Musta Helmi

Sofi antaa paljon heikommat viivat kuin Pregcheck. Mut Sofeihin ei ainakaan mulla tullut viivanpaikkoja ja roskishaamut pitivät paikkansa. Nuo nimittäin vahvistuvat selvästi kuivuessaan. Peukut pystyssä Lallis!

Vastaan Naddalle myöhässä, jos joku muukin miettii samaa. Meillä on Emmaljunga Duo Edget ja niiden työntöaisan saa laskettua niin alas, että lapsikin voi työntää rattaita. Esikoisen serkku tykkäsi kovasti työntää meidän vaunujamme noin 2-3-vuotiaana. Jaksoi työntää koko kilometrin matkan kauppaan ja takaisin. Aisan saa myös riittävän ylös pitkällekin työntäjälle.

Mulla ei ole koskaan tullut roskishaamua (kuivana ja testiajan jälkeen paremmin näkyvää viivaa), jos en ole ollut raskaana. Viivanpaikkoja on aina pitänyt katsella paremmassa valossa, että näkyvät. Plussa näkyy hämärämmässäkin ja käsivarren mitan päästä. RFSU-testeistä en tykkää, koska niihin ei käytännössä voi saada vahvaa viivaa. Kokeilin joskus raskausviikolla 6+, ja viiva oli samaa luokkaa kuin kaksi viikkoa aikaisemmin. Pregcheck-testeissä sen sijaan viivat vahvistuivat aina siihen asti, että testiviiva on paljon vahvempi kuin kontrolliviiva. Ne myös näyttivät itselläni plussaa aikaisemmin. Eli lyhyesti sanottuna: hyvältä näyttää ja kuulostaa Mammamutti!

Ristiäiset ja serkku on meilläkin pappina.

Mun mielestäni tuo N-N on turhan pitkä yhdysnimeksi (siitä keksii heti monta lyhennelmää kutsumanimeksi, esim. Nuuni, eikä se varmaan ole teillä ajatuksena). Voisiko olla vain N. N. I. ilman tuota välinimeä?

En tehnyt yhtään negatiivista testiä tällä kierroksella. Ovulaatioinduktiossa käytettiin myös hcg-hormonia (Pregnyl 5000 IU), jonka pitäisi poistua viimeistään kymmenessä vuorokaudessa. Aloitin testaamisen yhdeksän vuorokautta tuosta piikistä (dpo7), kun menin sinä päivänä juhlimaan. Siitä sitten alkoi plussa vahvistua päivä päivältä. En tiedä, oliko tuo dpo7 vielä lääkkeen jäämiä, mutta ainakin testit vahvistuivat hyvin etenkin, jos vertasi joka toinen päivä tehtyjä testejä. Käytin Pregcheck-liuskoja testaamiseen. RFSU-testissä oli plussa vasta dpo14, vaikka noiden herkkyyden pitäisi olla sama (25 mlU/ml). Testasin yhden RFSU-testin myös joskus viikolla 6+, eikä siihen silloinkaan tullut tasavahvoja viivoja.

Japani on imetysmyönteinen maa, mutta varsinaista julkista imetystä ei juurikaan tapahdu. Ravintoloissa imettäminen ei ole sopivaa, jos teillä ei ole erittäin suojaista pöytää. Japanissa täytyy muutenkin kyllä imettää huomaamattomammin kuin Suomessa, kun kulttuuri on ylikohtelias. Monissa paikoissa on imetystä varten lastenhoitohuoneita (tavarataloissa, turistikohteissa, lentokentillä), joten yleensä se onnistuu hyvin. Näissäkin on hyvä kuitenkin toimia siten, että paljasta pintaa ei juuri näy. Oma vauva oli reissun aikoihin viisi kuukautta vanha, joten imetyskertoja tarvittiin vähän harvemmin kuin ihan pikkuvauvan kanssa. Imetin myös välillä naistenvessoissa, joissa oli usein meikkaustuoleja. Puistot olivat ainoa paikka, missä näin paikallisten naisten imettävän nuorimmaisiaan, kun vanhemmat lapset olivat leikkimässä. Meillä ei ollut rattaita ollenkaan mukana ja päätös oli hyvä juurikin ruuhkaisten metrojen ja monien portaikkojen takia. Vauva kulki koko reissun rintarepussa (painoi n. 7-8 kg). Isommalle lapselle voisin ottaa helposti kokoontaitettavat sateenvarjorattaat, mutta niilläkään ei kyllä joka paikassa pärjäisi. Oli ihana kahden viikon reissu. Eniten tykkäsin pienemmistä paikkakunnista, missä julkisissa matkustamiseen ei mennyt aina puolta päivää (Tokio on niin suuri, että eri puolilla kaupunkia olevat nähtävyydet ovat kaukana toisistaan).

