Circle

Köyhänä opiskelijakummitätinä sekä (silloin) romanttisesta rihkamasta pitäneenä annoin kummilahjaksi kastevesipullon Saakohan noita enää mistään...?

^ Tuo lehtitilaus on kyllä hyvä idea! Nimim. kummitäti vailla lahjaideaa

Ihania kuvia ja suloisia vauvoja!

Todella outoa, ettei avopari kelvannut kummeiksi! Omat kummini olivat 70-luvulla kihloissa oleva avopari ja ihan hyvin kelpasivat papille. Mielestäni luterilainen kirkko saisi laatia yhtenäiset ohjeet kummien valinnan tueksi, ettei päätösvalta jäisi liikaa yksittäisten pappien harteille.

Omat kummini ovat aina asuneet kaukana (tai oikeastaan minun perheeni asui kaukana kaikista muista ), joten minulle ei ole muodostunut sellaista aktiivisesti arjessa läsnä olevan kummin mallia. Omakin kummilapseni asuu kauempana ja välimatka on aiheuttanut minulle joskus päänvaivaa kun olen aistinut, etten ole riittävän usein käynyt kylässä. Mutta onneksi olen harvempienkin kyläilyjen kautta saanut luotua kohtuullisen läheisen suhteen kummityttööni ja nykyisin pidämme yhteyttä tekstareilla ja sähköpostilla, kun hän on jo koululainen.

Minä en ikävä kyllä juuri muista kummilapseni sisaruksia. Osin siksi, että tulin kummiksi ollessani köyhä opiskelija, joten liikoja pennosia muistamiseen ei juuri löytynyt. Mennessämme kylään viemme yleensä koko perheelle yhteisen tuliaisen. Kummitytön synttäreille olen vienyt lahjan vain hänelle, koska se on hänen juhlapäivänsä. Ihan yhtä lailla kuitenkin pienemmät sisarukset tulevat halaamaan, ehkäpä ovat tottuneet jo tapaani ja tietävät, että yhtä ison halauksen hekin kuitenkin minulta saavat Toisinaan on jopa ollut niin päin, että kummityttöni toinen sisko viihtyy seurassani kummityttöäni paremmin, mistä on välillä aiheutunut hieman päänvaivaa itselleni, kun en kumpaakaan haluaisi "suosia" toisen kustannuksella, vaikka toisaalta mielestäni kummitytölläni on oikeus saada nauttia laatuseurastani (heh!) vähän enemmän...

Kummityttöni on jo 10-vuotias, joten kummius on muuttunut matkan varrella tytön kasvaessa. Haasteellista omasta näkökulmastani on ollut välimatka. Kaikki muut kummit sekä isovanhemmat kun asuvat samalla paikkakunnalla tytön perheen kanssa, niin hänen vanhempiensa on välillä ollut vaikea ymmärtää, etten minä pääse välimatkan takaa yhtä kivuttomasti synttäreille jne. Hieman koin painostusta ensimmäisinä vuosina tämän vuoksi. Toisaalta olin silloin myös opiskelija, jolla on rahat tiukassa, joten en edes yrittänyt lähteä mukaan kummilapsen "kilpavarusteluun", jonka tiesin tapahtuvan muiden kummien ja isovanhempien toimesta. Olen saanut ihania muistamisia tytön vanhemmilta, esim. kotivideoista editoidun vhs:n tytön ensimmäisestä vuodesta . Toivon vain, että fyysisesti etäisempänä kummina olen kuitenkin riittävän hyvin vastannut vanhempien toiveisiin. Nyt tytön ollessa isompi pidän häneen suoraan yhteyttä sähköpostilla ja tekstareilla ja hän osaa jo tulla julkisilla kulkuneuvoilla luoksemme pari kertaa vuodessa lomailemaan. Toiveita olisi kai useampaankin kyläilykertaan, mistä taas ajoittain syyllistyn hieman. Itselläni on aikanaan ollut yksi sukulaistäti ns. vara-aikuisena, jonka kautta olen saanut "tutustua elämään", mm. meikkaamiseen ja muuhun vastaavaan, mistä äitini ei ollut kiinnostunut Toivoisin voivani olla jotain vastaavaa myös kummitytölleni. Hän on ollut minulle vauvasta asti valtavan tärkeä, mutta välimatkan vuoksi olen ajoittain kokenut paineita kummiudestani.

En ole synnyttänyt, mutta olen ollut potilaana somaattisella osastolla, joten voin ehkä vähän helpottaa pelkojasi omilla kokemuksillani. Sairaalassa on yleensä (somaattisesti = fyysisesti) niin huonokuntoisia ja kipeitä potilaita, ettei siellä kukaan käytävillä hortoile öisin, petipotilaita ovat suurin osa kaikilla osastoilla. Päivisin hyväkuntoisimmat saattavat käydä kanttiinissa kahvilla. Sekaville potilaille (päivystyspoleilla tai psykiatrisilla osastoilla) on yleensä ihan omat tilat, joten en usko, että synnyttäneiden osastolle kukaan sekava potilas pääse eksymään. Osaston kanslia / hoitajien huone on yleensä oven lähistöllä, joten sieltä pystyvät seuraamaan, ketä ovesta osastolle tulee. Mitä olen vieraillut synnyttäneiden osastoilla, niin hyvin hiljaista ja rauhallista on aina ollut. Äidit ovat pääasiassa huoneissaan vauvoineen, käytävillä ei ole näkynyt mitään ylimääräistä porukkaa. Päiväsalissa on joku äiti perheineen ollut telkkaria katsomassa. Äitiysvuodeosasto on yleensä pitkä käytävä, jonka varrella on potilashuoneiden ovia, mahdollisesti jossain kohtaa on avarampi päiväsali, sekä tietysti osaston kanslia. Tässä linkki K-KKS:n potilasoppaaseen: http://www.pkssk.fi/alltypes.asp?menu_id=1...,1557,1558#1558 Siellä sanotaan mm. näin: Vierailut Omaisten vierailut ovat tärkeitä, eikä vierailuaikoja ole rajoitettu. Poikkeuksena joudutaan vierailuja kuitenkin rajoittamaan toiminnan luonteen vuoksi synnytysvuodeosastolla 3C, jossa potilashuoneissa voivat vierailla vain vauvan isä ja perheen muut lapset. Isovanhemmat voivat tavata uutta perheenjäsentä osaston päiväaulassa. Muut vieraat eivät saa tulla osastolle 3C. Ulkopuolisten oleskelu sairaalan tiloissa klo 19.00 - 7.00 on turvallisuussyistä kielletty, ellei asiasta ole erikseen sovittu osaston henkilökunnan kanssa. Tuosta linkistä käy myös ilmi vuodeosastojen päivärytmi ruokailuaikoineen jne. Kannattaa vaikka soittaa synnytysvuodeosastolle ja kysellä puhelimessa niitä asioita, mitkä eniten pelottaa. Muista, että somaattiset vuodeosastot ovat ihan eri asia, kuin (toisinaan) levottomat päivystyspoliklinikat tai psykiatrinen sairaala. Pärjäät kyllä!