dasta

Jäsen
  • Content count

    81
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by dasta

  1. Pitkästä aikaa tulin tännekin käymään. Meillä Iiris aloitti syksyllä ekaluokan ja Satu eskarin. Molemmat ovat samassa, n 40 lapsen kyläkoulussa jossa siis on sekä eskari että ala-aste. Molempien taival on käynnistynyt hyvin joskin olemme ns kehityskeskustelussa miettineet Iiriksen luokanvaihtoa. Tyttö täytti keväällä seitsemän ja osaa nyt lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi yhteen- ja vähennyslaskun, opetelee kertotauluja (osaa laskea esim 13 x 8) ja hinkuaa jatkuvasti että opettaisin jakolaskun ja desimaaliluvut. Niinpä olemme miettineet tytön luokanvaihtoa toiselle luokalle joko joululta tai mahdollisesti kolmannelle luokalle ensi syksynä. Vielä ei päätöstä olla tehty koska olemme vanhempina kahden vaiheilla (ja niin on kyllä opettajakin). Toisaalta olisi parempi mikäli koulu esittäisi jonkinlaista ajatushaastetta ettei tytär oppisi että kaikesta selviää kuin vettä vaan, toisaalta minua arveluttaa heittää tytärtä liian vaativiin haasteisiin joita kolmosella jo tulee (englannin kieli jne). Katsotaan nyt. Neiti nuorempi onkin sitten ihan oma tarinansa Lisään vielä että pienestä kyläkoulusta on se etu, että opettajan näkee joka aamu kun lapset vie kouluun ja puhelimella tai sähköpostilla voi kysyä asioita päivittäin. Niin ja reissuvihko on ahkerassa käytössä kans. Meidän tytöt jäävät koulun tiloissa olevaan ip-kerhoon josta heidät sitten haetaan joko mun tai miehen toimesta.
  2. Meillä tytöt ovat olleet oikeastaan koko ajan selkeästi "yksikätisiä". Iiris on aina ollut oikeakätine, Satu taas pienestä pitäen puhdas vasuri. Meidän perheessä minä, mies ja Satu ollaan vasenkätisiä, vain Iiris on oikeakätinen. Perinnöllistä tuo on koska isäni ja äidinisäni olivat molemmat vasenkätisiä (minä sisaruksista ainoa vasuri), mies puolestaan on tiettävästi sukunsa ainoa vasuri vaikkei noista vanhuksista aina voi tietää. Onhan ihan tunnettua että ennen pakotettiin lapset oikeakätisiksi. Minutkin aikoinaan (70-luvun lopussa) pakotettiin neulomaan oikeakätisesti koska opettaja ei osannut neuvoa vasuria. Meillä Iiriksen kohdalla pitänee kotiopetuksen onglema ratkaista sillä että mummi oikeakätisenä saa neuvoa lapsenlapselleen käsityöjutut, minä sit opastan vasenkätistä Satua. Vauvana, ja vielä taaperonakin, laitoin tytöille aina lusikat ym käteen otettavat asiat keskelle pöytää ja annoin itse valita kummalla kädellä siihen tartutaan. Tarttuva käsi saattoi vaihdella mutta aina kynä, lusikka tms vaihdettiin äkkiä "oikeaan" käteen.
  3. En kaunistautunut tasan mitenkään. Kulmat ja ripset ovat mustat muutenkin. En muista enää kävinkö hiusten leikkuussa vai en mutta jos kävin niin ei se synnytyksestä johtunut. Jälkikäteen ajateltuna jalkahoito olisi ollut hyvä juttu koska vatsan vuoksi ei saanut enää omia kantapäitään itse hoidettua. Mitään meikkaamista tms en edes kuvitellut tekeväni. Minä en raskausaikana värjännyt hiuksia ollenkaan kun sanottiin ettei se väri välttämättä tartu (hormoneista johtuen).
