Solja

Aktiivijäsen
  • Content count

    906
  • Joined

  • Last visited

About Solja

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Ei laihduttanut kummallakaan kertaa. Esikoisen aikana syömisetkin kyllä oli vähän mitä sattui, kunnon ruoka jäi vähemmälle ja korvautui herkuilla, joten silloin se ei mikään ihme ollutkaan ettei paino pudonnut. Mutta kuopuksen kanssa söin säännöllisesti ja terveellistä kotiruokaa (kiitos esikoistaaperon), herkkuja hyvin maltillisesti, mutta silti paino ei puolen vuoden täysimetyksen ja sitä seuranneen puolen vuoden osittaisimetyksen aikana liikahtanut mihinkään. Painoa oli raskausaikoina tullut hyvin maltillisesti, +/- 5 kg kummallakin kerralla, joten sitäkään kautta ei ollut vararavintoa valmiina. Tää on musta oikeasti tosi mielenkiintoinen aihe. Itse tunnen joitain äitejä, joiden pitää syödä kaksin käsin ruokaa ja herkkuja, jottei paino vaan putoa liikaa. Toisaalta tässäkin ketjussa on monia itseni kaltaisia, joilla imetys ei laihduta vaikka kaloreita ei mitenkään ylenmäärin tulekaan. En itse jaksa uskoa, että kaikki me ei-laihtuvat emme tietäisi saamiamme energiamääriä tai arvioisimme ne jatkuvasti alakanttiin vaan uskon että tässä on kyse myös jokaisen kropan yksilöllisestä tavasta vastata tuohon lisääntyneeseen energiantarpeeseen. Itse huomasin, että olin raskausaikoina huono kerryttämään painoa, etenkin toisella kertaa odotin jatkuvasti suurempaa painonlisäystä syömismäärien perusteella, mutta toisaalta imetysaikoina se paino ei myöskään lähtenyt pois. Ehkä mä sitten kuulun niihin, joilla se kroppa jotenkin mystisesti pysyy tiukasti siinä hyvän olon painossaan (joka mun puolesta voisi olla pari kiloa pienempi ) vaikka mitä tekisi.
  2. Mä ostan sukat mieluiten Popilta. Siellä on valikoimaa kivasti ja kun itse tykkään iloisista väreistä niin erityisesti niitä löytyy. Toki noi on vähän hintavia verrattuna joihinkin Hennesin sukkiin, mutta toisaalta olen myös kokenut ne erittäin laadukkaaksi: just kaivoin kuopukselle läjän esikoisen vanhoja sukkia ja ovat täysin napakat ja passelit vielä toisellekin käyttäjälle. Tykkään myös että nuo ovat malliltaan tosi hyvä, pysyvät sekä esikoisen kapeassa ja hoikassa jalassa hyvin, mutta eivät purista kuopuksen pulleroista jalkaakaan. Meillä on tuolta sekä normaaleja sukkia, liukuestesukkia (kuopukselle) että villasekoitesukkia ulkoillessa pidettäväksi, kaikkiin olen ollut tyytyväinen. Toki välillä olen ostanut juuri jostain H&M:ltä, mieluiten jotain triplapaketteja samaa väriä kun ei ole sitten niin tarkkaa parien kanssa. Mutta kyllä ne istuvuudessa ja laadussa häviää noille edellisille.
