Pieta

Joo-o, synnytykseen on vielä puolisen vuotta, mutta synnytyssairaalan valinta mietityttää jo nyt Varmaa on, että Tyksiin en halua, vaikka se tuossa vieressä onkin. Tammisaari houkuttaisi, mutta sen tulevaisuus on vielä epävarma, ja epävarmaa on myös maksusitoumuksen saaminen. Neuvolantäti ehdotti kompromissiksi Saloa, josta olen toisen käden tietona kuullut ihan hyvää, mutta nyt kaipailisin kokemuksia siellä synnyttäneiltä! Miten koitte sairaalassaoloajan, millaista oli henkilökunta, saiko apua imetykseen/lisämaitoa tarvittaessa, montako perhehuonetta, ja niin edelleen ja niin edelleen?

Meijän neiti synty tammikuun alussa, viime talvena ei tullu vielä käytettyä kun tuntu että se pikkureppana hukkuu siihen haalariin, mutta nyt on käytössä ja ihan hyvältä vaikuttaa. Meillä on myös pari muuta haalaria varattuna tälle talvelle, mutta ne on vielä hippasen isoja, toista on käytetty välillä hienostellessa kun se on söpömpi, mutta arkivaunuttelussa äp-haalari pelittää mainiosti

Meillä 8kk ikäinen vauva sai tänään peukaloon laastarin, kun iskä vähän leikkasi kynsiä ja onnistui saamaan pikkuisen verjnuarmun aikaiseksi samalla. No, kokeneemmat äidit varmaan arvaavatkin jo nyt mitä seuraavaksi tapahtui.. olisko se minuuttia ehtinyt se laastari olla, kun se ykskaks yllättäen olikin suussa ja samantien mahassa asti. Eikun päivystykseen soittelemaan.. Kehottivat seuraamaan tilannetta, todennäköisesti kuulemma tulee ihan luonnollista reittiä ulos aikanaan, mutta jos rupeaa tulemaan hengitys- tai mahavaivoja, niin sitten kipinkapin sairaalaan tarkistamaan tilannetta.. Toistaiseksi neiti kyllä vaan naureskelee tyytyväisenä, mutta hippasen kieltämättä huolettaa silti

Saloon mekin sitten päädyttiin, ja täytyy kyllä sanoa että hyvä valinta oli! Henkilökunta oli tosi mukavaa, hoito asiantuntevaa ja henkilökohtaista, omiin toiveisiin suhtauduttiin varsin vastaanottavaisesti.. Hyvät muistot jäi sekä itse synnytyksestä että koko sairaalassaoloajasta. Suosittelen lämpimästi.

Ystäväni synnytti Tyksissä 16.12., kotiutuivat 20.12., ainakin silloin oli vielä sisarusten vierailukielto voimassa Nykytilanteesta en sitten tiedä.

Meillä vauva tulee saamaan minun sukunimeni, monestakin syystä. Tärkein on se että mun nimi on kivampi, lisäksi se on myös harvinaisempi, ja minulle oikeasti tärkeä. Kun taas miehellä ei omaan sukunimeensä ole mitenkään erityisen lämmin suhde, hän on itsekin harkinnut sen jossain vaiheessa vaihtavansa äitinsä tyttönimeen. Ei tarvinnut siis paljoakaan vääntää tästä asiasta, päätös syntyi helpolla ja melkoisen yksimielisesti Naimisissa emme vielä ole, mutta siitä asti, kun minulle joskus teininä selvisi että voin säilyttää oman nimeni myös siinä tapauksessa että naimisiin menisin, on minulle ollut selvää että haluan säilyttää oman nimeni. Onneksi tämä ei rakkaalleni ole mikään ongelma, oman nimeni vaihtamisesta en nimittäin olisi valmis edes neuvottelemaan..

Laillista tai ei, niin törkyistä moinen toiminta on joka tapauksessa. Ja vielä hesarilta, jota sentään olen aina luullut laatulehdeksi (vaikka en itse koskaan olekaan tilannut), jotenkin tällaista odottaisi ennemmin joltain iltikseltä tai seiskalta.. Tuo sähköpostivastauskaan ei kyllä todellakaan vakuuta Sympatiani Isabellezalle!

