Ninnu

^Itse synnytykseen ei kivut onneksi vaikuttaneet. Ja sitten kun vauva oli maailmassa huomasi jo että kivut alkoivat hellittämään. Sympatiat kaikille jotka näitä kipuja joutuu kärsimään! Itsellä on taas menossa pahempaan suuntaan, mies joutui tänään auttamaan minut sohvalle kun en voinut laittaa painoa toiselle jalalle kun vihloi niin. Nyt on sitten oikea lonkka hellänä ja kävely tapahtuu hyyyyviiiin hiiiitaasti... Saa nähdä nyt mitä tästäkin tulee...

Itseäni lainatakseni esikoisen raskaudesta... Näyttää taas sama kaava toistavan itseään. Kivut alkoivat muutama viikko sitten ja ovat pahentuneet kokoajan. Jos tämä menee samanlailla kun viimeksi, en kohta pääse kävelemään kunnolla Pelottaa jo valmiiksi miten pärjään esikoisen kanssa

Olen monta kertaa meinanut tänne kirjoittaa, mutta aina olen "jänistänyt". Nyt kuitenkin tuntuu että on minun aika kertoa tuntemukseni. Joulukuussa 2009 jätettiin ehkäisy pois ja toinen lapsi sai luvan tulla. Osa-imetin esikoista vielä silloin joten tjotailulla mentiin. Toukokuun lopulla tuli sitten kaivattu + testiin ja oltiin niin onnelisia että esikoisesta tulee isoveli ja meille tulee helmikuussa toinen lapsi. Alkuraskauden ultran varasin rv 8-9. Minulla oli koko ajan sellainen hassu tunne, etten olisi raskaana. Lieviä oireita oli; pahoinvointia, väsymystä ja mahan turvotusta. Sanoin miehellekkin muutaman kerran, että että en tunne itseäni raskaana olevaksi. Mies sanoi kuitenkin (koska vatsani oli tosi turvoksissa) että luulenko rantapalloa kantavani jos muka en olisi raskaana. Tein Clearbluen digitestin rauhoitaakseni mieltä, testin olisi pitänyt näyttää 3+, mutta näyttikin 2-3. Tuli sitten ar-ultra ja minua jännitti ihan kauheasti. Sanoin miehelle kun lähdettiin ultraan että nyt saadaan ensimmäistä kertaa nähdä meidän toinen lapsi. Ultrassa sitten tiesin että jotain on vialla, kun gyne ei sanonut sanaakaan vaan etsi ja etsi. Alkio löytyi, muttei sykettä. Tuntui että maa mureni jalkojeni alta. Sain heti lähetteen gynepolille, mutta halusin mennä vasta seuraavana päivänä. Seuraavana päivänä menin gynepolillle ja siellä tehtiin ultra missä näkyi sama, alkio muttei sykettä. Mutta koska alkio oli siellä, halusivat sairaallassa odottaa 2 viikkoa ja ultrata uudestaan, vaemuuden vuoksi. Nämä kaksi viikkoa olivat ihan kauheita, näytin raskaana olevalta mutta tiesin ettei minun kohdussa ollut elämää. Kahden viikon päästä uusi ultra ja tulos sama, keskeytynyt keskenmeno. Sain kohtua pehmentävän lääkkeen ja kahden päivän päästä menin osastolle lääkkeelliseen tyhjennykseen. Kivut olivat pahemmat kuin synnytyksessä, vaikka synnytin ilman kipulääkkeitä ja nyt minulle oltiin annettu Panacodia ja Tramalia. Lääkäri sanoi että hyvä puoli tässä on, ettei tämän pitäisi tapahtua uudestaan... Tyhjennysvuoto kesti kaksi viikkoa ja siitä meni 1,5 viikkoa kun kuukautiset alkoi ja ne kesti sitten 10 päivää. Aloitin oviksen tikuttelun ja kierto oli näköjään heti normaali koska kp21 tuli vahva ovisplussa ja tämä tietenkin hyödynnettiin. Uusi + tuli testiin syyskuussa, mutta keskenmeno kummitteli päässä ja tunteet liikkuivat ilosta ahdistukseen. Tein Clearbluen digitestejä muutaman, mutta viikoit eivät täsmänneet taaskaan. Testi näytti 1-2 viikkoa vaikka olisi pitänyt olla vähintään 2-3 viikkoa. Sitten kun testi näytti 2-3 viikkoa, olisi testin pitänyt näyttää 3+ jo kauan aikaan sitten. Tässä vaiheessa toivo alkoi hiipumaan ja pelko pahinta kohtaan voimistui. Sitten alkoikin ruskea tuhruttelu, välillä tuli kirkasta verta mutta n.4 päivää tuhrutteli vain. Sitten kun holahti oikein kunnolla verta, menin päivystykseen ja ultrassa löytyi keltarauhanen, sikiöpussi ja ehkä rakkula. Minulla olisi pitänyt olla rv. 7-8, joten ultra ei täsmännyt viikkoihin. Hcg:tä seurattiin, oli 700 ja päivässä se nousikin 883:en , mutta oli liian alhainen viikoihin nähden ja nousu liian hidasta. Uudestaan ultraan viikonlopun jälkeen, kohtu oli lähes tyhjä, istukan paloja oli vielä jäljellä ja hcg oli n.400. Lääkkeet otin kotiin ja seuraavana päivänä tein lääkkeellisen tyhjennyksen että saisin istukanosat ulos. Ei meille tullutkaan vauvaa toukokuussa. Tuntuu siltä että joku on toistamiseen repinyt sydämmen rinnastani. Tämä suru on sanoinkuvaamatonta, meiltä otettiin pois toistamiseen meidän suunnitelmat, ajatukset, toiveet, meidän tuleva lapsi. En kestä näitä "lohduttajia" jotka varmaan tarkoittavat hyvää mutta sitten heittelee suusta jotain niin tyhmää että "pitää ajatella että luonto hoitaa hommansa ja karsii pois elinkelvottomat". Minähän suren sitä että näistä ei tullut sitä lasta, että meidän suunnitelmat ja ajatukset ja toiveet toisesta lapsesta viedään pois meiltä. Minä kadehdin kaikkia jotka saavat jatkaa raskauttaan ja minua ottaa päähän valittajat. Heillähän on se vauva mahassa, kyllä minä ottaisin mielelläni kaikki raskauden vaivat jos olisin saanut pitää helmi- tai toukovauvani. Minusta on epäreilua että minä olen joutunut kokemaan keskenmenon kaksi kertaa 2,5kk sisällä. En haluaisi olla katkera ämmä, mutta tällä hetkellä en muuhun pysty. Voimia kaikille keskenmenon kokeneille ja kiitos että täällä on paikka minne saa purkaa pahaa oloaan!