  3. Meillä ei lapsia pueta täysin unisexisti (onpa kiva sana taivuttaa ), mutta aika lähelle kuitenkin. Tähän on monta syytä, ensinnäkin unisexisti pukeminen on taloudellista ja helppoa kun ei tarvitse välissä myydä pojan vaatteita ja ostaa taas tytölle "tyttövaatteita" vaan monet vaatteet periytyy esikoiselta kuopukselle. Toisekseen tykätään itse pukea lapset iloisesti ja värikkäästi (ja toisaalta myös mustavalkoisesti), sellainen liian pikkuaikuinen tyyli tai pastellisävyt ei vaan uppoa. Lisäksi esikoisen ruuminrakenne on sellainen, että poikien puolelta löytyy vähän heikosti sopivia housuja ja siksin on ollut "pakko" shoppailla kummaltakin puolelta. Mutta kyllä yksi syy on myös se etten tykkää siitä, että jo pikkulapsen sukupuoli pitää erikseen alleviivata ja tuoda esille. En ole kieltämässä sukupuolia ja kyllä meillä jo tuo kohta kolmevuotias esikoinen tietää että on tyttöjä ja on poikia, mutta mun mielestä sukupuolella ei lasten kohdalla pitäisi olla hirveästi väliä enkä halua omieni kohdalla erikseen korostaa, että tässä menee nyt tyttö, huomaahan kaikki varmasti kun on pinkkiä päällä. Eli varmaan tässä meidän pukemisessa on vähän pientä protestia tai yhteiskunnallista statementia näkyvissä vaikkei se siis olekaan ainoa syy pukea lapset unisexisti. Olen huomannut, että etenkin tytöillä on tosi kapea se "sallittu" pukeutumiskoodisto, esim. puistoissa huomaa hyvin kuinka 95 prosentilla tytöistä on päällä joko jotain pinkkiä tai vähintään violettia. Pojilla tuntuu olevan sallitumpaa käyttää enemmän värejä ja usein vaikkapa vihreisiin puettua lasta on automaattisesti tituleerattu pojaksi. Vanhemmiten tämä toki muuttuu ja tytöille sallitaan silloin enemmän, mutta lasten kohdalla tuntuu olevan tässä selkeä jako. Ei meillä kuitenkaan yritetä mitenkään häivyttää sukupuolia pukeutumisessa vaan pojalla on esim. paljon kulkuneuvoja paidoissaan kun hän niistä kovasti pitää ja varmasti jos tyttö tulee haluamaan pukeutua pinkkiin niin kyllä me se hänelle suodaan (vaikka itseä pinkki isoissa määrin kammoksuttaakin ). Tytölle on myös ostettuna tunikoita varastoon, mutta kyllä mä pojankin antaisin tottakai mekkoa pitää hänen niin halutessaan, ainakin kotona (muualla kuin kotona pitäminen onkin sitten isomman pohdinnan paikka).
  4. Mä olen joskus käynyt viemässä roskat päiväuniaikaan, itse asiassa joskus olen tainnut kipaista roskikselle myös niin että esikoinen on katsonut jotain ohjelmaa telkkarista ja olen jättänyt meidän kämpän ulko-oven auki. Kerran olen myös käyttänyt ripuloivan koiran tarpeillaan talon edessä esikoisen nukkuessa päiväunia. Asutaan kerrostalossa alakerroksissa, roskikset on sisäpihalla ja siellä käymisessä menee ehkä minuutti. Tunnetaan naapurit erittäin hyvin ja heitä on tässä jonkun verran. Tiedän, että jos joku kuulisi lapsen itkevän hädissään tai näkisi mun makaavan tajuttomana pihalla niin varmasti tarttuisivat toimeen. Mä jopa mielummin kokisin sen liukastumisen siellä pihalla niin että joku näkisi mut ja tajuaisi lasten jääneen yksin kuin kaatuisin kotona ilman, että kukaan huomaa mitään. Mihinkään pihapiirin ulkopuolella en lähtisi. Musta on vähän hassua maalailla noita kamalia kauhuskenaarioita kun kyllä se kotikin on vaaroja täynnä. Uskaltaisin väittää, että lapsella olisi suurempi riski satuttaa itsensä esim. silloin kun torkahdan hetkeksi sohvalle kuin silloin jos piipahdan minuutiksi pihalla. Mun nukahtessa lapsi voi päästä käsiksi veitsiin tai saksiin, kiivetä vaaralliseen paikkaan tai vaikka hukuttautua hiljaisuudessa johonkin saunakiuluun. Kaikkia näitä pidän huomattavasti todennäköisempanä kuin sitä, että minä saisin aivoverenvuodon roskia heittäessäni. Ja silti mä saatan välillä ne torkut ottaa, koska pidän riskiä noiden sattumiselle hyvin pienenä. Itse olen sitä mieltä, että kaikkia vahinkoja ei vaan voi estää vaikka olisi kuinka varovainen. Lapsia tulee hukkumaan mökkirantoihin, ne karkaavat pihoista ja pääsevät käsiksi siihen yhteen myrkkylliseen törppöön, joka on varomattomasti jätetty varaston hyllylle. Kaikkea ei vaan voi estää. Tietenkään ei tämän nojalla pidä vetää ihan lekkeriksi ja olla välittämättä mistään, mutta olen vähän sitä mieltä, että johonkin se raja on vedettävä eikä sitä lasta voi olla ihan koko ajan vahtimassa ja pitelemässä kädestä kiinni ettei vaan mitään satu.
