mimmynmama

Ajattelin, että olis mukavaa porista muiden moniallergisten lasten vanhempien kanssa arjen murheista, mutta myös iloista. Meidän Kinde on allerginen kaikille muille ruoka-aineille paitsi maissille, riisille, päärynälle ja viinirypäleille. Oireilee pääasiassa mahalla, mutta pitempiaikainen altistus nostattaa kirkkaan punan poskille. Niin haluaisin tuoda vaihtulea pojan ruokavalioon, mutta peruna ei tunnu missään muodossa passaavan, bataattia ei huoli. Seuraavaksi pitäis kai koittaa kukkakaalit yms. Mut tuntuu niin turhalta ku en usko niiden sopivan..

Shuttle: Mulla antoi kerran tuo testi selvän plussan heti kun tein ja sitten alkoi haaleta niin että hävisi kokonaan ennen kuin se 5min oli kulunut. ja nega se olikin eli ei raskautta siitä kierrosta tullut... ikävästi innostus kerkesi tulla päälle ja niissä parissa sekunnisa ehdin ajatella jo melko paljon juttuja.... tiiättehän te millaisia

Osaisko joku neuvoa, mistä sais emmaljungan kuomurattaisiin (vuodelta 1987) uudet renkaat. Ongelmana se, että halkaisijan ois oltava 25cm mutta kaikki uudet on yleensä 30cm ja lastentarvikeliikkeessä hinnat on ihan älyttömiä. haluaisin umpikumiset ja metallinvärisillä vanteilla mieluiten. mulla siis entistyksen alla omat vanhat rattaani joissa renkaat aivan rikki...

Ehkä miehesi kokee, että on jo tarpeeksi sinua tukenut, eikä ymmärrä sinun tarvitsevuuttasi "enään hautajaisten jälkeen". Monellehan suruaika tarkoittaa sitä aikaa kuolemasta hautajaisiin, vaikka usein se aika on vain pahimman shokin käsittelyä, suru tulee vasta jälkeenpäin. Miehesi ehkä kokee ettei ole tullut kuulluksi omien menojensa ja toiveidensa suhteen, voihan olla, että häät merkitsivät hänelle paljon, eikä juuri olleet hautajaiset olisi hänestä olleet este menemiselle. Ei minunkaan mielestäni ole mitään järkeä, miksei miehesi olisi voinut mennä sinne, kun nämä juhlat eivät samaan aikaan kuitenkaan olleet. Isäsi ei merkitse miehellesi läheskään niin paljoa kuin sinulle, ja oletettavasti näiden kavereiden häät ovat vain kerran, ainutlaatuinen tilaisuus siis. Ehkä sinun olisi kerättävä voimia ja kyseltävä mieheltäsi, oletko loukannut häntä ja kuinka asiat saataisiin jälleen kuntoon. Vaikuttaa, että miehesi välttelee kotona oloa juuri siksi, että on loukkaantunut, eikä osaa sitä muutoin ilmaista. Koska hän rypee omassa mielipahassaan, ei hän kykene näkemään sinun tuen tarvettasi ja suurta väsymystäsi. Nyt siis ota vaikka ja kirjoita kirje miehellesi ja kerro toiveesi ja pahoittele riitaanne, joka aiheutti häistä pois jäännin, joka varmasti on hänen mielensä kovin syvästi pahoittanut. Tsemppiä teille, toivottavasti yhteisymmärrys löytyy!!!!

Tietääkö kukaan, mistä muualta saisi tilattua tai ostettua p&t sporteihin varaosia kuin tuolta niiden omasta nettikaupasta? Siellä on 20€ postikulut, ja ne osat mitä tarvin, eivät edes maksa noin paljoa, kun kaikkia mitä haluan, ei enää valmisteta niin ne täytyis ostaa muualta kuitenkin. Enkä nyt tarkoita mitään lisävarusteita vaan ihan noita muovitulppia, vetoketjun päitä, ruuveja, pehmusteita yms.

Mistä saa pikkuhousuja/boksereita 80cm vaatteita käyttävälle laiheliinille? Ja siis sellaisia että pysyy päällä ilman vaippaa?!? En niin millään jaksais alkaa ompelemaan, mutta nyt se näyttää olevan ainut vaihtoehto...