Kuumat (pitkät) kylvyt on itse asiassa ihan syystä kielletty, koska ne nostavat ruumiinlämpöä. Kuume ja keinotekoisesti kohonnut ruumiinlämppö (yli 38 °C) lisäävät epämuodostumia ensimmäisellä kolmanneksella. Saunominen ei nosta ruumiinlämpöä samalla tavalla kuin kuuma kylpy, koska lämmönsäätely toimii saunoessa paremmin. Siksi saunominen on sallittu.

Mulla oli aika normaali kierron pituus (28 päivää) sillä laskukaavalla, että istukan poistumisen laski olevan kp1. Hcg oli nollassa liuskatestien mukaan muutama päivä ennen ovulaatiota, joka oli kp 19. Tuon hcg:n nollautuminen on hyvin yksilöllistä. Hyvä, kun olet saanut jo sen negatiivisen, niin nyt voi toivoa positiivista ja myös luottaa siihen tulokseen.

Mä luulen, että lääkäri viittasi sillä kolmen vuoden kommentilla tähän tutkimukseen luomumahdollisuuksien heikkenemisestä: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/?term=Age+of+the+female+partner+is+a+prognostic+factor+in+prolonged+unexplained+infertility%3A+a+multicenter+study. Eli kolmen vuoden yritykseen jälkeen kahden seuraavan vuoden kumulatiivinen raskausprosentti luomuna on n. 28 %. Hoitojen kanssa tulokset ovat tietenkin paljon paremmat. Pregnylin kanssa varmaan riippuu myös siitä, minkä kokoinen folli on ja tuleeko omaa LH-huippua. Esim. gonadotropiineilla stimuloituna ennenaikainen LH-huippu voi tulla jopa joka neljännellä http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9688391 . Mulla meni ensimmäinen IUI tavallaan ohi, kun ovulaatio oli 12 h Pregnylistä ja inssi vasta 36 h Pregnylistä. Tekivät kumminkin, kun eivät luottaneet mun tuntemuksiini ovulaatiokivuista. Yleinen käytäntö on, että hcg annetaan 32-36 tuntia ennen IUI:tä. Tutkimukset aiheesta ovat kuitenkin melko vanhoja. Mua vähän yllätti, että uusia tutkimuksia ei juuri ole. Tässä parhaat tulokset hedelmöitymisessä saatiin 36 tuntia hcg:n jälkeen eli siis munasolut olivat kypsyneet parhaiten tällä ajalla http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3701712 . Tuossa ei kuitenkaan tutkittu inssin ajoitusta vaan vain tuota kypsymistä.

