viimeinen niitti. Tihrustin itkua ja halusin kotiin, jääköön sinne sisään sitten, hemmetin ipana! Mua väsytti, nälätti ja joka paikkaa kolotti. Enkö mä tän vertaa tunne omaa kroppaani ja tiedä, mikä on mitäkin? Turhautti ja v***tti oikein urakalla. Kätilö, joka oli koko päivän tsempannut mun kanssa ihanasti, lähti kotiin ja toivoi, että saataisiin yön aikana vauva maailmaan. Yövuoroon tullut kätilö ei kuitenkaan päästänyt mua kotiin vaan kehotti odottamaan aamuun, jolloin tehtäisiin sitten uusi arvio tilanteesta. Se synnytys kun saattaa välillä lähteä käyntiin mutta sitten jostain tuntemattomasta syystä x kroppa onkin sitä mieltä, ettei ole vielä valmis vauvan tuloon. Just! Passitin miehen kotiin nukkumaan, esikoinen olkoon hoidossa, kun siellä hyvin pärjää. Tulisivat sitten yhdessä miehen kanssa hakemaan mut aamulla kotiin. Yökätilö poisti multa tipan ja pani epiduraalin kiinni, antoi rauhoittavaa ja nukahtamislääkettä, että saisin levättyö yön kunnolla, sekin kuulemma auttaisi. Mä olin vaan yksinkertaisesti luovuttanut, ihan sama. KE 2.2.2011 rv 39+4 Heräsin aamulla klo 7, kyn yökätilö tuli toivottamaan hyvät huomenet. Just joo, kaikkea muuta kun hyvää. Olin nukkunut kun tukki, joten tuskin se vauva syntyisi tänään, jos ikinä. Sain aamupalaa ja tein aamupesuja kaikessa rauhassa. Kohta soittaisin miehelle, että tulevat hakemaan mut pois. Kello 7.30 samainen kätilö, joka oli mun kanssa ollut koko edellisen päivän, tuli ovesta sisään. Itku meinasi tulla, koska hän oli niin aidosti mun puolesta pahoillaan, ettei vieläkään ollut tapahtunut mitään. Päsin käyrille jatkamaan aamupalan syöntiä ja kattelemaan aamuohjelmia telkkarista. Vähän nipisteli mutta se nyt ei ollu mitään. 45min olin istunu käyrillä ja soittelin kelloa, joku vois tulla laittamaan ilokaasun päälle. Kätilö kävi huikkaamassa samalla, että mun käyrät näyttää niin hyviltä, että lääkri tulee kohta ja puhkaisee ne mun kalvot. Siis oikeesti?! Puhelu miehelle, että jättää esikoisen vielä hoitoon ja lähtee ajelemaan kohti sairaalaa, TÄNÄÄN se syntyy! Kello 8.30 lääkäri kävi toteamassa, että kohdunkaula on hävinnyt ja olen yli 4cm auki. Ja kaikki tämä kivuttomilla yöunilla, mahtavaa! Kalvot puhki ja epiduraali kiinni, nyt alkoi olla hommassa tekemisen meininkiä. Mies tuli paikalle vähän 9 jälkeen ja otti ihan chillisti. Esikoinen syntyi 5h kalvojen puhkaisun jälkeen, joten odoteltiin molemmat vähän samanlaista aikataulua. Supistukset alko olla jo aikamoisia, epiduraalin lisäksi höngin ilokaasua. Välillä tuntui, että alapää räjähtää. Loppuisi jo! 9.40 alkoi olla niin tukala olo, että pyysin lisäannoksen epiduraaliin. Sanoin kätilölle, että tuntuu, kun mun alapää repeäisi kappaleiksi! :S Kätilö tutki paikat ja sanoi, ettei mikään ihme, olin nyt yli 8cm auki! Mikä vauhti! Epiduraali alkoi taas auttaa ja rupesin näpyttelemään tilannetietoja kaverille. En saanu viestiä lähetettyä, kun karjaisin miehelle, että tulee äkkiä painamaan hoitajakutsua, SE TULEE NYT!! Miehellä kesti hetki tajuta mutta onneksi hyvin pieni hetki. Kätilö tuli sisään 9.50, huusin, että "se tulee!", johon kätilö vastasi iloisesti ovelta: "Niin näkyy! Anna tulla vaan ihan rauhassa!" Voi jumalauta, ei tän nyt näin pitäny mennä. Missä oli ponnistamisen tarve? Nyt sattu vaan ihan s****nasti ja tuntui, kun jalkovälissä olisi ollut meloni jumissa. Käännyin varovasti selälleen puoli-istuvaan asentoon, yks supistus ja kau-he-a kipu! Sanoin jopa kätilölle, että ottaa sen pois, kun sattuu niin vietävästi. 10.00 kuului sydämen sulattava rääkäisy, pikkusisko oli tullut maailmaan. Vauhtia haettiin siis pitkän kaavan mukaan mutta loppujen lopuksi homma eteni hurjaa vauhtia. Synnytyksen kesto vaiheittain: I 1h 55min II 5min III 10min Tyttö syntyi 2.2.2011 klo 10.00 mitoilla 3418g ja 50cm, py 33cm. Apgarpisteet 9-10 Vaikka vauhti oli päätä huimaava ei mammalle tullut tikin tikkiä. Kotiinkin päästiin jo seuraavana päivänä.
  10. Puolen vuoden kunniaksi omasta eturepusta kuvaa.
  11. Ihana porkkanapimu!
  12. Todella kauniit nimet dawnie!
  13. Niin ja kiitos kuvakehuista! Onhan tuo pikkusisko(kin) aikamoinen tukkajumalatar. Mutta kovin mieluusti olisin ottanu näillä helteillä kaljun vauvan, voi sitä tuskan ja hien määrää! Ja en mä kieltämättä odota kauheen innolla sitäkään aikaa, kun päivän ruokalistan voi tarkistaa neidin kiharoista...esikoisella oli pakko pestä viime kesänä pehko JOKA päivä.
  14. Noi mä taisin ostaa viime keväänä laivalta, kun olin menossa Tukholmaan. Merkki on semmonen kun Checkmate. Mun mielestä isommista kaupoista löytyy myös, mm. Sokos ja Stockmann. Ja oon mä pikkupinnejä löytäny H&M:ltäkin.
  15. 13.6. "Kesä on ihanaaaaa!" Terveisin thulin ja kesätytöt