  5. Meillä asuu myös yksi puuropoika, viimeiset kaksi vuotta on melkein joka ilta syötä iltapalaksi puuroa ja useimmiten myös aamulla. Poika on niin kiintynyt tuohon iltapuuroonsa, että haluaa sen vaikka olisi syöty päivällinen vasta tuntia aikaisemmin (tosin usein hän myös syö vähemmän päivällisellä ja puuroa sitten reippaammin). Puuron kanssa syödään joko jotain hedelmää tai sitten hedelmäsosetta, marjoja tulee hävettävän vähän tarjottua. Poika on kai aika isoruokainen, mutta joku jogurtti tai pelkät murot eivät riitä hänelle aamupalaksi, joskus kun ollaan kokeiltu niin lapsi valittaa nälkää jo tunnin-parin päästä. Puuron sijasta syödään joskus leipää kananmunan (paistettu tai keitetty) kanssa tai esim. karjalanpiirakkaa ja raejuustoa. Kiireaamuina lapsi tyytyy pariin weetabixiin.
  6. Meillä oli esikoisen kanssa vauvavuosi, tai oikeastaan sen ekat puoli vuotta, ehdottomasti vaikeinta aikaa toistaiseksi. Lapsi nukkui päiväunia tosi huonosti, oli itkuisa ja kärsimätön, ei viihtynyt yksin hetkeäkään vaan häntä sai viihdyttää koko ajan. Kaikki menemiset oli suunniteltava tosi tarkasti kun vauva ei viihtynyt hereillä vaunuissa tai kaukalossa vaan karjui pää punaisena ja rauhoittui ainoastaan rinnalle. Hyviä hetkiä oli aika vähän verrattuna noihin hankaliin. Tämän jälkeen elämä hänen kanssaan onkin tuntunut tosi helpolta, uhmaikäkin on tuntunut hyvin siedettävältä ja jotenkin loogiselta verrattuna tuohon vaativaan vauva-aikaan. Poika on jo pidempään nukkunut yönsä heräämättä, on iloinen ja ns. helppo lapsi, jonka kanssa on helppo mennä ja olla. Puhumaan poika oppi aika myöhään, mutta se tuntui samalla jotenkin taittavan uhmaa kun lapsi alkoi saada itseään ymmärretyksi ja puheen kehittyminen on helpottanut elämää vielä entisestään. Kuopus on taas ollut isoveljensä vastakohta ja hänen kanssaan nämä ekat kuusi kuukautta on ollut tosi vaivatonta ja ihanaa aikaa. Ainoana negatiivisena on ollut aika tiheät yöheräilyt ja vähän takkuinen aloitus kiinteiden kanssa, mutta muuten kuopus on niin aurinkoinen ja hyväntuulinen vauva etten sellaisesta osannut haaveillakaan. Ja kun esikoisen alkutaival on vielä hyvässä muistissa niin eipä noista yöheräilyistäkään jaksa kamalasti valittaa.