Koska teillä on loppunut raskauspahoinvointi lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen? Mulla todettiin tuulimunaraskaus viikko sitten 7+3. Sain ensimmäiset lääkkeet maanantaina (4xCytotec), eivätkä ne vaikuttaneet käytännössä ollenkaan. Ihan pientä vuotoa tuli. Torstaina sain uuden samanlaisen lääkesatsin, jolloin ensin raskauspussi tuli ulos samana päivänä ja repaleinen istukka sunnuntaina ja yksi istukanpalanen vielä myöhemmin. Antibiootit sain myös torstaina, kun keskiviikkona oli lämpöä ja tulehdustyyppistä kuumotusta ja jomotusta kohdussa. Raskaushormoni ei ole vielä laskenut testien mukaan käytännössä ollenkaan. Lisäksi alan tulla hulluksi tämän pahoinvoinnin kanssa, koska se käytännössä koko ajan muistuttaa keskenmenosta. Lisäksi kohtu supistelee vieläkin. Mä harkitsen jälkitarkastuksen varaamista yksityiseltä, kun julkiselta vain sanotaan, että kaikki on normaalia. Itsellä taas on sellainen tunne, että kohtu ei ole tyhjä.

Käytän sellaisia tuotteita, joiden voin luottaa olevan etiketinmukaisia ja turvallisia. Ostopaikalla ei sinänsä aina ole merkitystä: joitakin tuotteita myydään sekä apteekissa että luontaistuotekaupoissa, koska ravintolisät luokitellaan elintarvikkeiksi. Lääkkeiksi luokitellaan sellaiset tuotteet, joiden vitamiini- tai kivennäisainepitoisuus on huomattavan suuri. Ostan siis sellaisia tuotteita, joiden markkinoijaa ja maahantuojaa pidän luotettavina. Evira ei tutki ravintolisiä ennen niiden tuloa Suomen markkinoille eikä sen jälkeenkään. Ravintolisille ei myöskään tarvitse hankkia ennakkohyväksyntää Evirasta. Eikä ole olemassa kiellettyjen tai sallittujen aineiden listaa, paitsi vitamiinien ja kivennäisaineiden sekä niiden lähteiden osalta. Käyttäisin vain sellaisia ravintolisiä, joita on tutkittu raskauden aikana (käytän itse nyt monivitamiinia, foolihappoa ja kalaöljyä). En käyttäisi raskausaikana mitään kasvirohdoksia (no ehkä kuitulisää, mutta sekin apteekista), koska niiden sikiövaikutuksia ei ole tutkittu. Esimerkiksi inkiväärivalmisteisiin, joita aikaisemmin vielä suositeltiin raskauspahoinvointiin, on tietojen karttuessa lisätty varoitus "Ei suositella raskaana oleville". Samoin kävi pellavansiemenille, joissa on liiaksi raskasmetalleja päivittäisessä runsaassa käytössä. Sekä inkivääriä että pellavansiemeniä saa tietysti syödä pieninä määrinä ruuan mukana, kun määrä on huomattavasti pienempi ravintolisään verrattuna. Muutenkin raskausaikana on tärkeää noudattaa monipuolista ja vaihtelevaa ruokavaliota. Mikä tahansa on myrkyllistä, jos sitä syö liikaa. Myös kosmetiikan suhteen on syytä olla tavallista varovaisempi, sillä jos haitallisia aineita on, ne voivat imeytyä ihon läpi verenkiertoon (esimerkiksi aurinkorasvojen kemialliset suoja-aineet). Tämä menee nyt vähän aiheen ohi, mutta pitää kumminkin kommentoida. Terveydenhoitajat eivät saa tuotteiden suosittelusta mitään, eivätkä yleensä edes suosittele minkään firman tuotetta vaan esimerkiksi käyttämään rauta- tai D-vitamiinilisää. Terveydenhoitoala on suuri bisnes, mutta niin ovat myös vaihtoehtohoidot, joita vieläpä valvotaan heikosti. Homeopatiasta en viitsi edes aloittaa, mutta en suosittele (voihan sitä toki johonkin vaarattomaan, kuten unen laadun parantamiseen kokeilla, kun plasebovaikutuksella on suuri merkitys, vaikka hinta on kyllä kova siihenkin).

Sykkeen pitäisi näkyä viimeistään 6+5, mutta hyvällä tuurilla se voi näkyä jo vähän aikaisemminkin. Eiköhän ultra tuon plussan ajankohdan perusteella asetu ihan sopivalle päivälle.

