PatHe

Muistelisin vinkin, että piimä tuhoaa homeitiöt. Eli kastelee vaatteet ja laittaa piimään likoamaan vuorokaudeksi. Sitten pesukoneeseen. Tosin en kyllä lähtisi läpihomeisia vaatteita enää liottelemaan, mutta voisi hyvin toimia varuilta niille vaatteille, jotka ovat olleet kosketuksissa homehousuihin.

vähemmän hassu ekaksi... Neiti selvitti mummulleen, että äiti tukistaa aamulla tosi kovaa, eikä lopeta vaikka sattuu. Kyseessä oli oma moka, kun hiuksia harjatessa olen kieltänyt liikkumasta, ettei tukista... Neiti tykkää lentokoneista. Ihan sama mikä kone taivaalla menee hän huutaa innoissaan: "Kato, kato, Satakunnan lennosto!" Katselin kenkien kuvia ja etsin rumien kenkien kuvia yhteen juttuun. Kerroin tämän ääneen ja neiti totesi: "Mutta äiti, eihän rumia kenkiä ole." Neiti lauloi reippaasti. Kun hän lopetti, hän sanoi ylpeästi: "Osaan laulaa hienosti. Laulan kovaa ja väärin!" Keittiössä neiti osoitti hellaa. "Hella, tuolla on hella." ja kävelee sen luo. "Äitin hella, tuolla poltetaan ruokaa." Viime kesänä veljeni korjasi mökillä leikkimökin kattoa. Neiti katseli sitä aikansa ja alkoi laulamaan "pieni nokipoika" -laulua noin 10 kertaa. Lopetettuaan hän totesi "Että semmonen nokipoika" ja lähti jatkamaan leikkejään. Hyvä ettei veljeni tipahtanut katolta nauraessaan...

Neiti on reilu kolme vuotiaaksi kotona mun kanssa ja menee sitten yksityiseen ryhmikseen.

Vuosi ja kuukausi myöhemmin käytetään kokoa 24. Jalka on nyt 14,5 cm. Neiti on nyt siis 2v. 7kk.

2 v. 3 kk. suunnilleen. Eli pian tulee kuukausi täyteen.

Todella hieno uudistus! Kiitos!

Neiti on pian 2v. 2kk. ja päiväunet taitavat jäädä hyvin pian pois. Nukuttaminen on yhtä tuskaa ja kiukkua. Lisäksi iltaunille meno tuntuu pitenevän kokoajan. Jätetään päikyt pois reissun jälkeen, parin viikon päästä. Ennen reissua en viitsi muutoksia alkaa tekemään.

Olithan oikeilla sivuilla. Tarkoitan, että oikeassa yläkulmassa näkyi Suomen lippu? Ite joskus tuskailin aikani, kunnes keksin, että etusivun alalaidasta piti vaihtaa maa ja sit taas toimi.

Meillä menee lelut jäähylle jos niitä heitellään tai niillä hakataan. Neiti laittoi kärpäslätkän hellin päälle, jossa olikin taas aikamoinen kasa leluja jäähyllä. Neiti katseli niitä ja sanoi: "Kaikki on ihan jäähyllä. Voi voi!"

Tampereella Pispalassa Suvi Roiko. Todella hyvä kuvaaja. Käykää nettisivuilla katsomassa.

Neiti kohta 1 v. ja 9 kk. Ensimmäinen totuus tuli viime viikolla ruokapöydässä... "Muussi hyvää. Toooosi hyvää. Oho!" Kiitos kulta kun arvostat...

Nyt toimittaa.

Tuo jalan kasvu on kyllä jotain korkeampaa tiedettä. En osta mitään kenkiä enää valmiiksi, kun kesäkengät jäi käyttämättä. Keväällä neidin jalka kasvoi hurjasti, melkein sentin kuussa, kunnes kasvu pysähtyi. Juhannuksena jalka oli 11,5 cm (11kk) jonka jälkeen tosiaan kasvua ei juuri ollut. Marraskuun mitta näytti olevan 12,1 cm (1v. 4kk) ja juuri tänään mittasin niin se oli 12,8 cm ja nyt siis ikää 1½v. Nyt kengästä riippuen käytetään kokoa 21-22.

Ei GAP toimita Suomeen, vai enkö vaan huomaa jotain?

Ostin neidille Reiman koon 80 talvihaalarin. 86 oli ihan hirmusen iso ja neiti on nyt 77,5 cm. Sais kasvaa talven aikana 10 cm ni silti mahtuis vielä tohon 80 haalariin. Tosi ison kokosia nuo Reimat... Niin joo, nyt käytössä Raiman 74 vk-haalari ja siinä on hyvin tilaa kasvaa vielä n. 3 cm.

Suri on kyllä yksi suloisimmista tytöistä maailmassa. Omani on tietysti suloisin...

Mä jatkan vielä, kun nyt ehdin. Mulla edellämainittujen asioiden lisäksi vaikuttaa myös se, että elämä tuntuu nyt NIIN helpolta. Neiti on oppinut luottamaan mummun ja papan hoivaan ja viihtyy heidän kanssan tosi hyvin. On saanut vähän sitä omaakin aikaa, joka mulle on tosi tärkeetä jaksamisen kanssa. Varsinkin nyt, kun "pientä" eroahdistusta ja uhmaa on tullut. Lisäksi nuo muut työt vaativat aikansa ja on mukava päästä niitäkin tekemään. Olen siis kyllä hoitovapaalla, mutta maatilan hommat ja hevoset vievät aikaa. Neiti ulkoilee aamupäivällä mummun kanssa pari tuntia ja mä väännän pariakin kirjanpitoa, siivoan, pyykkään, siivoon tallin, teen ruokaa... Niin joo, missä on se oma aika!? Mutta siis, nyt on hyvä olla, miksi ihmeessä haluaisin aloittaa kaiken alusta?

