Pieta

Meijän neiti synty tammikuun alussa, viime talvena ei tullu vielä käytettyä kun tuntu että se pikkureppana hukkuu siihen haalariin, mutta nyt on käytössä ja ihan hyvältä vaikuttaa. Meillä on myös pari muuta haalaria varattuna tälle talvelle, mutta ne on vielä hippasen isoja, toista on käytetty välillä hienostellessa kun se on söpömpi, mutta arkivaunuttelussa äp-haalari pelittää mainiosti

Meillä 8kk ikäinen vauva sai tänään peukaloon laastarin, kun iskä vähän leikkasi kynsiä ja onnistui saamaan pikkuisen verjnuarmun aikaiseksi samalla. No, kokeneemmat äidit varmaan arvaavatkin jo nyt mitä seuraavaksi tapahtui.. olisko se minuuttia ehtinyt se laastari olla, kun se ykskaks yllättäen olikin suussa ja samantien mahassa asti. Eikun päivystykseen soittelemaan.. Kehottivat seuraamaan tilannetta, todennäköisesti kuulemma tulee ihan luonnollista reittiä ulos aikanaan, mutta jos rupeaa tulemaan hengitys- tai mahavaivoja, niin sitten kipinkapin sairaalaan tarkistamaan tilannetta.. Toistaiseksi neiti kyllä vaan naureskelee tyytyväisenä, mutta hippasen kieltämättä huolettaa silti

Saloon mekin sitten päädyttiin, ja täytyy kyllä sanoa että hyvä valinta oli! Henkilökunta oli tosi mukavaa, hoito asiantuntevaa ja henkilökohtaista, omiin toiveisiin suhtauduttiin varsin vastaanottavaisesti.. Hyvät muistot jäi sekä itse synnytyksestä että koko sairaalassaoloajasta. Suosittelen lämpimästi.

Ystäväni synnytti Tyksissä 16.12., kotiutuivat 20.12., ainakin silloin oli vielä sisarusten vierailukielto voimassa Nykytilanteesta en sitten tiedä.

Meillä vauva tulee saamaan minun sukunimeni, monestakin syystä. Tärkein on se että mun nimi on kivampi, lisäksi se on myös harvinaisempi, ja minulle oikeasti tärkeä. Kun taas miehellä ei omaan sukunimeensä ole mitenkään erityisen lämmin suhde, hän on itsekin harkinnut sen jossain vaiheessa vaihtavansa äitinsä tyttönimeen. Ei tarvinnut siis paljoakaan vääntää tästä asiasta, päätös syntyi helpolla ja melkoisen yksimielisesti Naimisissa emme vielä ole, mutta siitä asti, kun minulle joskus teininä selvisi että voin säilyttää oman nimeni myös siinä tapauksessa että naimisiin menisin, on minulle ollut selvää että haluan säilyttää oman nimeni. Onneksi tämä ei rakkaalleni ole mikään ongelma, oman nimeni vaihtamisesta en nimittäin olisi valmis edes neuvottelemaan..

Laillista tai ei, niin törkyistä moinen toiminta on joka tapauksessa. Ja vielä hesarilta, jota sentään olen aina luullut laatulehdeksi (vaikka en itse koskaan olekaan tilannut), jotenkin tällaista odottaisi ennemmin joltain iltikseltä tai seiskalta.. Tuo sähköpostivastauskaan ei kyllä todellakaan vakuuta Sympatiani Isabellezalle!

Nimen salaaminen on tosiaan aikast vanha ja vakiintunut tapa, jolla luultavasti on joskus muinoin haluttu suojata kastamatonta lasta pahoilta hengiltä tms. Nykyään tuolla alkuperäisellä uskomuksella tuskin on monellekaan merkitystä, mutta ainakin mulle nimen salaaminen on suht tärkeää siksi, että minusta nimen paljastaminen nimiäisjuhlassa on kyseisen juhlan kohokohta ja "pointti", mitä järkeä olisi mitään nimiäisiä edes järjestää jos nimi olisi kaikkien tiedossa jo valmiiksi Jos oltaisiin lapsi kastamassa, niin salaamisella ei olisi ehkä niin väliä, koska kasteessa juhlan pohjimmainen päämerkitys ei ole nimen antaminen vaan seurakuntayhteyteen ottaminen, mutta kun kirkkoonkuulumattomina haluamme kuitenkin lasta ja hänen nimensaantiaan juhlistaa, niin nimi pysyköön salassa nimiäispäivään asti. Ajateltiin vielä nimen paljastaminen hoitaa niin että juhlaväki saa ratkottavakseen ristikon tms. vihjetehtävän, jonka ensimmäisenä ratkaissut saa sitten julistaa nimen kaikelle kansalle Muutama kaikkein lähimmistä tietää tosin jo todennäköisen kutsumanimen (jos tulokas on sitä mitä on vähän lupailtu), mutta toinen ja kolmas nimi pidetään visusti omana tietona

^ No mut oli tehokas mainos, mulla nimittäin tuli kyyneleet silmiin jo pelkästään tätä sun selostusta lukiessani!

