mimmynmama

meidän pieni herra on nyt hidastanut kasvuaan entisestään. 7kk:n tarkastuksessa painoa 5,770kg ja pituus 61,5cm... ja nyt sitten käytiin verikokeissa ja lääkärillä. Hauskan näköinen kaveri kun nousee innoissaan kontalleen ja yrittää ite istuakin ja kuitenkin lähes kaikki ihmiset luulevat aivan pikkuvauvaksi. mä en nyt jaksa ettiä kaikkia mittoja mut syntyissään oli 2445g/46cm

Pakkohan tänne oli tulla kertomaan lastemme nimistä kun huomasin tälläisen ketjun. Eli lapsemme ovat syntyneet molemmat norjassa ja esikoisen nimeksi valikoitui Jimmy Jonas -- joka on aika laajalti käytössä ruotsissa ja se lausutaan sielläkin jimmy eikä enkkulaisittain... todella toimiva nimi on ollut. kakkosen toiset nimet ovat jon jesper mutta kutsumanimi ei olekaan millään lailla kansainvälinen joten ei sen enempää siitä.

nuo kallat on tosiaan tehty ihan vaan pienellä sydämenmallisella piparimuotilla, sydän ylösalaisin eli leveä puoli tuonne kantaa kohti. todella helppoa!

^hahhah...paras!!!! Tänä aamuna hipsin hiljaa vessaan esikoisen vielä nukkuessa ja sitten takaisin makkariin ja kurkkasin vauvan sänkyyn et vieläkös se nukkuu? niin sänky oliki tyhjä, käääk, paniikki, missä se pieni on???? ja taas löytyi tyytyväisenä juuri syötettynä meidän sängystä, peiton alta. Onnistuuko kukaan muu hukkaamaan säännöllisesti vauvaa paripeiton alle??? Sitten yks yö mies meni vauvan kanssa nukkumaan ja mä taisin mennä suihkuun. Sit ku tulin pitkän ajan päästä takas, mies nukkui omalla paikallaan ja vauva mun tyynyllä. Nostin hiljaa vauvan omaan sänkyyn ja menin itse nukkumaan. Kohta mies havahtuu ja rupee haromaan mun tyynyä ja huutaa et "pöljä, se vauva oli siinä, sä oot litistäny sen. Sä nukut sen vauvan päällä!!!!!" Niin ja aamulla ei tosiaan tienny tästä mitään. Ja lohduttavaa lukea et muutkaan ei aina muista lapsensa nimeä tai sukupuolta. Eli ei olekaan niin outoa et sanon 3kk:n ikäistä poitsua yhä vauvaksi sillä usein en muista sen nimeä... Turvallisempaa kutsua ihan vaan vauvaksi.

kahvipöydän kukat ja kastepöydän kukat

kakkosen kakut tein itse alusta loppuun ja ensi kertaa marsipaanilla "leikin" niin että kyllä huomaa että amatööri ollut tekemässä mutta olin todella tyytyväinen aikaansaannoksiini. Kahvipöytä unohdettiin kuvata joten kakut on kuvattu vasta kun toinen, isompi kakku on jo melkein syöty. Onneksi sentään koriste oli vielä tallella, koristeet on tehty paketoimalla pieniä nukkeja marsipaaniin, todella helppoa, suosittelen muillekin jotka eivät löydä mieleisiään koristeita valmiina. Etsin päivän vihreää ristiäiskakkukoristetta pikkukaupungista, ja lopuksi oli pakko tyytyä tekemään itse, sillä kaikki tarjolla olevat olivat sinisiä tyllihörselöitä.

Esikoisen nimi on täydellinen mutta kakkosen nimi on vieläkin sulattelussa. Välillä mietin mitä kaikkea muuta se voisi olla. Ehkä tähän fiilikseen vaikuttaa se, että ristiäisten jälkeen ihmiset oli ihan pöllämystyneitä nimen tähden, sillä se oli lähes uniikki eli yksi kaima löytyy. Ja positiivisia kommentteja en tainnut kuulla kuin yhden... Muut oli enemmän tai vähemmän kiertelyä ja rivien välistä oli helppo lukea oikea mielipide. mutta hyvä nimi se silti on, toimiva.

Meidän pian 2-vuotias on oppinu sanomaan d:n ja nyt korvaa sillä puuttuvia r:iä. Joskus menee hiukan pieleenkin kuten mailasta on nyt tullut maida. Ja traktori on tattoda, mönkkäri mönkkädä...