  4. Esikoisella muistaakseni 1,6 litraa. Lisäverta en saanut ja hutera olo asettui muutamassa päivässä rautalääkityksen turvin vaikka hb putosikin reilusti alle sadan. Kuopuksesta en muista, olisiko mennyt puolisen litraa sektion vuoksi.
  5. olen aina ollut sitä mieltä että terve lapsi pitää huolen ruuastaan. Meillä ei ruokaa tyrkytetä eikä houkutella tai pakoteta syömään. Ruoka tarjotaan viidesti päivässä ja sitä syödään mitä on pöydässä tarjolla, vaihtoehtoja ei ole. Jos ruoka ei maistu on 2 lusikallista maistettava mutta sen jälkeen saa pöydästä poistua. Ruualla ei leikitä ja pöydässä käyttäydytään kauniisti, pyydetään mm poistumislupa. Ruoka-aikojen välillä ei anneta mitään muuta kuin vettä juotavaksi. Jos olen laittanut lautaselle ison (tai vaikka normaalinkin) ruoka-annoksen ja vain puolet menee niin sitten menee enkä tuputa enempää. Tosin, jos ei lautanen tyhjene ei sit saa jälkiruokaakaan. Näillä ohjeilla meillä on pelattu alusta pitäen (no tuo poistumisjuttu on tullut vasta vuosi sitten) ja ihan hyvin on mennyt eivätkä lapset ole nähneet nälkää Minusta on ihan luonnollista että ajoittain on huonomman syömisen kausia. Tällöin tarjoan kyllä ruuan kuten ennenkin mutta laitan lautasella ainakin puolet pienemmän annoksen kuin normisti. Pyytää sitten lisää jos haluaa.
  6. Meidän talossa eletään meidän säännöillä, myös lapsivieraat. Muualla on voimassa oman perheen säännöt, ovat yleensä riittäneet kun säännöt ovat aika tiukat.
  7. Meillä taas oli "kaikki", rivari pihoineen, auto(t), tiskarit, pyykkärit, mikrot ym. Olen niin patalaiska äiti että teetän koneilla kaiken mahdollisen minkä voin. Myös kertakäyttövaippoja käytin kun en halunnut enkä jaksanut pyykätä kestoja (ei kyllä tullu mieleenkään). Keskustassa asuessa olisi pärjännyt ilman autoa, mutta kun lähti ostamaan viikon ruuat marketista niin en niitä kolmea-neljää ruokakassia olisi saanut kotiin ilman autoa. Nyt kun asutaan maalla ovat autot pakolliset, samaten kaikki muutkin mukavuudet mitä pystyy hankkimaan Ilman pyykkitornia ja tiskaria en olisi päivääkään. Mitä tulee pihalla nukuttamiseen, sitä meillä on tehty aina. Alusta pitäen opetin vauvan nukkumaan ulkona ja paikallaan olevissa vaunuissa ja tytöt nukkuivat joka päivä päikkärinsä ulkona reilun vuoden ikään asti. Pihoilta kuului meteliä muttei se haitannut kun siihenkin opetettiin että talossa ei ole hiljaista kun vauva nukkuu vaan puhua voi normiäänellä ja imuroida ihan rauhassa. Jos isovanhempia tai muita sukulaisia ei ole antamassa tilapäishoitoapua suosittelen soittamaan lähimpään MLL:n toimipistteeseen. Sieltä saa tiedot heidän koulutetuista hoitajistaan. Kun tutustuu yhteen/kahteen hoitajaan alusta pitäen voi huoletta lähteä vaikka kerran kuussa syömään tms. Hoitaja on tuttu sekä lapselle että vanhemmille joten ei huolta. Kustannuskin on minusta ihan kohtuullinen siitä saatavaan hyötyyn nähden.