Mä yhä pysyttelen meidän 2-vuotiaan kanssa tässä vauva-ketjussa, sillä vauvan kokoinenhan tuo on. Tänään neuvolassa punnittiin (2-vuotisneuvola) 8,8kg ja pituutta 80cm... Eli kovasti on pieni. Ja koska 2-vuotiaana kasvusta voi päätellä jo lopullista pituutta niin selväähän se on ettei tuosta isoa tule ikinä. poju parka! Syötään suloinen herra, mutta äitiä hiukan huolestuttaa, miten kaikessa pienuudessaan selviää elämästä. Ja siis edelleen, mitään syytä pienelle koolle ei ole löytynyt.

Kakkonen on nyt 2 vuotta ja yhä olisi 10kiloon matkaa aikalailla, eli painoa 8,8kg. Eli näin hentoisesti täällä. Esikolta meni 10 rikki muistaakseni heti 1v.

Näin joulun alla moni varmasti miettii millaisia leluja lapselle ostaakaan pukinkonttiin. En löytänyt vastaavaa ketjua, joten perustetaanpa uusi! Itselläni mieltä vaivaa Thomas & Friends sarjan puiset (tai muoviakin saattavat olla, mutta kuitenkin nämä pienet) junat, eli sopiiko nämä veturit brion ja ikean raiteille? Tässäpä linkki ainakin yhteen junaan: http://www.toysrus.fi/Tuotemerkit/Thomas%20and%20Friends/TUOMAS%20,-a-,%20YST%C3%84V%C3%84T%20-Jaska.aspx?id=620564 jotta tiedätte mitä tarkoitan.

Ikean ja Brion radoissa on se ero, että liitosnupit on ikean radoissa tosiaan muoviset. niitä ei oo meillä ainakaan saatu yhtään rikki, enkä oo nähny kellään muullakaan, toisin kuin noita puisia oon nähny että nuppi katkennut. Että ne muoviset voi olla tietyissä tapauksissa parempia... ja ainakin se nuppi ikean radassa ei oo ihan niin terävä kuin vastaava puinen, sillä riskihän on erittäin suuri siihen että joskus sisarusten kesken tulee koetettua radan pätkää toisen päähän... alkuun meinasinkin etten tappeleville veljeksille puista rataa uskalla hankkia, mutta on tullut sitten hankittua ja hyvin ovat leikkineet.. Tosin näppärä pyssy ja lauta ja vaikka ties mikä siitä ratapalasta helposti tulee

kiitti! Tämä helpotti paljon joululahjahankintoja!!!

Voi ei! Meillä tänään ekaa kertaa poju oksensi kaiken ulos kun viimeistä puurolusikkaa annoin. Mä niin toivon että tuo kerta jää ainoaksi.... Onko muilla lapset oksentaneet ruokapöydässä yli vuoden ikäisenä?

Meillä pian 2-vuotias pienikokoinen pienikasvuinen ja huonosyöntinen kaveri, joka myös maito ja soija-allergikko, on tykännyt valtavasti syödä oatlyn kaurajäätelöä. Sitä myydään tosin vain niissä ½litran paketeissa, mutta siitäpä sitä on hyvä lusikoida kulhoon niin paljon kuin vain menee. Mehukeitto myös maistuu, mutta se kun on niin vähäkalorista, niin ravitsemusterapeutti suositteli sekoittamaan Fantomalt -energialisäjauhetta siihen. Siitä tulee noin 19kcal/lusikka, mutta desiin en saa kyllä mahtumaan juuri enempää kuin tuon lusikallisen tai se rupee paakkuntumaan. Helpoin lusikoitava välipala on löytynyt monien kokeilujen kautta yosa-jugurtin ja ruotsalaisen krämin (myydään myös monissa suomalaisissa kaupoissa, mehukeittojen vieressä kylmätiskillä) eli kiisselin sekotuksesta. Esim. päärynä krämissä, mitä en tosin ole suomesta ostanut vaan hain rajan takaa, on energiaa 85kcal/dl ja tätä uppoaa ihan huomaamatta suurempikin määrä. Toki tuossa kräämissä on paria lisäainetta (esim. pektiini), mutta ne ei kovin vaarallisia oo. Maku ja sen kiisselin väri on peräisin kuitenkin hedelmästä/marjasta. Muutoinhan nuo allergiat ei niin muodostuis ongelmaksi, mutta välipalojen suhteen tulee vaikeuksia, kun jugurttia ei voi syödä ja mikään kova ja purtava ei maistu alkuunkaan. Meidän pojalla on sama ongelma kuin monella muullakin lapsella täällä. Eli ois valmis hakkaan vaikka päätä seinään kunhan ei tarvis syödä!!! Mutta nyt on ollut pakko alkaa pakkosyöttään, kun on saattanut mennä monta päivää pelkällä yhdellä keksillä tms. Ja kun on luotu pitkällisten taisteluiden aikana rutiini että syödään edes se 3 lusikallista niin nyt on alkanut jo helpottaan niin, että poika saattaa alkaa itse lusikoimaan ruokaa suuhun kun se eteen annetaan.