Nimen salaaminen on tosiaan aikast vanha ja vakiintunut tapa, jolla luultavasti on joskus muinoin haluttu suojata kastamatonta lasta pahoilta hengiltä tms. Nykyään tuolla alkuperäisellä uskomuksella tuskin on monellekaan merkitystä, mutta ainakin mulle nimen salaaminen on suht tärkeää siksi, että minusta nimen paljastaminen nimiäisjuhlassa on kyseisen juhlan kohokohta ja "pointti", mitä järkeä olisi mitään nimiäisiä edes järjestää jos nimi olisi kaikkien tiedossa jo valmiiksi Jos oltaisiin lapsi kastamassa, niin salaamisella ei olisi ehkä niin väliä, koska kasteessa juhlan pohjimmainen päämerkitys ei ole nimen antaminen vaan seurakuntayhteyteen ottaminen, mutta kun kirkkoonkuulumattomina haluamme kuitenkin lasta ja hänen nimensaantiaan juhlistaa, niin nimi pysyköön salassa nimiäispäivään asti. Ajateltiin vielä nimen paljastaminen hoitaa niin että juhlaväki saa ratkottavakseen ristikon tms. vihjetehtävän, jonka ensimmäisenä ratkaissut saa sitten julistaa nimen kaikelle kansalle Muutama kaikkein lähimmistä tietää tosin jo todennäköisen kutsumanimen (jos tulokas on sitä mitä on vähän lupailtu), mutta toinen ja kolmas nimi pidetään visusti omana tietona

^ No mut oli tehokas mainos, mulla nimittäin tuli kyyneleet silmiin jo pelkästään tätä sun selostusta lukiessani!

Mulle plussakierto oli aiempia stressittömämpi, koska n. puolen vuoden plussattomuuden ja ankaran yrityksen jälkeen totesin, että pää ei nyt kestä enää yhtään pettymystä, pakko pitää hetki taukoa. Ei mittailla ovista, ei lasketa päiviä, ei bongailla oireita - vähältä piti, että ei jäänyt peittojen heiluttelukin kokonaan samoin tein, kun siitä oli tullut vähän semmoista pakkomielteistä vauvantekopuuhaa. Tasan sen yhden kerran sai mies houkuteltua leikkiin mukaan, onneksi Menkat ehtivät olla myöhässä useamman päivän, ennen kuin rupesin edes testaamaan, kun olin niin varma ettei tuosta kierrosta ollut mitään saumaa raskautua, kun ei niissä aiemmissakaan kierroissa ollut mitään tapahtunut (mahdollisesti paria kemiallista raskautta lukuunottamatta - cb:n testeihin en luota enää yhtään, kun pari hailuraa plussaa niillä ehdin saada kierroista joissa menkat tulivat tasaisen tappavasti ajallaan..). Mutta niin kuin olen useamman kerran erinäisille ihmisille sanonut, niin mua saa vetästä avokämmenellä ja lujaa, jos ikinä kenellekään sanon "hei kato älä stressaa, meilläki tärppäs heti ku lopetettiin stressaaminen" Sen verran raivostuttavaa oli tuota fraasia yritysaikana kuulla aina uudestaan ja uudestaan, enkä kyllä usko että omallakaan kohdalla stressaamattomuudella oli pahemmin merkitystä. Varsinkaan kun näin jälkeenpäin ajatellen tuo meiän yritysaika ei ees niin kovin pitkä ollut, vaikka ikuisuudelta silloin tuntuikin.

24h rokotteesta, käsi pistoskohdasta kosketusarka, muuten olo suht "normaali". Tosin mulla on ollu karmea nuha ja kurkkukipu jo muutaman päivän muutenkin, mutta siis mitään dramaattista muutosta edeltävään olotilaan ei toistaiseksi ole ollut havaittavissa. Kuumetta tai päänsärkyä ei ole ainakaan vielä ilmaantunut. Eilen ei oikein ruoka maistunut, mutta se nyt ei välttis liity rokotteeseen, ei se aina meinaa maistua muutenkaan Nukkumaan pystyi vasemmallakin kyljellä ihan hyvin, asentoa hakiessa kättä saattoi vihlasta mutta ohi se kipu sitten meni aika nopsaan. Noista suppareista.. sattumaa tai ei, eilen iltasella mää bongasin ekan kerran jotain joka luultavasti oli harjoitussuppari

