Ouna

Aktiivijäsen
  • Content count

    6200
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Ouna

  1. Pc:n viiva näyttää hyvältä! Paljon onnea plussasta @Snapper! Toivottavasti veritestikin huomenna kertoo positiivista.
  2. @Snapper selvästi punertaa tämäkin viiva vaikka haaleahko onkin. Toivotaan parasta ja että alkaa testiviiva vahvistua ja verikoehan sut kertoo vielä tarkemmin hcg-tason. Mulla ekassa raskaudessa viivat vahvistuivat hitaasti, testasin sillon ekan kerran noin dpo20 ja viiva oli vain hieman tummempi kuin mitä sulla näissä testeissä. Tämä nyt vaan tsempityksenä (onko toi ees sana) et viivan vahvuus ei välttämättä merkkaa mitään.
  3. @Snapper kyllä siinä selvästi punertava viiva on!
  4. @Felicidad aivan selvä plussa, onnea! @Eleeo minäkään en tuota testiä tunne. Joku varjo/viivan paikka kuvassa näkyy, mut ei siitä sen enempää voi sanoa. Toivottavasti selkenee pian.
  5. Kuopus punnittiin 8kk neuvolassa kymppikiloiseksi. Esikoinen oli kymmenkiloinen joskus vähän yli 1-vuotiaana (neuvolakortissa 1-v 9,2 kg ja 1,5-v 10,6 kg) Molempien poikien syntymäpaino noin 4,3kg ja pituuskasvu molemmilla vauvavuonna samoissa senttilukemissa.
  6. Täällä olikin kuva, hienosti vahvistuu @Doremifa.
  7. @Doremifa ihan selvästi on vahvistunut! Pidetään peukkuja että vahvistuu edelleen! @Lotta_lla viimeisimmässä kuvassa kyllä punertava viiva. Vahva on kyl viiva jos on haamu/plussa, toivitaan parasta. Mä tota testiä kokeilin yritys aikana reilu vuosi sitten ja sain muistaakseni parissa kierrossa jonkun tihrustettavan viivanpaikan, nii kuin sain esim pc:lläkin, mut en plussakierroissa tota testiä käyttänyt. Eikä ne viivanpaikat noin selviä olleet.
  8. Tyttöä mäkin veikkaan @Ewwwie.
  9. Kyllä sattui. Ekassa synnytyksessä vedet meni ekana ja supistukset kun alkoivat niin tulivat kolme peräkkäin ja kolmikkojen välissä oli minuutin tauko. Tens ja ilokaasu auttoivat ja pystyasento jumppapallon päällä oli hyvä. Pahin oli kuitenkin väsymys kun synnytyssalissa olin yöllä ja vedet oli menneet edellisenä yönä eikä siinä välissä ollut nukuttu. Väsyneenä ei jaksanut ottaa kipua vastaan. Itse kipu oli repivää ja polttavaa ja tuntui kohdusuulla ja selässä. Epiduraali vei kaikki kivut. Kauaa en ehtinyt huilaamaan kun jouduttiin vauvan ahdinkotilan takia kiireelliseen sektioon. Toisessa synnytyksessä supistukset alkoivat ihan siedettävinä ja pärjäsin hyvin ilokaasulla ja tens-laitteella. Tällä kertaa supistuksia tuli yksi kerrallaan ja välissä oli tauko. Totesin siinä että joo kerran vielä tässä synnytän ja sit ei tarvii enää koskaan. Avautuminen kuitenkin jumittui, joten kalvot puhkaistiin. Sen jälkeen supistukset suorastaan räjähtivät ja pyysin heti epiduraalin. Sitä odotellessa huusin räkä naamalla enkä pystynyt kivuissani edes liikkumaan sängyllä. Epiduraali sitten auttoi kyllä. Ja taas oltiin yöllä lähdetty ja synnytys venyi iltapäivälle. Olin taas väsynyt ja aloin epiduraalin heiketessä jo hieman ahdistunut että miten jaksan synnytyksen lopun ja ponnistusvaiheen. No eipä sit tarvinnut kun lääkäri teki sektiopäätöksen uhkaavan ahdinkotilan takia ja se tuntui helpotukselta. Kummankaan sektion jälkeen en kovin kipeä oo ollut ja oon toipunut nopeasti. Toki kipuja leikkauksen jäljiltä oli viikon pari mut en niitä kovina kokenut. Ja totta on se että kipu unohtuu. Ja minäkään en kuvais supistuskipuja menkkakipumaisina. Mulla menkkakivut on jomottavaa, synnytyskipu oli polttavaa ja repivää.