Mulla itella pienenä ollut juurikin aortan koarktaatio, mikä sivuäänestä huomattiin, mutta vasta kun kuntoni heikkeni niin etten kyennyt syömään ja ikää silloin oli 2kk. Oman poikani kohdalla syöminen on äärettömän vaikeaa ja lastenlääkäri kuulikin 1v8kk iässä sydämestä sivuäänen, mikä tutkittiinkin heti paikalla, eli kävi hakemassa sydänlääkärin sitä kuulostelemaan. Sydänlääkäri totesi harmittomaksi pieneksi virtausääneksi. En ole täysin vakuuttunut etteikö se voisi olla muutakin, mutta aika näyttää. Sydänvian riskihän on hitusen suurempi, jos suvussa on sydänvikaa. Itselläni on pitkällisen sairaushistorian aikana muodostunut valtava luottamus vanhoihin lääkäreihin. Eli luotan lääkärin kuulon perusteella tehtyyn diagnoosiin vain, jos läääkäri on lähes harmaahapsi ja ollut alalla vuosikymmeniä. Nämähän taitaa olla niitä asioita nämä sivuäänten kuuntelut että niistä oppii paremmin sanomaan vain kokemuksella. Toivotan kovasti voimia seralle ja kehoitan liittymään sydänlapset ry:een. Sieltä saa lisää tietoa ja vertaistukea lähes näkymättömän, mutta monia ihmisiä pelottavan vian kanssa elämiseen. Niin ja mulle voi toki laittaa yksäriä jos tuli kysymyksiä mieleen!

Memminkäinen: Niin, kai niitä voisi pyytää, mutta eipä toisaalta ole tarvetta. Poika osaa käydä hienosti kotipuntarilla ja kyllähän sen vaatteista niin helposti huomaa, jos on sattunut kasvamaan. Mua vaan huvittaa, että kaikenmoinen kontrollointi loppui siihen vuoden ikään. Siihen asti pahimmillaan käytiin kontrollissa 2 viikon välein. Meidän entinen terkka tosin lopulta sanoi että ei tämä poika kontrolleilla kasva, stressi siitä vaan kasvaa. Ylipäätään mua harmittaa vain se, kuinka yksin neuvolassa ja tk-lääkäritkin jättävät allergisen lapsen, silloin varsinkin kun lastenpolilla on jo käyty eikä ihotestit näytä mitään. Pahin kokemus oli, kun tämän pikkukirpun isoveli oli lähes kolme vuotta ja yhtämittainen ripuli jatkunut puoli vuotta. Pyysin neuvolasta lääkäriajan, koska en uskaltanut omin päin kokeilla jättää esim viljoja pois jne. Tämä lääkäri meinasi että ehkä poika saa liikaaa kuitua!!!! Että siksi ripuli... Jaa-aaa... Kokeilin toki vähäkuituisempaa ruokaa mutta pyh se mitään auttanu, pahensi vain!!! Mutta nyt kyllä eksyin aivan OT... Sori! Proteiinin saantia on meilläkin korostettu, ja yhä pitäisi koittaa lisätä. On vain niin huonoa tuo lihan menekki.... Onko kellekään muulle suositeltu lisä-kalsiumia? Meillähän siis molemmat käyrät kipuaa hyvin hyvin hitaanlaisesti, pituus sekä paino.

