mimmynmama

Pitää nyt lisätä tähän juttuun, että ilmeisesti nuo haavat paranevat todella nopeaa, sillä meillä pienokainen menehtyi ja käynnistettiin synnytys. Vaikka lopussa tuli tosi rajuja supistuksia jatkuvalla syötöllä, niin koko aikana ei sektioarpi muistuttanut olemassa olostaan yhtään. Sektiosta siis vain 8kk.

Mulla tehtiin maaliskuussa suunniteltu sektio nukutuksessa. leikkaus meni hyvin mut sen jälkeen tuli valtaisa verenvuoto (hematooma) kohdun taakse. Siitä seurasi tuskaa hyvin paljon ja muun muassa munuaisten kasaanpainuminen, oikean jalan valtaisa turvotus ja tunnottomuus. Toipuminen vei 9viikkoa. Lopulta vanha veri poistui arven kautta eli arpi oli auki melkein tuon 9viikkoa. Aikamoinen homma oli hoitaa tuota arpea (kuuma suihku monta kertaa päivässä ja uudet taitokset päälle). Ei onneksi tulehtunut, niin että mun ponnistelut palkittiin. Muistoksi tuosta jäi hirveät hermosäryt jalkaan jotka alkavat nyt hellittää, kun kulunut jo 8kk. Synnytin kuolleen lapsen (rv.19) lähes luomuna ja se oli nii-iin paljon helpompaa! Harkitkaa ihmiset hyvät jos saatte valita! Sektio on keskisuuri operaatio, josta toipuminen vie aina aikaa paljon kauemmin kuin alatiesynnytyksestä toipuminen.

Mieheni äitillä on kultainen ketju johon on kiinnitetty sydän jokaisesta rakkaasta; eli yksi miehestä ja jokaisesta lapsesta. Niihin on myös kaiverrettu nimet. Esikoisen ristiäisten jälkeen meillä oli hääpäivä ja heti perään äitienpäivä; lahjaksi mies oli ostanut samanlaisen korun, joskin paksumman ja isommilla sydämillä. Olin aivan otettu vaikka korusta oli puhuttukin. Nykyisin ei vain myydä täyskultaisia sydämiä, joten kaiverrus ei ole mahdollinen. Nyt meidän toisen lapsen kuoltua mahaan, mies kysyi, haluanko siitäkin sydämen koruun, mutta ole miettinyt että jos sittenkin pienen enkelin... Saas nähdä löytyykö sopivaa. Mieheni ei ole mitenkään ostanut korulla vapautta kotitöistä vaan tuo vauvakorutapa on perintö hänen kotoaan.

Meillä kuoli pienoinen mahaan rv19. 5tuntia enkelipojan syntymästä sain viestin eräiltä vanhoilta ystäviltä (en edes tiedä missä he nykyään asuvat!) että heille oli syntynyt vauva. Se tuntui niin kauhean pahalta.... Onnittelut jäivät viipymään enkä niitä voinut sydämestä asti toivottaa. Muutama ystävä saa vauvan melkein samaan aikaan mitä meille olisi tullut. Asia ei nyt tunnu vaikealta sillä yhdessä oli vauvoista puhuttu jo niin kauan. Toivon että tämä on myös arvokas muistutus heille siitä, miten suuri lahja pienokainen todella on. Ja mitä noihin anoppien tai muiden vanhempien naisten kommentteihin tulee, mitä monet ovat saaneet karvaasti kokea ja kuulla; jos ei koskaan ole keskenmenoa kokenut, ei sitä myöskään voi ymmärtää. Luulen myös että naisilla iän myötä herkkyys näissä asioissa vähenee. Kun ei enää ole hedelmällisesssä iässä, ei ole samanlaisia tunteiden vaihteluita ja hormoonien aiheuttamaa herkkyyttä kaikenlaisille tunteille. Sillä äitiyshän juuri vaatii herkkyyttä huomioida pienen ihmisen kaikki tunteet. Samoin miehille on varmaan vaikeampaa ymmärtää varhaiset keskenmenot, koska heille se on vain vähän niinkuin ennustus tulevasta, naiselle taas täyttä totta alusta saakka. Me hyvästelimme yhdessä pienoisemme ja se oli kova paikka miehelle. Niinkuin itse totesikin, ettei sitä käsittänyt niin selvästi ennen kuin näki. Hän ei nimittäin ehtinyt tuntea lapsen liikkeitä, mutta minä olin tuntenut ne jo useamman viikon ajan (toinen lapsi). En tiedä miltä tuntuu nyt kuulla seuraavat raskausuutiset... toisaalta koen enemmän tapahtuneen tämän ainutlaatuisen terveen pojan kuolemana, enkä keskenmenona, joten elättelen haavetta vielä uudesta pienokaisesta. aika näyttää!!!

Rakenneultrassa näkyi täysin terve lapsi, mutta reilua viikkoa myöhemmin ultrassa havaittiin sydämen pysähtyneen. Meille syntyi eilen aamulla pikkuenkeli rv 19. Käynnistettiin synnytys ja ihan hyvä kokemus oli sinällään vaikka pitkään kestikin (16h). Kipuun annettiin vain noita morfiinipohjaisia ja ne kun saa melko tokkuraan niin pitkälle mentiin ilman mitään. Pieni ristiriita siinä et annetaan tuommosia ja sit pitäs pysyä hereillä. Tosi ihanaa henkilökuntaa oli. Sosionomi kävi juttelemassa pariinkin otteeseen hautauksesta, ruumiinavauksesta ja surusta. Nyt koitetaan jaksaa jatkaa arkea esikoista hoivaillen. Rankalta tuntuu välillä kun ei jaksa lapsen nauruihin vastata. Kasoimme ja kuvasimme vauvaa pitkään ja silittelimmekin, vaikka oli käynyt jo pakkasessa ja sen tähden oli jääkylmä. Minusta oli tärkeä hahmottaa että se kohtu on todella tyhjä ja tuo pieni enkeli paremmassa paikassa. Lapsi oli yllättävän iso (23,5cm) ja niin täydellinen pienine varpaineen ja sormineen. Voimia muille saman kokeneille! Meillä kaikki läheiset tiesivät, koska raskaus näkyi jo pitkään. Parasta terapiaa on ollut kertoa tapahtunutta yhä uudelleen ja uudelleen.