Tuu vain mymmeli85 huhtikuisiin. Pohdimme siellä juuri näitä samoja asioita. Tämän mukaan http://www.betabase.info/chart/basic/single 5+0 viikolla (dpo 21) seerumin hcg on keskimäärin 1700. Tämän mukaan http://www.accessdata.fda.gov/cdrh_docs/reviews/K112870.pdf Clearblue-viikkonäytöllinen testi antaa viikot 3+ varmimmin vasta, kun virtsan hcg on 3000-4000 (viikolla 5+2 tai 5+3 eli dpo 23-24). Hcg:n erittymisessä on yksilökohtaista vaihtelua ja vaihtelua aiheuttaa myös virtsan vahvuus.

Oma suhtautumiseni esikoisen synnytykseen oli, että kyllähän siitä selviää, kun kerran muutkin. Pelkäsin lähinnä sektioon joutumista, ja siihen lopulta päädyttiin. Synnytys yritti joka yö lähteä käyntiin alkaen 40+0. Hain kaksi kertaa Litalginia päivystyksestä, kun selkäni oli niin kipeä. 41+0 menivät viimeinkin vedet kello 12, ja olin tyytyväinen, kun vauva viimeinkin tulisi ulos, vaikka sitten käynnistettynä. Illalla kello 19 menimme sairaalaan ja pääsin käyrän jälkeen ammehuoneeseen. Senttejä taisi olla auki noin 3. Juuri mitään edistystä ei tapahtunut, joten sain oksitosiinitipan noin kello 23 ja jouduin pois ammeesta. Tässä vaiheessa todettiin, että vauva on virhetarjonnassa ja siksi avautuminen on niin hidasta. Sain epiduraalin pian ja se auttoi. Sektio taidettiin mainita ensimmäisen kerran puolilta öin. Sanoin yrittäväni viimeiseen asti alatiesynnytystä. Aamuun mennessä epiduraaleja oli saatu monta ja avautuminen oli täysin pysähtynyt. Oksitosiini laitettiin hetkeksi tauolle ja sitten uudelleen. Tällä saatiin taas avautumista tapahtumaan. Sydänäänet alkoivat kuitenkin heiketä, joten otettiin mikroverinäytteet vauvan päästä. Olin 9,5 senttiä auki, kun tulokset tulivat: raja-arvo ja leikkuriin. Vauva ei ollut laskeutunu yhtään. Itse olisin ollut valmis yrittämään alatiesynnytystä vielä vaikka toiset 17 tuntia. Vauva syntyi kiireellisellä sektiolla maanantaina kello 13 (41+1). Leikkauksessa oleminen oli aivan kamalaa, itkin hysteerisesti koko ajan. Oikeastaan mitään muuta ei mennyt pieleen, mutta napanuora (20 cm!) katkesi. Vauva sai 9 pistettä ja oli suloinen. Kohdun painelu heräämössä oli aivan hirvittävää. Mikään lääke ei auttanut siihen kipuun. Lyhyt napanuora oli ilmeisesti syy virhetarjontaan ja synnytyksen huonoon etenemiseen. Tuo olisi ilmeisesti voinut selvitä ultralla, jos olisi viitsitty ultrata. Alateitse vauva ei olisi yltänyt maailmaan. Olin todella pettynyt, kun en pystynyt synnyttämään vauvaa itse. Nyt lapsi on vuoden, ja haaveilen toisesta. En missään nimessä haluaisi joutua sektioon toista kertaa, niin kamalaa se oli. Sektio vaikutti maidonnousuun ja mielialaani todella negatiivisesti, vaikka paraninkin hyvin ja leikkaus meni hienosti. Alatiesynnytykseen ei jäänyt mitään kammoa, vaikka se oli juuri epäonnistunut osuus.

Pitää siirretyn isäkuukauden ja jää siitä suoraa hoitovapaalle. Lapsi menee hoitoon puolitoistavuotiaana. Omasta työstäni on hankalaa pitää hoitovapaata.

