Mariangelina

Ensimmainen oire oli kun alavatsassa vihlasi aivastaessa. Sitten alkoi vessassa ravaaminen, rinnat meni aroiksi ja pianhan taas tuli allotyskin mukaan kuvioihin. Nyt samoin kun edellisessa raskaudessakin joudun syomaan jatkuvasti ettei allotys paase ihan alyttomaksi... Viimeksi painoa tuli juuri tuon takia ensimmaisten 4 kk:n aikana 15 kiloa ja loppuraskaudessa vain 2 kiloa lisaa... Kuinka nopeasti tuo allotys olikin unohtunut... Ja alamasu on vahan pongahtanut ulospain ja on kova.

Ja yleisemmin mun kasvattajantaidot on kylla kyseenalaistettu niin moneen kertaan miehen aidin ja siskon taholta alusta lahtien. Joko lapsella on kylmat kadet, liikaa vaatetta, ei ole sidottu vaunuihin kiinni, ei jateta tarpeeksi itkemaan ja keuhkot ei paase kehittymaan, kay saaliksi kun kannetaan rintarepussa, ei annettu tuttipulloa tarpeeksi pitkaan, kylvetetaan vaikka on tuhkarokossa, annetaan joskus purkkiruokaa, laitetaan liian myohaan nukkumaan...

Olen kokenut ihan samanlaisia kommentteja kuin ketjun aloittaja. Miehen perheessa ei millaan annettaisi lapsen tulla aidin syliin kun sita itkettaa. Tama alkoi ihan pienesta vauvasta, yrittivat aina kavella lapsi kainalossa minua karkuun ja lapsi huusi. Huuto taukoaa aina silla sekunnilla kun lapsi paasee aidin syliin. Pahin aika oli lapsen ollessa 6kk-12kk, nyt onneksi ei huudateta niin paljoa kun lapsi saa jo leikkia lattiallakin hetken eika kaapata koko aikaa vieraisiin syliin. Annettiin myos ymmartaa etta huutaminen oli paitsi epanormaalia, lapsessa oli jotain vikaa kun vierasti, silla on "aidin luonne". Nyt kun lapsi on 1v 4kk se vaatimus etta aidin olisi poistuttava maasta lomille ja jatettava lapsi viikoksi isovanhemmille hoitoon (parin kkn iassa) on nyt lyhennetty siihen etta 3 paivaksi pitaisi pikimmiten jattaa. Ongelma on vaan se etta lapsi ei halua ja heilla ei riita karsivallisyys menna lapsen tahdissa, mika on pahentanut koko asiaa... Teen kuulemma lapsesta taysin riippuvaisen itsestani ikuisiksi ajoiksi. Janna kommentti miehen aidilta, kun hanen taydellisen tyttarensa tytar ei saa 13-vuotiaana olla ilman aitinsa valvontaa klo 6-9 illalla kaverinsa synttareilla eika kotona yksin jos on kipeana.

Kiitos onnittelijoille ja onnea myos taalta Marmaladelle!

Itse pitaisin kahdesta nimesta (kuten minullakin on), mutta mies halusi kolme. Pelkaan etta vaikutelma saattaa olla vahan mahtipontinen kun kaksi nimista on aika pitkia... Mutta kivoja nimia olivat kaikki kolme. Seuraavalle sitten "symmetrian" vuoksi (mistahan tuokin ajatus tulee?) myos kolme nimea. Ensimmainen nimi on kutsumanimi, muuten menee mielestani liian hankalaksi ja yhdysnimista en henkilokohtaisesti erityisemmin pida. Vannotin myos miehelle etta jos lapselle todellakin annetaan noin pitka etunimi niin se pitaa sitten olla kutsumanini eika mitaan lyhennelmia ja vaantelyita. Ne voi jattaa suosista sinne teini-ikaan...

Minulla on aitini mummon nimi ja jatkoin perinnetta niin etta tyttarellamme on keskimmaisena nimena oman mummoni nimi aidin puolelta. Seuraavalle jos on poika niin tulee isani nimi toiseksi tai kolmanneksi nimeksi. Katsoimme niin etta sukunimi jatkaa miehen suvun perinnetta.

