Girasole

Aloitin Cerazetet jälkitarkastuksen jälkeen, pari kuukautta synnytyksestä. Eivät sopineet minulle; aloituspäivänä alkoi päänsärky, joka ei mennyt ollenkaan ohi noissa päivissä, jotka pillereitä ehdin syödä. Lopettamisen jälkeen päänsärkykin loppui. Lisäksi pillerit vaikuttivat minulla maidon herumiseen; maito herui huonommin ja rinnat tuntuivat jatkuvasti "tyhjiltä". Aiemmin sain näillä suihkutisseillä yhdellä imetyskerralla maitoa talteen yleensä puolikkaan tai täyden kerääjällisen, pillerien aloituksen jälkeen kerääjään saattoi tulla muutama tippa. Pari päivää pillereiden aloituksen jälkeen vauva muuttui itkuiseksi ja hänen vatsansa meni sekaisin. Kakka muuttui vihreäksi ja vetiseksi sekä limaiseksi. Tämä johtui ilmeisesti siitä, että maito ei vain enää riittänyt hänen tarpeeseensa. Hänelle tarjottiin myös lisämaitoa pullosta, jota ei aiemmin tarvinnut, ja nyt hän saattoi imeä imetyksen jälkeen 80ml pullosta. Lopetin pillerit lyhyeen huomattuani tämän yhteyden ja muutama päivä lopettamisen jälkeen vauvan vatsa toimii taas normaalisti ja itkuisuus on vähentynyt. Täytyy miettiä pillereitä uudelleen imetyksen lopettamisen jälkeen. Nyt on parempi olla ilman.

Meillä kaikkien kolmen lapsen nimet, lukuunottamatta kolmosen etunimeä, löytyvät suvusta parin sukupolven takaa tai sitä lähempää. Varsinaisia "periytyviä" nimiä ei silti ole tavallaan kun yksi; itselläni, äidilläni ja mummollani kulkee nimissä erilaiset muunnokset Maria-nimestä ja meidän kakkonen, perheemme ensimmäinen tyttö, 0sa tämän nimen muodossa Maaria. Se sattui olemaan myös miehen äidin kolmas nimi, joten se tulee nyt tavallaan hauskasti tulee molemmistä suvuista. Toiselle tyttärellemme ei ole Maria-nimen muunnoksia nyt tulossa, jotenkin koen, että perheestämme riittää yksi, joka perinnettä saa jatkaa.

Tämä asia on ollut kovasti mielessä, kun kolmonen syntyi kesällä ja oli nimeä vailla. Mielipiteitä on monia puolesta ja vastaan, itselleni on ollut alusta saakka selvää, että joku idea lasten ja erityisesti sisarusten nimeämisessä on. Meillä esikoispoika sai aikoinaan kaikki kolme nimeään niin, että ne löytyivät kaikki suvuistamme. Etunimi on perinteinen nimi, mutta tuntui silti tuoreelta. Meillä on miehen kanssa molemmilla kolme nimeä, siksi lapsemme sai myös kolme nimeä. Esikoisen nimi alkaa A-kirjaimella. Kakkonen on tyttö. Hänelle etukäteen ajateltu nimi tuntui aikoinaan lopulta liian samanlaiselta esikoisen nimen kanssa ja niin nimen alkukirjain meni vaihtoon. Tytön nimi alkaa S-kirjaimella. Yhtäläisyytenä esikoisen nimeen hänelläkin on kolme nimeä, jotka kaikki löytyvät suvuistamme. Kolmosen nimi päätettiin niin, että jos kuopus olisi ollut poika, olisi nimi alkanut myös A:lla ja tytön nimi S-kirjaimella. Kun saimme tytön, nimi noudattelee suvun nimiä lukuunottamatta etunimeä, joka muuten sopii kakkosen nimeen ja äänteellisesti kuitenkin yhteen myös esikoisen nimen kanssa. Kahdella ensimmäisellä lapsella toiset nimet ovat kaksitavuiset, kuten kolmosellekin tulee. Kolmannet nimet ovat olleet kolmitavuisia ja tälle kolmoselle olisi ollut vaihtoehtona kakkosen kolmatta nimeä mukaileva kolmitavuinen nimi (ei suoraan suvusta, mutta lähellä oleva muunnos). Nyt kuitenkin kuopuksemme saa nelitavuisen, suoraan suvusta tulevan nimen, josta pidimme miehen kanssa molemmat. Harvoin niitä kaikkia nimiä edes kysytään tai niitä kerrota, mutta on kiva kuitenkin ajatella, että joku tarina nimiin liittyy.