  10. Meillä esikoinen oli kuopuksen syntymän aikaan 2v 10kk ja sai isovelilahjaksi ekat pikkulegonsa, paketin jossa oli peruspalikoita ja renkaita yms auton osia. Niistä on löytynyt iloa moneen hetkeen.
  11. Hieno juttu @Ewwwie että selvisi mikä niitä kemiallisia aiheutti ja että nyt on tietoa miten toimia tämän raskauden suhteen. Kiva kun kerroit, kun on täällä niitä lukuisia haamuja seurailtua.
  12. Voi ihanaa, paljon onnea @Ewwwie!
  13. Meillä esikoinen nukkui vauvana sivuvaunupinniksessä ekat 9kk ja sitten pinniksessä omassa huoneessaan 1v 10kk ikään. Öisin käytiin tarvittaessa rahoittelemassa takas unille, harvemmin oli tarve ottaa viereen, kipeänä lähinnä. Silloin 1v 10kk iässä esikoinen sai juniorisängyn eli pääsi itse pois sängystään. Kahden ikävuoden kieppeillä alkoi tulla öisin meidän väliin. Välillä omassa sängyssä nukkuminen sujui paremmin, mutta nukahtaminen on ollut aina haastavaa. Kuopus syntyi kun esikoinen oli 2v 10kk ja esikoisella alkoi olla myös mörköpelkoa, eikä omassa huoneessa nukkuminen sujunut yhtään. Kuopus on nyt 3kk ja on nukkunut alusta asti sivuvaunupinniksessä tai joskus mun kainalossa, jos oon ite nukahtanut kesken yöimetyksen. Esikoinen nukkui kuopuksen synnyttyä alkuun isän kanssa lastenhuoneessa ja tällä hetkellä mun vieressä, mut isä siellä lastenhuoneessa, kun muuten on sängyssä ahdasta. Ehkä sit kun kuopus on riittävän vanha, voisivat lapset nukkua yhdessä lastenhuoneessa ja minä ja mieheni saatais makuuhuone takas aikuisille.
  14. Meidän kahdelle lapselle tuli ikäeroa noin 2v ja 10kk. Oikein sopiva ikäero meidän perheelle. Emme halunneet kahta aivan pientä yhtäaikaa ja mä halusin myös imettää pitkään ja toki sektion jälkeen tarvitsin toipumisaikaa. Mutta emme myöskään halunneet ikäeroa kovin paljoa venyttää että lapset olisivat edes suunnilleen samalla ikätasolla eikä myöskään meidän vanhempien iät antaneet mahdollisuuttakaan vuosia odottaa. Toive toisesta lapsesta alkoi voimistua, kun esikoisella oli ikää noin 1,5v ja toisen raskauden yritys aloitettiin niin että ikäeroa lapsille tulisi vähintään noin 2,5v.
