Hippaleidi

^ Niinpä! Mutta mä olen ihan varma, että todennäköisyys sille, että raskausmyrkytys tulisi kaksi kertaa peräkkäin näin pahoina kuin meillä on ihan loton päävoittotason todennäköisyyksiä. Toivottavasti vältyt sinäkin siltä kokonaan, mutta olen ihan varma, että asiat menevät joka tapauksessa paljon paremmin kuin ensimmäisellä kerralla.

Tiedätkin jo tämän, mutta lähinnä muita ajatellen halusin tulla raportoimaan, että vaikka minulla oli ensimmäisessä raskaudessa tuo paha raskausmyrkytys, ei toisessa raskaudessa sitä onneksi tullut. Koko raskausaika ja synnytys menivät tällä kertaa juuri niin kuin oppikirjoissa parhaimmillaan. Vauva syntyi spontaanisti rv 39+2.

Ensinnäkin Maletille suuret onnittelut! Huomasin tickerisi, kun tulin vastaamaan tähän ketjuun. Tulin kertomaan tuosta erityisseurannasta toisen raskauden osalta. Kävin tosiaan ensimmäisellä käynnillä rv 25 ja siellä tutkittiin lääkärin toimesta sikiön kasvua ja rakennetta, mutta myös ultraamalla istukan valtimoiden virtausta, joka lääkärin mukaan indikoi raskausmyrkytyksen todennäköisyyttä. Jäi siihen käsitykseen, että tämän pohjalta myös päätetään miten usein on tarpeellista seurata. Minulla todettiin toisessa valtimon virtauksessa "kuoppa" eli sen myötä myös lisää riskiä sairastua tässäkin raskaudessa raskausmyrkytykseen. Seuraava käynti on kuukauden päästä ja välissä yksi normaali neuvolakäynti. Ja korostettiin kotiseurannan tärkeyttä eli 2 kertaa viikossa verenpaineiden mittaus ja herkästi yhteydenotto, jos jotain oireita alkaa ilmenemään. Käynnistämisestä lääkäri sanoi, että kun 37 raskausviikkoa on täynnä, käynnistyspäätös saatetaan tehdä herkemmin, jos on syytä epäillä, että raskausmyrkytys on tuloillaan. Eli kai saatetaan käynnistää, jos verenpaineet vaikka alkavat kohoamaan, vaikka virtsassa ei vielä olisikaan proteiinia. Päivittälen tänne lisää raskauden etenemisestä sitä mukaa kuin uutta tietoa tulee tai lapsi on syntynyt.

Maletti: Yksi neuvolalääkäri mainitsi, että näin saatetaan toimia, mutta en ole vielä käynyt NKL:lla erityisseurantakäynnillä. Siellä varmastikin selviää enemmän miten seuranta ja synnytys meinataan kohdallani toteuttaa. Oletko sinä kuullut jotain tämänsuuntaista lääkäreiltä, että tällainen olisi vakiintuneempikin käytäntö?

tuplat pois.

^ Minulle on moni lääkäri sanonut, että saattaa tulla tässäkin raskaudessa, mutta hyvin todennäköisesti tulee lievänä ja mahdollisesti myös myöhemmällä viikolla. On kai hyvin epätodennäköistä, että uusisi vakavana, jos aiemmassa raskaudessa on sellaisena jo tullut. Uusiutumistodennäköisyyksistä kuulee ristiriitaista tietoa. Minulle eri lääkärit ovat puhuneet n. 5 % todennäköisyydestä ja toiset 50%. Ei kai kukaan tiedä tarkemmin. Minulla seurataan tarkemmin rv 24 eteenpäin. En tiedä vielä miten tiheästi.