Me otimme passikuvan itse viiden kuukauden ikäisestä vauvasta. Vähän aikaa meni, että saatiin kuva, jossa suu oli kiinni. Vauvalla ilmeisesti suu saa olla raollaan, mutta halusimme kuitenkin kaikki kriteerit täyttävän kuvan. Vaiva oli suurempi näin, mutta ajattelimme tämän olevan ainakin lapsiystävällinen tapa, kun saa kotona istua omassa yksivärisessä sitterissään.

Viikolla 37 sain ultralla tehdyn kokoarvion 3600 g laskettuna aikana. Lapsi syntyi 41+1 ja painoi 3665 g. Hienosti piti siis arvio paikkansa.

Sekä seurustelun 10-vuotispäivää että neljättä hääpäivää ehdimme viettää ennen esikoisemme syntymää.

Olimme molemmat 28-vuotiaita esikoisemme syntyessä. Molemmilla oli hyvät vakityöpaikat.

Kasvua tuli ensimmäisen raskauden ja imetyksen aikana reilu yksi kuppikoko. Ennen raskautta oli vähän vajaa D-kuppi ja nyt imettäessä on 70DD.

En ollut päivääkään sairaslomalla odotusaikana. Yleensäkin koko työurani aikana olen ollut noin 0-3 päivää vuodessa poissa töistä sairauden takia. Viimeksi olin vatsataudin takia pari päivää poissa helmikuussa 2011. Olen edelleen täysin työkykyinen nyt 38. raskausviikolla.

En ole itse käynyt odottaessani USA:ssa, mutta työkaverini oli yhdellä reissulla juurikin noilla viikoilla raskaana. Meillä oli suora lento New Yorkiin ja hän vain nousi vähän väliä jaloittelemaan. Maahantulotarkastuksessa ei mielestäni mennyt poikkeuksellisen kauan, kun meillä oli kuitenkin selkeä matkan tarkoitus. Tuota vakuutusasiaa kannattaa selvittää työnantajan kautta, koska yritysvakuutuksissa voi olla erilaiset ehdot. Oma Aasian matkani raskausviikoilla 20-21 meni oikein hyvin. Ei tuntunut edes erityistä turvotusta 13 tunnin lennon jälkeen. Lisäksi pidin selkätukivyötä. En kyllä yleensä uskaltanut syödä lounasbuffetissa juuri mitään, mutta minulla oli omia eväitä käsilaukussa. Ravintoloissa tilasin kyllä mitä halusin, mutta katukeittiöistä en tietenkään ostanut mitään. Olimme juuri lomamatkalta Iso-Britannissa, kun minulla oli raskausviikkoja 28. Laitoin kyllä ne tukisukat koneeseen, vaikka lennot olivatkin vain kolme tuntia suuntaansa, sillä ei niistä ainakaan haittaa ole. Hyvin jaksoin vaeltaa ylängöillä, vaikka tahti ehkä hieman hitaan puoleinen olikin. Voisin ihan hyvin muuten lähteä matkustamaan vieläkin, mutta haluan mielummin nauttia Suomen kesästä (la elokuussa).

Minä jätin tänä vuonna siman tekemättä, kun sitä tulisi juotua helposti muutama litra parin viikon aikana. Ostin mielummin kaupan simaa, jonka alkoholipitoisuus (0,8 %) on selvästi ilmoitettu. Itse tehdystä noita prosentteja on vaikeaa arvioida, joten sitä en uskaltaisi juoda kuin lasillisen päivässä.

Alkuraskaudessa kävin hiihtämässä ja kävelin paljon. Lumet sulivat siinä raskauden puolivälin paikkeilla, ja sen jälkeen aloin käydä noin kerran viikossa juoksulenkillä. Lisäksi kävelen paljon (eilen 8 kilometrin lenkki ja tänään kymppi) ja menen pari kertaa viikossa töihin pyörällä (matkaa tosin vain 5,5 km suuntaansa). Nyt on viikkoja 25+1 ja ainoastaan juoksuvauhtia ja -matkaa on pitänyt vähän vähentää.