  8. Minä en ole käynyt Thaimaassa mutta me oltiin Madeiralla kun tyttö oli 6 kk ikäinen. Minulla oli mukana kertispullopussit, yksi pussipullo ja kaksi tavan tuttipulloa sekä 6-8 pullotuttia. Pulloja ei tarvinnut ikinä desinfioida kun kaikki maito (ja velli) laitettiin noihin pullopusseihin. Sit vaan kerran päivässä hipsin keittiöön (oli pieni hotelli) ja keitin kaikki tutit. Suosittelen ehdottomasti, tässä maito tai velli lämpiää uskomattoman äkkiä - myös lentokoneessa jossa noi lämmitetään vesihauteessa (tai näin tehtiin silloin kun me matkustettiin). Noi pussit voi laittaa myös tavan tuttipulloon. Lisäksi meillä oli mukana matkarattaat ja rintareppu, molempia käytin ja molemmat olivat tarpeen.
  9. Kun en koko ketjua lukenut kysyn viisaammilta: mikä olisi paras paikka lomailla 4- ja 5-vuotiaiden tyttöjen kans? Matka on suunnitteilla aikaisintaan ensi keväälle/kesälle ja tällöin tytöt ovat 5 ja 6-vuotiaita. Haluamme hyvätasoisen hotellin jossa on lapsille leikkipaikka ja uima-allas sekä mahdollisuus tilapäislastenhoitoon (jotta ees kerran vois syödä rauhassa). Ranta lähellä ja semmoinen että sinne voi mennä lasten kans. Joku puuhapaikka (huvipuisto, eläintarha tms) vois myös olla ihan kiva jos niitä vaan löytyy. Olen itse ollut Kreetalla vain kerran, joskus 90-luvulla joten muistikuvat ovat varsin hataria.. Lisäys. Ja koska matkalle todnäk lähtee myös miehen tyttö pitäisi majoitustiloissa olla väh 2 makuuhuonetta jotta 5 ihmistä sopii yöpymään.
  10. Jos en saa nukuttua olen tajuttoman äkäinen.
  11. Minulla on ollut hormonikierukka yli neljä vuotta ja olen ollut tosi tyytyväinen. Se laitettiin kuopuksen syntymän jälkeen. Laitto sattui vähän muttei mitenkään kohtuuttomasti, ihan tk-lääkäri laittoi. Kerran lyhennettiin lankoja kun mies valitti että pistää Tiputteluvuotoja esiintyi muistaakseni n 4 kk (koko ajan vähentyen tosin) ja sen jälkeen olen selvinnyt ilman särkylääkkeitä ja supersiteitä - pikkarisuoja on riittänyt. Mitään muitakaan oireita ei ole ollut, turvotusta tms. Kun ensi keväänä on tää otettava pois aion laitattaa samantien toisen tilalle.
  12. Me kumpikin voimme jäädä hoitamaan sairasta lasta kotiin max 3 päiväksi vain ilmoittamalla siitä töihin. Todistusta ei siis tarvitse toimittaa. Tämän jälkeen pitää sit olla lääkärintodistus mutta yleensä noi pikkutaudit paranevatkin viikossa. Tytöt viemme hoitoon jos on vain nuha tai vähän yskää. Kuumeisena ollaan tietysti kotona, vielä se yksi kuumeeton päivä mukaan luettuna. Jos yskä on kova ja vointi väsynyt jäädään kotiin. Yleensä vuorottelemme miehen kanssa noita hoitopäiviä, siten voi olla kotona eikä töissä jää kauheeta työruuhkaa. Lähinnä minulle kun mulla ei ole sijaista, mies sensijaan voi tehdä töitä myös kotona tarvittaessa. Jos vain toinen tytöistä on sairas ovat molemmat kotona, tervettä lasta en vie hoitoon vaikka voisinkin - paitsi jos lapsi välttämättä haluaa.
  13. Maitoa ei lämmitetty enää 8 kk jälkeen kun siirryttiin kokonaan pois pullosta nokkamukeihin. Vuoden iässä lopetettiin korvikkeen anto ja siirryttiin tavalliseen maitoon jota en ole koskaan lämmittänyt.