Meidän pikkuinen ukko on aina ollut huvittavan pieni. nyt ikää on 1v9kk ja mitat 77cm/8,4kg. Pari viikkoa sitten käytiin taas lastenlääkärillä ja sieltä lähetteellä ravitsemusterapeutilla jossa päädyttiin antamaan a) kalsiumlisää, b)kokeilemaan apteekin ravintolisäpulveria mehukeiton sekaan c) lisäämään ruokaan ja etenkin puuroon rypsiöljyä 2-3rkl/pvä d) antamalla pojan unohtaa kasvikset e) korviketta jatketaan, koska näkyy tuo tankkaus painottuvan yöhön, päivällä ei malta syödä joten yömaitoa kuluu f) lontraamalla ruokakermaa vastaavalla kasvirasvavalmisteella kaikki mahdollinen ruoka... Meillä siis asustaa varsinainen sihtikurkku jolle kelpaisi vain nakit, kaurajäätelö, mehukeitto ja kiisseli tai hedelmäsose. kesä meni hyvin vähäsyöntisissä merkeissä, nyt on keksinyt taas syömisen ja syöttääkin omalta lautaselta ahkerasti äitiä Epäilen itse tuon syömisen vaikeuden ja tietysti sitä myöten "aliravitsemustilasta" johtuvan heikon kasvun johtuvan suun motoriikan ongelmista tai nielun ongelmista, sillä poika ei välttämättä saa nielastua karkkiakaan. Nakkeja syö raakana, mutta paistettuna ei. Makarooneja ei saa syötyä eikä paljon riisikään maistu. Ai niin ja rajoitteena ruuan suhteen on maito- ja soija-allergia. Ja koska isoveljellään on em lisäksi vehnäallergia niin hyvin vähän tulee pikku-ukollekaan annettua vehnää, mutta parempi niin. Kaura kaikissa muodoissaan on poikien ravinnon perusta Kyllähän sitä tuli epäiltyä että kuinka pieneksi tuo jääkään ja monesti tuli tarkkailtua poikaa aivan liikaa että kuinka nyt kaikki niveletkin on ylilöysät jne... että onko sittenkin joku kasvuhäiriö... voi meitä äitejä murehtia me kyllä osaamme Poika on alkanut puhumaan jonkin verran ja hienosti selviytyy kaikista arkipäivän pulmista pienestä koostaan huolimatta, no mitä nyt oven kahvaan ei ylety millään yms. Iso ääni ja isoveljen läheisyys sekä apinanvartalo ovat avuksi.. Kannattaako mainitakaan ettei tässä pienessä miehessä ole yhtään pehmeää kohtaa?!??! Täyttä lihasta koko kapoisen kroppansa mitalta En syyllistä itseäni enkä pelkää enää neuvoloita enkä lääkäreitä, sillä nyt tilalle on tullut varmuus, että minä äitinä tunnen pojan ja poika itsekin osaa jo sanoa mielipiteensä moneen juttuun. Neuvolasta oikeastaan voisin sanoa päinvastaista mitä muut, sillä minusta me olemme jääneet kovin yksin kasvuongelmien ja ruoka-aineallergioiden kanssa. Ihmeellisintä oli, että kasvukontrollit loppuivat vuoden ikään, vaikka poika ei sen kummemmin kasvanut kuin ennenkään. Ehkä me emme enää olleet tilastollisesti kiinnostavia tai ehkä riittää että vuosi oli hösssötetty aivan kauheasti ja sitten yhtäkkiä pam.... ei mitään... Näin elämä vaan jatkuu ja pituus ei vaikuta kovin suurelta asialta varhaistahtoikäisen elämässä. Joten ehkä äitinkin on aika lopettaa sen lopullisen aikuispituuden arvailu ja murehtiminen. Se on ainakin varmaa että vaikka lyhyenläntänäkin, tämä poika selviytyy ihan vain sitkeyttään!!!

