Mirtillo

@sarvis

@Ewwwie Nyt minäkin näen hailakan viivan. Toivottavasti pieni tarraa tiukasti kiinni, oikeaan paikkaan

@Ewwwie

Syvä osanottoni, tk76! Paljon voimia raskaaseen tilanteeseen. Kyyneliltä ei voinut välttyä, kun luin tk76:n ja TIMEn kirjoituksia. Ei tuollaista surua soisi kenellekään..

Kiitos onnitteluista HelmiQ ja Puutiainen! Mä niin toivon, että useammalla raskauden vuoksi syrjityksi tulleella olisi voimia ja rohkeutta lähtiä vaatimaan oikeutta. Tätä syrjintää kun tapahtuu ihan hirvittävän paljon.

Nyt, kun asia on selvä, niin uskaltaa iloita -oikeuteen siis mentiin ja käräjäoikeus ratkaisi asian minun edukseni! Työnantaja velvoitettiin maksamaan korvauksia sekä tasa-arvolain perusteella että perusteettoman irtisanomisen vuoksi. Kannatti lähteä taistelemaan oikeuksiensa puolesta!

Juu, Vammalassa tosiaan pyydettiin ilmoittamaan, kun ollaan tulossa. Osaavat tosiaan sitten varautua ko. synnyttäjän tuloon.

Ihanan paljon uusia plussia!! Onnea kaikille!!

Mamalicious ja Mabeline, tuo kuulostaa niiiiin tutulta.. Meillä oli kanssa toisen lapsen syntymän jälkeen ensimmäiset kuukaudet melko raskaita -tai siis lähinnä minä olin väsynyt, kun touhusin kahden lapsen kanssa kaikki päivät ja olin täysin kiinni lapsissa. Lapsilla on ikäeroa 1v10kk, joten hoidettavana oli kaksi vaippaikäistä. Meillä ajoittui siihen vauva-aikaan vielä muutto uudelle paikkakunnalle ja parin kuukauden ajan mies oli toisella paikkakunnalla 3-6 päivän reissuja ja minä vanhassa kodissa lasten kanssa. Mun väsymys purkautui sit monesti siihen, että pahoitin mieleni ja itkin tosi helposti. Ja välillä riideltiin ihan kunnolla.. Meillä parisuhdetta vaalittiin monesti just illalla tv:tä katsellen -tykätään monista samoista ohjelmista ja iltaisin sit istuttiin lähekkäin sohvalla (jos oli satuttu saamaan lapset ajoissa nukkumaan) ja vaan oltiin. Ja noita Maman mainitsemia "ruokatreffejä" me harrastettiin toisinaan niinkin romanttisesti kuin noutoruuan merkeissä! Siinä vaiheessa, kun oli itse niin poikki, ettei tosiaan olisi jaksanut alkaa ruokaa laittamaan, niin miehen puhelu "kulta, hakisinko mä meille jotain ruokaa?" oli päivän pelastus! Jaksamista!!

Me ei otettu pakkausta toiselle lapselle, koska esikoisen jäljiltä oli vielä kaikki tarvittava tallessa ja hyvässä kunnossa, ikäeroa lapsilla 1v10kk. Meilläkin jäi osa pakkauksen vaatteista käyttämättä, eniten on ollut käyttöä makuupussille, harsoille ja pikkutavaroille (kynsisakset, hiusharja, helistin yms.). Rahat käytettiin uusien vaunujen ostoon. Jouduttiin ostamaan uudet, kun esikoiselle ostetut ei enää mahtuneet autoon (koiran häkki vie yli puolet takakontista). Myytiin esikoisen vaunut kavereille ja saatiin niillä rahoilla+äitiysavustuksella melko hyvin katettua uusien vaunujen osto.

Ennätin täyttää 23 vuotta reilua viikkoa ennen esikoisen syntymää, opinnot mulla oli ihan loppusuoralla. Mies oli myöskin 23, opinnot suunnilleen puolessa välissä ja sai tuossa vaiheessa jo lähes normaalia palkkaa. Me on kumpikin haluttu lapset nuorena ja joskus leikillämme sovittiin, että jos meillä ei ole lasta syntynyt tai tulossa silloin, kun mä täytän 23, niin yritys alkaa samantien! Tämän mä muistin pari viikkoa esikoisen syntymän jälkeen -melko hyvin siis ajoitettiin!

Ensimmäinen käynnistyksellä, pillerit suun kautta. En millään muista, kuinka monta murusta sain, mut poitsu syntyi keskiviikkona, kun eka murunen annettiin maanantaina. Poitsu syntyi rv 41+2. Toinen lähti käyntiin supistuksilla, supistukset tuli heti säännöllisinä ja kipeinä -ei tarvinnut kauaa miettiä, pitääkö lähteä vai ei! Tyttö oli maailmassa reilu kolme tuntia ekasta supistuksesta! Niin ja silloin oli rv 40+3 Niin ja kummallakin kerralla mulla on menny vedet vasta salissa -ekalla kerralla puhkaistiin kalvot ja toisella kerralla vedet meni just ennen ponnistusvaiheen alkua. Muoks. unohtui noi rv:t. Muoks.2. Enhän mä tuossa käynnistyksessä mitään kohdunsuulle saanu, vaan suun kautta mä ne pillerit napsin..

Aika mielenkiintoinen kirjoitus -ja niin totta!! Kumma juttu, kuinka aiemmin on lapset edes pysyneet hengissä, kun on syötetty vääränlaista ruokaa väärään aikaan jne. Maalaisjärjen käyttö on tosiaan sallittua! Meillä kyllä käytetään tytöllä kestovaippoja (osakestoillaan ), imetän neitiä vielä (ikää 10kk), kaapista löytyy kantoliina ja teen itse osan soseista. Ja nämä kaikki siksi, että MEILLE nämä ovat tuntuneet hyviltä valinnoilta. Ihan niinkuin sekin, että esikoisella on käytetty pelkästään kertakäyttövaippoja ja "ei" kuuluu meidän perheen vakiosanastoon uhmaikäisen kanssa.