  14. Meillä ei oikeastaan napostella koskaan, paitsi juhlissa. Jos kuitenkin on tilanne missä naposteltavaa tarvitaan (just nää juhlat) niin yleensä teen kurkkutikkuja, tomaattilohkoja, porkkanatikkuja ja kukkakaalikukintoja. Niille sitten kermaviilistä dippauskastike (mausteeksi hiven sinappia, sokeria, suolaa ja ruohosipulia). Useinmiten toi dippikastike jää vähälle käytölle ja vihannekset syödään suoraan. Lisänä voi olla halkaistuja viinirypäleitä, omenalohkoja (jotka tosin tummuvat äkkiä) ja luumupuolikkaita. Jos naposteltava on samalla myös ruoka niin mukaan tulee sitten minilihapullia ja -pizzoja (tomaattikastike, jauheliha, juusto). Myös prinssinakkeja menee joskus. Cocktailtikut joissa on juustopala, lihapullapala ja puolikas viinirypäle ovat erittäin suosittuja. Erikoistilanteessa kuten synttäreillä ostan naposteltavaksi ns suolakaloja (tosin niissä on vähemmän suolaa kuin sipseissä) ja maissinaksuja.
  15. Meillä puuronsyönti loppui joskus vuosi sitten (nyt tytöt 5 ja 4). Hoidossa aamulla syödään puuroa, leipää ja maitoa. Lisänä porkkanaa, hedelmää tms. Kotona aamulla syödään uutta suosikkia jogurttimuroja (muroja sekoitetaan jogurtin sekaan), viiliä, pelkkää jogurttia, paahdettua sämpylää, hapankorppua, leikkeleitä, maitoa. Näitä sopivasti sekoitellen. Väli- ja iltapalana on yleensä leipää, juustoa, maitoa, viili/jogurtti/hedelmäsose, kiisseli, hedelmä ja/tai täysmehu. Erilaisilla variaatioilla.
  16. Meillä tytöillä on aina ollut syömättömyyskausia vaikka pääsääntöisesti hyvin syövätkin. Kun kausi alkaa annan olla syömättä. Ruoka-ajat ovat säännölliset eikä niistä jousteta jos lapsi on terve, sairausaika on sitten asia erikseen. Ruoka-aikaan tullaan pöytään, kaksi lusikallista maistetaan ja jos ei maistu saa poistua pöydästä. Ruoka-aikojen välillä en anna muuta kuin vettä, selitän että meillä syödään ruoka-aikaan ja jos ei maistu niin sitten joutuu odottamaan seuravaan ruokaan. Ruokaa tarjotaan viisi kertaa päivässä joten se on ihan riittävästi. Meillä ovat aina syöneet sen verran että ovat hengissä pysyneet ja kausi on mennyt ohi omia aikojaan. Jos lapsi on sairas niin sitten pitää tietysti toimia sairauden mukaan. Koskaan en ole aloittanut mitään lentokone- tms. leikkiä. Meillä ruokapöytä on syömistä, ei leikkiä tai lukemista varten. Nämä säännöt ovat olleet voimassa siitä lähtien kun tytöt tulivat ruokapöydän ääreen syöttötuoleissaan, jos ruualla leikittiin kielsin kerran, jos ei uskottu nostin pois pöydästä. Koskaan en pakota syömään lautasta tyhjäksi vaan saavat syödä sen mitä maistuu. Sääntönä kuitenkin on se, että jos ei syödä varsinaista ruokaa ei myöskään syödä sitten jälkiruokaa. Annoskoon pyrin laittamaan aina niin pieneksi että jaksavat syödä kaiken, pyytävät sitten lisää jos vielä jää nälkä.