Minun tuttavapiirissä on ollut tapana antaa vauvalahja kun vauva ensikerran nähdään ja monille se ensi kerta on ristiäisissä jos on isommat juhlat. Joten itsekin olemme useamman vauvalahjan saaneet ristiäisiin ja kummeilta sitten jotkut "pysyvämmät" lahjat. Kaiverruksen olemme käyneet hakemassa ristiäisiä seuraavana arkipäivänä, niin ei ole jäänyt ajelehtimaan.

meillä n. 9kk ikäinen kissatyttö, oleskelee ulkona vapaana (maalla) silloin kun huvittaa eli näin talvisaikaan ei juuri koskaan. Ei olla rokotettu, mutta madotettu on. Nyt kun on uusi vauva talossa niin paras hankinta on meillä ollut Leander -kehto. Se roikkuu katosta meidän sängyn päädyssä sen verran korkealla, ettei kissa ole koskaan harkinnutkaan sinne hyppäämistä. Turvakaukalo taasen on sellainen juttu että sinne livahtaa aina kun kaukalon hoksaa, tyhjänä tai vähän täydempänä. Ensi kosketusta vauvaan kissa otti kun huomasi imetystyynyn mutkassa sängyllämme vispaavat jalat. hetkeä ennen hyökkäystä tän "saaliin" kimppuun palautin kissan maanpinnalle ja eipä oo toiste vastaavaa yrittäny. Nykyisin ei paljon vauvasta välitä, sillä tällä kissalla on oma pikkuihminen hoitajana, pian 2v täyttävä esikoisemme. Ihme kyllä, kissa suuressa rakkauddenkaipuussa kiehnää päivittäin pojan jaloissa ja kehrää, vaikka kohtelu voikin olla arvaamatonta.

Meidänkin nuorimmainen kuuluunee tähän sakkiin. Painoa ei ollut syntyissään kovin paljon vähempää kuin isoveljelläkään, mutta nyt eroa alkaa syntyä heti rytinällä. 0kk 2445g, 46cm 3vko 2780g 2kk 3515g, 51,5cm niin ja keskosesta on tosiaan kyse, syntyi rv. 34+5

vilautus ohi

mun taas ei pitänyt koskaan ottaa vauvaa viereen nukkuun mikä esikolla toteutuikin mut nyt kakkosen kohdalla ei alkuunkaan. Tissi suussa on ainut keino saada pikkuinen nukkumaan, ja siihen mennessä usein minäkin nukahdan. meillä taas esikoisen kanssa tuli kuljettua tosi paljon, liki päivittäin käytiin jossain kylässä tai kaupassa tai shoppaileen tms. saa nähdä miten käy nyt kahden lapsen kanssa. Kestovaipoissa olisi pitänyt kuunnella miehen mielipidettä tai ainakin paremmin valistaa häntä. mieheni ei innostunut kestoilusta ja hänen lupasinkin laittaa kertiksen, mutta käytettyjä kestoja jäikin sit lojumaan mitä ihmeelisempiin paikkoihin. No mies kuitenkin osallistui tosi paljon vauvan hoitoon, (alkuun enemmän kuin minä) joten perhesovun nimissä luovuin kestoista vaikka niissä ei muuta ongelmaa ollutkaan. hiukan nyt harmittaa kun tuntuu et meiltä ei muuta jätettä synnykään ku vaippoja...

Pelkään menettäväni lapseni, pelkään kätkytkuolemaa, näen sieluni silmin ja pelkään miten poikani litistyy auton alle vaikka tämä vain leikkii pihalla naapurin lasten kanssa. Pelkään mieheni kuolemaa. Omaa en pelkää enkä sitä että yhdessä kuoltais tai vanhana, mieluiten vanhana kukin ajallaan, mutta yksin jääminen tosiaan pelottaa. Ja tietysti silmitöntä väkivaltaa ja kapeakatseisia fanaatikkoja (itsemurhapommittajat yms). Tässä nää kaikki tais ollakin... Ei kun vielä oli yksi: Pelkään valtavaa jatkuvaa tuskaa, kuten kroonisia hermosärkyjä. Pelkään sitä kuinka pelkkä väärä signaali kehossa voi vangita ihmisen pahemmin kuin mikään vankila, vangita omaan kehoosi. Sain tästä esimakua muutaman kuukauden ajan ja toivon tosissaan voimia jokaiselle vastaavan vaivan kanssa sinnittelevälle.

Olen useamman kerran todennut jo miehelle että kyllä esikolle valittiinkin hyvä nimi. Ei ole yleisimmästä päästä ja sen takia ns. "mielikuvavapaa". Eli ei harmita lainkaan. Nyt tulevalle vauvalle olemme paljon joutuneet pohtimaan nimeä sillä toisen raskauden aikana, mikä meni kesken, tuntui olevan vain yksi ainut pojannimi sopiva sekä esikoisen nimeen että meidän molempien mieleen. No koska tämä raskaus päättyi näin ikävästi, jäi nimi enkelivauvan nimeksi enkä nyt saattaisi ajatella käyttää sitä. nyt pelottaa tosiaan tuon tulokkaan nimi, sillä ollaan päädytty todella omaperäiseen nimeen. Toivotaan ettei harmita, sillä en halua kellekään sitä etukäteen paljastaa ikävien mielleyhtymien kuulemisen pelossa....