Esikoinen syntyi käynnistyksellä, synnytyksen kestoksi merkitty 7h50min, ponnistusvaihe 1h10min -vauva autettiin lopuksi imukupilla ulos, kun mun supistuksista hiipui teho. Toinen synnytys lähti käyntiin supistuksilla, kokonaiskesto 3h5min, josta ponnistusvaihe 10min.

Siis mulla oli määräaikainen työsopimus, johon ei kirjattu päättymispäivää. Näin siksi, että tuolloin ei ollut varmaa tietoa, koska sijaistamani henkilö palaa töihin (alustavasti hän oli ilmoittanut, että palaa silloin, kun lapsi täyttää 3 vuotta, eli kesällä 2009). Puhe oli siis, että määräaikaisuuteni kestää koko perhevapaan ajan. Työnantaja päätti sopimukseni reilua kuukautta ennen äitiyslomani alkua, vedoten siihen, että tuolloin päättyy ko. henkilön vanhempainvapaa. Olen 100% varma, että mikäli en olisi tullut itse raskaaksi, olisi työt jatkuneet ainakin tuonne kesään 2009 -vakipaikkaakin pomo lupaili työsopparia kirjoitettaessa.

Hyvin on kaikilla mahat palautunut! Harmi, etten tajunnut itse ottaa vastaavia kuvia.

Juu, ei tosiaan kannata pakata mukaan farkkuja tms.! Paikat voi olla kipeet ja pelkkä ajatus farkkujen käyttämisestä saattaa tuottaa tuskaa.. Mulla on kummallakin kerralla ollu sairaalasta lähtiessä löysät, joustavat housut ja muistaakseni imetyspaita.

Kiitos tsempistä Pupuliin ja outituulia! Toivotaan, että tuomari on mun kanssa samoilla linjoilla ja lopputulos on oikeudenmukainen! Syksyllä se sitten selviää..

Onnittelut kaikille plussanneille!!

Esikoiselle otettiin pakkaus, toiselle lapselle rahana. Meillä lapsilla ikäeroa 1v10kk, joten esikoiselta oli vielä hyvässä kunnossa pakkauksen tavarat. Onhan se pakkaus arvokkaampi kuin vaihtoehtoinen rahasumma, mutta mä en nähnyt mitään tarvetta kahdelle pakkaukselle -varsinkin, kun osa pakkauksen vaatteista jäi meillä täysin käyttämättä.

Huonosti suhtauduttiin! Olin määräaikaisessa työsuhteessa, äitiysloman sijaisuus. Mulle luvattiin töitä yli kolmeksi vuodeksi, eli koko siksi ajaksi, kun sijaistamani henkilö on perhevapaalla (hän oli jo alustavasti ilmoittanut, että on kotona kunnes lapsi täyttää kolme). Myös vakipaikasta puhuttiin jossain vaiheessa. Kuinka ollakaan, pian sen jälkeen, kun kerroin omasta raskaudestani, työnantaja ilmoitti, että työsuhteeni päättyy parin kuukauden päästä. Hän vetosi siihen, että silloin päättyy sijaistamani henkilön vanhempainvapaa. Työnantaja väitti, että mistään pidemmästä sijaisuudesta ei ole ollut puhetta. Työsopimukseeni ei siis merkitty päättymispäivää, koska työsopimusta tehtäessä ei ollut tietoa tarkasta päivästä, kun ko. henkilö palaa töihin. Otin yhteyttä liittoon ja asiaa yritettiin sovitella pitkään -ilman tulosta, koska työnantaja torjui kaikki sovintoehdotukset. Tällä hetkellä mennään siinä tilanteessa, että käräjillä on käyty esikäsittelyssä ja pääkäsittely on syksyllä. Olin yhteydessä tasa-arvovaltuutetun toimistoonkin ja sieltä ihan suoraan sanottiin, että he toivovat asian menevän oikeuteen. Ihan vain siksi, että asia tulisi julkiseksi. Tätä raskaana olevien syrjintää tapahtuu heidän mukaansa todella paljon ja siksi he toivoivat juttuja julkisuuteen, jotta muillakin olisi rohkeutta lähteä hakemaan oikeutta. Suoraan sanottuna v****taa joutua käräjille, mutta olen päättänyt, että periksi en anna!

Ensimmäisellä kerralla aavistelin raskauden jo hyvissä ajoin. Syynä tähän erittäin kipeät rinnat (mm. portaiden kävely oli TOSI tuskallista), alaselän kipuilu (ihan niinku menkkakipu, turhan aikaisin vaan), vatsan nippailu ja äärimmilleen herkistynyt hajuaisti. Lisäksi viini ei uponnut jouluaterialla. Toisen raskauden alku oli oireettomampi. Rinnat oli hieman arat, mutta muuten en oireita huomannut.

No joo, olipas melkoista tekstiä.. Ihan pelkkää ilkeyttäänhän hoitohenkilökunta tarkkailee vauvan painonkehitystä yms..

Mulla ei ainakaan sattunut yhtään. Mies kysyi joskus useamman kuukauden jälkeen, että huomasinko mä, kun kätilö leikkas epparin. Ja ihan rehellisesti vastasin, että en. Kyllä mä ne sakset huomasin, mutta siinä vaiheessa pistin silmät kiinni joksikin aikaa ja kun avasin silmät, oli saksetkin jo pois kädestä.

Sydämelliset onnittelut plussanneille!