  17. Täällä toinen outo Minä rakastan lastenvaatteita ja ostan niitä ihan reippaastikin. Minä pidän siitä että tytöillä on sopivat vaatteet (ja varavaatteet ja niiden varat) joka tilanteeseen eikä mitään tarvitse ostaa viime tipassa vaan kaikkeen on varauduttu etukäteen.
  18. Me asumme Savossa ja täällä on sekä talvia, tuiskuja että tuulia - myös niitä pakkasia. Meillä pukeudutaan suunnilleen tämän kaavan mukaan: - n. +10 - +5 astetta: jos tuulee kovasti voidaan laittaa joko vk-asu tai sit normi ulkopuku. Jos sataa laitetaan kuriksete jos ei käytetä vk-asua joka siis pitää vettä. Jos tuulee ja lämpötila on lähellä viittä voi tavan puvun alle laittaa collarihousut ja -takin. Tuulesta riippuen laitetaan joko muumihattu kun ei tuule (puuvillakangasta, pieni lieri, ei korvasuojia) tai puuvillapipo jos tuulee. Sormikkaat käteen kun päästään lähemmäs viittä astetta. Säästä riippuen joko ulkokengät (ei lenkkarit vaan enempi kävelykengän tyyppiset) tai kumpparit. - +5 - 0-keli: vk-haalari. Sormikkaat tai vk-rukkaset lämpötilasta riippuen. Puuvillapipo tai kypärähattu kylmyydestä riippuen. Yleisemmin karvavuorikumpparit (lenkkarit vielä jos on kuivaa). 0-kelistä -5 asteeseen: kuten edellä mutta vk-rukkaset, vk-puku ja alle villahaalari. Jos kuivaa niin jalkaan kuomat, jos märkää niin kumpparit. Hattuna puuvillapipo jos ei tuule (ja kauluri tietysti) jos tuulee ja mittari lähellä -5 astetta niin sit kypärähattu. -5 - -10 astetta: siirrytään talvihaalariin ja kuomiin, talvirukkasiin ja kypäräpipoon - 10 -> astetta: kuten edellä mutta tarvitaessa villahaalari alle. Harvoin tytöt menevät ulos jos pakkasta on enempi kuin 20 astetta. Tällöin ulkona ollaan noilla samoilla vehkeillä sen aikaa minkä tarkenee liikkuessa. Itse hankin ehdottomasti lapselle toppahaalarin. Vaikka vk-haalari pitää tuulen ja veden, ei se kykene pitämään jäätyneen maan kylmyyttä haalarin ulkopuolella, ainaki meillä lapset usein istuvat lumihangessa, jäätyneessä maassa tai vain loskan keskellä. Lisäksi nykyiset haalarit ovat niin kevyitä etteivät ne päällä juuri paina. Lisäyksenä vielä että villahaalarissa kannattaa satsata laatuun. Minä ostan meillä tytöille aina Greenhillin haalarit vaikka ovat aika kalliita. Lisäksi pidän niistä enemmän kuin Kivatin haalarista. Kivatissa kaulus ja resorit ovat puuvillaa mikä on jäätävän kylmä kastuessaan (vaikka syljestä jos tulee syötyä lunta). Greenhillissä koko haalari on konepestävää villaa. Ja 100% villaa (näin muistelen) koska tekokuitu tekee haalarin kostuessaan kylmäksi, villa siirtää kosteuden poispäin.
  19. Kyllä kumpparit ovat meillä kurakelillä ihan ehdottomat. Kun lapset ovat sekä kotona että perhepäivähoidossa omakotitalossa jonka ympärillä on metsää,nurmikko on märkää ja ojanpohjilla ym kuraa ja loskaa niin noi ovat ainoa vaihtoehto. Päivän ulkoiluissahan tehdään kaikkea muuta kuin istutaan hiekkiksellä eli samotaan lähimetsässä, tutkitaan kaikki ojanpohjat,pusikot ym mitä vaan ehtii. Ja siinä kumppari on oiva peli. Meidän tytöt käyttävät noita aina tarpeen tullen syksystä kevääseen eikä jalan asentoon ole ainakaan näkyviä virheitä tullut. Meillä käytössä on aina Nokian karvavuorikumppari, on kevyt,lämmin ja luonnonkumista tehty eikä synteettinen. Just ostin Iirikselle syksyksi/talveksi uudet punaiset kumpparit.
