vinku

Ihan tarkalleen missä siellä? Mä en löydä. Mutta oonkin aika tumpelo... Siellä kuomuratas-ketjussa on parissa viestissä mainittu Brio Ponyt, mutta varsinainen keskustelu koski juurikin kuomurattaita. Nämä mun kyselemät on siis ne ns. istumarattaat, onkohan oikea nimitys "avorattaat".

Kyselen kokemuksia ns. istumarattaista. Tarkoitan siis sellaisia malleja kuin Brio Pony, Emmaljunga Softy ja Ora Malla, tai voi niitä olla muitakin. Kyseessä siis isopyöräiset "ison lapsen rattaat", joissa ei ole makuuasentoa ja joiden ainakin mainostetaan kulkevan maastossa kuin maastossa. Kaikenlaiset kokemukset kiinnostavat. Erityisesti kiinnostaisi tietää, minkäikäisillä (kuinka pienillä) lapsilla olette näitä käyttäneet tai nähneet/kuulleet käytettävän. Muita kiinnostuksen kohteita: Valjaat? Kuomu? Seisomalauta? Ja tietysti merkkien erot, jos joku on perehtynyt. Muuta en nyt osaa kysyä, mutta viisastunen vastauksista.

Mulla on myös kaksiosainen etunimi (viivalla siis) ja lisäksi kaksi muuta nimeä. Aikamoinen rimpsu, mutta onneksi sitä tarvitsee aika harvoin laittaa mihinkään. Olen silti miettinyt, pitäisikö jättää nuo "lisänimet" pois tai ainakin toinen niistä ihan vain selvyyden vuoksi. Toisaalta ovat ne kuitenkin osa mun identiteettiä, kun niitä on jo yli neljännesvuosisadan kantanut mukanaan. Onneksi sekä mun tyttönimi että nyt miehen kautta tullut nykyinen sukunimi ovat lyhkäisiä (vain viisi kirjainta molemmissa). No, mun miehellä on kaksi nimeä ja lapsille on päädytty antamaan myöskin vain kaksi, ihan sillä perusteella ettei tule sellaista taakkaa kuin mulla

Mun mielestä myös pitää ehdottomasti nähdä ja edes vähän tuntea vauva, ennen kuin päättää nimestä. Kyllä muutaman päivän ikäisen ulkonäkö ja "luonne" voivat jo vaikuttaa nimen valintaan. Meillä ei siis ollut nimeä valmiina. Esikoista odottaessa oli lyhyt lista sekä tytön että pojan nimiä, kun ei tiedetty, kumpi tulee. POika tuli. Nimi päätettiin aika nopeasti joskus viikon jälkeen (ei ollut edes siltä listalta). Kakkosen kohdalla osattiin odottaa poikaa ja mietittiin veljen nimeen sopivaa nimeä. Haluttiin antaa vauvalle aika nopeasti nimi, että esikoinenkin sitten oppii sen eikä vauvasta tule "veikka", "vauva" tai joku vastaava. Silti toisenkin kohdalla meni viikon verran, että se sopiva nimi lopulta löytyi (sillä kertaa kuului etukäteen mietittyihin). Ristiäiset meillä pidettiin noin kuukauden ikäisinä molemmille ja suku kuuli nimet silloin.

Lisäys vielä, että kun asuin aiemmin viitisen vuotta Ruotsissa (ja Norjassakin siinä välissä), niin siellä oli ymmärtääkseni myös ihan ok valikoimat kaikkea. Mulla ei ollut silloin lapsia, mutta isosisko ja pari kaveria kävivät lapsineen ja olivat tyytyväisiä. Ei sitä itse van silloin kiinnittänyt huomiota.

Lisäystä edellisen kirjoittajan viestiin Saksan vauvanruoista. Parhaat valikoimat siellä on Drogerie-tyyppisissä kaupoissa, joita ovat esim. DM ja Rossmann. Merkkejä oli ainakin mainittu Hipp, jota saa Suomestakin, ja Alete (Nestlen merkki), Alnatura (kokonaan luomua), Bebivita. Lisäksi osalla kaupoista on omia merkkejä, esim. DM:n Babylove ja Rossmannin Babydream. Noilla merkeillä on myös vaippoja. Lisäksi ihan kaikkialla on Pamperseja, myös ruokakaupoissa. Ja on ruokakaupoissa soseitakin, mutta ei niin laajaa tarjontaa kuin noissa "kemikalio"-kaupoissa. Kun me oltiin Saksassa, ihmeteltiin myös joitain maustettuja puuroa (alkaen 4 kk), joissa oli vaniljaa, keksiä(?), suklaata. Kai niitä sit oikeasti joku syöttää lapsilleen!? Tosi paljon siellä oli luomuvalikoimaa, ja teollisiksi ensisoseiksi tarjottiin palsternakkaa ja porkkanaa. Äidinmaidonkorvike Saksassa on jauheesta tehtävää, mutta sitä ei kokeiltu. Mukana kotiin tuotiin kuumaan veteen sekoitettavaa hirssipuurojauhetta ja "Fleisch-Zubereitungia", joka on siis hienoksi soseutettua lihaa, jota voi näppärästi sekoittaa kasvissoseen sekaan. Kaveri sanoi, että suomalaiset vie Suomen-lomilta Saksaan Tuttelia ja luumusosetta.