Me ollaan vähän niin kuin samassa veneessä... Tämä on tosiaan psyykkisesti aika raskasta. Minulle sanottiin ensimmäisen keskenmenon jälkeen sairaallassa että hyvä puoli on että tämän nyt ei pitäisi toistua... Just joo, tässähän sitä nyt taas ollaan Meidän pitää nyt toivoa että meillä on linnea78 ollut ihan mahdottoman huono tuuri ja että kolmas plussa tulee nopeasti ja pysyy matkassa mukana. Jostain sitä voimaa pitäisi nyt saada että jaksaa eteenpäin, onneksi on tuo ihana esikoinen jonka vuoksi pitää jaksaa!

Eikö tuulimuna ole eräänlainen keskenmeno, kuitenkin hedelmöittynyt munasolu on mutta alkio ei ole alkanut jostain syystä kehittymään. Korjatkaa jos olen väärässä. Itselläni keskeytyneen keskenmenon ja sponttaanin keskenmenon välillä on 2,5 kk, mutta sairaallassa painottivat että vasta 3 km jälkeen aloitetaan tutkimukset ja että varmaan nyt on kyseessä huonosta tuurista. No otin yhteyttä yksityiselle myös ja sieläkin sanoivat että eivät aloita tutkimuksia koska minulla on saman miehen kanssa yksi onnistunut raskaus ja luultavasti kyseessä on huonosta tuurista. Itselle vaan tuli mieleen että mitä jos ensimmäinen onnistunut raskaus olikin hyvää tuuria ja nämä 2 keskenmenoa johtuvatkin jostain viasta. En tiedä kuinka kestän jos vielä raskaaksi tulen ja sekin menee sitten kesken. Luin että monessa maassa aloitetaan tutkimukset jo 2 km:n jälkeen... Pahoittelut vielä tätäkin kautta

Eilen otetussa verikokeessa oli vielä hcg arvo 4(lääkkeellisestä tyhjennyksestä 5 viikkoa). Sanoivat että alle 2 olisi hyvä, mutta 4 ei aiheuta toimenpiteitä ja kaikki pitäisi olla ok. Täytyykö hcg:n olla ihan nollassa ennenkuin on edes mahdollista että ovulaatio tapahtuu? Kuinka sitten kun tyhjennysvuoto kesti n. 2 viikkoa ja siitä sitten 1,5 viikon päästä alkoi taas uusi vuoto joka on nyt kestänyt 9 päivää eikä loppua näy. Luulin tuon uuden vuodon olevan kuukautiset, mutta voiko se olla vielä tyhjennysvuotoa?

Kkm, lääkkeellinen tyhjennys rv.12. Tyhjennysvuoto kesti noin 14 päivää ja kuukautiset alkoivat ihan puskan takaa kp27. Normaalisti minulla on kp35, joten kkm:n jälkeinen kierto on näköjään huomattavasti lyhkäsempi. Yritin bongata ovistakin testeillä, mutta plussaa ei tullut. Joko ovista ei ole ollut tai sitten ovis on ollut silloin kun km vuoto on ollut vielä päällä. "Jännää" tässä on se ettei minulla ole menkkakipuja ollenkaan, vaikka yleensä tapaa olla aika koviakin kipuja. No saa nähda nyt sitten että jääkö kierto näin lyhyeksi (toivottavasti) vai palautuuko se taas normaaliin mittaansa.