  15. Mun molemmat lapset ovat syntyneet kiireellisellä sektiolla, kummallakin kerralla syynä sikiön uhkaava asfyksia. Eka synnytys alkoi lapsiveden menolla. Synnärille mentiin 12 tunnin päästä, ja jäin osastolle antibioottitippaan, koska strepto oli positiivinen. Supistukset alkoivat siitä muutaman tunnin päästä illalla ja yöllä päästiin synnytyssaliin. Pian epiduraalin laiton jälkeen lepäilin sängyllä, kun vauvan sydänäänet romahtivat. Kätilö käski mut rivakasti kyljelleen ja toiselle ja sydänäänet palasivat. Kätilö päätti pyytää lääkärin paikalle. Lääkäri otti vauvan päästä verinäytteen laktaattikokeen ja se oli korkea, mut käskettiin kontalleen hengittämään ja lääkäri teki hätäsektiopäätöksen. Mut kärrättiin juoksujalkaa leikkausaliin, mun mies jäi ihmettelemään synnytyssaliin yksin tilannetta. Leikkurissa käyrät katsottiin uusiksi ja sektio muutettiin kiireelliseksi. Puudutus oli nopea, kun epiduraalikanyyli oli jo valmiiksi. Juuri ennen leikkauksen alkua joku huomasi hakea mun miehen myös mukaan istumaan mun viereen. Vauvan synnyttä lastenlääkäri tarkisti vauvan ja päätti että vauva tarvii ylipainehappihoitoa, joten vauva vietiin nopsaan vastasyntyneiden osastolle, mies meni hetken päästä vauvan mukaan. Mut ommeltiin kasaan ja vietiin heräämöön. Sektiossa puudute nousi mulla ylös ja toinen käsikin puutui, oli kylmä ja täristi. Anestesialääkäri oli ihana ja kertoi mulle koko ajan mitä tapahtuu. Heräämössäkin tärisin ja sain lisää petidiiniä. Mä olin koko sektion rauhallinen ja myös heräämössä ihmeen rauhallinen. Oli kyllä hieman outoa makoilla keskellä isoa heräämöä ainoana potilaana jouluaattoaamuna. Laskeskelin siinä käsiini iskettyjä kanyyleja ja odotin puudutuksen häviämistä. Vauvasta en saanu muuta tietoa kuin mitat, jotka hoitaja näki koneelta. Jouduin vielä odottelemaan ylimääräisen tunnin että lapsi vuodeosaston kätilö ehti hakea mut osastolle. Osastolla sain mieheltäni kuvia vauvasta ja jouduin sut päästää miehen kotiin nukkumaan ja olin itsekseni kahden hengen huoneessa. Join mehuja jotka käskettiin juoda ja aloin ymmärtämään mitä oli tapahtunut. Musta tuntui lähinnä että vauva ryöstettiin musta, olin shokissa ja harmissani että se mitä olin odottanut ensi hetkistä vauvani kanssa pyyhkiytyi pois ja olikin elämäni ehkä karmein päivä. Iltapäivällä pääsin nousemaan sängystä ja pyörätuolilla katsomaan vauvaa. Mun vointi koheni seuraavana päivänä, kun olin yöllä saanut nukuttua, pärjäsin ibuprofeeni-parasetamoli lääkityksellä ja pystyin hissukseen kävelemään. Saatiin vauvakin vierihoitoon ja maito nousi sitä seuraavana yönä. Kotiin lähdettiin neljäntenä päivänä pikkuiseen rakastuneina. Mä söin kipulääkkeitä