esteri

Aktiivijäsen
  • Content count

    436
  • Joined

  • Last visited

About esteri

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Kiitos vastanneille! Tuo Ruskovillan villainen kypärämyssy on jo hankittuna. Sitten on pari Maximon puuvillaista hattua joissa tupla puuvilla muuten paitsi korvien kohdalla fleeceä ja sitten ostin vieläFredriksonin paksumman talvihatun. Onkohan toi paksu talvihattu ihan turha...?
  2. Kiitos todella hyvästä selityksestä ja vinkistä Voi mahoton kun teidän vauva on suloinen
  3. Eli vinkkejä mistä ja millaisia sekä minkä kokoisia talvihattuja olette hankkineet vauvoille. Meille tulossa vauva tammikuussa ja mietityttääkin, että millaisia ja minkä kokoisia talvihattuja täytyy hankkia/löytää? Käyttöaika talvihatulle ois tosiaan tuo 1-4kk.
  4. Haluaisin pikaisesti käyttökokemuksia Emmaljungan Duolift pussista!! Se on vanhempi malli Quadroliftistä. Lähinnä mietityttää kun vauva syntyy tammikuussa, että onko Duolift tarpeeksi lämmin ja tarpeeksi iso (on kuullema pienempi kuin quadrolift), että mahtuu toppavaatetta ja peittoa? Saisin nyt käytettynä tuon Duoliftin mukavaan hintaan... Mulla on Emmaljungan City Cerox 360 rattaat ja niihin ostan sisaristumen esikoiselle siksi tarvitsen pehmeän kantokopan vauvalle, koska olemassa olevaa Citykoppaa ei pysty käyttämään sisaristuimen kanssa.
  5. 18+3 tunsin ekat varmat muljahdukset Potkuja odotellessa...
  6. Kaippa minäkin tänne kirjoitan oman tarinani vaikka niin kauheita kokemuksia luin tuosta ylempää, että hui! Meille on tulossa tammikuussa pikkukakkonen. Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla. Synnytystä ruvettiin käynnistämään raskausmyrkytyksen vuoksi. Olin jo tuossa vaiheessa aika huonokuntoinen. Vauva painoi alapäähän niin, että kävely ym. oli tuskaa ja se myrkytyksen aiheuttama järjetön turvotus pahensi olemista huomattavasti. Synnytystä käynnistettiin 6 päivää. Supistukset ei saaneet mitään aikaiseksi. Viimeisen yön ennen synnytyssaliin menoa valvoin ja kävelin sairaalankäytävillä supistuskivuissa. Siitä aamulla lääkäri kävi toteamassa, että 2cm auki nyt kalvot puhki. Siitä siirryttiin saliin ja kalvot puhkaistiin ja tipalla oksitoonia, että saadaan supistuksiin tehoa. Mä olin jo tuossa vaiheessa niin väsynyt, että en oikein pysynyt henkisesti mukana mitä tapahtuu. Olin kertakaikkiaan ihan kuoleman väsynyt. Noh, sitten melkein heti alkoi ihan järkyttävät supistukset. Minä koin sen kivun niin kovana, että ulvoin suoraa huutoa. Sain hyvin nopeasti epiduraalin joka piti supistuskivun hyvin poissa aina hetken aikaa. Tilalle tuli vain aivan järkyttävä päänsärky. Synnytys vain kesti ja kesti. Olin saanut 5 epiduraalia. Olin aivan kivuissani enkä tod. enää järjissäni ja sitten todettiin että vauva on tulossa ihan väärässä asennossa ja nyt sen pää painoi jotenkin kohdunreunaa minkä vuoksi kohtu alkoi sulkeutumaan...??? Siitä lääkäri teki sektiopäätöksen. Olin koko raskauden toivonut alatiesynnytystä ja ajatellut, että ois ihan järkyttävää joutua sektioon mutta nyt kun kuulin lääkärin toteavan sektioon menosta tuntui se taivaan lahjalta. Oltiin