Riistakeitto ja Eppa, siskonne ovat kokeneet suuren menetyksen. Tuen ja keskustelun lisäksi voitte osoittaa ymmärrystä esim kortilla jossa on runo tai värssy syntymättömän lapsen muistolle. Runoja löytää esim http://www.positiivarit.fi/Content.aspx?0f7837f7-0424-4b00-8f2f-000f37ff6042 täältä. Itse sain muutamalta läheiseltä osanotto kortin ja se lämmitti mieltä kovasti; he ymmärsivät että olin menettänyt sen lapsen jota odotin, en sielutonta sikiötä veriläjässä, vaan lapsen josta olimme jo rakentaneet mielikuvan ja nimenkin hänelle antaneet, meidän rakkaan enkelimme.

Best1: Millaista rasvaa lisäsitte? Eihän täällä meilläkään varsinaista diagnoosia löydy tällaiselle taikka hoitoa. Taikka sanottaisko että hoito voi olla täysin riippuvainen paikkakunnastakin. Eräs lääkäri entisellä asuinkunnalla totesi vain että "ainahan äitit sanoo että lapsella on ilmavaivoja ja ulosteet haisee tosi pahalle ja ovat löysiä. ei se mitään meinaa sellainen!!!" Kyllä se silti alkais kyseistä herraa herraa takuulla haittaamaan jos kolmen vuoden ajan pesis kahdet ripulit päivässä ja samalla koko vaatekerran tietty ja sitten vielä haistelis sitä happamen oksennuksen tuoksua sormissaan. Mutta perimmäisin syy hoitoon hakeutumiseen on meillä ollut lapsien kovat mahakivut. Ei sellaista voi katsella kun toinen kärsii. Meillä tämä todella herkkä ruuansulatus kai kulkee perimässä, sillä miehellä tooooodella herkkä vatsa. Itsellänikin jonkin verran herkkä. Pitkään uskottu laktoosi-intoleranssi kuitenkin hoitui meillä vanhemmilla vaihdettuamme kaikki maitotuotteet luomuun. Aikaisemmin sain usein laktoosittomista tuotteistakin oireita, mutten joka kerta. Mahdollisimman luonnonmukainen ja lisäaineeton ravinto pitää meillä vatsan kunnossa!

Lapsukaiset ovat kasvaneet sitten ketjun alkuajoista. Esikolla nyt allergioista (tosi herkkä suolisto, ei reagoi iholla) jäljellä maitoproteiini, vehnä ja soija. Kakkosella vaivaa maitoproteiini-, soija-, vadelma- ja banaaniallergiat (reagoi myös iholla, ei kuitenkaan allergiatesteissä mitään reaktiota). Esikoisen ruokavaliota on jouduttu todella nyt syynäämään, ikää pojalla jo 3v 3kk ja ainainen löysä uloste, lähestulkoon ripuli. Ongelmaksi tämän tekee se, ettei poika erota pissaa ja kakkaa toisistaan eikä myöskään pysty hallitsemaan sulkijalihastaan lainkaan. Parhaan syntymäpäivälahjan sain viikko takaperin kun poika teki ensimmäisen kakkansa pottaan ja se oli vielä kiinteä. Ainut kiinteä sitten vuoteen. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta jokainen joka on joutunut pesemään yli kolmivuotiaan roikaleen kuvottavan hajuisia allergiaripuleita, jotka yleensä vielä leviävät vaipasta hiukan muuallekin, ymmärtää miten ihanalta tämä saavutus tuntui. Sama löysä linja on kuitenkin jatkunut jälleen ja välillä pelkään todella lapseni suoliston puolesta. Voiko tämmöistä kukaan kestää? Vaikeaksi uusien allergisoivien ruokien löytämisen tekee se, että ärtynyt suolisto toipuu niin kovin kovin hitaasti. Allergisoivan ruuan poisjättämisen jälkeen ripulia voi kestää vielä viikon verran.... joskus tuntuu ettei jaksa kertakaikkiaan..... Pojan itsetunto on välillä koetuksella kun kakkaaminen ei onnistu pottaan, ja kaverit osaavat jo itse hoitaa tarpeensa pytylle. Ruuanlaitto onneksi on jo rutiinia, eikä pakkausselosteita tarvi kovin usein enää lueskella ja muistaa jo itsekin mitä kukanenkin voi syödä. Harmittaa, kun lääkäreillä ei ole tarjota mitään apua tähän sopivan ruokavalion etsintään. Itse on välttämis-altistus kokeilla selvitettävä, ja esim mummulavierailut kaatavat kaiken päälaelleen, kun mummu niin kovin harvoin muistaa katsoa herkkujen sisältöä, ja useimmiten unohtaa mitä pojat eivät saisi syödä. Vauvalla ruokakokeilut ovat helpompia toteuttaa kuin isolla, omatahtoisella ja sosiaallisella lapsella, joka aina haluaisi tietenkin samoja ruokia ja herkkuja kuin muutkin. joskus olen soittanut ja kysynyt etukäteen kyläpaikasta että mitä ajattelitte tarjota (niiiiiin noloa , ei kehtaa kuin kaikista läheisimmiltä kysyä) niin osaa varata pojalle samantyylistä syötävää mukaan. Ei vaan aina jaksa eikä raski sulatella pakkasesta montaa eri piirakkaa ja pullaa ja leipää laukussa. Eikä lähestulkoon kukaan tuttava osaa varata pojille syötävää kun on niin "monta muistettavaa" Anteeksi kauhea purnaus... nyt vain harmittaa niin kovasti!!!! Positiivinen asia tässä viikossa oli se, että leivoin hienosti onnistuneita gluteenittomia, maidottomia ja soijattomia mokkapaloja ja aprikoosimuffineita ja ne pysyivät vielä hyvin kasassakin