  7. Kesä: tennarit, kumpparit, crocsit Kevät ja syksy: varrelliset goretex-lenkkarit, kumpparit, tennarit Talvi: kuomat, talvigoret Meillä ei ole juurikaan tarvetta erillisille siisteille juhlakengille, joten ollaan yritetty hankkia noi tennarit kohtuu siisteinä (nyt esim. käytössä Adidaksen superstarit mustana, oon niin mieltynyt niihin että hankitaan ehkä seuraavaksikin sellaiset) niin että niitä voi käyttää mahdollisimman monipuolisesti. Haasteellisimmat ajat on musta talvi ja kesä, kesälle on hirveän vaikea keksiä mitään tukevia kenkiä. Sandaaleja tietty olisi, mutta kun crocsit pesevät ne kaikessa muussa paitsi tuossa tukevuudessa ja kun kunnon sandaalit maksavat ihan reippaasti niin ei olla sellaisia viitsitty vielä hankkia. Talvella taas on yllättävän usein tilanteita, jolloin tarvitsisi jotain kevyempää kenkää, itse en ainakaan tykkäisi viettää pitkää shoppailureissua tms. jossain paksuissa talvikengissä. Nyt kävi onneksi hyvä tuuri ja sekä tennarit että vk-goret mahtuvat vielä ja niille onkin tullut aika paljon käyttöä talvellakin.
  8. Kuvittelin aiemmin, että siinä vaiheessa kun on täysin avautunut niin alkaa suoraan ponnistusvaihe. Kukaan ei kertonut että tässä vaiheessa voikin joutua vielä odottelemaan pari iloista tuntia vauvan laskeutumista ennen kuin pääsee tositoimiin.
  9. Katju: ainakin Siljalla on myös mahdollisuus vuokrata rattaita panttia vastaan eli jos tuntuu ettei kaksia rattaita tule kovasti käytettyä laivalla ollessa niin tuokin olisi yksi vaihtoehto. Me oltiin nyt syksyllä laivalla 3 kk ikäisen vauvan ja parivuotiaan esikoisen kanssa ja meillä oli mukana vauvalle matkikset ja niidenkin kanssa hytissä oli musta tosi ahdasta eli sikäli miettisin tarkkaan kaksien rattaiden mukaan ottamista. Mä henk.koht. tykkäsin pitää vauvaa laivalla kantorepussa kun sen kanssa oli helpompi liikkua eikä esim. sinne leikkitilaan saa edes ottaa rattaita mukaan. Eli yksi vaihtoehto olisi se, että menisitte laivaan yksien rattaiden ja jonkun kantovälineen kanssa ja lainaisitte laivasta rattaat Tukholmassa käynnin ajaksi esikoiselle (vuokrarattaissa oli myös sellaista mallia, joka menee maku-/lepoasentoon eli niissä voi hyvin ottaa päikytkin).
  10. Molly: esim. joku löysähkö, kokovetoketjullinen huppari on kuulemma hyvä tai sitten tosiaan joku muu paita, jonka alle vauva mahtuu niin että kroppa on siellä paidan sisällä lämpimässä ja pää ulkopuolella (eli joko kokonaan avattava tai tosi syvällä kaula-aukolla). Tosin meillä miehellä ei tällaista ollut ja kun jouduin synnytyksen jälkeen leikkaussaliin annettiin miehelle sellainen avonainen paita, jonka sisällä sai vauvaa pitää kengurussa (tämä oli tosin kesällä, ehkä tarvii jotain lämpöisempää maaliskuussa?).
  11. ^ Mä tajuan hyvinkin. Ostin itse viime kesäksi läjän t-paitoja koossa 98 silloin kaksi vuotta täyttäneelle pojalle, just tuolla ajatuksella että on sitten kasvunvaraa. Jälkikäteen mietiskelin, että kasvunvaraa mihin? Ne paidat oli hoikalle pojalle kuin telttoja viime kesänä, nyt just sopivia, mutta eipä sitä talvella paljon lyhythihaisia t-paitoja tarvitse. Ja ennen ensi kesää jäävät todennäköisesti jo lyhyiksi... Lisäksi etenkin shortseissa oli musta monissa kummallisen väljä mitoitus, meillä jätkä käytti viime kesänä monia 86 senttisiä shortseja kun isommat meinasivat pudota päältä.