oltu tuossa vaiheessa jo ainakin 16h synnytyssalissa. Leikkauksessa menetin tosi paljon verta ja kohtu ei lähtenyt supistumaan ym. jouduin olemaan tarkkailussa enkä saanut vauvaa ollenkaa syliini synnytksen jälkeen. Sitten jossain vaiheesa seuraavana aamuna pääsin huoneeseen jossa mieheni odotti minua vauvan kanssa. Vauva laitettiin heti rinnalle mutta minä en pysynyt hereillä ollenkaan. Silti miehelleni sanottiin, että nyt pitää lähteä kun ei ole vierailuaika!!!!????? Itkin ihan kauheesti, että en uskalla pitää vauvaa rinnalla kun en oikeesti pysynyt hereillä ja pelkäsin, että vauva tippuu ym. mutta siihen todettiin, että sitten et imetä. Vauva itki ihan kauheesti kun hänet "revittiin" irti rinnasta sänkyyn ja kätilön mukana toimistoon. Mä en tajuu miksi mieheni ei saanut olla tuolla huoneessa kun siellä ei edes ollut ketään muita. Vauva olisi saanut olla rinnalla vaikka mä en pysynyt tolkuissani, koska mieheni ois huolehtinut vauvan turvallisuudesta ja muutenkin olisin halunnut pienen hetken meidän kolmen kesken. Oltiinhan me juuri kaikki kome suuria asioita. Seuraavana päivänä tunsin oloni tosi kipeäksi ja aika pian tultiinkin sanomaan, että mulla on kohtutulehdus. Haava ja maha oli niin kipeitä, että en pystynyt liikkumaan mutta sekin alkoi helpottamaan päivä päivältä. Tuo päänsärky joka esti mua nousemasta pystyasentoon moneen päivään oli ihan järkyttävää eikä sen aiheuttaja ihan varmasti edes selvinnyt. Sitä kävi tutkimassa kaikenmaailman ylilääkärit ja anestesialääkäri ja yksi vaihtoehto särylle oli, että epiduraali oli raapaissut selkäydintä, josta pääsi tihkumaan selkäydinnestettä. Mutta kaikista inhottavinta tuossa toipumisessa sairaalassa oli eräs hoitaja joka sai mut itkemään lähes joka kerta kun kävi mun luona. Esimerkkejä mitä hän laukoi ois monia mutta en jaksa niitä kaikkia tässä vuodattaa mutta näin esimerkkinä hän kiljui minulle, että nouse ylös ja lähdet nyt noille sairaalan kurseille missä puhutaan imetyksestä ym. että ei tänne olla tultu makoilemaan. Noh, juuri ennen tätä oli anestesialääkäri ja fysioterapeutti käyneet mua tutkimassa ja sanoneet, että ny ois parempi levätä pari päivää ja yrittää olla nousematta ylös. Sain tuosta hoitajasta lopulta niin tarpeekseni, että 6 päivän jälkeen valehtelin kipujeni hävinneen, jotta pääsin KOTIIN. Oih, mulla oli niin ikävä kotiin jossa en ollut kahteen viikkoon ollut. Kotona kesti vielä tosi pitkään toipuminen mutta se ei niinkään haitannut koska sain olla kotona. No huh, tulipa sepostus. Tää oli itseasiassa aika hyvä juttu koska olin haidannut nää ajatukset jonnekin piiloon sisälleni. Mulla on parin viikon päästä eka käynti pelkopolille ja olin just miettiny, että mitä mä siellä sitte oikein kerron ja käyn läpi mutta nyt tiedän:)
  7. Kiitos talventyttö!!!! Tällaista tietoa kaipasin jo esikoista odottaessa. Ärsyttävää, että neuvoloista ym. saa kaiken maailman ohjeita mutta tarkennusta niihin ei saa mistään...
  8. Ha haa, nyt olen uudeleen raskaana 15+6 ja nyt jo olen hieman ruvennut liikkeitä odottelemaan... Katsotaan missä vaiheessa ne tälläkertaa tuntuu
