Kristen

Aktiivijäsen
  • Content count

    288
  • Joined

  • Last visited

About Kristen

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • ICQ
    0

Recent Profile Visitors

3095 profile views
  1. Yksi määräaikainen kuumeileva äiti ilmoittautuu! Mulla taas oli semmoinen ajatus ekan kanssa, että kun en kerran saa vakituista työpaikkaa (josta en ihan heti kehtais mammalomalle jäädä), niin alan sitten tekemään lapsia. Sain olla määräaikaisena kunnes jäin äitiyslomalle. Mä en edes ajatellut sitä työllistymistä sitten äippäloman jälkeen, tosin miehen vakituinen työpaikka varmaan siivitti tätä "huoletonta" olotilaa. No alettiin vielä nupiksi rakentaa taloa, eli otettiin isot lainat. Äippäloman jälkeen soittelin entiseen työpaikkaan, mikä heillä on tilanne, tarvitaanko sijaista ja sillä tiellä ollaan! 1,5 vuotta oon taas saannu tehdä sijaisuuksia ja vielä on töitä syksyyn asti, mahdollisesti pidempäänkin tiedossa. Eikä edelleenkään siis vakituista työpaikkaa. Mieskin on tässä välissä vaihtanut työpaikkaa ja pikkasen on jouduttu ottaa lisää lainaakin toisen auton hankinnan takia, mut ihan kivasti tässä pärjätään. Toista lasta siis kuumeillaan, eikä mulla edelleenkään oo mitään huolta tulevaisuudesta. Kyllä työtä tekevälle löytyy! Toki olis varmempaa jos olis se vakituinen lappu takataskussa, olis selkeästi työ mihin sitten palaa, lomat pyörii ym. Mä olen ollut siitä onnekas sijainen että oon saanut tarpeen tullen pitää kertyneitä lomia mutta myös palkatonta vapaata. Tänä kesänä mulla on ekaa kertaa elämässä täydet lomat ja saan pitää ne! Asiat on tosiaan kääntyneet päälaelleen, uraa ja työtä arvostetaan niin paljon että naiset painattavat lapsionnen ohi, ts. liian myöhään herätään siihen että työ ei ole elämä ja halutaankin lapsia. Liian moni omasta ystäväpiiristä painaa uraputkea, vaan mitenköhän sitten käy.. Ennen naiset meni naimisiin, sai lapset ja sitten vasta mietittiin että kai jotain työtäkin pitäis tehdä.
  2. Esikoistyttö on nyt reilu 2,5 v. Kuumetta havaittavissa, en olis ikinä uskonnu tämän päivän koittavan!!
  3. Äidiksi tulo 26-vuotiaana muutti ajatus- ja käyttäytymismaailmaa siten, että -Enää en todellakaan tee asioita joista en pidä, teen kuten oikeasti haluan. -Uskallan olla oma itseni ja puolustaa mielipidettäni. Osaan ja uskallan avata suuni kun siltä tuntuu. -Tunnen kasvaneeni henkisesti aikuiseksi -Tuntuu, että nyt elämässä on kaikki mitä tarviikin -Toisaalta tunnen itseni myös yksinäiseksi; porukasta tiputettu, koska äidithän ei bailaa ja "kaverit" vaan bailaa ja juo. -En juurikaan juo enää alkoholia humaltumismielessä. -Kroppa muuttui myös "mammamalliseksi" -Pelkään nyt enemmän läheisen menettämistä Niin, ja mäkin siivoan enemmän ja tarkemmin kuin ennen!
  4. Meidän esikoinen on nyt 2 v. ja välillä tuntuu että ehkä sitä toista lastakin voisi yrittää. Vaan sitten muistuu mieleen, että odotusaika on kamala, synnyttäminen on kamalaa ja vauva-aika on kamalaa. Eli kun nää koetut asiat on näin vahvasti negatiivisena muistissa, niin ehkä aika ei vielä ole kypsä toiselle lapselle. Ikäerokaan ei haittaa, en jaksaisi taas tätä uudelleen. Haaveeni on, että voisin olla kakkosen kanssa kotona kun esikko menee kouluun, silloin ikäeroa on jo jonnin verran, mut so what. Tai sitten ei koskaan, tai sitten hyvinkin pian, kuka tietää mitä on tarkoitettu tapahtuvaksi.