  12. Itsellä takana kaksi synnytystä, jotka ovat kummatkin käynnistyneet spontaanisti supistuksilla. Kummallakin kerralla vedet ovat menneet vasta salissa ja silloinkin vasta kätilön puhkaistua kalvot (epiduraalin laiton yhteydessä). Kuopusta odottaessa vähän jännitin, että mitäs jos synnytys nyt alkaakin yhtäkkiä vesien menolla niin meneekö sitä jotenkin ihan paniikkiin kun ekan kerran pohjalta osasi odottaa sellaista rauhallisempaa, ennakoivaa käynnistymistä noiden supistusten vuoksi. Mutta turhaa oli sekin jännääminen. Ollaan jälkikäteen myös naureskeltu, että turhaan tuli hikoiltua viimeisillään kesähelteillä sen muovifroteen päällä, ehkä sen ensi kerralla uskaltaa jo jättää sen sängystä pois.
  13. Iines: jos tarkoitus on käydä kaupassa vaunujen kanssa niin en kyllä voi suositella Nitro Cityja. Niin kauan kuin käytössä on vaunuosa tai ratasosa on naama työntäjään päin, on pääsy sinne alakoriin aivan mahdoton, pienimpiäkin juttuja saa tunkea eikä toivoakaan että mitkään ostokset saisi fiksusti mahdutettua sinne. Ozoneiden kanssa toimii vissiin paremmin, tosin sen kanssahan on sitten pakko ostaa se citykoppa kun ei kuppi-istuinta saa käyttää vastasyntyneellä. Yksi vaihtoehto olisi Brio Go, joista olen kuullut paljon hyvää. Niissä on iso tavarakori ja lisäksi niihin uusimpiin malleihin saa vaihdettavat talvipyörät eli voi käyttää myös lumessa (ja niillä taitaa pikkupyörilläkin päästä paremmin eteenpäin kuin esim. noilla Nitroilla, jotka oli ihan surkeat nyt talvella vaikka kaupungissa asutaankin). Bussiin noilla taittoaisallisilla mahtuu kyllä hyvin, sen itse taitan aisan usein ihan yläasentoon ennen bussiin menoa, jolloin se ei jää mitenkään tielle.
  14. Meillä on tuosta enkulipeikon mainitsemasta numerokirjan sarjasta pari muuta kirjaa (ainakin ajoneuvot ja eläimet) ja ne oli etenkin pikkutaaperona ihan suosikkeja kun poika tykkäsi selkeästi enemmän tuollaisista kirjoista, joissa on piirrettyjen kuvien sijasta valokuvat. Meidän poika on aika eläväinen luonne ja on vasta ihan viime aikoina malttanut keskittyä istumaan paikallaan kirjojen lukemisen ajaksi. Kovin pitkiä tarinoita ei malteta vielä kuunnella, mutta mun vanhat Aino-kirjat (Kristiina Louhen siis) on pojalle kovasti mieleen kun niissä on sopivan napakka juoni, arkipäiväisiä juttuja ja mielenkiintoiset kuvat.
  15. Musta toin Rantalan teksti oli hyvä ja allekirjoitan sen kyllä kokonaisuudessaan. Tuntuu, että Suomessa lapsen ei tarvitse edes tehdä mitään erikoista saadakseen osakseen tuhahtelua tai silmienpyörittelyä vaan pelkkä lapsen näkeminen saa joissain ihmisissä aikaan noita hölmöjä reaktioita. Musta toi on tosi kurjaa kun kuitenkin jokaisen ihmisen pitäisi noin lähtökohtaisesti saada olevansa tervetullut ja siedetty ja erityisesti lapsien, joilla se oma itsetunto on vasta rakentumassa. Suomessa on myös tosi tyypillistä toi välttely, jos lapsi alkaa vaikka kitistä junassa niin tuhahdellaan tai vaihdetaan paikkaa. Ulkomailla (eikä oikeasti tarvitse edes lähteä mihinkään kauas vaan jo Manner-Euroopassa on ihan meininki) ihmiset saattavat näissä tilanteissa helposti auttaa vanhempaa alkamalla esim. ilveillä lapselle, jotta alkanut kiukku saadaan tyrehdytettyä. Kyllä Suomessakin tällaisia ihmisiä onneksi on (ja joka kerta tällaisen tavatessa tulee kyllä tosi hyvä mieli!), mutta aika vähemmistössä he mun kokemusteni mukaan ovat.