Meillä poika on juonut 2kk ikäisestä saakka nutramigeniä. Rintamaitoa ei tullut joten siinä ei ollut ongelmaa. Alkuun joi sokerin kanssa ja sit pikkuhiljaa vähennettiin. Vähän oli sitkeetä saada juomaan täysin ilman sokeria. Mutta ihmettelen vain käyttääkö kukaan teistä nutramigeniä vai onko sille olemassa suomessa joku vastaava merkki? Hintahan on aika hurja, mutta täällä Norjassa korvataan 100% kelan maksusitoumuksella joten ei vaikuta mitenkään meidän elämään.

Meidän pojalla (8kk) on noin 2cm halkasijaltaan oleva soikea mansikkaluomi rinnassa. Alkoi kasvaa korkeutta 2kk ikäisenä, siihen asti oli vain punainen läiskä niinkuin muutkin syntymämerkit. Nyt korkeutta on noin 0,5cm ja aika häijyn näköiseks menny; on kuin mikäkin vuoristo. Jos ei poistu itsestään niin leikkautetaan varmaanki sillä näkyy paidan läpi ja voi olla et repun hihnat hankaavat isompana. Ja nyt jo nipistelee sitä väliin. Minkä kokoisia teillä muilla nuo luomet on?

Mun sisko teki ennen ristiäisten alkua listan erilaisista mahdollisista nimistä ja jokainen vieras kirjoitti oman nimensä sen nimen perään mitä veikkasi vauvan tulevaksi etunimeksi. Kasteen jälkeen oikein arvannut/arvanneet palkittiin. Mutta palkinnosta ei niin väliksi... lisäsi jännitystä huimasti!

Mulle ei sanottu mitään suositusta et milloin uudelleen raskaaksi. Ja meille syntyy toinen kun esikoinen on 1v1kk. Enpä olis uskonu sen niin nopeaa käyvän! Tulee hyvät kaverit pojista ja taas ihanasti kevätvauva! Ongelmia ei arven suhteen ole ollut, eikä edes kutisemista ja tai kipuja vielä pahemmin. Uskon sen kestävän, sillä tuskin uusi raskaus alkais saatikka jatkuis ellei kohtu olis kunnossa.

No voi olla, että henkilökuntakin oli epätietoinen hoitohuoneen olemassa olosta... toivottavasti niin. Mutta muut siljan ruotsin laivat ovat lasten kanssa matkustettaessa ihan toista luokkaa! Että tämä laiva on ainut heikkous kait. On tullu pakosta kaikki laivat kokeiltua.

Täytyy tähän ketjuun liittää vielä huomautus Siljan Turku-Tukholma väliä liikennöivästä uudemmasta laivasta eli Galaxysta. Siellä mahtui rattailla kyllä hyvin liikkumaan kaikkialla, hissit oli tilavia ja nopeita ja niitä oli riittävästi. Mutta hoitohuonetta ei ole eikä yhtään hoitopöytää. Näin väitti ainakin kaikki henkilökunta joilta kysyimme, emmekä sellaista löytäneetkään. (Korjatkaa jos olen väärässä!!!) 7kk ikäiseltä ei niin vaan kakkoja pestäkään ja vaippaa vaihdeta sylissä kun ei ollut mitään minne laskea eikä hyttiäkään otettu kun oli pelkkä päivämatka kyseessä. Pallomeri kyllä löytyi mutta aika pienet leikkitilat, oli kuulemma jälkikäteen tehty. Eli oli valmistettu tämä laiva alunperin vain aikuisten käyttöön.

Koska vauvauintiin ei ole päästy ja uimisesta paljon pidämme, kävimme ensi kertaa kylpylässä pojan ollessa 3kk. Mukaan otin rattaat joissa oli turvakaukalo ja se suojattu pyyhkeellä. Kestotaskuvaippa ilman imuja piti huolen ettei mahdollinen kakka olisi levinnyt veteen. Kotona ollaan opetettu poika vauvauinnin ohjeiden mukaan sukeltamaan. Hyvin voi mennä minne tahansa uimaan kunhan muistaa ettei liikaa ahnehdi. Itse uitimme ekoja kertoja 10-15min ja sitten vaippa päälle, kuivaus ja rattaisiin pyyhkeisiin käärittynä. Sen jälkeen oli aikaa itse uida, toisen pysytellessä rattaiden lähistöllä. En itse ole ajatellutkaan tuota bakteeriasiaa kun lapsella ei ole ollut mitään iho-ongelmia. Mutta terveitä ollaan yhä, poika nyt 8kk. Niin ja tuohon peseytymiseen: siinäkin rattaat/kaukalo ovat korvaamaton apu, niin saa itsensäkin pestyä. Yhdessä paikassa vain ei riittänyt renkaiden pesu vaan piti pukea renkaisiin suojat hygieniasyistä (niitä mitä kengissä voi olla henkilökunnalla, 2 per rengas). Että voi olla viisasta varata mukaan rengassuojat jos sellaiset omaa.