^ :D Teidän epeli taitaa olla vannoutunut lihansyöjä :lol:

Leivoin tänään karjalanpiirakoita ja poika vieressä seuras tarkasti. Sanoin niiden olevan piirakoita ja sen jälkeen se hokikin piiapappa... Eli piiapappa uunissa ja isikin nyt söi piiapappaa.... Vähän saman tyylinen ilmaus kun serkkupojallaan oli aikoinaan katkarapu=kakka-apu... Ja sit pizzeriassa halus kakka-apua pizzan päälle (Oli jo ikää ja sanavarastoa aika runsaasti)

Kun muutettiin tähän taloon elokuussa niin pojalla alkoi mieletön vimma laittaa "poppaa" eli tulta kaminoihin joita on sekä olkkarissa että keittiössä. No sitten takasta alkoi löytymään mm. kirjoja, osa silputtuna, kenkiä, leluja, mukeja ja pahveja (jotka siis sinne kuuluikin laittaa). Meni monta kertaa hermot kun jotain etsi ja etsi eikä löytynyt ja sitten seuraavan kerran kun takan luukun aukas niin kas, siellähän se pojun pipo onkin.... Nyttemmin takkojen luukkuihin koskeminen on ehdottomasti kielletty.

Aku Ankka = amppa (oppi jo kauan sitten ensimmäisten sanojen joukossa ) kissa = kikka vaikka toisinaan muistaa nimenkin sille... suloinen kun oven raosta huutelee kikka tuutuu, H E T I!

Me ollaan kaikissa kolmessa raskaudessa nimi päätetty jo aika varhaisessa vaiheessa raskautta, mutta esikoiselta paljastettiin se ristiäisissä niinkuin tullaan nytkin tekemään. Asumme ulkomailla ja koko suku Suomessa joten emme halua mitään tekstiviestejä laittaa lapsen nimestä vaan haluamme nähdä lähimmät kasvokkain kun nimi paljastetaan. On kiva kuulla heti ensimietteet nimestä sitten kahvitellessa. Eikä näin kukaan pääse kommentoimaan nimeä "etukäteen".

Tässä pari onnittelurunoa esikoisen korteista: Ei ole kooltaan suuri tuo pikkuinen, mut aikaan sai muutoksen melkoisen. Toi elämään mukanaan valoisan lisän teki toisesta äidin, toisesta isän. Hiukkasista elämän on suuret ihmeet luotu, Lahja kaikkein arvokkain on iloksenne suotu. Mitä hymyilee pienoinen, vauva vasta. Tietääkö mitään hän maailmasta? Rakkauden tuntee ja lämmön sylin, se riittää pienelle ihan hyvin. Ja sitten ristiäiskorteista poimittuja: Isä taivaan, rukoilen: varjelethan lasta maailmassa suuressa vaaraan joutumasta. Anna olla enkelin hänen lähellänsä, turvallisen saattajan halki elämänsä. Tuomme luokse Jeesuksen, rakkaan lapsen pienoisen. Hän saa turvan kestävän, kasteen lahjan, elämän.

Kävin myös, mutta olen yhä aivan pöllämystynyt, kuinka isoja ryhmiä nuo lakisääteisetkin ovat Suomessa... Että hirvittää ajatella sitten niitä ylisuuria ryhmiä!

Meillä mies tykästyi esikoisen aikaan niin Baby Björnin activeen ettei anna sitä myydä vaikkei säädöt sovi minulle. Siksi kaipaisinkin kokemuksia pienikokoisilta kantajilta (itse olen hoikka ja 152cm pitkä) mm. manducasta mitä olen harkinnut. Tuo bb:kin tuntui ihan hyvältä päällä ilman vauvaa mutta vauvan paino vasta paljastaa pienen löysyyden joka siihen jäi... Eli onko täällä muita pieniä äitejä? Mikä kantoväline on ollut teillä hyvä?

Meillä pampersit ikään kuin "hikoili" läpi eli kosteana oli sänky vaikka muuten hyvin piti. Nyt käytetään liberoita ja housuvaippa ei yöllä ime tarpeeksi, vaan monesti kun aukaisee niin siellä saattaa olla yläosassa ihan reilusti pissaa "pussissa" joka ei oo imeytyny mihinkään. Teippivaipat toiminu paremmin. 1v7kk on poika ja nyt on riittäneet 5 koon vaipat. Kun iltapuuroannosta kasvatettiin niin väheni maidon tarve niin ei ihan niin usein kastu sänky. Mut 2-3kk sitten oli jopa joka yö märkänä kaikki...

Oon käsittänyt että se on vain toivomus, ettei lapsia mukaan. Mulla on joitakin kertoja ollut esikoinen mukana kun yksinkertaisesti ei ole mahdollista joka ikiseen lääkärikäyntiin saada hoitajaa kun mulla on niitä tosi usein. Pari kertaa on aiheuttanut hiukka häslinkiä ja meteliä siellä mut paras on jos saan sen istuun ja leikkiin rattaissa vöissä tai sit otan kainaloon istumaan ja katsomaan "poppapoppaa". Mut jos mies lähtee mukaan niin silloin hän voi pidellä lapset poissa laitteistojen kimpusta, se kai se pahin kaaos voi olla miksi lapsia ei sinne toivota.