Meillä olisi ollut tarjolla miehen suvun villainen kastemekko, jossa on kastettu miehen suvun lapset; mies ja veljensä sekä serkkunsa. Koska olen itse käsistäni taitava ja tykkään ommella, halusin ommella meidän lapsille oman pellavaisen kastemekon, jossa siis on nyt kastettu esikoinen ja keskimmäinen, kuopuksen juhlia vietetään parin viikon kuluttua ja hänet siis puetaan tähän samaan mekkoon. Meille suku on tärkeä ja esim. lasten nimet ovat sukumme nimiä, silti halusin aloittaa uuden, meidän perheen oman perinteen pukemalla lapsemme itsetehtyyn mekkoon. Miehen suku ymmärsi hyvin tämän, enkä tiedä kenenkään loukkaantuneen, vaikka lapsia ei sukumekossa kastettukaan.

^ olivat sellaiset "lökö-malliset", joissa resori sekä ylhäällä että lahkeissa ja ulottuvat vähän polven alle. Itse pidän lahkeita niin,,että käännän resorit sisäänpäin, jolloin lahkeet "pussittavat". Niitä oli tummempia ja vaalaeampia, sellaisia keski-sinisiä. Itsekin yritin Veromodan nettisivuilta niitä löytää, mutta ei osunut kyllä silmiin. Jotkut samantapaiset, ehkä pellavaiset värilliset sieltä löytyi. Mutta useissa myymälöissä olen kyllä niitä nähnyt!

Moi! Yritin kurkkia, löytyisikö täältä keskustelua aiheesta, mutta viime vuosilta en keskustelua löytänyt. Onko täällä muita, joilla on labroissa ilmennyt veressä olevia vasta-aineita? Itse odotan kolmatta lasta, nyt menossa rv 31+2. Ensimmäisen synnytyksen jälkeen sain punasoluja, sillä hb oli tosi matala. Ensimmäisessä eikä toisessakaan raskaudessa vasta-aineita ollut. Nyt ensimmäisistä SPR:lle lähetettävistä verikokeista (rv 12) löytyi pieni määrä tunnistamatonta vasta-ainetta, joka seuraavissa kokeissa (rv 16) oli varmistunut anti-e:ksi. Labroja on labravastauksissa olevasta pyynnöstä otettu nyt neljän viikon välein. Vastauksissa on tähän saakka lukenut, että vasta-aineita on pieni, raskaudelle merkityksetön määrä. Nyt menneellä viikolla neuvolakäynnin yhteydessä edellisissä vastauksissa oli pyyntö myös isän verikokeista, vaikka th sanoikin, että edelleenkään arvo ei olisi noussut. Olen koittanut SPR:n sivuilta asiasta ottaa selvää, miksi näin toimitaan, mutta mielellään kuulisin, jos jollakin on omakohtaisia kokemuksia asiasta. Onko jollakin siis kokemuksia vasta-aineista veressä ja miten näitä on seurattu? Mitä vastauksista on paljastunut? Mitä tämä on merkinnyt loppuraskauteen?