  20. Lapsiluku täynnä. Tyttäriä minulla on mieheni kanssa kaksi, miehellä tytär edellisestä liitosta. Lapsia olisin voinut halutakin vielä yhden mutta ikä tekee tehtävänsä. Täytän syksyllä 43 enkä enää koe jaksavani raskautta ja vauva-aikaa. Kun lisäksi molemmat raskauteni olivat vaikeita ja kuopus syntyi keskosena en ota enää riskejä vaan "tyydyn" näihin kahteen. Haikeaa mutta kuitenkin helpottavaa kun päätös on tehty. Toisaalta, tässä iässä raskaaksi tuleminen ei olisi muutenkaan ehkä helppoa ja ikä on myös riskitekijä vauvan terveydelle. Olen kaksi tervettä lasta saanut ja kiitollinen siitä. Vaikeinta päätöksenteossa oli se, että tähän asti on aina ollut niin että asiat on voinut tehdä "sitten joskus" eli maailma on ollut avoin kaikelle. Ensimmäistä (eikä viimeistä) kertaa elämässäni olen tullut siihen vaiheeseen että joku/jokin asia on lopullisesti ohi. Sitä oli aika vaikeaa hyväksyä ja vei oman aikansa tottua ajatukseen.
  21. KYS

    Minä en ollut kummankaan tytön kanssa synnytysosastolla koska molemmat menivät vauvateholle, esikoinen 2 h ikäisenä ja kuopus samantien heti synnytyksen jälkeen. Olin siis "käynnistettävien" osastolla koska se oli vauvatehoa vastapäätä (ja siellä oli enemmän tilaa). Henkilökunnasta ei ole mitään pahaa sanottavaa, mulle järjestyi ruuat ja kaikki vauvan hoitojen mukaan kun suurimman ajan tietysti vietin siellä teholla - heti kun itse liikkeelle pääsin. Kummallakin kerralla olin sairaalassa viikon (ekakerralla sain jonkin tulehduksen ja tokakerralla sektion vuoksi). Vauvateholla henkiökunta on aivan loistavaa! Oikeastaan ainoa miinus minkä muistan oli se, kun esikoisen jälkeen joku (kätilö?) tuli minua pesemään ja oli minusta erittäin kovakourainen. Todennäköisesti siksi että olin niin väsynyt ja piestyn oloinen että normaalipesu tuntui melkein väkivallalta. Muuten ei ole mitään valittamista, tietoa ja apua sain aina kun sitä pyysin ja kaikki vauvojen hoitotoimenpiteet selvitettiin tarkasti.