  5. Meillä hittinä on Pocoyo (suomeksi Napero) ja jakso nimeltä Puppy Love. Sitä jaksaa katsoa vaikka tunnin putkeen Samoin Pikku Kakkosen tunnari, Jänis istui maassa ym. "vanhat lastenlaulut" sekä Pingu. Mut poco on ykkönen
  6. Meillä on kyllä esikoisen tulo jäädyttänyt parisuhteen kokonaan. Jo odotusaika meni vähän niin ja näin, kai se tuli sit kuitenkin vähän liian nopeesti, tärppäsi melkein heti. Mun mielestä mies olis voinu jäädä synnytyksestä pois, mut en sit tiiä miks se halus mukaan. Jälkikäteen siitä ei ole paljon puhuttu. Eka vauvavuosi meni taloa rakentaessa ja olin paljon yksin vauvan kanssa toisella paikkakunnalla. Nyt meillä on jo taapero, molemmat käydään töissä, teen reilusti lyhyempää päivää kuin mies jotta lapsi ehtii olla kotonakin ja itse ehdin huolehtia kodista. Omaa aikaa ei ole kuin ehkä tunti per ilta, kun lapsi on nukahtanut, sekin menee monesti vielä kotitöitä tehdessä ennenkuin simahdan itse. Parisuhdetta en edes jaksa ajatella. Toisaalta, mietin tässä että ei me kyllä koskaan olla oltu mitenkään intohimoisesti rakastuneita. Vaikee kuvitella että täs muka jotain suurta tunteenpaloa syttyis. Mä oon ensisijaisesti äiti, eikä musta riitä tällä hetkellä muille.
  7. Mulla on vähän sama kuin fleurilla, eli kun menin töihin niin kaikki vähäkin oma lenkillä käyminen yms. loppui. Kerran viikossa käyn uimassa. Muuten.. ei mitään. Pitäisi kyllä mennä, mutta mä en vaan raaski jättää tyttöö enää illalla ilman äitiä.. kovasti tekisi mieli kyllä kuntoilla ja harrastaa, mut jotenkin vaan on niin vaikee lähtee. Ja sit kuitenkin kaikki kotihommat odottaa täällä tekijäänsä..
  8. Mä olin kanssa ennen lapsen saamista aikamoinen rällästäjä.. kyllä on asia muuttunut. Raskausaikana en käynyt baarissa. En kokenut, että olisin sinne enää ison mahani kanssa kuulunut.. Tyttö taisi olla 5 kk kun olin ekaa kertaa taas piiiitkään aikaan tyttöporukalla baarissa. Sen jälkeen oon käynyt muutaman kerran, miehen kanssa ja erikseen. Mutta: alkoholia kuluu todella todella paljon vähemmän. Mä vaan mietin sitä, että seuraavana päivänä on kyettävä hoitamaan taas tyttöä, eikä se ole kivaa väsyneenä. Nyt tytön lähestyessä vuoden ikää, tuntuu yksinkertaisesti siltä, ettei vaan jaksa lähteä viihteelle. Siinä vaiheessa kun mummolan oven pistää kiinni perässään ja voi jättää vastuun ja huolehtimisen hetkeksi syrjään, niin silloin kyllä nukkumatti majailee jo olkapäällä. Ei voi mitään.. Ihan tajuton väsymys iskee kun pääsee kotiin ilman tyttöä. Se siitä viihteelle lähtemisestä.. just että yhden siiderin saa kotona juotua enää nykyään. Eniten harmittaa se, ettei ns. ystävät tätä asiaa pysty millään ymmärtämään. Ettei jaksa bailata samaan tahtiin kuin ennen.
  9. Kovasti on yksilöllisiä nää asiat ja ei voi tietää millaista omalla kohdalla tulee olemaan. Mulla itseasiassa kaikki alakerran tutkimukset synnytyksen aikana helpotti oloa, niin oudolta kun kuulostaakin. Tuntui ihan siltä kuin joku hieroisi jännittyneitä lihaksia.. että ei kannata etukäteen hirveesti murehtia. Näinkin voi tapahtua. Ja epiduraalin laitto, se tuntui inhottavalta, niin kuin joku tökkisi selkää jollain kepillä, ei sattunut ollenkaan. Enemmän mua sattu se tipan laitto käteen.