Dacoit: Loppupeleissähän se on ihan sinun oma ratkaisusi, miten päätät lapsesi ruokkia ja vaikka neuvoja ja mielipiteitä imettämisestä ja sen helppoudesta jaellaan auliisti joka suunnasta, toimi ihan niin kuin sinusta parhaalta tuntuu. Tuo juttusi kuulosti monelta osin tutulta omaan tilanteeseeni nähden, lähinnä siis tuo välineurheilunäkökulma. (Itse en ole kovin ujo tai häveliäs.) Tällä kertaa ajattelin, että kokeilen imetystä avoimin mielin, mutta en myöskään ota paineita tai tunne oloani epäonnistuneeksi tai huonommaksi, jos homma ei sujukaan ja päädyn pulloruokintaan.

Olisi kiinnostavaa kuulla, muuttuivatko ajatukset mitenkään vauvan synnyttyä vai pysyivätkö täysin samoina? Itselläni oli osin samoja tuntemuksia ja koin imetyksen hankalaksi myös lapsen osalta sekä kivuliaaksi. Kaiken niitti oli kaksi rintatulehdusta, jotka nostivat n. 39 asteen kuumeen ja kovan kivun rintaan. Ne tekivät sairastelun ajaksi toimintakyvyttömäksi, kun piti vain maata sängyssä eikä pystynyt liikkumaan. Imetyksen lopettaminen oli kohdallani helpotus. Tämän vauvan kanssa ajattelin kokeilla imetystä, mutten ota asiasta paineita, jos homma ei edelleenkään suju tai tuntuu ylitsepääsemättömän epämukavalta/kivuliaalta.

Ensimmäisestä rv 14-15, toisesta rv 18-19.

Vaatii varmasti aikansa asian kypsyttelyä mielessä, jotta ajatukseen sopeutuu. Aivan kuten mihin tahansa muuhunkin ennakoimattomaan tilanteeseen. Ainahan elämässä ei asiat ja niiden järjestys mene siten, kuten oli itse ajatellut. Mutta en epäile hetkeäkään ettet sopeutuisi ajatukseen kolmannesta lapsesta, mikäli raskaus jatkuu pidemmälle. Toki mielenterveys on tärkeää ja sitä tuleekin vaalia, mutta onko sinulla mahdollisuutta saada äitiysvapaasi aikana muuta aktiviteettia/sosiaalisia kontakteja, mitä oletan, että osittain kaipaat töihin menolta? Esimerkiksi jokin harrastus, vapaaehtoistoiminta tai osa-aikainen työ? Eihän mitään näistä tarvitse odottaa siihen saakka, että mahdollinen nuorin lapsi täyttää vuoden.

No nyt kun tuossa vähän aikaa sitten hehkutin, että on alkanut hyvin, tulikin takapakkia. Tämä selkeästi liittyy tuohon omaan tahtoon, sillä kaikkeen vanhempien ehdottamaan sanotaan ei ja suhtaudutaan vastahakoisesti. Esimerkiksi potallekaan ei tällä hetkellä saa yleensä houkuteltua edes niillä tarroilla. Mutta eiköhän tämä vaihe mene jossain vaiheessa ohi.

Samaa mieltä, mutta kun en muista millä viikoilla kuulo kehittyy mitenkin, jätän omalla kohdallani meluisat paikat menemättä jo aikaisemmilla viikoilla. Sikiön kuuloa ei voi suojata muuten kuin melua välttämällä.

