nakeroinen

Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, että meikkasitteko sairaalassa ollessanne? Ei nyt varmaan ykkösasiana mielessä mutta itse ainakin halusin olla kuitenkin saman näköinen kuin yleensäkin, ettei tarvitse sitten myöhemmin kauhistella otettuja valokuvia (kun nyt muutenkin oli ihan pöhöttynyt). Eli kyllä, itse ainakin meikkasin ihan samaan tapaan kuin normaalistikin.

En oikein ymmärrä, mikä kiire sitä on vielä yksivuotiaalta saada tuttipulloa pois. Tämä on ehkä yksi näistä länsieurooppalaisista tavoista kun kaikkien pitää olla niin itsenäisiä. Kyllähän monet taaperot tuossa iässä käyvät vielä tissilläkin. Meillä jätettiin aikanaan pullo joskus kaksivuotiaana vasta pois, elämä oli niin paljon helpompaa sen kanssa, joten ei pidetty mitään kiirettä. Niin ja ihan normaali siis tuosta lapsesta on tullut:) Tuossa iässä on kuitenkin paaaljon tärkeämpää, että lapsi saa riittävästi maitoa kuin se, että kaikki tehdään tiettyjen hölmöjen "näin kuuluu tehdä" -sääntöjen mukaan. Niin ja jos joku puolustelee hampaitten vioittumisella, aamu- ja iltahörpyt pullosta eivät tosiaan vaikuta hampaisiin.

Päivävaippa jätettiin pois kun täytti kaksi. Yövaippa sitten 4 kk myöhemmin (halusi itse). Yhtäkään vahinkoa ei tullut öisin, päivisin sitä vastoin useita.

Voi että muistan nuo epparikivut. Tikit vielä jotenkin repeytyivät vähän auki niin että sellainen kiiltävä vaaleanpunainen leikkauspinta paistoi tikkien välistä. Voitte varmaan kuvitella, mitä kipu oli. Se oli itselleni ainakin ihan järkytys kun ei kukaan ollut koskaan puhunut, että voi olla niin pitkään kipeä vielä synnytyksen jälkeen. Vieläkin ihan puistattaa kun sitä muistelee. Itselläni meni aika lailla kuukausi että pystyin istumaan suht normaalisti. Käsittääkseni eppariviiltoja voidaan tosiaan tehdä vaikka kuinka eri pituisia. Itse taisin selvitä pienellä kun oli jotain 2 cm pitkä. Varmaan kokemani kipukin oli täysin mitätöntä joidenkin kipuun verrattuna. Eli hattua pitää nostaa niille, joilla on isommat vauriot ja haavat.

Ennen raskautta -vaatteisiin et varmastikaan mahdu. Sitäpaitsi jos olet käyttänyt tyköistuvia housuja, et todellakaan halua niitä jalkaasi laittaa heti synnytyksen jälkeen. Itse ostin sellaiset kivat plyysihousut, joissa oli solmittava naru vyötäröllä. Siis sellaiset oloasu-housut. Ja paitana itselläni oli imetystoppi ja siinä päällä sitten joku takki. Tuolloin oli keskikesä siis...

Mulla oli kännykkä salissa ja kyllä siitä pari puhelua soitinkin. En tietenkään nyt juuri ponnistuksen aikana... Sitte synnytyksen jälkeen halusin vain olla vauvan ja miehen kanssa hetken enkä vastannut puheluihin (viesti oli jo laitettu kaikille). Siinä vaiheessa harmitti, kun yhdistivät salin puhelimeen erään ystäväni puhelun. En olisi yhtään jaksanut selostaa tapahtunutta mutta toisaalta en sitten voinut myöskään sanoa että sori en nyt jaksa puhua. Tai miksen olisi voinut, mutta enpä kuitenkaan sanonut.

Voisin omakohtaisena kokemuksena sanoa, että eipä sitä niin kannata etukäteen ajatella. Synnytyksessä harvoin kuitenkaan menee kaikki juuri niin, kuin olet suunnitellut. Jos ajatus ahdistaa, älä ajattele sitä. Paikalla on kuitenkin kätilö, joka on ammattilainen.

Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla kokemuksia vesisynnytyksestä.

Itse tunsin supistuksia ensimmäistä kertaa koko synnytyksen aikana. Arvasin sitten, että pian mennään.

Luin jostakin, että jalkakyykyt auttaisivat avaamaan lantiota tai jotain muuta sellaista. Kyykin sitten yhden illan ja synnytys käynnistyi seuraavana päivänä. Saattoi kyllä olla ihan sattumaa, mutta aion seuraavallakin kerralla kokeilla...