kaksi viikkoa, sit kivut helpotti. Haava parani hyvin, tikit oli itsestään sulavat. Nyt kolmessa vuodessa se on jo vaalentunut aika huomaamattomaksi. Toisessa raskaudessa kävin pelkopolilla ja tein paljon ajatustyötä kun ekalta kerralta jäi traumaa, mikä iski sit kun tulin uudestaan raskaaksi. Alatiesynnytys oli toiveissa. Synnytys alkoi supistuksilla ja siirryttiin sairaalaan heti kun sieltä saatiin kehotus tulla kun siltä tuntuu. Päästiin heti synnytyssaliin ja esitin toiveeni tarkasta seurannasta vauvan sykkeiden osalta. Synnytyssalissa oltiin lähes 15 tuntia kun avautuminen oli hidasta. Vauvan sykkeet tipahtivat joka supistuksella vähän ja lääkäri tarkasti laktaattia monta kertaa. Avautuminen jumitti 7 senttiin, jonka jälkeen kokeiltiin oksitosiinitippaa, mut sitä ei vauva kestänyt, joten lääkäri teki päätöksen kiireellisestä sektiosta. Mikää kiire ei kumminkaan ollut ja kätilöt ehti pukea mulle tukisukatkin valmiiksi ja mun mies sai leikkausalivaatteet. Mun fiilis oli että jee ei enää kärvistelyä supistuskivuissa, nyt saadaan vauva syliin. Sektiosalissa puudutus onnistui taas nopsaan ja vauva syntyi. Vauva sai yhtä vaille täydet apgarpisteet ja pääsi hetkeksi mun rinnan päälle ja sit isänsä syliin peittoon käärittynä. Mua täristi ja palelti, sain lämpöpeitteen ja petidiiniä. Kohtua ommeltiin aika kauan kun tuli pieni repeämä ja menetin 1,2 litraa verta. Mies lähti vauvan ja kätilön kanssa takas synnytyssaliin punnitsemaan ja kyljettämään vauvaa ja mut vietiin heräämöön, johon mies ja vauva myös tulivat. Sain taas vauvan rinnalle. Kun mun puudutus oli hävinnyt ja päästiin osastolle, jonne mä jäin vauvan kanssa kaksin. Sektiopäivän iltana nousin hetkeksi seisomaan ja seuraavana aamuna kävelin vessaan asti. Sit iltapäivällä kävelin jo ruokalaan syömäänkin. Kotiin me lähdettiin kun vauvalle tuli 2 vuorokautta ikää täyteen ja lääkäri pystyi tekemään kotiutumistarkastuksen. Mä olin aika virkeä ja niin onnessani kun sain tällä kertaa rauhassa pesiä vauvan kanssa heti alusta asti. Olin kyllä aika voimaton ja kuulemma kalpea, mut sit kotona sain levätä ja söin loppuun raskausaikana aloittamani rautakuuriin. Kipulääkkeitä tarvitsin taas kaksi viikkoa. Tällä kertaa haavasta piti poistaa tikit viikon päästä leikkauksesta ja neuvolan terkka poisti ne kotikäynnillä. Haavan reuna vähän irvisti, mutta sekin parani kun sitä viikon verran teipattiin umpeen. Nyt kun sektiosta on kolme kuukautta niin empä tuntuman perusteella tietäisi ees olleeni isossa leikkauksessa. Alavatsalla on nyt toinen arpi pari senttiä edellisen yläpuolella. Ja jos joskus vielä tulis uus vauva, niin lääkärin määräyksellä synnytystapa olis suunniteltu sektio.
