Ouna

Aktiivijäsen
  • Content count

    5896
  • Joined

  • Last visited

About Ouna

  • Rank
    Ei muuta elämää

Contact Methods

  • ICQ
    0

Recent Profile Visitors

1523 profile views
  1. NKL

    Mä synnytin Naistenklinikalla lokakuussa 2018. Kokemus oli oikein hyvä. Synnytys käynnistyi spontaanisti supistuksilla kotona ja soittaessani synnytysvastaanottoon sain hyvät ohjeet. Kun sit saavuttiin paikalle niin meidät ohjattiin hetkeksi aulaan odottamaan ja sit päästiin suoraan synnytyssaliin. Huone oli tosiaan iso ja siisti. Kokoajan meitä hoiti kaksi kätilöä, ekassa vuorossa oli harjoittelija ja toisessa perehdytettävä päätoimisen kätilön lisäksi. Me nähtiin myös pari lääkäriä. Synnytys päättyi kiireelliseen sektioon ja leikkaushuone oli aivan synnytyshuoneen vieressä. Mun mies sai leikkaussalivaatteet ja pääsi mukaan sektioon. Vauvalla oli syntyessään kaikki hyvin, joten mies sai leikata napanuoran ja vauva tuotiin mun rinnan päälle hetkeksi ja muuten oli isänsä sylissä, sillä välin kun mun mahaa ommeltiin kokoon. Kun oli aika lähteä heräämöön, mies lähti vauvan kanssa kätilön matkaan takaisin synnytyssalin punnitsemaan ja pesemään vauvaa, minkä jälkeen tulivat mun luokse heräämöön. Osastolla 52 olin kaksin vauvan kanssa neljän hengen huoneessa, mutta pääosin petipaikoista oli käytössä 2-3. En tainnut samaa kätilöä nähdä kuin kerran kun joka vuoroon tuli uusi kätilö, mutta oikein mukavia olivat he kaikki. Lastenlääkärin juttusilla käytiin kahdesti, kun kätilö halusi lääkärin tarkistavan vauvan hengitystä. Muuten saatiin olla rauhassa, ja kysymällä sain apua. Ruoka tuotiin mulle sektiopotilaana sängyn vierelle, kunnes pääsin jaloilleni. Osastolle sai tulla käymään vain vauvan isä ja sisarukset. Me kotiuduttiin, kun vauvalle tuli 2 vuorokautta ikää täyteen. Kaikenkaikkiaan kokemus oli se, että meitä kuunneltiin ja toiveita noudatettiin ja saatiin empaattinen kohtelu kautta linjan. Lisään vielä että hyvät oli käynnit äitiypolin puolellakin raskausaikana, kävin pelkopolikäynneillä, synnytystapa-arviossa ja kokoarvioultrassa loppuraskaudessa.
  2. Meidän 3-v on nyt just kolme vuotta täytettyään alkanut itse ottaa nallen unileluksi. Aiemmin ei ole yhtään kiinnostanut unilelu, vaikka on tarjottukin ajoittain jo pikkuvauva-ajoista asti.
  3. Aivan selvä plussa on @Maisamou ja tosiaan näyttää vahvistuneen edelliseen verrattuna. En tunne tuon lääkkeen vakuutusta, ja toivon että oikeasta plussasta on kyse.
  4. Selvä punainen viiva tän päivän pc:ssä! Ja eilisestä rfsu:n herkässä näkyy selvä vahvistuminen.
  5. Oijoi @stina, onneksi ei sattunut mitään kun pyörryit. Mä pyörryin ekassa raskaudessa yhden kerran kotona kylppärissä, mut ehdin kyykistyä niin en kolhaissut itseäni onneksi. Muuten en pyörtyillyt vaikka kovasti Huomasinkin viikkotolkulla. Tsemppiä! Mun äiti kuulemma mua aikanaan odottaessa oli myös tolleen dramattisemmin pyörtynyt keskellä kaupunkia pankin portailla.
  6. Ehkä siellä jotain erottuu, kuin oikein tiiraa. Ehkä vielä viivanpaikka.
  7. Esikoisesta tuli 17 kg ja kuopuksesta 14 kg.
  8. Esikoisen synnyttyä kotiuduttiin neljäntenä päivänä. Vauva oli silloin ekan vuorokauden hoidossa vastasyntyneiden osastolla. Kuopuksen synnyttyä kotiuduttiin kun vauvalla oli kaksi vuorokautta tullut ikää täyteen.
  9. Toisen synnytyksen jälkeen en meikannut osastolla enkä ees kotiin lähtiessä. Tai no mun huulirasvassa on punaista sävyä, sitä varmaan sipaisin. Meikkipussi oli kyllä mukaan pakattuna.
  10. Molemmat synnytykset päättyneet kesken avautumisvaiheen kiireelliseen sektioon (eka 5cm auki ja toka 7cm). Sektiohaavat ja sisuskalut siitä ympäriltä olivat molemmilla kerroilla pari viikkoa kipeät niin että tarvitsin ibuprofeeni ja parasemoli lääkitystä. Lisäksi koski kohdunsuun tienoille, samaan kohtaan missä synnytyssupistuksetkin eniten sattui, ainakin viikon verran.
  11. Mun molemmat synnytykset päättyivät kiireelliseen sektioon, eli leikkauspöydällä makasin.
  12. Esikoisen kanssa kipeät supistukset alkoivat lapsivesienmenon jälkeen illalla, vauva syntyi aamuyöllä. Kuopuksen kanssa kipeitä supistuksia tuli kahtena päivänä ennakoiden. Sunnuntaina aamuyöstä heräsin kipeisiin supistuksiin. Maanantaina kipeitä supistuksia tuli muutamia mutta taukosi välillä. Säännöllinen supistelu alkoi maanantai-iltana ja vauva syntyi tiistaina iltapäivällä.
  13. Mulla huimausta oli kummassakin raskaudessa alku- ja loppuraskaudesta. Ekassa raskaudessa suorastaan pyörrytti rv18 asti. Muistan kuinka töissäkin välillä istuin koneen äärellä pitäen työpöydän reunasta kiinni kun niin kovin pyörrytti. Toisessa raskaudessa ei onneksi huimannut niin paljoa eikä niin kauan, vaikka välillä huippas niin että piti äkkiä istua/kyykistyä. Kummassakin loppuraskaudessa paikallaan seisominen, esim kassajonossa, on ollut hankalaa, kun silloin huippasi. Verenpaineet mulla on ollut kummallakin kerralla läpi raskauksien tasaisesti noin 75/115 eli ei kovin alhaiset, joten niistä ei ehkä syytä löydy.
  14. Me aloitettiin esikoisen kanssa muskari ja avoimessa päiväkodissa käynti 7-kuisena kun syyskausi silloin alkoi näissä touhuissa. Silloin vauva alkoi vähän jo kiinnostua erilaisista touhuista ja mä kaipasin jotain aikataulua ja toimintaa äitiyslomaan. Meille löytyi tosi kiva muskari, joka toimi sellaisessa paikassa, jossa on hyvät tilat, johon jäädä vaikka syöttämään lasta. Siinä oli helppo kysäistä vieressä olevalta minkä ikäinen lapsi on, ja siitä se juttu pikkuhiljaa alkoi, tutustuin muihin äiteihin. Avoimen päiväkotiin menin aluksi vauvan kanssa myös ohjattuun muskari hetkeen, siitä oli sit helpompi jäädä vähäksi aikaa katselemaan.