Njord

Aktiivijäsen
  • Content count

    287
  • Joined

  • Last visited

About Njord

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Vastasin ei, pyrin välttämään, mutta ei sitä varmaan kaikesta tule syynättyä. Ja kuten Laurea sanoi, kylässä syön mitä vain tarjotaan, eikä ravintolassakaan aina niin tarkkaan tiedä, mitä annoksessa on.
  2. ^ Niinpä.
  3. Tietääkö kukaan enemmän tuosta Kristin Davisin adoptiosta, domestic adoption? En nyt sen enempää tiedä, mutta domestic adoption tarkoittaa että on adoptoinut oman maan sisällä, eli amerikkalaisen lapsen. Ahaa, kiitos selvennyksestä! Tulkkasin sen automaattisesti perheensisäiseksi adoptioksi, mikä sitten herättikin kovasti kysymyksiä.
  4. Tietääkö kukaan enemmän tuosta Kristin Davisin adoptiosta, domestic adoption?
  5. Hyvää joulua! Edit. korjasin linkin, joka oli alkanut sekoilla täällä itsekseen..
  6. Oli ihan pakko tuoda tämä tänne
  7. Kuinka "vakavana" lasten kahvinjuontia pitää, riippuu varmaan aika pitkälti siitä, miten itse suhtautuu kahviin ja muihin kofeiinipitoisiin juomiin. Jotkuthan on kaiketi niin tarkkoja tästä, etteivät anna lapsilleen suklaatakaan (tai kaakaota jne.), kun siinäkin on hiukan kofeiinia, mutta useimmat ei varmaan edes mieti tätä. (Mä itse olen harmikseni kofeiiniriippuvainen & näen päivittäin energiajuoma"high":ssa hilluvia varhaisteinejä --> mielipiteet on laillisista piristeistä ehkä vähän tiukentuneet viime vuosina. Ei tosin suklaankieltämiseen asti. )
  8. Näin mäkin olen ajatellut asian hoitaa, jos liian nuori lapsi haluaa kahvia maistaa. En ihan tarkkaan osaa määritellä, mihin sen rajan pistäisin, mutta ainakin yläasteelle saakka haluaisin (tulevia) lapsiani kofeiinilta suojella. Se ei varmaan ihan onnistu, mutta ainakaan ala-asteikäisenä ei tule paljon kolaa tai kahvia saamaan. Tosin sitten, kun lapset liikkuvat kavereidensa kanssa keskenään, he ostelevat varmaan energiajuomia, niitähän saa alle euron tölkki. Näen päivittäin varhaisteinejä, jotka kiskovat EuroShopperin energiajuomaa yhdellä ja karkkia toisella kädellä ja ovat sitten kivasti sekaisin.
  9. Ihanaa, kun nyt on aloitettu uusi ketju. Mäkin olen aivan pihalla kestoilusta ja yritän hiljalleen päästä kartalle. Sen vanhan ketjun 50 sivua (vai montako niitä oli) lannisti jo alkuunsa. Täytyy se vanhakin kyllä kahlata jossain vaiheessa läpi ajan kanssa. Olen tässä selaillut Vaippailmiö-kirjaa, mikä on vähän auttanut pääsemään kärryille, nyt ymmärtää sentään jo ihmisten kysymyksiä ja vastauksia vähän paremmin. Mistä coolmaxia voi ostaa, saako sitä ihan tavallisesta kangaskaupasta? Mitä se suunnilleen maksaa ja kuinka iso pala sitä pitäisi hommata?
  10. ^ Meillä sama vika, eli tullaan olemaan ihan ydinperhe, kaksi äitiä ja lapsi/lapset. Me kyllä puhuttiin apilakuvioista eri vaiheissa (yleisellä tasolla), mutta se vaatisi, että on niin läheinen miespuolinen ystävä (tai miespari), että ihan tosissaan haluaisi ottaa tämän pysyvästi osaksi omaa perhettä. Tai siis näin me ajateltiin, me haluttiin, että meidän perhe on vain meidän perhe. <Lisäksi meillä vaikuttivat juridiset kuviot, eli apilaperheessä lapsen sosiaalinen äiti ei olisi voinut tulla lapsen juridiseksi vanhemmaksi, niitä kun laki tunnustaa vain kaksi. Meidän tapauksessa ratkaisu oli siis aika helppo.
  11. ^ kupla, miten teillä on lähipiiri suhtautunut siihen, ettei mitään kummeja ole? (Sori, tää menee jo ot:ksi tässä ketjussa.) Näin mäkin uskon. Nykyään siviilivihkiminen alkaa olla jo täysin varteenotettava (ja vakavasti otettava) vaihtoehto kirkkovihkomiselle, mutta lapsen syntymän juhlistamisessa ei olla vielä niin pitkällä. Olisi tosi hienoa, että olisi joku "automaattinen" instituutio, johon voisi nojata, kun haluaa järjestää lapselleen juhlat. Mä tulkitsin ensin tämän viestin niin, että lähipiiri tuppautui kylään, koska nimiäisiä ei järjestetty, mutta taisivatkin tuppautua jo ennen kuin nimiäisten aika edes olisi ollut. Mä oon jotenkin ajatellut, että juhlat järjestämällä saataisiin ne vähän "kaukaisemmat läheiset" kutsuttua kaikki kerralla katsomaan vauvaa ilman, että kaikki tulisivat eri aikaan tipoitellen. Täytyy vielä miettiä. Meilläkään ei taida perhe tietää, että olen eronnut kirkosta, vaikka siitä on jo vuosikausia. Niihin aikoihin oli aika paljon muitakin asioita, joista sukulaiset oli kauhuissaan, joten en jaksanut puhua vielä siitäkin. Nyt kyllä harmittaa, etten rysäyttänyt kerralla kaikkia uutisia. Kirkosta eroamiseni tulee väkisin esiin tässä vaiheessa, kun meidän lasta ei tulla kastamaan.
  12. ^ Teillä eletään sitten jännittäviä aikoja!
  13. Tuu-tikki, oikein paljon onnea! Koska sulla on laskettu aika (olithan se sinä, joka on raskaana?)? Unja-O, onnea matkaan, toivotaan että tärppää nopeasti sitten, kun aloitatte yritykset.