saijannika

Rekisteröitynyt
  • Content count

    4
  • Joined

  • Last visited

About saijannika

  • Rank
    Aloittelija

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. en nyt tiedä oletko jo onnellinen vauvan äiti mutta joka tapauksessa. mulla kaksi lasta, eka leikattiin kun syynytys keskeytyi. toisen kanssa päädyttiin että käynnistetään 2viikkoa aikaisemmin ettei kasvaisi liian suureksi(eka oli yli 4kg) jos se oli silloin syy keskeytymiseen.synnytysten välissä siis n.2vuotta käynnistys aineena saat tipan joka on hellävaraisi(muista että synnytys ei tuona saman päivänä välttämättä käynnisty voit joutua olemaan sairaalassa pidempäänkin) itse olin kahtena päivänä(viikonloppu välissä sain sen olla kotona). ei ne kauheasti tuota arpea seuraile, kyllä se kestää onhan sulla leikkauksesta jo jonku aikaa, turhaan huolehdit. itse en ehtinyt/halunnut ottaa epiduraali (kammot kun edellisestä synnytyksestä). mahtavinta oli kun tuo toinen tuli alateitse niin toipuminen, itse olin leikkauksen jälkeen hyvin kipeä tai paikat oli, mihinkään en päässyt kahtena ekana päivänä ja kolmantena sattui vieläkin viikon silloin sairaalassa makasin. tästä nuorimmaisesta pääsin heti seisomaan ja suihkuun ja oli niinkuin mitään ei olis tapahtunu(no ehkei sentään) se on aivan upea kokemus synnytys kesti n.4 h kalvojenpuhkaisun jälkeen(ei satu eikä tunnu miltään, se käynnistää loppujen lopuksi sitte synnytyksen, tippa edistää supistuksia) onnea synnytykseen tai uuden vauvan johdosta kysele jos tulee jotain mieleen...
  2. itse olen aivan uupunut loppuun. Lapset 3v 1kk ja 6kk. Pienempi heräilee n.2tunnin välein syömään(imetän,tuttipulloa ei huoli) ja isompi ryömii meidän väliin nukkumaan aina jossain vaiheessa yötä, siinä ei sitten enää nukutakkaan kun toinen on kuin saunankiuas ja pyörii kuin mikäkin hyrrä olen siitä miehelleni puhunut(tai ainakin yrittänyt) mutta ei taida kuulla tai ymmärtää tuota avunpyyntö yritystä sanoin suoraan että olen väsynyt ja jätän mukulat yksin kotiin ja lähden menemään(mitä en nyt ikinä vois tehdä), muttä eipä vaikutusta.. äijä on kärttyinen kuin mikä kun tulee kotiin, töissä menee aina päin p:tä ja muutenkin stressaa jostain aivan turhasta(esim.kun harrastuksissa kaikki ei mene kuin hän toivoo) ja purkaa tuota kiukkuaan enimmäkseen vanhempaan lapseemme(ei väkivaltaisesti) äksyilemällä hänelle(outoa). itse olen aamuisin ja päivisin kuin p:hen ammuttu karhu. viimeyönä sain taas herätä n.viisikertaa, jossain vaiheessa siirryin olohuoneen sohvalle kun tuo isompi tuli väliin, sain siinä n.puolituntia nukkua kun pienempi rupesi huutamaan ja oli sitten pakko raahautua makkariin tissille. noh laitoin vauvelin sängynreunalle ja itse siihen viereen, ikinä ennen en ole imetyksen aikana nukahtanut ainakaan kun pikkunen on sängynreunalla, noh nyt tuo unenpuute kostautui ja pikkunen tippui sängyltä(onneksi ei pahempaa käynyt)ukko siitä kimmastui ja huusi pää punasena ja painui yläkertaan nukkumaan itse ... tänään olen kokopäivän ollut hänelle vihainen ja kiukutellut. kyllä siellä kovin anteeksi pyydeltiin ennenkuin iltavuoroon lähti. jos se vaan tajuaisi että olen oikeesti uupunut. juu noista oireista, kaikkea löytyy.. pää särkee, maha reistailee(stressivatsaa), silmät on kipeenä(kuivuutta, kutinaa ja kirvelyä), voimattomuutta, masennusta, huimausta, ruokaa täytyy tunkea suuhun kokoajan, kärttyisyyttä, tylsistymistä, ilottomuutta(mistään ei oikeestaan pysty nauttimaan enää) ja tietenkin nuo itku kohtaukset...listaa voisi jatkaa loputtomiin... eniten pelottaa että sattuu vielä jotain paljon pahempaa kuin tuo sängyltä tippuminen. (kylläpäs tuli pitkä romaani, toivottavasti ketään ei nukahtanu)
  3. No hei. Itse olen nyt kahden terveen pojan äiti ja tuo sairaus löytyy. Ensin soittelin omalle lääkärilleni että vauvaa toivoisimme ja haluaisimme yrittää(siis tuosta nuoremmasta). Asia oli ok. sain reseptin ja hain foolihappo tabletteja(hyvin pahan makuisia ) oma lääkitys oli "sopivaa" jota voi käyttää raskauden aikana (ystävättäreni lääkitys vaihdettiin samaan kun vauvaa yrittävät). Ylimääräisiä verikokeitä tietenkin otetaan, samoin saat pari ylimääräistä ultraa käydä. Niskapoimumittaus on välttämätön ja siihen kuuluva verikoe(tehdään ennen 12 raskausviikkoa). Raskauden puolessavälissä lääkitystäni jouduttiin vähäsen nostamaan, kun lääkearvot laskivat(normaalia kun verenmäärä odotusaikana nousee). synnytykset menneet ihan hyvin ei mitään ongelmia se foolihappo "vahvistaa/autaa" keskushermostoa kehittymään jota epilepsia lääkkeet voivat vahingoittaa(aloitetaan yleensä n.puolivuotta ennen raskautta, itse aloitin kylläkin kun sain tietää olevani raskaana). Foolihappoa pitää ottaa säännöllisesti ainakin alkuraskauden aikana jolloin keskushermoston kehittyminen on nopeimmillaan, suosittelevat kyllä kokoraskauden ajan vähintään tuohon puoleenvälii asti. itsellä ei nyt tule muuta mieleen(voit sitten kysellä) mutta epilepsia ei estä lapsienhankintaa ja jos nyt jo odottelet niin tärkeämpää on ottaa rennosti ja nauttia odotusajasta kuin miettiä noita asioita liikaa, luotat vaan että lääkärit hoitaa
  4. Meidän poika nyt 3-vuotta, eikä syö millään..virikkeitä usein liikaakin.. ruoka menee väkisin alas jos jompikumpi vanhemmista syöttää,mikä on hyvin rasittavaa. tässä alkaa jo vähiteleen menettää toivoa, tätä ollaan kestetty jo kaksi vuotta.. neuvolan neuvot: ei pakko syöttöä, antaa lapsen syödä omaa tahtia, tulee ruokapöytään itse kun nälkä. ja pah sanon minä pojan paino voi nyt tällä hetkellä olla 13kg ja pituus 92cm ja ikää tuo 3-vuotta. ja erittäin hyviä roolimalleja ainakin ollaan(itse saatan vähän liiankin hyvä) ruoka maistuu molemmille. eniten huolestuttaa että jos pikkuvelikin ottaa isommasta mallia... mammelille tiedoksi(tai ainakin meillä pätee) että lapset syövät paremmin muiden kuin vanhempien kanssa. meidän ukkeli aloitti hoidon viimekuun alussa siellä ruokailu sujuu erinomaisesti samoin kun poika isovanhemmilla hoidossa...