  22. Kun synnytys käynnistettiin tipalla alkoivat supistukset. Ne tuntuivat mutta minusta eivät sattuneet. Kiikuin tuolissa ja seurailin käyrää ja hymähdin kun kätilö kysyi että tarvitaanko kivunlievitystä. Muistan ajatelleeni ettäjos tää ei tämän pahempaa ole niin hyvin menee. Ja meni kunnes lääkäri repäisi kalvot - siitä kipu räjähtä kolmosesta ysiin samantien. Koski ja helvetisti. Se kipu - niin kova kuin se olikin - oli kuitenkin jotenkin niin erilaista kuin muu ikinä tuntemani kipu. Ihan kuin olisi kiivennyt kukkulan huipulle missä tiesi että kipu laantuu, laskeutunut laaksoon ja kivunnut taas. Kipu oli repivää ja raastavaa mutta kuitenkin sellaista että sen pystyi jotenkuten hallitsemaan. Pyysin - ja sain - epiduraalin ja se vei kivut etäälle, vähän niinkuin lasin taakse. Supistukset tuntuivat edelleen mutta kivulta oli kärki poissa. Ponnistusvaiheessa kivun aisti mutta se oli jotenkin niin takana kun koko kroppa vaan pakottautui työntämään että sitä ei silleen tajunnut. Kun tyttö syntyi katosi kipu samantien. Paitsi sitten kun istukka ei irronnutkaan ja kolme kätilöä huhki milloin mahanpäällä milloin tökkimässä akuneuloja varpaisiin että saisivat istukan irti. SE oli kuulkaa paljon paskempi juttu kuin synnytyskipu. Lopulta sanoin että nyt riittää, ei enää tippaakaan tätä, ja sitten istukka kaavittiin irti nukutuksessa. Kuopuksen synnytys käynnistyi itsekseen ihan liian aikaisin, ja se oli kivuton. Pelkällä hengityksellä selvisin sairaalaan jolloin olin jo 8 cm auki ja uskon että koko synnytys olisi mennyt ilman lievitystä jos synnyttää olisin saanut.
  23. Mun rakas mieheni varustautui synnytykseen verkkareilla, kameralla, videokameralla, tietokoneella ja TM-lehdillä (lähes vuosikerta). juu, insinööri Kuvasi innoissaan vähän joka paikkaa - muisti kuvata myös äitiä. Soitti mulle musiikkia ja teiki kaikki mitä pyydettiin. Kunnes.. alkoi olla tuska kovimmillaan (just ennen epiduraalia) ja sit mies rynnii siihen petin viereen sen hemmetin videokameransa kanssa ja sanoo mulle "sano nyt kameralle jotain miehekästä" johon minä räjähdin "tunge vit*uun se kameras! Tai älä sittenkään, siellä on vähän ahdasta just nyt" Miesparka seisoi ihan nolona ja kätilö meni tyrskimään käytävään.. Vähän myöhemmin kun alkoi ponnistusvaihe ja epiduraali oli jo lähes haihtunut karjuin miehelle (runsaasti kiroten) "Etkö sä helvetti osaa tukea sieltä selästä" ja kaikkea muuta yhtä fiksua niin mies otti ilokaasukopan käteensä ja mumisi kätilölle "onks tässä hei ilokaasua vai hulluruohoa?" Että silleen. Kun neiti sitten oli syntynyt - ja sänky ja alapää tietysti sen näköiset verineen kaikkineen - yritti mies ängätä jalkopäähän ottamaan kuvaa vauvasta. Kätilö vetäisi lakanan mun päälle ja sanoi miehelle ihan nätisti "jos kuitenkin odotettais niin kauan että saadaan äiti ja veret peitettyä. Minä olin niin väsynyt ja sekaisin että olin kuulemma karjaissut miehelle "Jos sinä tunget sen saa**nan kameran sinne alapään tienoille vielä kerran niin on muuten viimenen kerta kun edes näet koko osastoa" Mä olenkin kauheen kuldurelli ja fiksu ja lempeä..
  24. Esikoisen synnytys kesti noin 9 tuntia alkaen siitä kun laitettiin tippa supistusten tehostamiseksi (käynnistys), ponnistusvaihe kesti 9 min. Kuopus syntyi alle kolmessa tunnissa alkaen siitä kun heräsin aamuyöllä supistuksiin ja päättyen siihen kun tehtiin hätäsektio (joka kesti pitkään vaikean ulosauton vuoksi).
  25. Esikoinen syntyi rv 37+0 käynnistyksellä, käynnistettiin kalvon puhjettua yläosasta. Kuopus syntyi rv 31+5 hätäsektiolla synnytyksen käynnistyttyä omia aikojaan. Sektiohetkellä olin auki jo lähes 8 cm mutta alatiesynnytystä ei voitu tehdä vauvan perätilan, viikkojen ja kaulan ympärilläolleen napanuoran vuoksi.