Nyt en jaksanut lukea kuin pari ensimmäistä viestiä. Se on jokaisen perheen oma ratkaisu, missä vaiheessa molemmat vanhemmat ovat töissä ja milloin lapsi menee hoitoon. Meillä palasin töihin heti vanhempainrahakauden päätteeksi, lapsen isä oli kotona isäkuukauden tämän jälkeen ja kaksi kuukautta meillä oli tuttu hoitaja kotona nelipäiväisesti (kun itse lomailin perjantait alkuun). Sitten lapsi meni perhepäivähoitajalle eikä ole ollut mitään ongelmia. Lapsi on oppinut poikkeuksellisen varhain puhumaan (mikä voi osin selittyä virikkeellisemmällä ympäristöllä ja sillä, että pitää ilmaista tarpeensa hoitajalle, joka ei ehkä osaa lukea lasta ja ennakoida samalla tavalla kuin oma vanhempi). Vanhempana olen tyytyväinen siihen, ettei missään vaiheessa tarvinnut laskea pennosia ja se aika mitä vietämme lapsen kanssa töiden jälkeen on varmasti kaikkien meidän kannalta laadukkaampaa, kun äiti/isä saa töissä toteuttaa itseään kotiarjen vastapainoksi. Poikakin vaikutti olevan turhautunut kotihoitojakson jälkeen samantyyliseen arkeen ja olevan tyytyväinen uusista virikkeistä ja toisten lasten seurasta. Mutta näissäkin suhteissa meitä on moneen junaan, niin lapsia kuin vanhempia. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. En nyt silti alkaisi yleistämään että varhaisen päivähoidon aloittaneista tulee ahdistuneita ja pitkään kotonaolleista sosiaalisesti taidottomia. Joka näkökulmasta löytyy vaikka kuinka monta tutkimusta puolesta ja vastaan. Meillä tämä oli jälkikäteenkin ajateltuna kaikkien osapuolten kannalta hyvä ratkaisu.

Olen lukenut jostain, että lapsella ei ole fyysisesti mahdollista kontroloida hätäänsä kuin vasta lähempänä 2 vuoden ikää. Siksi en itsekään kokenut tarpeelliseksi aloittaa säännöllistä pottailua kuin vasta pari viikkoa sitten (poika on nyt 1 v 11kk). Toki meillä on ollut potta jo vuoden päivät nököttämässä vessassa ja sitä ollaan välillä käytetty tuolina ja muuten ihmetelty, ettei täysin vieras kapistus ole. Aikaisemmin meillä istuttiin potalla pari sekuntia eikä sinä aikana mitään tapahtunut. Mutta sitten yhdellä kerralla tulikin viimein pissa ja pojan suu venähti kovin leveään hymyyn kun huomasi, miten paljon äiti ilahtui asiasta ja miten hieno juttu pottaan tekeminen oli. Sen jälkeen on jokaisella potalla istumisella tullut edes pieni pissa eli homma on selkeästi sisäistetty. Kuitenkin potalla käyntien välillä tulee vielä vaippaan pissoja, mutta silloin tällöin poika ilmoittaa itse tarpeestaan päästä pissalle tai kakalle. Meillä on myös käytössä tarravihko, jonne poika saa itse laittaa valitsemansa tarran aina onnistuneen pottakeikan jälkeen ja tämä tuntuu motivoivan paljon. Mutta pointti oli se, että pottailu lähtee varmasti useimmiten käyntiin, kun aika on oikea eikä siihen pidä turhaan kiiruhtaa eikä todellakaan luoda lapselle sellaista oloa, että tilanne tuntuu turhauttavalta tai epämieluisalta epäonnistuneiden yritysten vuoksi. Lisäys: Meillä myös alkuun tuntuu toimivan hyvänä kannustimena se, että äiti tai isi käy samaan aikaan pöntöllä ja sitten yhdessä odotellaan tuleeko pissoja. Kerran, kun tulin yksin vessasta pois, poika totesi iloisesti "hyvä äiti!".

^ Ajantasainen lainsäädäntö löytyy Finlexistä. Työsopimuslaki luku 4, 8§ Palkanmaksuvelvollisuus: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010055 8 § Palkanmaksuvelvollisuus Työnantajalla ei ole velvollisuutta maksaa työntekijälle palkkaa tässä luvussa tarkoitettujen perhevapaiden ajalta. Työnantajan on kuitenkin korvattava raskaana olevalle työntekijälle synnytystä edeltävistä lääketieteellisistä tutkimuksista aiheutuva ansion menetys, jos tutkimuksia ei voida suorittaa työajan ulkopuolella.