Moi! Täytyy laittaa tännekin vinkkinä: Veromodan kesämallistosta löytyy paljon vaatteita, jotka sopivat myös raskaanaoleville! Odotan heinäkuista vauvaa, tänään menossa tasan rv 30+0. Maha on jo ihan hyvän kokoinen, olen itse lyhyt (160cm) ja odotan kolmatta lasta. Sf-mittakin huitelee lähellä 30cm. Osallistuin menneellä viikolla työporukan kanssa Veromodan muoti-iltaan, jossa sai sovitella meille etukäteen koottuja asukokonaisuuksia sekä tietty muitakin vaatteita, joita sai rauhassa kaupan sulkeuduttua katsella. Kaikkien yllätykseksi löysin ainoana raskaanaolevana lähes eniten ostettavaa, myös alaosia. Masun kanssa sopivat mm: -löysät farkkucaprit, jotka menivät vielä kevyesti mahan päälle, ihana lopussa ehkä jäävät masun alle -tosi joustavat leggarit, jotka ulottuivat pitkälle mahan päälle, vaikka haaraosa näytti superlyhyeltä -trikoinen valko-raidallinen puolihame, joka kävi hameena, mutta kokeilin leggarien kanssa myös nostaa rintojen yli, jolloin menee tuninkana - neuletakin kanssa myös imetys onnistuu tällä tavalla -tuninka/mekko, jossa rypytys rinnan alla- masu mahtuu hyvin ja silti laskeutuu kauniisti -ohut "trikoinen" paita, jossa kuminauha helmassa- pituutensa ansiosta riitti hyvin mahan alle ja maha näytti hyvin sopusuhtaiselta. -trikoinen maxi-mekko, jonne masu upposi hyvin. Kesävauvan (kesä/heinä/elokuu) odottajalle siis paljon sopivia vaatteita, joita voi käyttää loppukesästä ilmankin mahaa! Kannattaa käydä kurkkaamassa!

Moi! Oletteko saaneet PC:n liuskaan viivanpaikkaa? Tänään testiin piirtyi jotain, mieskin sen selvästi näki. Viiva oli sen verran hailakka, ettei siitä pysty sanomaan, oliko vain harmaa vai oliko siinä väriä. Tänään menossa kp 31/28, oviksesta ehkä vasta 12.pv. Ellei suurta muutosta huomisaamuun mennessä tule, täytyy koittaa testailla uudelleen. Mulla on vielä toinen liuska sekä CB:n normitesti jäljellä, täytyy koittaa päättää, kumpaa sitä siinä tapauksessa käyttäisi... Onko mielipiteitä? MUOKS: Täytyy vielä lisätä, että edellisistä raskauksista on tulleet plussat selvinä jo 28/28, mutta ovisten ajankohdista ei mitään tietoa..

^ Meidänkin taaperolla on näkemiseen liittyen hauska sanonta; "Mu ei nää mitää" eli minä en näe mitään, ja puhuu tällöin vaikka siitä, että ulkona ei näy esim. autoja. En tiedä, mistä se on tuon mu- muodon keksinyt, kai se liittyy muotoon mun, jota myös käyttää: "Mu oma". Samanikäinen serkkupoika käyttää samassa yhteydessä sanaa minu. Hauska sekin, kun veljenpoika toteaa: "Minu istuu tähän syliin." Muita hauskoja päivittäin toistuvia on mm.: pittis = lippis eve = vene tekee = käy kaikkien verbien kohdalle, mitä poika ei tiedä masni = mansikka Lisäksi poika laulelee: Iha-haa, iha-haa, hepo hin-ra-taa-aa.

Emmaljungan tuplista kysymys: Onko jollakin kokemusta Emmaljungan tuplista isoilla ilmakumipyörillä vs. uudemmista pienillä kääntyvillä etupyörillä varustetuista tuplista? Miten kulkevat hiekkateillä, lumella jne... Heittoaisasta olen tuplissa haaveillut, mutta muuten en juuri ole mietinnöissä päässyt pidemmälle... Meillä on Emmaljungan Duo Edget yhdistelminä ja kovasti olemme Emmaljungiin tykästyneet. Siksi siis tuplissakin tuota merkkiä olen ajatellut, kun ominaisuuksiltaan ja laadultaan tuntuvat meille sopivilta. Meillä on tulossa sisarusten ikäeroksi 1v 10 kk ja ajatuksissa on hankkia tuplat, joilla pääsisimme kulkemaan lähinnä neuvola- , leikkikenttä- ja muut kävelyretket lähistölle. Kaupunkireissuja en usko tuplilla juurikaan tehtävän. Toisaalta autona on kyllä suuri farmari, jonne tuplat tarvittaessa mahtuvat hyvin, kunhan niitä vaan sinne jaksaa muuten nostella. Luultavasti matkarattaat + kantoliina tms. yhdistelmä pelittää kuitenkin meidän tarpeisiin kaupungissa paremmin, mutta eipä tuplista ehkä aina haittaakaan reissussa olisi.