Tuota Arabian lastenastiastoahan on kahdella erilaisella muumi-kuvalla ja lisäksi ainakin Viivi ja Veikka -nimiset astiastot (sama malli kuin muumi, kuvat karhuja?, puna- ja sinisävyiset). Oon myös nähnyt noita samoja lautasia Iittalan tehtaanmyymälässä ainakin leppäkerttu-kuviolla, mutta en tiedä, onko muualla myynnissä vai vain joku erikoiserä.

Me on valittu kummit lapsille niin, että jokainen kummi on ollut "toivottu" ja "haluttu". Toki kyseessä on yhteensä neljä pariskuntaa (kaksi paria per lapsi), mutta heidät on tosiaan valittu niin, että jokainen heistä olisi voitu valita kummiksi myös yksin. Parin hyvän ystävän kohdalla törmättiin siihen, että ei vain tunneta sitä puolisoa tarpeeksi hyvin, joten ei sit lopulta pyydetty niistä pariskunnista ketään. Onneksi on paljon rakkaita ystäviä eli valinnanvaraa Toisen lapsen yksi kummi on meille vähän etäisempi (asuvat ulkomailla), mutta on niin hyvä tyyppi, että uskomme ja toivomme kummiuden vahvistavan perheidemme välejä ja myös ystävyyttä. Ja niin näyttää käyneenkin jo.

Ei kyllä koske mua tai mun perhettä, mutta paras ystäväni on oman siskonsa kaikkien (neljän) lapsen kummi. On siis ihan täysin mahdollista noin. Kummiksihan voi pyytää vaikka lapsen isovanhempia, jos ei muuten löydy sopivia kummeja. Me on tosin omassa perheessä ajateltu, että kun on pienet suvut, niin ystäväkummeilla vähän tavallaan "kasvatetaan" sitä perhettä. Eli lapsilla on pelkästään vanhempien ystäviä kummeina ja jokaisella eri kummit.

Yksi lasten parissa työskentelevä ystävä sanoi kerran, että käytännöllisimpiä lahjoja on sellaiset, jotka häviävät "itsestään" eli herkut (syödään/juodaan pois), kukat (kuihtuvat), kynttilät (poltetaan) jne. Koriste-esineet jää vain johonkin nurkkaan pölyttymään ja parittomia mukeja on kohta kaikki kaapit täynnä. Monessa päiväkodissa on kai juuri tuo tapa, että suklaarasioita tyhjennetään kahvitauoilla, eli siinä mielessä "kimppalahja" on musta hyvä. Ja lapsen askartelema kortti olisi ainakin mun mielestä aika ihana muistaminen.

Meidän poika sai "hengenpelastuspaketin" eli pelastusliivit (muistaakseni 5-10 kg) ja kumisaappaat (pienimmät mahdolliset eli olikohan kokoa 18). Toinen sai jääkiekkomailan ja "pelipaidan". Nämä oli molemmat ei-kummeilta. Muuten aika perinteisiä: lusikka, kasteristi, kehys, satukirja, taulu, lasten astiasto ja aterimet, vaatteita...

BabyBjörnin kaukaloruokalappuja suosittelen. Meillä on kaksi, niin likaantuneen voi aina nakata tiskikoneeseen, kun laittaa koneen päälle. Meidänkin esikoinen syö aina sieltä kaukalosta sinne osuneet sattumat. Ostin kans Ikeasta niitä hihallisia lappuja, mutta meillä ei ole ollut käyttöä niille. Samoilla linjoilla olen edellisten kanssa myös lautasista. Arabialla ja Pentikillä on ainakin noita "reunallisia" lautasia, joita käyttäessä ihan kaikki ruoka ei ole heti pöydällä. Mukeista kannattaa mun mielestä aluksi ottaa muovinen versio, mutta aika pian meidän poika ainakin oppi juomaan myös lasista tai posliinimukista. Mutta jos lapsi on huitovaisempaa sorttia, niin riittää sitten se maitojen pyyhkiminen eikä tartte kupin palasia keräillä.

Komppaan edellisiä maxicosi-asiassa. Erinomainen kaukalo ja telakan kanssa todella näppärä käyttää. Meillä on jo toisella käytössä. Meillä on myös vaunut, joiden runkoon kaukalon saa kiinni adaptereilla, ja tuo yhdistelmä helpottaa kyllä huomattavan paljon kauppareissuja ym.

Tämä on meidän pojan unilaulu, eihän ollut vielä? Tiitiäinen metsäläinen (Kirsi Kunnas) Tiitiäinen metsäläinen, pieni menninkäinen. Posket on tehty puolukasta, tukka naavan tuppurasta. Silmät on siniset tähdet. Tiitiäinen metsäläinen, pieni menninkäinen. Keinu kuusen kainalossa, tuutu tuulen kartanossa. Sammuta siniset tähdet.