Kummankaan lapsen elämän ensi hetkiä en ole päässyt todistamaan nukutuksessa tehdyn sektion takia. Esikoinen tuotiin sitten melkein heti herättyäni luokseni ja kun kätilö alkoi heti laittamaan vauvaa tissille olin aivan äimänä. olin jotenkin kokonaan unohtanut että vauvaa pitää imettää. Tai ainakaan en kuvitellut että sitä heti eka päivinä täytyy tehdä. Kätilö onneksi tajusi perustella imetyksen tarpeellisuuden; olihan vauva viettänyt jo yli 3 tuntia isänsä kanssa ja oli jo selvästi nälkäinen. Toisen lapsen syntymä oli itkujen sävyttämä, sillä nukutuksen takia en nähnyt vauvaa heti, vauva joutui hengitysvaikeuksien vuoksi teholle. Aikeisempien komplikaatioiden takia minun piti viettää heräämössä vähintään vuorokausi, eikä sikainfluenssavaaran tähden vierailijoita päästetty heräämöön. Itkin vuolaasti saadessani kuvan lapsesta ja kuullessani etten näe ketään, vauvaa, miestä enkä esikkoa vielä vuorokauteen. Koska harva heräämössä sentään tuntikausia, puhumattakaan öitä viettelee, hoitajat päättivät tehdä poikkeuksen (olihan mieheni ottanut sikapiikin juuri tätä varten) ja päästivät illan tullen ja väen vähetessä mieheni luokseni. Vauvan näin vasta seuraavana päivänä ja täytyy sanoa että kauniimpaa näkyä on vieläkään vaikea kuvitella. Pienen pieni sikiöasennossa nukkuva, alaston (tai siis pelkkä vaippa päällä) pikkuriikkinen poika jolla oli hennot lyhkäiset hiukset pystyssä, ihanat untuvat iholla pörhöllään; mun untuvikkoni . Olin pelännyt hoitajien jutuista huolimatta pojan olevan veltto henkitoreissaan oleva reppana joka tuskin jäisi henkiin. Kukaan ei nimittäin osannut sanoa pojan apgar-pisteitä eikä miehenikään ollut saanut poikaa nähdä ennen kuin teholla noin tunnin päästä syntymästä, kun taas esikko oli tuotu suoraan miehen syliin leikkaussalista. Ilmeisesti elämä ei alkanut siis kovin "siististi" untuvikon kohdalla.