Minulla oli myös raskausoireita vaikka alkio oli ollut kuolleena suurimman osan raskausajasta. Oireet olivat ns. miedot, mutta oireita kuitenkin. Näkyvin oire oli että maha oli turvoksissa ja tosiaan näytin raskaana olevalta. Se taas oli sydäntä raastavaa nähdä itsensä peilistä ja näyttää raskaana olevalta, vaikka tiesi ettei siellä mahassa elävää alkiota ole... (sairaallassa halusivat odottaa 2 viikkoa ja ultrata uudestaan, vaikkei mahassa elämää löytynyt)

^Aijaa, olin jotenkin ymmärtänyt että hcg ja lh ovat niin samantapaisia hormooneja ja sen takia ovistestillä voi testata myös raskauden. Aina oppii uutta No, saa nyt kuitenkin nähdä mitä ovistestiin tulee, haluaisin jo päästä yrittämään uutta raskautta ja jättää keskenmenon aiheuttamat arvet taakseni. muoks. Nyt on ovistesti tehty ja se näyttää suht vahvaa viivaa, mutta on kuitenkin huomattavasti vaaleampi kuin kontrolliviiva. Minulla on nyt 16 pvää. lääkkeellisestä tyhjennyksestä. Nyt vaan sitten ovista bongaamaan

Herkkä raskaustesti antoi tänään vielä haamujen haamun. Ajattelin kuitenkin tänään koittaa mitä ovulaatiotesti sanoo. Ihan mielenkiinnosta ajattelin testata että näyttääkö ovistesti vahvaa plussaa ihan pienestäkin määrästä hcg:tä. Keskenmeno vuoto näyttäisi olevan loppu nyt, joten saa nähdä kuinka nopeasti raskaustesti lopettaa haamuilun.

^Niin minäkin sen olen ymmärtänyt. Itse tässä vuodan tyyliin 14. päivää, joten saa nähdä nyt koska tämä tästä tasaantuu suuntaan tai toiseen. Pahoittelut Elena keskenmenosta

Kuinka kauan teillä on raskaustesti näyttänyt positiivista keskenmenon jälkeen? Onko testi ollut kauan positiivinen vaikka vuoto on loppunut? Täällä on viikko lääkkeellisestä tyhjennyksestä ja nyt näyttää siltä että vuoto olisi loppumaisillaan(toivottavasti). Raskaustesti näytti haaleaa mutta selvää viivaa, ajattelin viikon päästä testata uudestaan.

Onko teillä joilla ollut keskeytynyt keskenmeno maha/kohtu kasvanut ennen tyhjennystä? Minulla todettiin 1,5vkoa sitten ar-ultrassa kkm, mutta sairaalassa halusivat varmuuden vuoksi odottaa vielä 2 vkoa ennen tyhjennystä, vaikkei hekään mitään elonmerkkejä löytäneet. Minulla edelleen turvottaa maha ja menisin ihan raskaana olevasta, mikä itsessään on jo raskasta kun sitä elävää alkiota ei ole Olen odotellut että tulisi itsestään ulos, mutta ei...

Eilen ar-ultrassa ei löytynyt sykettä ja alkio oli viikkoihin nähden aivan liian pieni. Nyt olisi rv.9 menossa. Tänään kävin sitten sairaalassa ja oli tarkoitus saada kohdunkaulaa pehmentävät lääkkeet ja lauantaina lääkkeelinen tyhjennys. Sairaalassa kuitenkin halusivat odottaa 2 viikkoa ja sitten uusi kontrolli. Eivät hekään mitään elonmerkkejä löytäneet, mutta halusivat kuitenkin odottaa. Itse olen lähes 100% varma ettei tuolla enää elämää ole. Vaikka raskaus olisikin alkanut myöhemmin, niin ovistestin ja positiivisten raskaustestien mukaan, niin raskauden pitäisi olla vähintään kuitenkin 7+ viikoilla. Kauheaa tämä odottaminen, joko se alkaa vuotamaan itse ulos tai sitten odotan sen 2 viikkoa. Haluaisin että tämä nyt olisi ohi ja saataisiin aloittaa yritys uudestaan. Tämä vauva oli todella toivottu, ja ottaa niin kipeää sydämeen ettei me saadakkaan meidän kaivattua pikkuista helmikuussa eikä esikosta tulekkaan silloin isoveljeä.

Viimeisen kerran imetin kun poika oli 1 vuoden + 1 päivä. Siitä sitten meni 1,5 viikkoa ja menkat alkoivat. Eli minulla imetys piti tosi tehokkaasti menkat pois, vaikka loppuajan vähensin imetystä ja lopulta imetin vain kerran päivässä.