Mun raskaus oli kamalaa ja siihen päälle vielä yli 4 kk koliikkihuudot... Nyt kun neiti on vuoden ja kaikki tuo on vaan "pahana muistona", en kovinkaan innolla toista halua. Mä en jaksais sitä enää toistakertaa. Toki toinen raskaus voi olla helpompi, mutta osa ongelmista varmasti uusiutuu. Pahoinvointia 4kk, sitten huimaus ja sydänongelmat, selkä rikki, supistuksia muistaakseni viikolta 28 eteenpäin... Viimeset 4 kk makasin vain sohvalla... En ole ikinä pelännyt niin paljon kuin silloin. Plussan jälkeen pääsin töihinkin vain n. 11 vko ja nekin pätkissä. Mahtoi työnantaja tykätä... Nyt elämä hymyilee. Neiti on aivan ihana ja hänen kasvuaan on mukava seurata. Toki ongelmia on syömisessä ja uhmakin nostaa päätään, mutta ne tuntuu ihan pikkujutuilta. Nautin nyt elämästäni aivan täysillä, enkä uskalla todellakaan sitä riskeerata. Ja jos/kun olisin taas yhtä "pahasti" raskaana, mä en todellakaan olis kykeneväinen huolehtimaan neidistä. Oli päiviä, että kuljin vessaan lattioita pitkin raahautuen, kun en jaloilleni päässyt.

Ei hirveästi muutoksia tullut. Kylkiluut tuntuvat edelleen olevan "leväällään", jotkut tiukat kauluspaidat kinnaa kylkiluiden kohdalta. Lantio leveni myös. Kuppikoko muuttui koolla isommaksi, mutta se ei ole huono juttu. Imetys loppui yli puoli vuotta sitten, joten ehkä nämä jääkin tälläsiksi. Paino on vähän alempi, kun ennen raskautta.

Minä en uskaltanut käyttää. Mutta suurin syy oli se, että sähkö ja vesi yhdessä ei ole kovin luotettava yhdistelmä... Vaikka kuinka olis uusi ja hyvä laite, niin ajatus pelotti silti.

Mulle tuo testi on näyttänyt joka kerran poika - tyttö. Esikoinen on tyttö. En tiedä, tuleeko koskaan toista. Itseasiassa kaikki testit (kiinalaiset, "kyselylomakkeet", oireisiin viittaavat ym.) on näyttäneet ekaksi lapseksi poikaa.

Meille tuli tuon Trip Trap vauvasetin mukana muovihärpäkkeet tuonne takajalaksiin, jottei tuolia saa kaadettua. Neiti tekee ihan samaa kun tuossa videossa, muttei tuoli kyllä kaadu mitenkään. Korkeintaan liukuu vähän taaksepäin.

Tämä syy on tullut jo moneen kertaan, mutta en halua viedä neitiä näin pienenä hoitoon. Jos olisin reilu kuukausi sitten mennyt töihin, olisin menettänyt tosi paljon, ryömimisen, heiluttamisen, sanat jne. En tiedä kauanko olen kotona, ainakin tämän vuoden loppuun kun neiti on n. 1v 5 kk. Rahallisestikkin pärjätään ihan ok, kun vähän miettii mitä ostelee. Toinen iso syy on mun työmatka. Vähintään 40 min (43 km) suuntaansa, ruuhkissa menee yli tunnin. Vaikka tekis lyhennettyä päivää niin olisin poissa ainakin 8 tuntia päivässä. Tai jos tekisin neljää päivää niin työpäivät olis 10 tuntisia. Pahimpina päivinä olisin kotona vasta kuuden aikaan. Sehän on ihan hullua, kotona ei kerkiäisi muuta kun kääntymään... Ja laittamaan neidin unille.

Mä ennen vastasin hyvinkin tiukasti vauva uteluihin "ei". Kesti kauan ennen kuin alotin asiaa edes miettimään, joten yllätys oli molempien vanhemmilla suuri, kun uutinen kerrottiin... Ehkä yllätyksen suuruuden kertoo se, että sekä minun että miehen äiti kiittivät meidän koiraa joululahjasukista, joissa luki "mummi". Ihan oikeesti! Mun äidillä kesti kauan, ennen kuin ymmärsi asian. Vinkkasin jo, että on täällä huoneessa toinenkin, jolta nuo sukat vois tulla... Ja silti meni vielä hetki. Anoppi kerkis kans kiittelemään koirulia sukista, mutta appiukko katsoi mua vähän kysyvästi ja ilmeisesti tajus asian. Hän sitten vinkkasi anopille totuuden. Ja sen jälkeen alkoi kauheat porut. Onneksi kuitenkin ilosta. Olikohan ne jo luopuneet toivosta?

Veera olisi tullut meidän tytöstä, mutta tutuilla on sen niminen tyttö jo. Pinja ja Pihla jäivät pois samasta syystä... Tosin nyt kun tuota neitiä katselee, niin ei hän olisi voinut kyllä olla mikään näistä. Hän näyttää juuri omalta nimeltään.