Aasa

Rekisteröitynyt
  • Content count

    4
  • Joined

  • Last visited

About Aasa

  • Rank
    Aloittelija

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Hei, Miten olette selittäneet / jättäneet selittämättä kummivalintanne? Päätimme valita esikoisemme kummeiksi hyvän ystäväpariskuntamme sekä mieheni toisen veljen (sylikummi). Valinnasta siis jäi muun muassa sisareni miehensä kanssa ulkopuolelle. Harkinta-aika oli pitkä ja valinta vaikea, jolloin pohdimme mm. - kummeiksi pyydettävien muiden kummilasten määrää - suku on kuitenkin luonnollisena osana lapsemme elämää vaikka kummina ei olisikaan - kummien maantieteellistä sijaintia ja kontaktia lapseen Nyt sitten oma äitini kysyi, että olemmeko jo kummeja ajatelleet. Noh, menin sitten möläyttämään, että ketä olimme suunnitelleet (ja jo pyytäneetkin). Siihen tuli sitten vastaus tyyliin: "Miksi ihmeessä? Sisaresikin kuitenkin odottaa kummiutta NIIIIN kovasti, kylläpäs nyt loukkaatte heitä. - No SEURAAVAN lapsen kummeiksi sitten PITÄÄ pytää sisaresi miehensä kanssa ja tuo miehesi toinen veli." Kyllä siinä vähän hernettä nenään meni, kun reaktio oli heti tuollainen. Ihan kuin tuo valinta olisi ollut edes helppo. Seuraavaksi sitten loukkaamme ilmeisesti setiä, tätejä, serkkuja, ystäviä - riippuu tietenkin kysyjästä. Olisihan se tietenkin kiva, jos kaikki mukavat läheiset ihmiset voisi kummiksi pyytää, mutta rajansa kaikella. Sopivia kandidaatteja olisi vaikka muille jakaa: sisareni miehineen, paras ystäväni miehineen, mieheni toinen veli, mieheni serkku miehineen... Näin nopeasti laskettuna olisi helposti 10 kummia kasassa - mahtuisikohan lapsikin vielä sinne kastemaljan ääreen??? Kuinkas muilla? Onko tullut suvulta tai muilta läheisiltä närkästynyttä kommenttia kummivalinnasta? Onko pitänyt oikein selitellä valintaa vai ovatko "loukatut" tyytyneet osaansa?
  2. Kiitoksia vastauksista. Olette näemmä samoilla linjoilla synnyttäneiden työkavereidenikin kanssa, eli suosittelette lepoa. Se ilmeisesti auttaisi, sillä illalla muutaman tunnin nokosten jälkeen supistukset ja viillot loppuivat, mutta alkoivat taas tässä aamulla kun aloin hääriä töihinlähtöä. Nyt tuntuu, että tavallisesta kävelystäkin jo saattaa lähteä supistelemaan/viiltelemään, pahimmillaan tunne on levinnyt reisiin asti. Edelleen kuitenkin vain tuntuu hyvin ikävältä ja laittaa pysähtymään/istuutumaan, ennemmin kuin todella sattuu-sattuu, niin kuin kuvittelen oikeiden suppareiden sattuvan. Itsekin pitäisin parin päivän "pitkää viikonloppua" sairasloman muodossa hyvänä ideana ihan omien tuntemusten perusteella. Saikkua en vain saa kun aikaisintaan joskus ensi viikolla. Tiistaina on neuvola, jolloin kuulemma katsomme sitten nuo labran virtsaviljelyn tulokset ja josko tarvitsisi lääkärintarkastusta. Siis parhaillaan pari viikkoa tässä vielä menee ennen mahdollista sairaslomaa - äitiyslomakin taitaa ehtiä alkaa ennen kunnon tarkistukseen pääsyä (jäljellä kolme viikkoa töitä)... Työterveyshuollosta kun on turha yrittää tähän mitään saikkua - "raskaus ei ole sairaus, se pitäisi kaikkien odottavien äitien muistaa". Harmittaa vain, kun tässä tulee töissä matkustusta, huomenissa lähdemme klo 7 ja pääsen palailemaan klo 19-20 välissä kotiin. Mitäs sitten, jos tämä pahenee? Eilenkin tuli loppupäivästä noita viilloilla kuorrutettuja (harjoitus)suppareita siinä 10 - 15 min välein. Saa nyt nähdä kuinka kuollut on, kun pääsen kotiutumaan...
  3. Vastailen itse tänne... Päätin sitten soittaa neuvolaan kaikesta mukinasta huolimatta. Sanoivat, että koska ei tule vuotoja ja supistukset eivät ole varsinaisesti kivuliaita vaan epämiellyttäviä, ei syytä huoleen. Oli tosi vaikea määritellä, että onko nuo supistukset nyt sitten oikeasti kipeitä vai vaan epämiellyttäviä. Onko supistus kivulias, kun a ) et pysty kävelemään sen aikana (kuten mulla), b ) itket vai c ) huudat suoraa huutoa? Itse kuvailisin sitä yhtä epämiellyttäväksi kuin murtuneen pikkuvarpaan kanssa käveleminen, eli ei nyt itketä mutta todella epämukavalta tuntuu. Epäili, että nuo kohdunsuun viillot ja supistukset voivat johtua virtsatietulehduksesta, joten laittoi näytteenottoon labraan.
  4. Hei, Olen nyt viikolla 31+3 ja muutamia päiviä on ollut välillä hyvin voimakkaita vihlaisuja, kuin puukolla viillettäisiin, kohdunsuulla. Ajattelin kysellä, että ovatko ne tavallisia vai voisivatko enteillä kohdunsuun avautumista? Kyseessä eivät siis ole liitoskivut häpyluun alueella, joita myös on ollut. Nämä viillot tuntuvat selkeästi siis juuri ja vain siinä kohdunsuun nipukassa. En ole huomannut, että olisivat mitenkään riippuvaisia vaavin liikkeistä tai omasta asennostani. Samaan aikaan kun nämä viiltelyt alkoivat, harjoitussupparit muuttuivat sellaisiksi, että tunnen ne selvästi. Eivät siis ole vieläkään mitenkään kivuliaita vaan tuntuvat vain hyvin selvästi (tosin minulla on hyvin korkea kipukynnys) mutta saa kyllä istahtaa supparin tullessa kun kävely tuntuu niin ikävältä. Aiemmin en tuntenut harjoitussuppareita vatsalla laisinkaan, vaan kohdun supistumisen huomasi kädellä jos sattui koskemaan supparin aikaan vatsaan. Onko kokemuksia? Kannattaisiko soitella neuvolaan - yritän välttää sinne soittelua, kun soittoaika on vain maanantaisin yhden tunnin verran, jos muulloin soittelee ilman todella hyvää syytä niin ovat hyvin-hyvin närkästyneitä, nimim. kokemusta on. Vai hätäilenkö vain turhia kuten monet muutkin ensikertalaiset? Kiitoksia vastauksista!