Mulle plussakierto oli aiempia stressittömämpi, koska n. puolen vuoden plussattomuuden ja ankaran yrityksen jälkeen totesin, että pää ei nyt kestä enää yhtään pettymystä, pakko pitää hetki taukoa. Ei mittailla ovista, ei lasketa päiviä, ei bongailla oireita - vähältä piti, että ei jäänyt peittojen heiluttelukin kokonaan samoin tein, kun siitä oli tullut vähän semmoista pakkomielteistä vauvantekopuuhaa. Tasan sen yhden kerran sai mies houkuteltua leikkiin mukaan, onneksi Menkat ehtivät olla myöhässä useamman päivän, ennen kuin rupesin edes testaamaan, kun olin niin varma ettei tuosta kierrosta ollut mitään saumaa raskautua, kun ei niissä aiemmissakaan kierroissa ollut mitään tapahtunut (mahdollisesti paria kemiallista raskautta lukuunottamatta - cb:n testeihin en luota enää yhtään, kun pari hailuraa plussaa niillä ehdin saada kierroista joissa menkat tulivat tasaisen tappavasti ajallaan..). Mutta niin kuin olen useamman kerran erinäisille ihmisille sanonut, niin mua saa vetästä avokämmenellä ja lujaa, jos ikinä kenellekään sanon "hei kato älä stressaa, meilläki tärppäs heti ku lopetettiin stressaaminen" Sen verran raivostuttavaa oli tuota fraasia yritysaikana kuulla aina uudestaan ja uudestaan, enkä kyllä usko että omallakaan kohdalla stressaamattomuudella oli pahemmin merkitystä. Varsinkaan kun näin jälkeenpäin ajatellen tuo meiän yritysaika ei ees niin kovin pitkä ollut, vaikka ikuisuudelta silloin tuntuikin.

24h rokotteesta, käsi pistoskohdasta kosketusarka, muuten olo suht "normaali". Tosin mulla on ollu karmea nuha ja kurkkukipu jo muutaman päivän muutenkin, mutta siis mitään dramaattista muutosta edeltävään olotilaan ei toistaiseksi ole ollut havaittavissa. Kuumetta tai päänsärkyä ei ole ainakaan vielä ilmaantunut. Eilen ei oikein ruoka maistunut, mutta se nyt ei välttis liity rokotteeseen, ei se aina meinaa maistua muutenkaan Nukkumaan pystyi vasemmallakin kyljellä ihan hyvin, asentoa hakiessa kättä saattoi vihlasta mutta ohi se kipu sitten meni aika nopsaan. Noista suppareista.. sattumaa tai ei, eilen iltasella mää bongasin ekan kerran jotain joka luultavasti oli harjoitussuppari

Itse en jotenkin miellä äitiyspakkausta sisältöineen lahjaksi, vaikka se ilmainen onkin. Lahjojen myyminen minustakin on vähän arveluttavaa (vaikka toisaalta parempi kuin roskiin heittäminen, tai se että tavara vaan lojuu jossain kaapin perällä käyttämättömänä tilaa viemässä..), mutta onhan se nyt ihan eri juttu myydä jotain, minkä jokainen tietyssä elämäntilanteessa oleva halutessaan saa enemmän tai vähemmän automaattisesti, kuin jotain sellaista minkä joku läheinen on vartavasten valinnut lahjaksi juuri sinulle Ihan hyvä minusta, jos ne joita ei oikeasti kestoilu kiinnosta vaivautuvat edes myymään vaipat eteenpäin niille joilla niillä on käyttöä. Mutta kieltämättä 10 euroa/osa kuulostaa aika hurjalta hinnalta Ja säälihän se tosiaan on, jos ei ole vaivauduttu edes kerran kokeilemaan.. Meillä ei vielä ole päästy kestoilua testaamaan käytännössä, mutta vaippoja on tullut jo hamstrattua sekä lahjoituksina että ostokappaleina aika läjä Eli kestoilu (vähintäänkin testaaminen) on ollut itselleni enemmän tai vähemmän itsestäänselvyys jo kauan ennen kuin tätä esikoista edes lähdettiin yrittämään. Mutta äitiyspakkauksen kestovaipat ovat mielestäni kyllä ihan loistojuttu, sekä siksi että niille tulee itsellä olemaan käyttöä, että siksi että hälventävät kestoilun yllä pitkään leijunutta "hörhöilyn"-mainetta ja kannustavat toivottavasti monia semmoisiakin testaamaan, joilla ei muuten olisi kestoilu tullut mieleenkään

Kaikennäköstä hassua myllerrystä on tuntunut jo jotain kolmisen viikkoa, mutta tällä viikolla on ensimmäistä kertaa tullut niin selviä muksauksia että ne varmuudella tunnistaa kyytiläisen aiheuttamiksi Eli 19+, melkeen puoleen väliin asti sai siis odotella..

Nosto... Eikö kenelläkään tosiaan ole kokemuksia Salon Aluesairaalasta? Tai tietoa tuttavien kokemuksista edes?

Joo-o, synnytykseen on vielä puolisen vuotta, mutta synnytyssairaalan valinta mietityttää jo nyt Varmaa on, että Tyksiin en halua, vaikka se tuossa vieressä onkin. Tammisaari houkuttaisi, mutta sen tulevaisuus on vielä epävarma, ja epävarmaa on myös maksusitoumuksen saaminen. Neuvolantäti ehdotti kompromissiksi Saloa, josta olen toisen käden tietona kuullut ihan hyvää, mutta nyt kaipailisin kokemuksia siellä synnyttäneiltä! Miten koitte sairaalassaoloajan, millaista oli henkilökunta, saiko apua imetykseen/lisämaitoa tarvittaessa, montako perhehuonetta, ja niin edelleen ja niin edelleen?

Hih, mulla meni aikalailla samaan tapaan kuin Joylla: muutaman ensimmäisen yrityskierron olin tosi tarkkana syömisten ja juomisten suhteen aina oletetun oviksen jälkeen, mutta kun tulosta ei alkanu kuulumaan ni iski kyllästys ja tärppikierrossa tulikin sitten syötyä ja juotua ihan miten sattuu.. Toki ryhtiliike iski sitten heti plussauksen jälkeen, ja se riittänee varsin hyvin