Olemme telttailleet esikoisen ollessa 3kk ja vauva nukkui silloin omassa lampaankarvaisessa makuupussissa (norjalainen voksi, hengittävä "untuva"pussi) ja yösyötöt hoituivat niin (en siis imettänyt lainkaan), että pidin omassa makuupussissa kädessä tuttipulloa missä oli vettä, ja sitten kun vauva heräsi, sekoitin jauheesta korviketta. Vaipanvaihtoon riittää alusta ja kosteuspyyhkeet aika pitkälti. Ja jos on oikein kylmä, vaipanvaihto on mukavempi tehdä, kun heittää sen varapeiton itsensä ja vauvan molempien päälle "katoksi".

Itse kokosin oman taulun keskenmenneelle pojallemme rv. 19+ ja siihen laitoin mm. ultrakuvan, pienokaisen käden ja jalanjäljen ja enkelikiiltokuvia. Ne pienet jäljet siinä ovat niin liikuttavan pienet, pienet mutta täydelliset sormineen ja varpaineen. Niinpä ehdottaisin Possun tavoin siivekästä enkelivauvaa lentämässä pois ja perään voisi jäädä pienet jalanjäljet jotka loitotessaan kauemmas ikään kuin murenisivat aina vaan pienemmiksi ja pienemmiksi muruiksi.

On erittäin tuttua hommaa tuo piikittäminen. Mulla ollut fragmin käytössä ja koska sen kanssa annostelussa oli pahaa epäonnea joka kerta niin lioutuskin on tullut turhan tutuksi. Ennen synnytystä (suunniteltu sektio) mulla oli siirrytty hepariiniin paria päivää ennen, ja hepariinin vaikutusaika on tosi lyhyt joten käytännössä suonensisäisesti mennyt sellaisen pumpun avulla. Hepariinia jatkettiin myös useampi päivä sektion jälkeen ennen kuin lääkitys tavoitetasolla pysytellyt jo hetken (eli noin 3-4pvä). Raskausarvet ovat tässä piikittelyssä hyödyksi, sillä kaveri vinkkasikin kun niistä purnasin, että pistä hyvä ihminen siihen arpeen, ei tunnu yhtään ja menee paljon kevyemmin se piikki. toimi! Loppuraskaudesta kun entisetkään pistojäljet eivät ehtineet parantua uusien tieltä (esim. lämmin suihku sai vanhat pistokohdat vuotamaan) kokeilin pistää hoitajan neuvosta "alliin". Sattui ihan hirveesti, mulla kun ei ole mitenkään isot "allit". Pistelin mieluummin reiteen jos mahasta oli mahdoton saada otetta. Kaikki hoitokäytännöt riippuu hoidon syystä ja hoitotasosta. Mulla se normaalielämässäkin on tavallista huimasti korkeampi. Syynä keinoelin.

Pitkällisen taistelun jälkeen menetitte kuitenkin pienokaisen. Syvä osanottoni. Meillä tilanne oli hiukan päinvastainen, poju meinasi tulla kesken rv16 mutta selvisi, selvisi jopa ilman vammoja vaikeasta lääkehoidostani ja aloimme uskoa kaiken menevän sittenkin hyvin ja saavamme toisenkin pienen pojan. Yllätys olikin vastassa viikon päästä rakenneultrasta (silloin rv19+) kun tarkistusultrassa pieni sydän ei lyönytkään vaikka liikkui vielä edellisenä päivänä. Pahinta oli minulle kestää ihmisten tökeröt lohduttelut (mm. luonto karsii vialliset tms) ja se että hyvin harva, joka ei kuollutta lasta ole synnyttänyt käsittää tosissaan sitä surun, pettymyksen ja ikävän määrää mikä "myöhäinen keskenmeno" voi tuoda. Lämmin virtuaalivoimahalaus sinulle Löllykkä!!!

Meidän "vauveli" täyttää ihan kohta vuoden eikä suussa ole yhtään hammasta, vieläkään. Näin myöhäiseen en ole koskaan kuullut kenelläkään hampaantulon menneen. Onkohan kellään tietoa et kuinka yleistä on 1-vuotiaat hampaattomat. Niin ja mainittakoon vielä että tämä poika on myös superlyhkänen ja siro, mietin jossain vaiheessa et siksi ei tuu kun vieläkin on ihan vauvan kokoinen. Mutta nyt jo hiukan huolestuttaa... Terkkari 2 viikkoa sitten ei asiaan suuremmin puuttunut vaikka siitä puhuttiinkin.