Itse en jotenkin miellä äitiyspakkausta sisältöineen lahjaksi, vaikka se ilmainen onkin. Lahjojen myyminen minustakin on vähän arveluttavaa (vaikka toisaalta parempi kuin roskiin heittäminen, tai se että tavara vaan lojuu jossain kaapin perällä käyttämättömänä tilaa viemässä..), mutta onhan se nyt ihan eri juttu myydä jotain, minkä jokainen tietyssä elämäntilanteessa oleva halutessaan saa enemmän tai vähemmän automaattisesti, kuin jotain sellaista minkä joku läheinen on vartavasten valinnut lahjaksi juuri sinulle Ihan hyvä minusta, jos ne joita ei oikeasti kestoilu kiinnosta vaivautuvat edes myymään vaipat eteenpäin niille joilla niillä on käyttöä. Mutta kieltämättä 10 euroa/osa kuulostaa aika hurjalta hinnalta Ja säälihän se tosiaan on, jos ei ole vaivauduttu edes kerran kokeilemaan.. Meillä ei vielä ole päästy kestoilua testaamaan käytännössä, mutta vaippoja on tullut jo hamstrattua sekä lahjoituksina että ostokappaleina aika läjä Eli kestoilu (vähintäänkin testaaminen) on ollut itselleni enemmän tai vähemmän itsestäänselvyys jo kauan ennen kuin tätä esikoista edes lähdettiin yrittämään. Mutta äitiyspakkauksen kestovaipat ovat mielestäni kyllä ihan loistojuttu, sekä siksi että niille tulee itsellä olemaan käyttöä, että siksi että hälventävät kestoilun yllä pitkään leijunutta "hörhöilyn"-mainetta ja kannustavat toivottavasti monia semmoisiakin testaamaan, joilla ei muuten olisi kestoilu tullut mieleenkään

Kaikennäköstä hassua myllerrystä on tuntunut jo jotain kolmisen viikkoa, mutta tällä viikolla on ensimmäistä kertaa tullut niin selviä muksauksia että ne varmuudella tunnistaa kyytiläisen aiheuttamiksi Eli 19+, melkeen puoleen väliin asti sai siis odotella..

Nosto... Eikö kenelläkään tosiaan ole kokemuksia Salon Aluesairaalasta? Tai tietoa tuttavien kokemuksista edes?

Hih, mulla meni aikalailla samaan tapaan kuin Joylla: muutaman ensimmäisen yrityskierron olin tosi tarkkana syömisten ja juomisten suhteen aina oletetun oviksen jälkeen, mutta kun tulosta ei alkanu kuulumaan ni iski kyllästys ja tärppikierrossa tulikin sitten syötyä ja juotua ihan miten sattuu.. Toki ryhtiliike iski sitten heti plussauksen jälkeen, ja se riittänee varsin hyvin

Nuo LilyPadzit tosiaan kuulostavat melkein liian hyvältä ollakseen totta Tulethan dumb sitten tänne kertomaan käyttökokemuksia kun olet ehtinyt vähän testailla

^^ onnittelut plussasta tosiaan! Eipä noista menkkamaisista kivuista lie syytä suuremmin huolestua, todennäköisesti ovat ihan asiaankuuluvia. Ittekin vielä muutama viikko sitten manailin että pirhana, mää ku luulin pääseväni menkkakivuista muutamaks kuukaudeks ja nyt niitä onki jatkuvasti Me kans kerrottiin aika nopsaan lähimmille ystäville ja sukulaisille, tuumittiin että ei se kertoen kesken mene.. Mutta sillä periaatteella tosiaan tuli ensimmäiset valittua, että heille ollaan valmiita kertomaan huonotkin uutiset jos jotain meneekin pieleen. Mua hermoiluttaa myös, 5 yötä ekaan ultraan, siihen asti saa vielä arvailla että onko tuolla massussa nyt sitten oikiasti kettään.. Tällä ja viimeviikolla on kyllä ollu pahoinvoinnit sitä luokkaa että hyvältä näyttää sen puoleen, mutta jänskättää ja hirvittää silti

Mää kerroin lähimmälle esimiehelleni tänään, jo 8+6. Mutta mun tilanne onkin sikäli "erikoinen", että kyseessä on määräaikainen työsuhde joka päättyy joka tapauksessa elokuun puolenvälin tienoilla ja jatkuisi aikaisintaan ensi keväänä (kesäteatterit ei paljoo työllistä puvustajia talvisin ). Jännittihän tuo kertominen silti, mutta aikani harkittuani totesin että on parempi että työkaverit tietävät asiasta (siltä varalta että jotain sattuu), vaikka jos kaikki menee normaalin kaavan mukaan niin raskaus ei kyllä vaikuta työkykyyn mainittavammin vielä tämän komennuksen aikana

Tähän mennessä (7+5) mielihalut ovat olleet kovin tervetulleita: himoitsen terveellistä ruokaa Suuria hittejä viimeviikkoina ovat olleet mm. tuore kurkku ja tomaatit, onneksi niiden hinnat alkavat näin kesänkynnyksellä olla taas sellaiset että niitä raaskii ostaakin reippaita satseja. Erilaisia salaatteja voisin syödä vaikka joka päivä jos vaan joku jaksais niitä väsätä Myös maitotuotteet ovat olleet meneviä, varsinkin ihan perus rasvaton maito. Sen sijaan karkkia ei juurikaan tee mieli, eikä varsinkaan suklaata, jota sentäs ennen raskautta oli pakko saada vähintään kerran viikossa.. Pizza kyllä maistuu edelleen vähän turhankin hyvin, mutta yleisesti ottaen tämä on vienyt ruokailutottumuksia aimo harppauksen parempaan päin ilman sen kummempia ponnistuksia, mahtavaa!