  9. Mahtavaa talventyttö, että saadaan tällaista faktatietoa tänne. Mulle on juurikin käynyt niin, että olen syönyt tosi vähän kalaa kun en ole varmaa tietoa mistään oikein saanut. Mitä mieletä olet Norjalaisesta lohesta? Sitä olen syönyt aika useasti, toivottavasti siitä ei ole ollut haittaa..??? toi Siika oli mulle ihan positiivinen yllätys, täytyypä ostaa sitä ens kerralla kalatiskillä vierailessa
  10. Pitäiskö tehdä ihan lista, että mitä kaloja saa syödä! Korjatkaa jos olen väärässä ja lisätkää... Norjalaista lohta Kotimaista Itämerestä pyydettyä lohta kerran kuussa Seitiä Nieriää Oliko punakampela sallittujen listalla?
  11. Mulla ovistesti näyttää plussaa yleensä kp 12 tai 13. Se ovishan tapahtuu yleensä kait päivä tai kaksi ovisplussan jälkeen eli itse ovulaatio on mulla n. kp 14 tai 15.
  12. Ihanaa tällainen ketju oli jo olemassa Aloitimme muskarin tammikuussa 2011. Tyttö oli silloin 1 v ja 3 kk. Meidän muskaritunnit on edelleen ihan yhtä hulinaa. Tyttö ei jaksa istua kuin ekat 5.min sylissä ja loppuajan vaan haahuilee räpläämässä muskarimaikan mankaa ja cd-levyjä tai tanssii omia menojaan musiikin tahdissa. Tuo ryhmämme on mielestäni hyvin rauhallinen ja suurinosa lapsista jaksaa istua äidin sylissä miltei koko tunnin Onko sekään ihan normaalia? Itselleni noi muskaritunnit alkaa olla jo aika moista "painajaista" kun joka tunnin jälkeen on huono äiti fiilis. Lapseni ei ikinä muuten juokse minua karkuun tai välttele mua mutta tuolla muskarissa todella välttelee minua ja haluaa sooloilla omia menojaan. Jos tytölle antaa soittimen ei hän halua soittaa omaa soitintaan vaan vieruskaverin samanlaista soitinta ym. Mua on ruvennut ihan hävettää, koska luulenpa muiden äitien ajattelevan, että en saa mitään otetta lapseeni. Tiedän, että jonkun lapsen täytyy olla aina se vilkkain mutta voi kääk. Ei taideta tän kevätkauden jälkeen ihan heti maksaa uutta kautta. Olen myös alkanut miettimään, että häiritäänköhän me muiden maksullista muskaria?
  13. Hyviä vinkkejä KIITOS. Aattelin nyt ekana kokeilla jotain leipää, banaanin paloja, marjoja heti kun saa kotimaisena, ja rusinat oli tosi hyvä vinkki. En ois kyllä itse hoksannu. Raasteena/soseena ajattelin kokeilla omenaa, päärynää, tomaattia, kurkkua, Sitten tässä vielä pähkäilin, että minkäköhän kokoinen pala on sellainen pienipala johon tyttö ei voi tukehtua. Marjat on varmaan ainaki tarpeeksi pieniä (paitsi mansikat)? Mun pikkuveli on meinannut tukehtua kolme kertaa meidän ollessa pieniä, joten mulle on oikeesti jääny lapsuudesdta joku hirvee kammo ja pelko tuosta tukehtumisesta
  14. Meillä tyttö reipas 8kk ja pitäisi aloitella sormiruokailu ja tuoreraasteiden syöminen. Nyt vaan pää lyö tyhjää, että mitä tarjoisi perinteisen porkkanan ja kurkun lisäksi. Maissinaksuja olen tytölle antanut jo useamman kuukauden silloin tällöin. sormiruokailussa myös pelottaa, että tyttö haukkaa liian ison palan ja meinaa tukehtua. Kokemuksia ja vinkkejä kaivataan!
  15. Tervehdys! Me saimme tämän esikoisen kun ikää oli 32. Puolivuotta meni plussaan. Kaikki meni hienosti Syksyllä varmaan ruvetaan kuumeilemaan pikkukakkosta