Minulla on kokemusta luistimista lähinnä ohjattavieni kautta reilun 10 v kokemuksella: Markettien harjoitusluistimilla pääsee luistelussa alkuun, kunhan ne teroituttaa hyvin (suosittelen kunnon urateroitusta (myös uusiin luistimiin), jos vai teriin sellaisen saa, kun ovat yleensä kovempaa metallia kun kaunoluistimissa tai hokkareissa). Harjoitusluistimilla tai hokkareilla oppii helpommin oikeanlaisen perusluistelun kuin kaunoluistimilla. Kasvunvaraa voi niihin jonkun verran jättää, mutta koska ovat materiaaliltaan yleensä aika kovia, ei sitä liikaa saa olla; muuten pienen luistelijan nilkat ovat kovilla. Kasvavalle jalalle on tietysti tärkeää, että luistin olisi jalkaan sopiva samoin kuin että nilkka olisi hyvin tuettu ja siksi muoviset ensiluistimet eivät välttämättä ole parhain luisteluväline, mutta jos niitä joku satunnainen kerta käytetään, toimii pienen lapsen kanssa luistelun alkuvaiheessa. Jos luistelusta ollaan kovasti innostuneita, kannattaa alun jälkeen satsata hyviin luistimiin, jolloin luistelu on mukavampaa je helpompaa, kuin halpismalleilla. Hyviä pieniä luistimia löytyy melko hyvin käytettynä netin kautta! Hyviä vinkkejä luistinten hankintaan löytyy mm. Suomen taitoluisteluliiton liiton sivujen kautta esim. eri seurojen sivuilta, joista monilta löytyy jonkunlainen opas aloittaville luistelukoululaisille!

MOI! Meidän kaupungissa kunnallisella puolella tarjotaan normaalisti sekä nt- että rakenneultrat (n. rv 11-12 ja 20-22). Nt-ultraan liittyy lisäksi seerumiseulonta, joka on vapaaehtoinen. Lisäksi täällä on isommassa neuvolassa ultra, jolla voidaan ultrata neuvolakäyntienkin aikana tarvittaessa, mm. ensimmäisen neuvolakäynnin aikana voidaan tarkentaa alkion kokoa ja sitä kautta laskettua aikaa. Me päästiin ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen (me ei olla siis tuon isomman neuvolan asiakkaita) tuonne isompaan neuvolaan ultraan, koska edellinen raskaus päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon. Näin saatiin alkuraskaudessa mielenrauha tuon edellisen kokemuksen vuoksi. Tämä oli kyllä hieno juttu. Jos raskaudessa on jotain poikkeavaa, ultria tehdään äitiyspolilla tarvittaessa. Itse sain raskausdiabetes-diagnoosin jo rv 18 ja nyt raskauden seuranta on siirtynyt lähes kokonaan äitiyspolille. Käyn neuvolassakin, mutta harvemmin kuin yleensä. Diabeteksen vuoksi raskautta seurataan äitiyspolilla säännöllisesti ja sikiön kasvua seurataan joka kerta ultralla. Ultrakertoja tulee siis noin kerran kuussa, mukaanlukien synnytystapa-arvio raskauden loppuvaiheessa. Tuntuu kivalta, kun seuranta on järjestetty täällä niin hyvin, saa itsellekin mielenrauhan.