  10. Me ollaan saatu paljon vaatteita tytön pikkuserkuilta, kun ollaan vihjattu että voitaisiin ottaa jos löytyy. Itse ei oo paljon tarvinnu ostella, eikä mummotkaan ole tässä asiassa mitenkään ryhdistäytyneet.. ihmettelen kyllä Mielellään otetaan vanhoja; just voi valkata mitä pitää, eikä sit ees harmita, jos jotain tiettyä ei tulekkaan pidettyä, kun ei siitä oo mitään maksanutkaan. Mä oon merkannu pesulappuun jollain merkillä, keneltä mikäkin vaate on.. osaa sitten palauttaa oikealle henkilölle.
  11. Meillä on nyt 7 kk asunut känkkäränkkä. En ikinä halua toista lasta. Pienen vauvan äitinä on kamalaa, en halua kokea tätä enää koskaan uudelleen.
  12. Joo sopii, meillä kanssa Emmaljungat (smart duo) ja Eisbärchenin paksu lämpöpussi sattuu tismalleen. Jopa väri käy nappiin. (meillä siis harmaa)
  13. Meillä on ihan tuo Emmaljungan vaunujen mukana tullut hoitolaukku. On ollut riittävä meidän tarpeisiin. Se on aina mukana mummolassa ja sinne mahtuu kyllä kaikki mitä päivän reissuun tarvitaan. Ja onhan se kiva kun on samaa väriä vaunujen kanssa, mikäli roikottaa sitä vaunuissa. Voishan sitä sitten käyttää vaikka jotain omaa isompaa laukkua ihan hyvin "hoitolaukkuna", kyllä melkeinpä mihin tahansa laukkuun (no ei ihan pieniin) mahtuu yks vaatekerta, muutama vaippa ja ruokaa.
  14. Meillä on vasta hankitut Gracon Mosaicit, ostettiin ne kaupparattaiksi ja haluttiin mahdollisimman pieneen tilaan menevät, mutta kuitenkin vankat rattaat. Nämä siis tosi helppo kasata ja avata. Mosaiceissa ei nyt mitään kahvikuppitelinettä ole, mutta tuskin sitä tarvitsenkaan. Eikä oo lapselle mitään "tarjotinta" edessä. Tyttö on tykännyt istua, ja kaikkein kivoin yksityiskohta on kuomussa oleva kurkistus-/tuuletusaukko, josta tyttö myös tarkkailee että onhan äiti vielä paikalla. Helpot ja näppärät työntää,mulla ei kyl olis ees mitään tarvetta työntää yhdellä kädellä. Pituussäädettäviä työntökahvoja ei mekään olla tarvittu vaikka mies on 190 ja minä 165. Passaa molempien käsiin kivasti. Tulevaisuudessa jos lisää lapsosia ilmaantuu, ostetaan varmasti gracon kaukalo, jonka tosiaan saa noihin rattaisiin kiinni.. ihan kivat menopelit. Sellaiset kuin suomen oloissa riittää. Ulkomailla kärryttelystä ei ole kokemusta. Muoks. Ja meni kyl hienosti eteenpäin 5 cm lumessakin. Muoks2. Mukaan tuli ohut jalkapeitto ja sadesuoja. Todella helppo ja yksinkertainen tuo makuu/istuin kaltevuuden säätö. Ainoo vaan, jos vauva nukkuu ja selkänoja on ihan alhaalla niin alla olevasta tavarakorista ei sit saa tavaroita pois. Mut ei oo mua haitannu.
  15. Joo, multa kysyttiin viimeisenä päivänä siellä osastolla että onkos synnytyksestä kukaan käynyt keskustelemassa! No sitten siellä ylhäällä ollut kätilö (ei siis salissa) jotain asiasta kyseli, että minkälainen kokemus oli jne. Mutta olisin kyl halunnut jutella sen synnytyksen hoitaneen kätilön kanssa. Muutamia asioita olisin kyllä kysellyt.. no samapa tuo, likka on maailmassa kuitenkin.