^Tiitiäinen on aika ihana Meillä yritysaikana oli käytössä työnimenä ne tytön ja pojan nimet joita oli mietitty tulokkaalle oikeastikin. Nyt ne ovat jääneet odottelemaan, en halua että ne rupeavat liittymään liian tiukasti nykyiseen kyytiläiseen vielä näin varhaisessa vaiheessa.. Anoppi oli bongannut jostain teeveeohjelmasta australialaispariskunnan joka kutsui masuvauvaansa Vompatiksi, ja ihastui siihen, samoin ihastui mieheni joten sitä nyt yrittävät lanseerata.. Itse en oikeen ole ihastunut, ohan se hauska sana ja söpö otus, mutta noin niinkuin "nimi on enne"-puolella tuo vähän onnahtaa: Vompatti on kumminkin pussieläin joka synnyttää poikasensa ihan keskentekosena ja kasvattelee sen sitten pussissa loppuun, mulla kun ei tuota kasvatuspussia ole omasta takaa niin pitäisin tän tulokkaan kyl mieluiten sisäpuolella kyydissä kunnes se on oikeesti valmis syntymään..

Yrityskierto nro 7 toi plussan: kp 33/24-28 aamu hailuranhailura plussa Apteekin Omalla, vahvistui kunnolla nähtäväksi vasta testiajan jälkeen. kp 33 ilta nega RFSU:lla kp 34 aamu ihan olematon haamu RFSU:lla (pöh) kp 35 aamu vähän kp 33:sta vahvempi mutta aika hailu plussa, AO taas kp 37 semmoinen plussa että sen vihdoin uskalsi uskoa todeksikin, AO tämäkin Ja luonnollisestikaan just tässä plussakierrossa ei tullut testattua ennen tuota kp kolmekolmosta, vaikka melkeen kaikissa muissa oon testaillu jo jossain kp 25-27 tienoilla Ei pitäny olla juur mitään saumaa tällä kertaa, eikä mitään oireitakaan ollut toisin kuin negakierroissa joissa "ihan selviä alkuraskauden oireita" riitti aina vaikka muille jakaa

Ihana tuo Tiikeri-äittän pakkaus! Mää oon "aina" ollu sitä mieltä etten mitään isyyspakkauksia rupea kasaamaan, mutta tuota lukiessa iski inspiraatio, voi olla että mies saa sittenkin ylläripakkauksen..

^WTF?!? Täysin käsittämätön kommentti.. Jos terveiden synnyttäjien hoivaaminen on ekstrapalvelua josta voi säälittä säästää, niin missä näiden terveiden synnyttäjien sitten pitäisi synnyttää, etteivät "turhaan" kuormittaisi sairaaloita? Vanhan hyvän ajan malliin saunassa vai? No, kaikki kunnia kotisynnytyksen valinneille, mutta tuo oli kyllä silti idioottimaisinta mitä olen kuullut vuosikausiin! Toivottavasti järki sentään vielä voittaa ja LUS säästyy. Itsekin olen vähän haaveillut siellä synnyttämisestä, Tyksistä kun olen kuullut niin paljon pahaa ja LUSsista taas niin paljon hyvää ja kaunista

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, myös tuleville sellaisille!

Hmm, voihan se olla ettei kaksosista haaveileminen ole järkevää, mutta tarvitseeko haaveiden aina niin järkeviä ollakaan? Minusta on ihan jeesh haaveilla monikoista, niin kauan kuin niitä ei lähdetä tieten tahtoen tehtailemaan (en nyt siis viittaa normaaleihin hedelmöityshoitoihin, vaan turhiin ylilyönteihin tyyliin se julkisuudenkipeyttään kahdeksikot tekaissut amerikkalaismamma) vaan annetaan tulla jos on tullakseen ja toivotaan parasta. Itsekään en panisi yhtään pahakseni, vaikka paljastuisi että masussa köllöttelisikin tällä hetkellä kaksi kyytiläistä (vielä kun ei tiedä). Pohjalla oma lapsuuden haave kaksoissiskosta, pienenä olin aina ihan vakuuttunut että minulla sellainen kuuluisi olla.