MOI! Voisin ilmoittaa itseni mukaan tähän keskusteluun, täälläkin kun diabeteksen kanssa saadaan taistella Täällä odotellaan esikoista, nyt menossa rv 25+3, laskettu aika on heinäkuun alussa. Itse jäin kiinni sokereista jo neuvolassa tasan rv 14, kun pissassa oli sokeria +++. Siitä sain sitten lähetteen sokerirasitukseen, joka tehtiin jo rv 18. Siellä arvot oli jotain ihan huimaa; paastoarvo oli 7,9, tunnin ja kahden arvot lähemmäs 18 ja 19. Ilmeisesti tuota koetta ei olisi edes saanut jatkaa noin korkean paastoarvon vuoksi, mutta jostain syystä sitä jatkettiin ja neuvolassa vähän ihmeteltiin, että nuo arvot vain vähän väsytti, kun toisilla voisi tuossa olla jo hyperglykemia lähellä. Näistä arvoista tuli pikainen lähete äitipolille ja siellä olin jo kaksi päivää kokeen jälkeen. Ehdin siis tehdä kotimittausta huimat kaksi päivää. Arvot oli niin korkeat, että sain heti insuliinit samalla kerralla. Onneksi neuvolassa ehdittiin jo tätä vähän alustaa, joten selvisin tästä ilman suurempaa järkytystä. Sain pitkävaikutteisen ja ateriainsuliinin. Siitä sitten alkoi sokerien virallinen mittailu ja pistäminen; sokerit mittaan ennen aamiaista, lounasta, päivällistä ja iltapalaa sekä tunti niiden jälkeen. Pistän ateriainsuliinin aamiaiselle, lounaalle ja päivälliselle, illalla kerran pitkävaikutteisen insuliinin ennen nukkumaan menoa. Opettelua tämä on ollut, mutta kyllä siitä on jo rutiinia tullut. Tosin hiilareita joutuu edelleen laskiessa tarkistamaan hiilarioppaasta. Ensimmäistä kertaa diabetes-päivässä käydessäni lääkäri jo vilautteli mahdollisuutta, että kyse ei välttämättä olekaan vain raskausdiabeteksesta, vaan saattaa olla, että minulla on tämän tai viimeksi kesken menneen raskauden aikana puhjennut 1. tyypin diabetes. Tämä selittäisi nuo korkeat arvot ja toisaalta sen, että en ole juurikaan huomannut oireita, jos sokerit on jo pidemmän aikaa heitelleet. Viime käynnillä äitipolilla, jossa oli vain diabeteshoitajan käynti, oli tulleet arvot jostain vasta-ainekokeesta, joka otettiin edellisellä kerralla. Nekin antoivat vähän viitteitä tästä, mutta diagnoosi saadaan tarkistettua vasta raskauden jälkeen. Vaikka taidan siis olla ainut, jolla tuo diagnoosi on vähän epävarma, koen, että ehkä saisin täältä vähän vertaistukea tässä tilanteessa. Jotenkin tähän on asennoitunut niin, että hoidettava tämä vain on nyt parhaalla mahdollisella tavalla, jotta pikkuisella ja itselläni olisi kaikki hyvin. Tuota 1. tyypin diabetesdiagnoosia ehtii sitten jälkeenpäin miettiä, jos sellaisen tämän raskauden jälkeen saan. Iloista viikonloppua kaikille RD:n ja ruokavalion kanssa tasapainotteleville!

MOI! Koimme keskenmenon tämän vuoden alkupuolella. Kyseessä oli ensimmäinen raskaus, joka sai alkunsa hyvin helposti. Sen läpikäyminen oli rankkaa, etenkin kun lähipiirissä tuli vauvaviestejä hyvään tahtiin. Kesällä pääsimme ystäviemme lapselle kummeiksi, lapsi syntyi vähän keskenmenon jälkeen. Meille kummius on suuri asia ja olemme ylpeitä siitä, että kummin tehtävä annettiin meille. Vaikka vauvauutiset tuntuivat alussa rankalta, on pienten lasten näkeminen parantanutkin. Meille ystävien pienokaiset ovat tuoneet paljon iloa ja myös toivoa siitä, että kyllä mekin vielä oman nyytin saamme!

MOI! Meillä oli keskeytynyt keskenmeno tämän vuoden alussa rv 7+. Raskaaksi tulin tällöin heti 1. yrityskierrosta. Oireet olivat tässä todella voimakkaat heti ovulaatiosta lähtien. Nyt olen vihdoin raskaana uudelleen. Keskenmenosta ehti kulua n. puoli vuotta. Heti km:n jälkeen pidimme taukoa muutaman kuukauden ajan aktiivisista yrittämisestä. Senkin jälkeen aikaa ehti kuitenkin kulua ennen uutta plussaa. Nyt oireita on ollut huomattavasti vähemmän ja ovat ihan toisenlaisia, kuin keskenmenneessä raskaudessa. Toivomme kovasti, että tämä pikkuinen jaksaisi kasvaa isoksi ja saisimme hänet syliimme tulevana kesänä!