Meidan lapsen serkun synttareilla oli piñata jonka rikkomista kaikki vieraat paasivat yrittamaan kepilla silmat sidottuina. Siihen on myos laulu olemassa mutta ilmankin sen varmaan voi rikkoa... Naita myydaan jo aika yleisesti mutta paperimassasta voi itsekin tehda, tayttaa leluilla tai karkeilla ja laittaa katosta roikkumaan! Meidan 1v 2kk tyttokin muka hakkasi sita innoissaan muiden esimerkin innoittamana.

Esikoiselle ostin juuri taman kesaa odotellessa En saa kuvaa laitettua, mutta loytyy taaltaKeltainen mekko Masussa oleskelevalle kakkoselle ostin 58cm pitkahihaisen raidallisen unisex-bodyn Gapin alesta.

Ihka ensimmaiset supistukset... Olin jo ajatellut etta menee kaynnistettavaksi kun harjoitussupistuksiakaan ei oikein tunnistettavasti ollut tuntunut koko raskauden aikana.

Aiti.

Lapsen paan ulos punnertaminen sattui alyttomasti. Ja kesti puoli tuntia siita kun se oli jo nakyvilla! Olin kuvitellut etta se tulee sitten parilla ponnistuksella sielta. Eika mita, seuraava synnytys epiduraalin avustuksella kiitos vaikka miten peloteltais synnytyksen pidentymisella....

Kiitos Rozie! Pakko oli jo julistaa ainakin taalla kun kihisen ja haluaisin kaikille jo kertoa kun vaan uskaltaisin!

Uskaltaakohan jo laittaa etta aika selkea plussa tuli jo lauantaina ja raskausoireetkin on jo aika selkeita. Jos kaikki menee hyvin LA:ta laskeskelin 07/12/2008 elikka ikaeroa esikoisella ja pikkukakkosella tulisi aika tasan 2 vuotta... Mummo jo puhelimessa voivotteli etta lisaa jousimiehia! (Myos han ja mina ollaan jouskareita...)

Kuinka paljon saantoja olette yrittaneet opettaa 1-3-vuotiaalle? Onko tahtojen taisteluita jo kaynyt? Onko kotona lahes kaikki kaapit ja aikuisten jutut kiellettyja? Jaako lapsi ilman ruokaa jos ei tarjottu kelpaa? Vai uskotko etta on helpompi laittaa rajoja sitten kun lapsi ymmartaa enemman? Itse voimakastahtoisen 1v 4kk ikaisen taaperon aitina olisin kiinnostunut muiden rajanvedoista tassa vaiheessa.

Ensimmainen synnytys ei pelottanut yhtaan. Toista raskautta yrittaessa synnytys kylla haalyy mielessa muistellen etta makasin synnytyksen jalkeen sairaalan sangyssa ajatellen etta "miten ma pystyn tekemaan taman uudestaan...". Ponnistusvaihe jai mieleen tuskallisena ja tutkailin juuri etta papereissa luki etta siita kun paalaki oli nakyvissa niin piti ponnistaa viela puoli tuntia! Tama saattaisi harkita epiduraalin vaatimista seuraavaan synnytykseen, ensimmainen tuli maailmaan ilokaasun avustuksella. Papereissa lukee myos etta "narrow pubic bone" mika kuulemma tarkoittaa etta punnertaa pitaa keskivertoa enemman, katilo ei saanut edes tutkittua missa asennossa vauva oli kuin ulkokautta tuon takia. Tuntui etta supistukset eivat meinanneet enaa lopussa riittaa lapsen ulos saamiseen. Kateellisena kuuntelin kuinka vuosikkaan aiti kertoi synnyttaneensa sairaalan vessaan luullen olleensa vain normaalilla kakkoshadalla.... Supistuksetkin olivat menneet kuulemma ohi niin hanelta kuin henkilokunnaltakin...