  16. NKL

    Mä synnytin Naistenklinikalla lokakuussa 2018. Kokemus oli oikein hyvä. Synnytys käynnistyi spontaanisti supistuksilla kotona ja soittaessani synnytysvastaanottoon sain hyvät ohjeet. Kun sit saavuttiin paikalle niin meidät ohjattiin hetkeksi aulaan odottamaan ja sit päästiin suoraan synnytyssaliin. Huone oli tosiaan iso ja siisti. Kokoajan meitä hoiti kaksi kätilöä, ekassa vuorossa oli harjoittelija ja toisessa perehdytettävä päätoimisen kätilön lisäksi. Me nähtiin myös pari lääkäriä. Synnytys päättyi kiireelliseen sektioon ja leikkaushuone oli aivan synnytyshuoneen vieressä. Mun mies sai leikkaussalivaatteet ja pääsi mukaan sektioon. Vauvalla oli syntyessään kaikki hyvin, joten mies sai leikata napanuoran ja vauva tuotiin mun rinnan päälle hetkeksi ja muuten oli isänsä sylissä, sillä välin kun mun mahaa ommeltiin kokoon. Kun oli aika lähteä heräämöön, mies lähti vauvan kanssa kätilön matkaan takaisin synnytyssalin punnitsemaan ja pesemään vauvaa, minkä jälkeen tulivat mun luokse heräämöön. Osastolla 52 olin kaksin vauvan kanssa neljän hengen huoneessa, mutta pääosin petipaikoista oli käytössä 2-3. En tainnut samaa kätilöä nähdä kuin kerran kun joka vuoroon tuli uusi kätilö, mutta oikein mukavia olivat he kaikki. Lastenlääkärin juttusilla käytiin kahdesti, kun kätilö halusi lääkärin tarkistavan vauvan hengitystä. Muuten saatiin olla rauhassa, ja kysymällä sain apua. Ruoka tuotiin mulle sektiopotilaana sängyn vierelle, kunnes pääsin jaloilleni. Osastolle sai tulla käymään vain vauvan isä ja sisarukset. Me kotiuduttiin, kun vauvalle tuli 2 vuorokautta ikää täyteen. Kaikenkaikkiaan kokemus oli se, että meitä kuunneltiin ja toiveita noudatettiin ja saatiin empaattinen kohtelu kautta linjan. Lisään vielä että hyvät oli käynnit äitiypolin puolellakin raskausaikana, kävin pelkopolikäynneillä, synnytystapa-arviossa ja kokoarvioultrassa loppuraskaudessa.
  17. Meidän 3-v on nyt just kolme vuotta täytettyään alkanut itse ottaa nallen unileluksi. Aiemmin ei ole yhtään kiinnostanut unilelu, vaikka on tarjottukin ajoittain jo pikkuvauva-ajoista asti.
  18. Aivan selvä plussa on @Maisamou ja tosiaan näyttää vahvistuneen edelliseen verrattuna. En tunne tuon lääkkeen vakuutusta, ja toivon että oikeasta plussasta on kyse.
  19. Selvä punainen viiva tän päivän pc:ssä! Ja eilisestä rfsu:n herkässä näkyy selvä vahvistuminen.
  20. Oijoi @stina, onneksi ei sattunut mitään kun pyörryit. Mä pyörryin ekassa raskaudessa yhden kerran kotona kylppärissä, mut ehdin kyykistyä niin en kolhaissut itseäni onneksi. Muuten en pyörtyillyt vaikka kovasti Huomasinkin viikkotolkulla. Tsemppiä! Mun äiti kuulemma mua aikanaan odottaessa oli myös tolleen dramattisemmin pyörtynyt keskellä kaupunkia pankin portailla.
  21. Ehkä siellä jotain erottuu, kuin oikein tiiraa. Ehkä vielä viivanpaikka.
  22. Esikoisesta tuli 17 kg ja kuopuksesta 14 kg.
  23. Esikoisen synnyttyä kotiuduttiin neljäntenä päivänä. Vauva oli silloin ekan vuorokauden hoidossa vastasyntyneiden osastolla. Kuopuksen synnyttyä kotiuduttiin kun vauvalla oli kaksi vuorokautta tullut ikää täyteen.
  24. Toisen synnytyksen jälkeen en meikannut osastolla enkä ees kotiin lähtiessä. Tai no mun huulirasvassa on punaista sävyä, sitä varmaan sipaisin. Meikkipussi oli kyllä mukaan pakattuna.
  25. Molemmat synnytykset päättyneet kesken avautumisvaiheen kiireelliseen sektioon (eka 5cm auki ja toka 7cm). Sektiohaavat ja sisuskalut siitä ympäriltä olivat molemmilla kerroilla pari viikkoa kipeät niin että tarvitsin ibuprofeeni ja parasemoli lääkitystä. Lisäksi koski kohdunsuun tienoille, samaan kohtaan missä synnytyssupistuksetkin eniten sattui, ainakin viikon verran.